[QUOTE="Purppura";28592645]Tajuavatko normaalit ihmiset todella että perheet tekevät omat ratkaisunsa? Herätys normaalit ihmiset eivät ylipäätänsä tajua että muut voivat ajatella toisin ja pitää vielä näkemystään oikeana. [/QUOTE]
Nojoo, olet tietysti oikeassa, että aina eivät tajua. Mutta johtaako se sitten lastenlasten syrjintään? Aika moni isoäiti ei esim. tajua kantoreppuja, pitkää imetystä, 6kk:n täysimetystä, perhepetiä, sitä ettei pidetä huudatus-unikouluja, sokerin välttämistä, jne. Jotkut eivät tajua ehdottomuutta turvaistuimen käytössä tai kaikki eivät ymmärrä toisen kasvatusmenetelmiä. Pitäisikö näissäkin sitten antaa periksi ja tehdä niinkuin sukulaiset sanelevat? Ja jos ei, niin millä perusteella se kaste sitten olisi sellainen, jossa pitäisi antaa periksi?
Kyllähän moni voi toisten ratkaisuja kummastella, mutta normaalisti sillä perusteella ei esim. syrjitä lapsenlapsia.
[QUOTE="Purppura";28592645]
Kaikessa, tuo taas oli naiivi lausahdus. Ev.lut joka uskoo, on aivan sama kuin Islamin uskoinen joka uskoo, jopa haluamattaan se skisma syvällä vaikuttaa käytökseen. Aivan kuten sinäkin provosoidut tästä kasteasiasta. Mieti jos sillä ei olisi sinulle merkitystä, sanoisit että kasteen voi aivan hyvin tehdä, koska se ei muuta mitään tulevaisuudessa. Vastusta kuitenkin juuri kastetta, vastustat koska se on vanhempien oikeus olla kastamatta.[/QUOTE]
Ai miten niin provosoiduin? Sekö on provosoitumista, että keskustelee aiheesta tai on eri mieltä kuin jonkun (tässä tapauksessa ap:n) anoppi? Ihan samalla lailla vastustan turhaa myötäilyä muissakin asioissa, joissa isovanhempi yrittää talloa lapsen vanhempien varpaille tuputtaen omia näkemyksiään, vaikkei niitä kaivattaisi. Tämän ketjun aihe nyt vaan sattuu olemaan kaste, joten siksi puhe pyörii sen ympärille, eikös vaan.
Ja jos nyt tarkoitat sitä, että uskonto on niin tärkeä asia, että sen varjolla on ihan ymmärrettävää vaikka syrjiä lapsenlasta, niin silloinhan sinun pitäisi olettaa myös sen uskonnottomuuden olevan tärkeä. Eli vaaditko siis vanhemman näkemyksen väistyvän isovanhemman näkemyksen tieltä mystisen lapsen edun nimissä?
[QUOTE="Purppura";28592645]En koskaan kieltänyt ettei se olisi vanhempien oikeus. Kielsin ettei se ole lapsen paras jos se aiheuttaa syrjimistä ja erilaiseksi tuntemista. Pieni lapsi vaistoaa herkästi, vaistoaa muttei ymmärrä. Eikä voi eikä pysty ymmärtämään.
Minä itse näkisin vain kaksi tietä, joko se että annan lapselleni ehjän lapsuuden enkä sekoita pakkaa omilla ajatuksillani ja tahdollani ennenkuin hän on valmis ymmärtämään kehitystasonsa mukaisesti.
TAI
Muutan lapsensi ja perheeni kanssa alueelle josssa se minkä itse näen oikeaksi on vallitseva tapa. Mikään ei ole pahempaa kuin tulla syrjityksi liian pienenä ja avuttomana ja joutua aikuisten asioiden välikappaleeksi.[/QUOTE]
Niin no, jos nyt puhut vaikka jostain lestadiolaisalueesta, jossa oikeasti saatetaan syrjiä ei-lestadiolaisia, niin sellainen ympäristö ei todennäköisesti ole hyvä kasvuympäristö kenellekään, ei edes niille lestadiolaislapsille. Joten kyllä minäkin tuolta muuttaisin heti pois, sairastuisin varmaan itse niin oireilevassa paikassa. Mutta normaalistihan tällaisia ongelmia ei tule. Ihan oikeasti. Kuvaamassasi ympäristössä ei lapsen paras voi toteutua.
Ja miten oikein määrittelet ehjän lapsuuden? Ei lapsuutta tee ehjäksi se, että joku ahdasmielinen yhteisö hyväksyy valheellisen kulissin, eikä lapsuutta toisaalta riko se, että jokin ahdasmielinen yhteisö tai joku isovanhempi ei hyväksy sitä, ettei lasta ole kastettu.
Tietystikään kaste ei muuta mitään tulevaisuudessa, mutta minun tapani vain ei ole se, että rakentelen kulisseja ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja vaikuttaa kiltiltä milloin kenenkin mielestä. Siksi en ikinä kastaisi lasta jonkun isovanhemman vaatimuksesta tai edes toiveesta, jos emme mieheni kanssa tekisi niin muutenkaan.
Ja mitäs sitten, jos isovanhemmat sattuisivat olemaan eri linjoilla - jos toisen vanhemmat vaatisivat, että lapsi pitää kastaa, ja toisen, ettei missään tapauksessa saa kastaa? Pitäisikö kummallekin osapuolelle järjestää oma nimenantotilaisuus, jotta kumpikin saisi pitää illuusion siitä, että juuri he saavat päättää perheen asiat? Vai miten tuonkaan tilanteen voisi muuten ratkaista kuin miettimällä, mitä perhe itse haluaa tehdä?