"Etä"suhde vanhempiensa kanssa asuvan miehen kanssa

[Pörvis]

Olen seurustellut 1,5 vuotta miehen kanssa, joka asuu edelleen vanhempiensa kanssa saman katon alla. Hän aikoo tulevaisuudessa jäädä kotipaikalleen asumaan ja vanhemmille on jo ostettu kerrostaloasunto keskustasta. Välimatkaa meillä on 75 km, joten näemme yleensä viikonloppuisin minun luonani. Mies ei ole halukas tulemaan viikolla luokseni, koska käy töissä kotipaikan lähellä. Minä taas käyn hänen luonaan vain harvemmin kyläilemässä, koska hänen vanhempiensa vuoksi en osaa olla oma itseni ja haluaisin viettää viikonloput rennosti miesystäväni kanssa.*

Miehen vanhemmat eivät ole muuttamassa kotipaikalta vielä, eikä mies ole valmis muuttamaan kanssani yhteen esimerkiksi vuokra-asuntoon kotipaikan lähelle. Itse olen yrittänyt etsiä itselleni asuntoa miehen läheltä, mutta tarjonta on olematonta. Emme siis ole varsinaisessa etäsuhteessa, mutta silti tahtoisin viettää miehen kanssa enemmän aikaa yhdessä ja jakaa myös yhteistä arkeakin. Joka sunnuntainen ero raastaa, arki-illat menevät ikävöiden ja kumppania rinnalle kaivaten. Kaikki tämä on kuluttavaa. Samalla pelkään, että mitä kauemmin asun yksin, sitä hankalampi minun on sitten hyväksyä toista samaan asuntoon. Ikää molemmilla kuitenkin on jo 30 vuotta. Jotenkin myös tunnen, että en tunne miestä vielä kunnolla, kun olen vain hyvin vähän elänyt arkea hänen kanssaan.*

Onko kellään kokemuksia aiheesta? Olemmeko miehen kanssa liian erilaisissa elämäntilanteissa? Teenkö kärpäsestä härkäsen? Viikonloput olen onnellinen, mutta viikot menee "kituessa".

 

["hmm"]

30 vuotta ja asuu vanhempiensa kanssa? Onko koko ajan asunut?

 

[Pörvis]

Opiskeluaikana asui viikot muualla parin vuoden ajan.

 

["vieras"]

Miehen pitäisi ratkaisu keksiä eikä sinun. Jos ei ole siihen halukas, niin tuskin teillä on tulevaisuutta.

 

["hmm"]

[QUOTE="vieras";29047084]Miehen pitäisi ratkaisu keksiä eikä sinun. Jos ei ole siihen halukas, niin tuskin teillä on tulevaisuutta.[/QUOTE]

Samaa sanoisin.
Ite en kyllä hengailis vanhempien luona asuvan kolmekymppisen kanssa. Herää kysymys, onko muutenkaan kovin itsenäinen ihminen?

 

["mai"]

Oletteko viettäneet pidempiä aikoja yhdessä esim. lomalla? Ja miksei vanhemmat muuta pois, jos heille on jo ostettu kerrostaloasunto?

75 km ei ole niin pitkä matka etteikö sitä joskus ajaisi viikollakin, mutta mies on ilmeisesti mukavuuden haluinen ja onhan lyhyt matka tosi mukava. Vai onko kyse jostain maatilasta, jolla pitää oikeasti olla kukonlaulun aikaan töissä?

Täytyy sanoa, että minua pelottaisi muuttaa tuollaisen miehen kanssa yhteen, osaako se hoitaa oman osuutensa kotitöistä. Ehkä tässäkin on sitä mukavuuden halua, kun ei ole etsinyt aikaisemmin omaa auntoa lähistöltä.

 

["vieras"]

Esim Italiassa asutaan nelikymppiseksi asti vanhempien luona...

 

[Pörvis]

Juurikin samat asiat, joita olette tuoneet esiin, mietityttävät minuakin. Etenkin main ajatukset tuntuvat tutuilta.

