H
Hämmentynyt
Vieras
Mitäpä tehdä?
Olen ollut etäsuhteessa mieheni kanssa kolme vuotta. Välimatkaa on alle 100km, mutta pääasiassa minä menen hänen luokseen viikonloppuisin ja lomilla. Näin on helpompi, koska hänen kanssaan asuu muitakin ja sieltä ei ole niin helppo lähteä.
Meidän parisuhde ei toimi. Minä tykkään hellyydestä, lähellä olosta, kosketuksesta ja näitä kovin vähän mieheltäni saan. Seksä on vähän ja se on pikaista, tyyliin mies saa minä en. Näistä on puhuttu ja mies on luvannut petrata, mutta käytännössä ei ole mitään tapahtunut. Olen sanonut, etten voi miestä muuttaa mieleisekseni, vaan minun on muututtava. En voi isekään tässä asiassa muuttua, edelleen kaipaan hellyyttä...
Mies ei ole huomioinut/muistanut mitään merkkipäiviä. Minä olen ostanut hänelle syntymäpäivälahjoja ja mutenkin muistanut, vaikka ei ole ollut edes merkkipäivää. Jouluja on viettänyt hänen luonaan ja viime jouluna ajattelin, että en halua viettää enää yhtään samanlaista joulua. Kovin tunsin itseni ulkopuoliseksi perheestä...
Viikonloput menee hänen luonaan arkiasioiden parissa, ruoan laittoa, leipomista, pihahommia ym. Välillä tuntuu, että käyn siellä hoitamassa huushollia ja mitä minä siitä saan?? Arki meillä sujuu, mutta muu ei.
On puhuttu suhteen lopettamisesta useaan kertaan, kun minä asian otan esille. Mies haluaisi jatkaa suhdetta. Kertaakaan mies ei ole sanonut rakastavansa minua, vaan tykkää. Voiko suhde jatkua, jos ei ole rakkautta? Jos nyt tässä vaiheessa ei ole rakkautta, niin en usko sen tulevan myöhemminkään.
Minun tunteeni miestä kohtaan ovat hiipumassa, tykkään hänestä ja arvostan monia asioita hänessä, mutta se ei riitä. Me ei juurikaan käydä missään yhdessä. Minä tykkäisin reissata, mutta hänellä ei ole varaa ja vaikea päästä lähtemään.
Vaadinko liikaa? Olenko itsekäs, jos odotan jonkinlaista huomiota, hellyyttä ja aikaa paneutua seksiin?
Olen ollut etäsuhteessa mieheni kanssa kolme vuotta. Välimatkaa on alle 100km, mutta pääasiassa minä menen hänen luokseen viikonloppuisin ja lomilla. Näin on helpompi, koska hänen kanssaan asuu muitakin ja sieltä ei ole niin helppo lähteä.
Meidän parisuhde ei toimi. Minä tykkään hellyydestä, lähellä olosta, kosketuksesta ja näitä kovin vähän mieheltäni saan. Seksä on vähän ja se on pikaista, tyyliin mies saa minä en. Näistä on puhuttu ja mies on luvannut petrata, mutta käytännössä ei ole mitään tapahtunut. Olen sanonut, etten voi miestä muuttaa mieleisekseni, vaan minun on muututtava. En voi isekään tässä asiassa muuttua, edelleen kaipaan hellyyttä...
Mies ei ole huomioinut/muistanut mitään merkkipäiviä. Minä olen ostanut hänelle syntymäpäivälahjoja ja mutenkin muistanut, vaikka ei ole ollut edes merkkipäivää. Jouluja on viettänyt hänen luonaan ja viime jouluna ajattelin, että en halua viettää enää yhtään samanlaista joulua. Kovin tunsin itseni ulkopuoliseksi perheestä...
Viikonloput menee hänen luonaan arkiasioiden parissa, ruoan laittoa, leipomista, pihahommia ym. Välillä tuntuu, että käyn siellä hoitamassa huushollia ja mitä minä siitä saan?? Arki meillä sujuu, mutta muu ei.
On puhuttu suhteen lopettamisesta useaan kertaan, kun minä asian otan esille. Mies haluaisi jatkaa suhdetta. Kertaakaan mies ei ole sanonut rakastavansa minua, vaan tykkää. Voiko suhde jatkua, jos ei ole rakkautta? Jos nyt tässä vaiheessa ei ole rakkautta, niin en usko sen tulevan myöhemminkään.
Minun tunteeni miestä kohtaan ovat hiipumassa, tykkään hänestä ja arvostan monia asioita hänessä, mutta se ei riitä. Me ei juurikaan käydä missään yhdessä. Minä tykkäisin reissata, mutta hänellä ei ole varaa ja vaikea päästä lähtemään.
Vaadinko liikaa? Olenko itsekäs, jos odotan jonkinlaista huomiota, hellyyttä ja aikaa paneutua seksiin?