Etelään lasten kanssa, mies haraa vastaan

["Matkakuume"]

Meillä on sellainen tilanne, että minä rakastan matkustelua, mutta mieheni ei erityisesti. Hänestä on ihan ok joskus käydä jossain, mutta sellainen polte puuttuu. Noh mieheni ei siis halua lähteä talvella Kanarialle. Minä haluaisin ja voisin lähteä lasten kanssa keskenään tai siskoni voisi lähteä meidän kanssa. Miehelle ei käy tämäkään! Hänen mielestään lähdetään joko kaikki tai ei kukaan ja koska hän ei halua lähteä emme siis voisi lähteä kukaan. Oikeastaan hänen olisi myös vaikea saada lähtöä järjestymään töiden kannalta. Kyse ei ole rahasta tms vaan hän vaan pelkää, että meille käy jotain matkalla tai etten pärjäisi (vaikka varmasti pärjään, minähän se käytännössä aina kaikki hoidan). Minusta ihan tyhmää. Tuntuu, että kai saan päättää omasta elämästäni, mutta toisaalta enhän voi lapsia väkisin ulkomaille viedä. Lapsetkin jo 3, 8 ja 11v eli ei mitään ihan vauvoja.

Mitäpä mieltä olette tästä? Kumpi on oikeassa ja miten itse suhtautuisitte tällaiseen?

 

["Vieras"]

No mä oon matkustanut meidän lasten kanssa ilman miestä kun se ei oo halunnut. Kahtena viime kesänä käyty mun äidin kanssa etelässä ja kivaa ollut!

 

["Matkakuume"]

Mäkin ajattelin, että olisi vaan kiva jos lähtisin lasten kanssa. Lapset nauttivat ja minä nautin. Mutta ei. Tästä sitten pitää kinata...

 

["Vieras"]

Matkavakuutukset kuntoon ja varaat seuramatkan. Siinä se. Joko mies lähtee tai ei lähde. Varmaan teillä on tuttavapiirissä perheitä, jotka ovat palanneet matkalta ehjänä. Ihan vaan miehelle esimerkiksi.Turistikohteessa on helppo käydä lääkärissäkin, suomenkielinen palvelu

 

[Anatolia]

Jos haluat lähteä, niin lähde. Mies tulee mukaan jos haluaa, ja jos ei halua niin ei tule.

Iisiä

Mä en tykkää rajoittamisesta, ja se, että minä en saisi matkustaa, koska mies ei halua matkustaa, olisi pahemman luokan rajoittamista.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Voisitteko tehdä kompromissin. Joka toinen vuosi matkustatte (teette siis kuten sinä haluat) ja joka vuosi ette matkusta (jolloin vastaavasti teette kuten mies haluaa.)

Kyllähän se vähän epäreilulta kuulostaa, jos vain toinen saa määritellä, mitä tehdään ja mitä ei.

 

["Matkakuume"]

Ei itse asiassa ole nyt kolmannen lapsen aikana käyty Tallinnaa ja Tukholmaa kauempana, joten jos vuoroteltaisiin, kyllä nyt olisi jo minun vuoro. Toisaalta voisin vain sanoa, että varaan matkan itselleni ja lapsille, mutta arvaan mitä siitä seuraisi. Ensinnäkin mieheni voisi tehdä jotain tosi tyhmää eli ilmoittaa töissä, että lähtee vaan vaikka työnantajalle ei sopisi (kyllä, ihan uskomaton välillä) tai aloittaa jonkun "mieti sitten, kun sä tiput jostain kalliolta, että lapset jää sinne yksin plaa plaa..." -jutun ja pahimmassa tapauksessa vielä lasten kuullen. Siis ihan peestä... Tuntuu, että mun on vaan pakko taipua tähän, mutta se on ihan epäreilua. Ja keskustelukin tästä aiheesta on niin rasittavaa, kun toinen on niin jyrkkä ja suurin piirtein suuttuu heti. Ärsyttää.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Matkakuume";27095192]Toisaalta voisin vain sanoa, että varaan matkan itselleni ja lapsille, mutta arvaan mitä siitä seuraisi. Ensinnäkin mieheni voisi tehdä jotain tosi tyhmää eli ilmoittaa töissä, että lähtee vaan vaikka työnantajalle ei sopisi (kyllä, ihan uskomaton välillä) tai aloittaa jonkun "mieti sitten, kun sä tiput jostain kalliolta, että lapset jää sinne yksin plaa plaa..." -jutun ja pahimmassa tapauksessa vielä lasten kuullen. Siis ihan peestä... [/QUOTE]

Mua vituttaisi ja loukkaisi tuollainen.
Mies pitäisi mua siis idioottina, joka ei kykene huolehtimaan itsestään, saati lapsista?