Mies tosiaan vaikuttaa mukavuudenhaluiselta, eikä hänellä tunnu olevan kiire itsenäistyä, kun äiti pyykkää, siivoaa ja tekee ruuat ja isä on apuna pikku remonteissa ja muissa projekteissa. Mies tietää, että minä työssäkäyvänä ihmisenä en ala tulevaisuudessa passaamaan häntä. Täällä ollessaan kuitenkin kokkaa, siivoaa ja osallistuu muihinkin kotitöihin pyydettäessä.

Viikko on pisin aika, jonka olemme yhdessä viettäneet. Olen jotenkin ihmeissäni, kun hän on ensimmäinen seurustelukumppanini, joka ei "halua" viettää yhdessä aikaa arkisinkin. Hänen työnsä alkavat 7-8 aikaan aamulla. Mielelläni kyllä itsekin ajelisin useammin hänen luokseen, jos hän vaan asuisi yksin.

En tiedä, mitä hän on asumisjärjestelyistä sopinut vanhempiensa kanssa ja ovatko he harkinneet keskustaan muuttamista. En ole kysellyt aiheesta tarkemmin, kun asia on mielestäni miehen ja vanhempiensa välinen enkä missään nimessä halua antaa kuvaa, että haluan ajaa vanhemmat pois tilalta.

 

["mai"]

Ehkä sun on vaan sanottava suoraan, että haluat enemmän yhteistä aikaa ja yhteistä arkea, ja katsoa mitä mies kommentoi. Onko sillä miehellä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita ja liitytkö sinä niihin ja kuinka hän haluaisi suhteen etenevän.

Toki mies saattaa haluta erilaisia asioita kuin sinä erilaisessa tahdissa, mutta sitten etsitään niitä kompromisseja? Tai erotaan, jos ajatukset poikkeaa täysin.

 

[Pörvis]

Mies näkee kyllä meidät asumassa yhdessä ja tahtoo perustaa perheen kanssani. On useasti kysellytkin, että haluanhan varmasti tulevaisuudessa muuttaa tilalle.

Haluamme siis samoja asioita, mutta ilmeisesti eri aikataululla. Itse olen*hätähousu*ja mies taas turhan verkkainen.

 

["vieras"]

Mun miehen vanhemmat asuvat edelleen tilalla, joka nykyään on mieheni. Mies on asunut muualla opiskelujen takia useamman vuoden (aina viikonloput ja vapaat kotikotona auttaen), eikä meillä ole ollut ongelmaa sen kanssa, että mies odottaisi äidin tai minun passaavan. Sen jälkeen kun laitettiin mulle ja miehelleni talosta oma pääty omine keittiöineen, oli melko alussa jo selvää, ettei mies käy enää seinän takana äidillään pesettämässä pyykkiä tai syömässä, ja toisaalta ei ole odottanut minun toimivan "äitinään", eli esimerkiksi kotöitä mies tekee meillä hurjan paljon ihan pyytämättäkin (onhan hän lapsesta asti tottunut esimerkiksi valmistamaan ruokaa ja muuten toimimaan itsenäisesti, kun vanhemmilla meni päivät maataloustöissä). En voi kyllä suositella muuttamista ihan appivanhempien läheisyyteen, sen verran pitää silti sanoa, mutta ei siitä enempää

Mun mielestä sun täytyy vain kertoa miehelle suoraan mitä haluat, ja hän saa keksiä ratkaisun. Varsinkin jos vanhemmilla on jo erillinen asunto valmiina, ei pitäisi olla vaikeaa järjestää muuttoa, luulisi että mieskin nauttisi siitä että saa omaa rauhaa itselleen ja sinun kanssasi. Omasta kokemuksesta sanoisin, että puhukaa suoraan ja sopikaa käytännön asioista jotka liittyy appivanhempien pois muuttamiseen. Esimerkiksi jääkö heille edelleen avain entiseen kotiinsa, ja saavatko tulla käymään ilmoittamatta? Vievätkö tavaransa pois? Vai vetääkö anoppi herneet nenään, jos vaihdat yhteiseen kotiinne (eli hänen entiseen kotiinsa) verhot? Nämä jutut voivat olla mutkikkaita.

