Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Mä jaksan aina ihmetellä näitä "Meidän lapsi saa valita itse uskontonsa ja siksi hänet on kastettu" vanhempia. Eihän se lapsi todellakaan saa valita itse, jos sen täytyy ensin erota jostain uskonnosta ennen kuin pääsee valitsemaan.
ap:lle: anoppi tuskin on kovin uskonnollinen, jos ei ymmärrä kasteen ja nimensaannin eroa, joten toipuu varmaan aikanaan.
Tämän ketjun aiheuttamana on taas jaksanut naurattaa ihmisten tekopyhyyden määrä. Tartutaan siihen että uskonnoton (minä) käyttää lapsella nimijuhlissa kastemekkoa, se on suurta rienausta ja kyseenalaistetaan käsityskyky asioiden merkityksestä, mutta on ihan ok kastaa lapsi, liittää pieni vauva uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaikkei uskota koko soopaan jota ko. instituutio edustaa. Mutta totta, onhan se ihan sairasta pukea kastemekko kuvia varten koska se on kaunis, äidin (eli mummon) itse neuloma vaate johon liittyy suurempi tunnelataus kuin kaupan potkarimekkoon.
Miksi ihmeessä miettisi? Tiedätkö moniko lapsi tänä päivänä jää kastamatta? Entä monessako kastetun lapsen perheessä oikeasti uskotaan jumalaan? Millaisessa purkissa te oikein asutte?
Ja tuleeko tämä oppi lapsista sisäsyntyisesti vai vanhempien opettamana esimerkkinä? Onko näiden lasten vanhemmat opettaneet että on ihan yhtä arvokas ihminen oli sitten saanut vettä päähänsä vauvana tai ei?
Kyllähän se on ongelma, jos uskonnolliseen yhteisöön kuuluvista suurin osa alkaa olla niitä, jotka eivät kyseisestä asiasta välitä lainkaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28599929:Sekoitat asioita. Se, että ateistivanhemmat eivät kasta lapsiaan edes sukulaisten mieliksi, ei ole itsekkyyttä. Se kastamatta jättäminen ei ole mitään toisten mielen pahoittamista, vaan se on ihan normaali valinta. Ihan samanlainen kuin se, ostaako tytölle pinkkiä vai unisex-vaatetta. Ei tässä ole kyse siitä, "voittaako" valinnallaan jotain, vaan tässä on kyse siitä, että jokainen elää elämäänsä ja voi ja saa elää ihan siten kuin haluaa.
Minusta tuntuu, että elämme ihan eri todellisuudessa. Ei minun elämässäni todellisuudessa ole mikään iso juttu ja ennenkuulumaton radikalismin osoitus, jos tekee itseään ja perhettään koskevat valinnat sen mukaan, mitä itse pitää hyvänä. Ihan outo ajatus, että sukulaiset tai muu yhteisö alkaisi sanella, vaatia tai voimakkaasti toivoa ja tuputtaa yhtään mitään. Minusta on ihan itsestäänselvää, että esim. lapsen kastamisesta päättävät vanhemmat, eikä KUKAAN pidä sitä itsekkäänä. Kukaan ei kysele sen perään, että pitäisi olla nöyrä yhteisön edessä. Tämä on minusta ihan itsestäänselvää.
Sinä kyselet hyvyyden perään, mutta etkö kysele sitä vääriltä tahoilta? Sinusta pitäisi olla pahoittamatta niiden mieltä, jotka sotkeutuvat muiden asioihin, mutta eikö juuri heiltä pitäisi peräänkuuluttaa hyvyyttä ja myös tietynlaista nöyryyttä - sellaista, että ymmärtäisivät oman paikkansa siinä mielessä, että antaisivat muiden elää ja eläisivät itse omaa elämäänsä? Kyselet, mitä lisäarvoa tuo sukulaisten mielen pahoittaminen - mutta tuoko oikeasti jotain lisäarvoa sukulaisten myötäily? Onko sinusta ihan oikeasti kiihkoateismia, jos ei kasta lastaan, vaikka sukulaiset haluaisivat? (Eihän kyse edes välttämättä ole ateisteista - esim. itse en ole kristitty, mutten ole ateistikaan.)