Etäsuhde

[Hämmentynyt]

Mitäpä tehdä?
Olen ollut etäsuhteessa mieheni kanssa kolme vuotta. Välimatkaa on alle 100km, mutta pääasiassa minä menen hänen luokseen viikonloppuisin ja lomilla. Näin on helpompi, koska hänen kanssaan asuu muitakin ja sieltä ei ole niin helppo lähteä.
Meidän parisuhde ei toimi. Minä tykkään hellyydestä, lähellä olosta, kosketuksesta ja näitä kovin vähän mieheltäni saan. Seksä on vähän ja se on pikaista, tyyliin mies saa minä en. Näistä on puhuttu ja mies on luvannut petrata, mutta käytännössä ei ole mitään tapahtunut. Olen sanonut, etten voi miestä muuttaa mieleisekseni, vaan minun on muututtava. En voi isekään tässä asiassa muuttua, edelleen kaipaan hellyyttä...
Mies ei ole huomioinut/muistanut mitään merkkipäiviä. Minä olen ostanut hänelle syntymäpäivälahjoja ja mutenkin muistanut, vaikka ei ole ollut edes merkkipäivää. Jouluja on viettänyt hänen luonaan ja viime jouluna ajattelin, että en halua viettää enää yhtään samanlaista joulua. Kovin tunsin itseni ulkopuoliseksi perheestä...
Viikonloput menee hänen luonaan arkiasioiden parissa, ruoan laittoa, leipomista, pihahommia ym. Välillä tuntuu, että käyn siellä hoitamassa huushollia ja mitä minä siitä saan?? Arki meillä sujuu, mutta muu ei.
On puhuttu suhteen lopettamisesta useaan kertaan, kun minä asian otan esille. Mies haluaisi jatkaa suhdetta. Kertaakaan mies ei ole sanonut rakastavansa minua, vaan tykkää. Voiko suhde jatkua, jos ei ole rakkautta? Jos nyt tässä vaiheessa ei ole rakkautta, niin en usko sen tulevan myöhemminkään.
Minun tunteeni miestä kohtaan ovat hiipumassa, tykkään hänestä ja arvostan monia asioita hänessä, mutta se ei riitä. Me ei juurikaan käydä missään yhdessä. Minä tykkäisin reissata, mutta hänellä ei ole varaa ja vaikea päästä lähtemään.
Vaadinko liikaa? Olenko itsekäs, jos odotan jonkinlaista huomiota, hellyyttä ja aikaa paneutua seksiin?

 

[mieshän saa]

Mies on saanut sinusta vakituisen seksikumppanin ja ilmaisen kodinhoitajan. Hän ei muuta tarvitse.
Jätä se mies. Jossain muualla on rakkautta sinua varten.
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

 

[jaana''''''']

Etäsuhteessa taitaa tärkeintä olla kyky pärjätä myös omissa oloissaan, joten jos se puoli on sinulla kunnossa niin onko järkeä käyttää loputkin omasta ajastaan suhteeseen joka ei sinua enää tyydytä? Toki mies voi olla sitä tyypillistä suomalaista ukkomallia, jossa sanat ovat turhia ja teotkin tehdään tarkkaan harkiten. Ettei vaan muija ylpistyis liikaa!

Ja jos kerran koet puhuneesi sen mitä sinulla on sanottavaa, eikä mies älyä mitään, vaikuttaisi myös ettet oikein ole löytänyt edes vertaistasi seuraa. Mies saattaa vilpittömästi pitää sinusta, mutta ei vaan osaa elää muunlaista elämää ja voi hiljaa mielessään ihmetellä mikä sinulla oikein on. Uskotko, että hän ikinä tuleekaan ymmärtämään sinua?

Mutta jos todellakin uskot, että haluat olla hänen kanssaan enemmän ja sydämesi sykkii rakkaudesta aina tavatessanne sinun on vain jämerästi ryhdyttävä sanoista tekoihin. Sano selvästi, mitä haluat ja miten. Älä odota, älä pyydä, vaan lopeta haravoimasta, siivoamasta ja leipomasta ja ilmoita että tämä päivä maataan alasti sängyssä kuoharia toistemme navoista lipitellen (peskää navat ensin). Kokeile edes!

Epävarmuutesi ja arkuutesi syöksyy sinut vielä suurempaan epätoivoon, jos et ala lyömään jarruja päälle

 

[höh?????]

Olen ollut etäsuhteessa mieheni kanssa kolme vuotta."

siis olette naimisissa? ja elätte kaukosuhteessako?

kun sanot ' mieheni"

siis höh??

 

[höh?????]

Olen ollut etäsuhteessa mieheni kanssa kolme vuotta."

siis olette naimisissa? ja elätte kaukosuhteessako?

kun sanot ' mieheni"

siis höh??