 

[Pörvis]

Kiva kuulla kokemuksia.

Miehen vanhemmille on tosiaan jo kerrostaloasunto ostettuna juurikin sen takia, että he itse ovat aikanaan asuneet nuorempana sukupolvena saman katon alla vanhemman kanssa ja lopulta todenneet, että ei siitä tule muuta kuin konflikteja.

Vähän on vanhempien poismuutosta puhuttu ohimennen. Esim että miehen isä todennäköisesti haluaa tulla auttelemaan tilan hommissa jaksamisensa mukaan. Tämä on ihan ok minulle, kunhan vaan ymmärtää, että se on meidän koti sitten ja tosiaan ilmoittaa milloin on tulossa. Ja miehen mukaan toki laitamme sitten kodin yhteisen näköiseksi, eikä tarvitse säilyttää anopin sisustuksia ja järjestyksiä.

Mutta nämä tosiaan voivat olla mutkikkaita juttuja. Tiedän kyllä lähipiiristä, että helposti tilalta muuttaneet vanhemmat tulevat sanomaan, kuinka asiat pitää tehdä ja kuinka olla, kun "niin on tehty aina".

Olen yrittänyt miehelle sanoa, että haluan viettää enemmän aikaa yhdessä, mutta usein mies vetää esiin sen, että kun käyn hänen luonaan niin harvoin. Ja olen selittänyt sitten toki miksi käyn niin harvoin. Miehen vanhemmissa ei ole mitään vikaa, mutta en halua olla parisuhteessa heidän kanssaan. Täytyy kuitenkin vielä ottaa asiaa esille tuntemukseni. En halua painostaa miestä mihinkään. Isoja asioitahan nämä ovat. Mutta itsestä tuntuu, että suhde ei etene mihinkään, kun haluaisin nähdä useammin. Välillä myös tuntuu, että mies välttelee koko yhteenmuutto aihetta ja alkaa epäilyttämään, että noinkohan hän edes haluaa tulevaisuutta kanssani.

Onkohan tälläisille "maalaisjunteille" mitään foorumia, josta löytyisi samanhenkistä keskusteluseuraa?

 

["vieras"]

Mies näkee kyllä meidät asumassa yhdessä ja tahtoo perustaa perheen kanssani. On useasti kysellytkin, että haluanhan varmasti tulevaisuudessa muuttaa tilalle.

Haluamme siis samoja asioita, mutta ilmeisesti eri aikataululla. Itse olen*hätähousu*ja mies taas turhan verkkainen.

Kai hän ymmärtää, että olette kolmekymppisiä? Sinulle sanoisin, että tee johtopäätökset ajoissa tai perhe jää unelmaksi. Jos ei tämän miehen kanssa, niin jonkun toisen kanssa sitten.

 

[vieras#11]

En usko että on muuta vaihtoehtoa, kun sanoa, että jos sun kanssa haluaa perheen, jotain päätöksiä ja käytännön toimia pitäisi alkaa nyt toteuttamaan. Kannattaa kuitenkin asua yhdessä ja kotiutua sinne rauhassa kuin päättää, tehdäänkö lapsia jne. ja ikäkin alkaa näissä jutuissa tulla joskus vastaan.

Onhan miehelle helppoa, kun apu asuu siinä ihan käden ulottuvilla, ja tuli mieleen, että hän ehkä haluaa vielä viettää aikaa yhdessä ilman päätöksiä ja sitoumuksia (yhteen muuttoa) kunnes on varma, että homma toimii ja vanhemmat "uskaltaa" päästää kauemmaksi. Toisaalta taas parisuhdetta on vaikea vahvistaa ja saada siitä yhteisestä arjesta oikeaa kuvaa, jos aina joutuu olemaan vanhan parin "vahdittavana".