 

[ok]

Sano että sä olet menossa matkalle, ja mies saa päättää, lähteekö lapset mukaan vai jäävätkö viikoksi isän hoidettaviksi.

 

["Vieras"]

Siksi mainitsinkin seuramatkan, voit miestä lohduttaa, että saat oppaalta apua, jos sitä tarvitset.

 

["vieras"]

Miten muuten lasten koulu? Saavatko olla koulusta pois, antaako koulu luvan poissaoloon?

 

["vieras"]

Kuka sen matkan maksaa? Miten perheessä jakautuvat menot ja tulot?

Ihan vaan että jos se menee miehen pussista se matka niin saatan ymmärtää ettei aina ihan inostu.

 

[MorbidMama]

Jospa hän pelkää sen verran matkustamista, ettei halua sitä harrastaa? Se pelko ei kyllä johda mihinkään. Itse pelkään lentämistä ihan sikana, mutta pakottaudun siihen koska if there's no pain there's no gain.

 

[Coffee Break]

Mun mies harasi muutama vuosi sitten Italian reissua vastaan. Mä sain sen sinne kun pyysin synttärilahjaksi siitä seuraa Firenzeen

 

["matkaaja"]

Minä olen matkustanu joka vuosi lasten kanssa etelään. Mies ei siitä pidä, mutta matkustamme silti koska se on minulle tärkeä ja rakas harrastus. Jos hän ei matkustelusta välitä niin miksi meidän muiden pitäisi siitä "kärsiä"?

 

[hhhh]

Kokeilisitteko jotain erilaista kohdetta? Ehkä miestäsi ei kiinosta seuramatkat kanarialle. Vaan ihan jotain muuta.

 

["gitta"]

Jos haluat lähteä, niin lähde. Mies tulee mukaan jos haluaa, ja jos ei halua niin ei tule.

Iisiä

Mä en tykkää rajoittamisesta, ja se, että minä en saisi matkustaa, koska mies ei halua matkustaa, olisi pahemman luokan rajoittamista.

En se kuule Anaalitolia rakas ihan noin mene. Parisuhde on kompromisseja, eivätkä kaikki halua tai pysty ajattelemaan noin itsekkäästi kuin sinä ajattelet.

Varmasti parisuhde ajautuu pian karille, jos mennään noin itsekkäällä meiningillä. Vai joko olet yh?

 

["hyvää päivää"]

[QUOTE="gitta";27097665]En se kuule Anaalitolia rakas ihan noin mene. Parisuhde on kompromisseja, eivätkä kaikki halua tai pysty ajattelemaan noin itsekkäästi kuin sinä ajattelet.

Varmasti parisuhde ajautuu pian karille, jos mennään noin itsekkäällä meiningillä. Vai joko olet yh?[/QUOTE]

En ole Anotolia, mutta matkaan miehen vastustuksesta huolimatta ulkomailla lasten kanssa. Meidän suhde olisi entinen jos se hänelle niin suuri ongelma olisi ettemme voisi matkustaa. Parisuhde on kompromisseja myös toisin päin!

 

["vieras"]

[QUOTE="Matkakuume";27095192]Ei itse asiassa ole nyt kolmannen lapsen aikana käyty Tallinnaa ja Tukholmaa kauempana, joten jos vuoroteltaisiin, kyllä nyt olisi jo minun vuoro. Toisaalta voisin vain sanoa, että varaan matkan itselleni ja lapsille, mutta arvaan mitä siitä seuraisi. Ensinnäkin mieheni voisi tehdä jotain tosi tyhmää eli ilmoittaa töissä, että lähtee vaan vaikka työnantajalle ei sopisi (kyllä, ihan uskomaton välillä) tai aloittaa jonkun "mieti sitten, kun sä tiput jostain kalliolta, että lapset jää sinne yksin plaa plaa..." -jutun ja pahimmassa tapauksessa vielä lasten kuullen. Siis ihan peestä... Tuntuu, että mun on vaan pakko taipua tähän, mutta se on ihan epäreilua. Ja keskustelukin tästä aiheesta on niin rasittavaa, kun toinen on niin jyrkkä ja suurin piirtein suuttuu heti. Ärsyttää.[/QUOTE]

Ite varmaan uhastakin varaisin matkan itelle ja lapsille (ja siskolle) . En välttämättä edes miehelle sanois ku sit vähän ennen reissua et ai niin lähdetään muuten sit reissuun.
Jos ei kerran järjen puhuminen auta.