 

[Hämmentynyt]

Olen ollut etäsuhteessa mieheni kanssa kolme vuotta."

siis olette naimisissa? ja elätte kaukosuhteessako?

kun sanot ' mieheni"

siis höh??

Ei olla naimisissa eikä kihloissa, vaikka kirjoitinkin "mieheni".

Niin kyllähän tässä päätöksen paikka alkaa olla. En todellekaan ole valmis muuttamaan hänen luokseen (se olisin minä, joka muuttaisi) ja alkaa tökkiä ainainen perjantaina lähteminen töitten jälkeen ja sunnuntain palaaminen. Yhtä pakkaamista ja purkamista... Ja olen todella miettinyt, mikä minut saa sinne aina lähtemään.

 

[mikä äijä]

Anteeksi jos väärässä olen mutta..

Miksi lähdet vielä sen luokse jos tiedät ettet saa siltä mitään? tyhjää vain, viestisi perusteella.
Lähdetkö vain, koska muuten alkaa valtaa yksinäisyyden tunne viikonloppusin jos ketään muutakaan ei ole tavattavissa, ja joudut olla yksin?
Kait tiedät itsekin jo ettei teidän suhde toimi? kun kirjoitat ' meidän parisuhde ei toimi?
ja jouluna " Kovin tunsin itseni ulkopuoliseksi perheestä... ( siis hälytyskellot soi jo, ei tuollainen tunne ja olo noin vain ilmasta siis ilman syytä tule.)
jos tunnet noin, niin noin se vaan on. usko itseäsi ja mitä vaistoat.

Jos on olo että, olet liikaa joidenkin ihmisten seurassa, niin noin se vain on.
Mieshän on se joka aiheuttaa sinulle tuollaisen olon? siis rakastaako se sinua edes enää aidosti? vai oletko vain viikonloppu seuraa sille?
kyllä ihminen vaistoaa jos jokin mättää.

Ehkä se tarvitsee vain huushollin hoitajan joka viiknonloppu? kun ei mitään muutakaan kanssasi harrasta? ja sanoo että tykkää vain..??

 

[vielä....]

siis kolmenvuotta jo seurustelette? mies sanoo ettäkö tykkää vain?

viikonlopun huushollinhoitajan se vain tarvitsee.

sorry, että suorapuheinen olen mutta, tuollainen vaikutus tästä saan, siis viestisi perusteella.

 

[sinne saa]

lähtemään sun seksuaalinen viettis eli munan puute.

 

[Hämmentynyt]

Kiitos vaan kommenteista ja suorista puheista. Ehkä tässä silmät avautuu ja pikkuhiljaa ymmärtää sen, että me ei olla toisillemme sopivia. Eikä minua ahdista mahdolliset tulevat viikonloput yksin, viihdyn yksin ja tekemistä kyllä keksin. Se ei ole ongelma.
Ja uskon/luotan, että minulle on sopiva mies vielä jossain...

 

[Vennuli]

Kuvauksesi perusteella suoritat ihanneparisuhdetta. Teet sen, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.

Mies ei ole samalla tasolla. Hän tykkää kovasti olostaan lähelläsi, mutta olet helppo ja mukava ja arkinen. Vähääntyytyvä, paljon tekevä... Hei, toihan on äiti. Äitin kanssakin on kiva olla lähekkäin, mutta seksiä ei äidin kanssa ole.

Parisuhteeseen kuuluu kuitenkin kaksi. Jos sinä et ole tyytyväinen tilanteeseen, niin sä et pysty sitä parantamaan sillä että mies muuttuu. Voit tietysti yrittää sopeutua ja löytää tyytyväisyyden, mutta mitä ilmeisimmin olet muutoksen tarpeessa.

Voimia polullesi, mitä valitsetkin. Kurjaa, että taidat olla se osapuoli, joka joutuu tekemään päätökset myös suhteen jatkuvuudesta. Mutta jotenkin on helpompaa nöyrtyä tottelemaan kuin ottaa vastuu omasta onnestaan ja tehdä päätöksiä ja töitä sen eteen. Älä sinä ole helppo.

 

[Voisiko teiltä]

olla alle 100 km meille, vaikutat kovin hienolta ja hyväsydämiseltä ihmiseltä

 

[Hämmentynyt]

olla alle 100 km meille, vaikutat kovin hienolta ja hyväsydämiseltä ihmiseltä

Mitäpä tarkoitat??????????
Ehkä olen ollut liian kiltti, joustava, soputuva, periksi antava ym. ym.

 

[voisiko teiltä]

ei mitään, innostuin liikaa..

suhteen purkaminen voikin olla vaikeampaa, kyllä se mies ihan oikeasti tuollaista naista rakastaa..

