H
Hmm...
Vieras
No meillä eleltiin melkein vuosi "yhteiskunnan elätteinä" kun ei vain saatu kumpikaan millään töitä edellisten loppuessa.
Saatiin asumistukea ja perus työkkirahat sekä lapsilisät ja kahden vanhimman isältä elatusmaksut. Ei haettu toimeentulotukea, en tiedä olisimmeko saaneet. Ei voitu lainata keneltäkään (toisaalta onneksi) kun ei ole ketään sellaista jolta voisi.
Säästöjä ei ollut kun ne hupenivat jo edellisenä vuonna kun oli niin vähän töitä. Asutaan vuokralla, auto on välttämättömyys kun lähimpään taajamaankin 20km ja ei kulje busseja.
Tuon vuoden aikana oppi kyllä säästämään ja sopimaan laskujen siirroista, ruokakauppareissulle laskettiin eurolleen mitä sai mennä, haettiin viikon-kahden ruuat kerralla ja sieltä suunnasta missä oli lähimpien kauppojen tarjoukset parhaita. Kirpputorit hyödynnettiin samalla lasten vaateostoksiin. Huutonetissä myytiin pois kaikki rahanarvoinen turha, ei onneksi tarvinnut tarpeellisia myydä.
Ylellisyytenä säilytettiin nettiyhteys, olisi tullut kalliimmaksi ajaa autolla usein kirjastoon lukemaan työpaikkailmoituksia. Sekin hyötysuhde laskettiin tarkkaan.
Tiukkaa oli, välillä jouduimme joitain työpaikkahaastatteluja jopa perumaan kun ei ollut varaa ostaa autoon polttoainetta. Monilla työnantajilla oli varsin kielteinen asenne ottaa töihin kun saivat kuulla kauanko olemme hakeneet töitä, se ei paljon työnsaantia helpottanut.
Sitten saimme lopulta kuukauden välein molemmat vakituiset työpaikat. Onneksi minun uusi työnantajani tarjosi heti palkkaennakkoa niin oli varaa kulkea töihin.
Tiukkaa oli tuon aikaa ja en oikeasti ymmärrä kuinka kukaan ikinä voi pitkäaikaisesti elää tuilla. Jos näin olisi jatkunut olisimme olleet kyllä niin pahassa pulassa, vuoden ajan viel sai venytettyä monen asian hankintaa ja tuurilla mitään kalliimpaa (pesukone tms.) ei hajonnut.Seuraava vuosi meni siihen että saimme talouden tasapainoon ja kaikki laskut ajantasalle.
Hyvääkin tuossa oli, nimittäin se että todella opimme elämään säästäväisemmin. Nyt kun kummallekkin tulee palkka, ihan perus duunariliksa alle 2 000e/kk käteen niin melkein toisen palkka jääkin sitten käyttämättä perusmenojen jälkeen ja siitä voi laittaa säästöön tai ostaa isompia hankintoja. Edelleen laskemme ruokamenot ja ostamme kirpputoreilta, hurja säästö kuukaudessa.
Saatiin asumistukea ja perus työkkirahat sekä lapsilisät ja kahden vanhimman isältä elatusmaksut. Ei haettu toimeentulotukea, en tiedä olisimmeko saaneet. Ei voitu lainata keneltäkään (toisaalta onneksi) kun ei ole ketään sellaista jolta voisi.
Säästöjä ei ollut kun ne hupenivat jo edellisenä vuonna kun oli niin vähän töitä. Asutaan vuokralla, auto on välttämättömyys kun lähimpään taajamaankin 20km ja ei kulje busseja.
Tuon vuoden aikana oppi kyllä säästämään ja sopimaan laskujen siirroista, ruokakauppareissulle laskettiin eurolleen mitä sai mennä, haettiin viikon-kahden ruuat kerralla ja sieltä suunnasta missä oli lähimpien kauppojen tarjoukset parhaita. Kirpputorit hyödynnettiin samalla lasten vaateostoksiin. Huutonetissä myytiin pois kaikki rahanarvoinen turha, ei onneksi tarvinnut tarpeellisia myydä.
Ylellisyytenä säilytettiin nettiyhteys, olisi tullut kalliimmaksi ajaa autolla usein kirjastoon lukemaan työpaikkailmoituksia. Sekin hyötysuhde laskettiin tarkkaan.
Tiukkaa oli, välillä jouduimme joitain työpaikkahaastatteluja jopa perumaan kun ei ollut varaa ostaa autoon polttoainetta. Monilla työnantajilla oli varsin kielteinen asenne ottaa töihin kun saivat kuulla kauanko olemme hakeneet töitä, se ei paljon työnsaantia helpottanut.
Sitten saimme lopulta kuukauden välein molemmat vakituiset työpaikat. Onneksi minun uusi työnantajani tarjosi heti palkkaennakkoa niin oli varaa kulkea töihin.
Tiukkaa oli tuon aikaa ja en oikeasti ymmärrä kuinka kukaan ikinä voi pitkäaikaisesti elää tuilla. Jos näin olisi jatkunut olisimme olleet kyllä niin pahassa pulassa, vuoden ajan viel sai venytettyä monen asian hankintaa ja tuurilla mitään kalliimpaa (pesukone tms.) ei hajonnut.Seuraava vuosi meni siihen että saimme talouden tasapainoon ja kaikki laskut ajantasalle.
Hyvääkin tuossa oli, nimittäin se että todella opimme elämään säästäväisemmin. Nyt kun kummallekkin tulee palkka, ihan perus duunariliksa alle 2 000e/kk käteen niin melkein toisen palkka jääkin sitten käyttämättä perusmenojen jälkeen ja siitä voi laittaa säästöön tai ostaa isompia hankintoja. Edelleen laskemme ruokamenot ja ostamme kirpputoreilta, hurja säästö kuukaudessa.