 

[Anatolia]

[QUOTE="gitta";27097665]En se kuule Anaalitolia rakas ihan noin mene. Parisuhde on kompromisseja, eivätkä kaikki halua tai pysty ajattelemaan noin itsekkäästi kuin sinä ajattelet.

Varmasti parisuhde ajautuu pian karille, jos mennään noin itsekkäällä meiningillä. Vai joko olet yh?[/QUOTE]
11 v ollaan yhdessä oltu, 3 lasta ikähaarukassa 2 kk - 8 v 8 kk aikaiseksi saatu, eikä olla vielä alettu ap:n miehen tavoin itsekkäästi rajoittamaan toistemme menoja.

Jos mä en tykkää pelata biljardia tai käydä kuntosalilla, niin miksei mun mies silti saisi ko. asioita harrastaa, koska hän tykkää niistä?

Jos mä ja lapset halutaan lähteä reissuun, mutta mies ei halua tai pysty lähtemään, niin pitäisikö meidänkin jäädä kotiin?

Ei tää mikään vankila ole, vaan avioliitto. Ja me ollaan kaksi erillistä ihmistä, jotka elää yhdessä, ei meidän ole pakko tehdä asioita vain ja ainoastaan yhdessä.

Millä ihmeen perhenatsioikeudella ap:n mies estää lomareissut myös vaimoltaan ja lapsiltaan? Ja syynä se, että HÄN ei halua matkustaa. Ei hänen tarvitsekaan matkustaa, ihan saa varmasti jäädä kotiin, kukaan tuskin on reissuun pakottamassa.

En siedä miehiä, jotka sanelevat vaimoilleen mitä nämä saavat tehdä ja mitä ei. Enkä oikein jaksa vaimojakaan, jotka alistuvat sellaiseen.

 

[Coffee Break]

[QUOTE="vieras";27097738]Ite varmaan uhastakin varaisin matkan itelle ja lapsille (ja siskolle) . En välttämättä edes miehelle sanois ku sit vähän ennen reissua et ai niin lähdetään muuten sit reissuun.
Jos ei kerran järjen puhuminen auta.[/QUOTE]

Kaveri varasi perheelleen reissun miehensä selän takana kun mies itse ei näyttänyt vihreää valoa reissusuunnitelmille. Mä jouduin nostamaan hattua, mulla itsellä ei rohkeus riittäisi.

 

["hyvää päivää"]

Kaveri varasi perheelleen reissun miehensä selän takana kun mies itse ei näyttänyt vihreää valoa reissusuunnitelmille. Mä jouduin nostamaan hattua, mutta itsellä ei rohkeus riittäisi.

Mä olen tehnyt liki samoin. Kysyin kyllä mieheltä etukäteen et kun olen pien lähdössä reissuun niin otanko lapset mukaan vai ottaako hän vapaata hoitaakseen lapsia. Lapset oli siis kotihoidossa tuolloin. Mies ei halunnut lähteä aurinkolomalle.

 

[??]

[QUOTE="gitta";27097665]En se kuule Anaalitolia rakas ihan noin mene. Parisuhde on kompromisseja, eivätkä kaikki halua tai pysty ajattelemaan noin itsekkäästi kuin sinä ajattelet.

Varmasti parisuhde ajautuu pian karille, jos mennään noin itsekkäällä meiningillä. Vai joko olet yh?[/QUOTE]

Mieshän tuossa ap:n tilanteessa aiheuttaa ongelmia ja mielipahaa omalla itsekkyydellään ja lapsellisuudellaan. Miten se on mieheltä pois jos vaimo ja lapset lähtevät matkalle??
Ihan samaa mieltä Anatolian kanssa!

 

["vieras"]

Mun mielestä asiasta pitää keskulla niin, että kompromissi löytyy. Jos kompromissiin ei päästä, niin sitten ei voi lähteä matkalle. Tämä tietysti edellyttää, että molemmat ovat valmiita keskustelemaan ja joustamaan. Ei toimi, jos toinen vain jyrää omat mielipiteensä. Mutta toimiiko liittokaan silloin, jos koko ajan mennään vain toisen sanelun mukaan. Enkä usko, että kovin hyvin toimii silloinkaan, jos tehdään mitä haluttaa ilman, että kuunnellaan toisen mielipiteitä.