 

[hkolp]

Minusta tuo mies ei ole sinulle oikea. Hän ei anna sinulle eikä suhteellenne mitään, mutta hän saa kaiken: sinä tulet hänen luokseen, tarjoat seksiä, ostat hänelle lahjoja, tarjoat ystävyyttä, keskusteluseuraa ja kaikkea, mitä mies vain keksii pyytää. Samalla sinä olet uskollinen, etkä katsele muita miehiä.

Minusta tuntuu, että jos VAADIT miestä muuttumaan tiukasti, niin mies luovuttaa, koska hän on tottunut helppoon parisuhteeseen, jossa pikkuisen naputat ja nalkutat, mutta kuitenkin kelpuutat sen saman vanhan kuitenkin. Mietipä vain sitä, miten jäykkä ja muuttumaton tuo mies olisi 10 vuoden päästä? Olen varma, että hänelle jatkossakin omat ystävät ja vaikkapa Formulat/lätkä/musiikki tai joku muu rakas harrastus on tärkeämpi kuin sinä.

Minusta sinun ei kannata taistella tuon suhteen eteen. Yleensä etäsuhde säilyy tuoreena, mutta teillä suhde on jo nyt väljähtynyt ja olet itsekin jo kyllästynyt. Pane suhde poikki, sure kunnolla ja kun on surtu, lähde etsimään kotipaikkakunnaltasi tai kohtuullisen matkan päästä uutta miestä, jonka kanssa kykenet keskustelemaan ja joka ottaa sinut huomioon. Suhde ei ole vain sitä, että SINÄ annat kaikkesi, vaan myös sitä, että mies tekee parisuhteen eteen töitä. Tosin uskon, että tästä olemassaolevasta suhteesta viisastut, etkä tee samoja virheitä enää uudestaan. Kiltti pitää olla, muttei alistuva.

 

[Hämmentynyt]

Kiitos kommenteista, ehkä näistä saan voimia lopettaa suhteen...
Otin taas puheeksi miehen kanssa tämän meidän suhteen. Tietenkään mitään selvyyttä ei tullut. Hän ei pysty omien sanojensa mukaan olemaan oma itsensä, rento kun pelkää koko ajan milloin taas otan tämän asian puheeksi. Näin voi ollakin. Minä en taas jaksa odottaa muutosta, olen jo odottanut pari vuotta...turhaan.
Jos tässä mitä ratkaisua saadaan aikaan, niin kerron sen sitten teille. Kiinnostaa teitä tai ei

 

[kokemuksia...]

Itse olen nykyiseni kanssa seurustellut aika lyhyen aikaa, kohta 3 kuukautta täynnä, mutta silti meillä tämä suhde tuntuu toimivan jo näin alusta asti. Meilläkin on välimatkaa n. 80 kilometriä tällä hetkellä, mutta mies on muuttamassa ensi kuussa, periaatteessa ihan minun takiani tuohon lähikaupunkiin, jolloin välimatkamme lyhenee noin 20 kilometriä.
Ja keväällä tai heti kun töitä saan, minun on tarkoitus muuttaa samaan kaupunkiin. Eri kämppään kylläkin, koska emme halua hätäillä yhteen muuton kanssa.
Mies on jo ajat sitten sanonut rakastavansa minua ja puhuu jopa kihlauksesta. Hän on yleensä tullut meille ( en myöskään asu yksin ), ja sitten kun hän muuttaa, todennäköisesti minä menen hänen luokseen useammin.

Todellakin tuo miehesi vaikuttaa vähän sellaiselta, että ottaa sinut itsestään selvyytenä. Olen aikoinaan seurustellut miehen kanssa, joka ei koskaan halunnut tulla luokseni,vaan minä olin se joka meni aina, ja suoraan sanottuna se vitutti. Tasapuolisuutta tuohon reissaamiseenkin.

Älä ole kenenkään leluna, miten ihmeessä olet 3 vuotta jaksanut tuollaista. Silloin kun sinä menet hänen luokseen, on ymmärrykseni, että olet ikään kuin vieraana, eikä sinun kuulu silloin siellä siivota ja tehdä pihatöitä jne. hoitakoot itse hommansa.

Ei muuta kuin miestä vaihtoon vain. Huomaat takuulla pian, kuinka helpottunut olet, kun tuollainen painolasti ei ole hartioillasi.

Jos mies muka PELKÄÄ olla oma itsensä, on silloin jotain vialla. Suhde EI TOIMI, ellei kumpikin ole oma itsensä. Ja jos mies ei halua asioista puhua, niin...

Laita kova kovaa vasten. Sano hänelle, että nyt joko puhutaan asioista kunnolla, tai tämä on tässä. Näytä, että et ole mikään tossukka, jota mies voi komennella mielensä mukaan!

Tsemppiä kumminkin