Että pistää ärsyttään nää yhteiskunnan tuilla elelijät, jotka valittaa täällä ettei rahat riitä

[ap]

Mahtaa sanoa sellainen ihminen noin, jolle kalahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan. Entä jos AP menettää työnsä puolison kanssa? Ai niin...te elätte säästöillä. Mitä sitten kun ne loppuvat?
Mä pidän elättinä sellaista, joka ei tee yhtikäs mitään, ei käy koulua tai töissä ja jolla ei ole niitä pieniä lapsia kotona, että olis niitä hoitamassa "luvan kanssa". Sellainen joka asuu pummilla toisten nurkissa. Tälläisiä elättejä minä vain tunnen.

Ansiosidonnaisilla, mitkä ei olekaah mitään kelan korvauksia vaan ANSAITTUA korvausta siitä, että on käynyt töissä. Siitäkin kehtaa jotkut narista.

Eikö ansaittua korvausta pitäisi saada siitä että käy töissä, eikä siitä että on joskus käynyt töissä?

Samoilla säännöillä tulisi sitten lopettaa kaikki työttömyyskorvauksien maksut, varsinkin niiden osalta, jotka ei koskaan ole käyneet töissä eli kaikki minimituetkin pois.

 

[vieras]

Ei mun Kaksplussassa tarvi päteä

Vaikuttaa ihan muulta.

Syytön mä siihen olen, jos sua vituttaa että toiset osaa säästää

Säästäminen on helppoa, itse tulin toimeen mukavasti opiskellessakin. Pädit tuolla että asumistuki on yhteiskunnan varoilla elämistä, kun taas vanhempainraha ei. Kuitenkin itse saan asumistukea vaikka palkkani on yli 2000 euroa.

 

[vieras]

Mahtaa sanoa sellainen ihminen noin, jolle kalahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan. Entä jos AP menettää työnsä puolison kanssa? Ai niin...te elätte säästöillä. Mitä sitten kun ne loppuvat?
Mä pidän elättinä sellaista, joka ei tee yhtikäs mitään, ei käy koulua tai töissä ja jolla ei ole niitä pieniä lapsia kotona, että olis niitä hoitamassa "luvan kanssa". Sellainen joka asuu pummilla toisten nurkissa. Tälläisiä elättejä minä vain tunnen.

Ansiosidonnaisilla, mitkä ei olekaah mitään kelan korvauksia vaan ANSAITTUA korvausta siitä, että on käynyt töissä. Siitäkin kehtaa jotkut narista.

Eikö ansaittua korvausta pitäisi saada siitä että käy töissä, eikä siitä että on joskus käynyt töissä?

Samoilla säännöillä tulisi sitten lopettaa kaikki työttömyyskorvauksien maksut, varsinkin niiden osalta, jotka ei koskaan ole käyneet töissä eli kaikki minimituetkin pois.

Samaa mieltä :attn:

 

[vieras]

Hei ap, sinulla taitaa olla puutteeliset tiedot tämän päivän yhteiskunnan tilasta. Suosittelen esim. tv-uutisten katsomista silloin tällöin.

 

[Lode84]

Ei mun Kaksplussassa tarvi päteä

Vaikuttaa ihan muulta.

Syytön mä siihen olen, jos sua vituttaa että toiset osaa säästää

Säästäminen on helppoa, itse tulin toimeen mukavasti opiskellessakin. Pädit tuolla että asumistuki on yhteiskunnan varoilla elämistä, kun taas vanhempainraha ei. Kuitenkin itse saan asumistukea vaikka palkkani on yli 2000 euroa.

Aa, sä vedit tosta asumistuesta herneen neppariin No minun ei nyt tarvi kuitenkaan millään asumistuella tai muullakaan kuitenkaan päteä.

Pointtini oli lähinnä se, että esim. tällä palstalla varmaan lähes kaikki (?) ovat jossain elämänsä vaiheessa nostaneet esimerkiksi vanhempainrahaa. Eli tämän määritelmän mukaan me kaikki olisimme sosiaalipummeja, yhteiskunna tuilla eläjiä ym.

Ymmärsin kutenkin, että ap:ta vitutti nimenomaan henkilöt, jotka elää näillä tuilla vuodesta toiseen. Ei niinkään henkilöt, jotka nostaa näitä tukia muutaman kuukauden. Veikkaisin, että 90% suomalaisista (varmaan enemmäkin) on jossain elämän vaiheessa näin tehnyt.

 

[vieras]

Ymmärsin kutenkin, että ap:ta vitutti nimenomaan henkilöt, jotka elää näillä tuilla vuodesta toiseen. Ei niinkään henkilöt, jotka nostaa näitä tukia muutaman kuukauden. Veikkaisin, että 90% suomalaisista (varmaan enemmäkin) on jossain elämän vaiheessa näin tehnyt.

Itse elin useamman vuoden tuilla opiskellessani.

 

[köyhä]

Tuntuu että jotkut töissäkäyvät ei tosiaan ymmärrä köyhien elämästä mitään. Molemmat puolisot töissä, tai toinen hyvätuloinen, on autot, omistusasunto tai omakotitalo, jne. ja valitetaan että rahoja ei saa riittämään. Sitten vielä haukutaan niitä jotka yhteiskunnan tuilla sinnittelevät juuri siinä köyhyysrajan tuntumassa!

Onko tullut mieleen, että vaikka Suomessa on ilmainen koulutus ja periaatteessa samat mahdollisuudet kaikilla, niin tosiasiassa se mihin perheeseen sattuu syntymään, vaikuttaa todella paljon asioihin? On kai se helppoa mennä lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan, kun vanhemmat maksaa kirjat, auttaa vuokran maksussa, ostaa auton ja kustantaa ajokortin... Ei kai silloin ole vaikeaa löytää töitäkään, kun ei tarvitse miettiä etäisyyksiä ja bussireittejä, vaan voi tosiaan ottaa vastaan ne paikat sieltä 80km päästä, mihin köyhillä ei käytännön syistä ole mahdollisuuksia.

Ja kun on kerran joutunut toimeentuloa hakemaan, niin siitä tilanteesta on tosi vaikea enää nousta. Jos jotain omaisuutta onnistuu hankkimaan, vaikka sen käytetyn auton, niin toimeentulotukea on turha hakea ennen kuin sen myy. Samoin jos on ulosotossa velkoja. Ja jos johonkin töihin sattuu pääsemään, niin sen on parasta olla kokopäiväinen ja pitkäaikainen työ, koska siinä vaiheessa kun jotain muutoksia tapahtuu niin kaikki tuet pitää tarkastuttaa ja jollain konstilla elää siinä välissä kun hakemuksia käsitellään. Tietysti aina pitää laskeskella vielä lisäksi, että jos puoliso saa töitä, niin kuinka paljon kaikki tuet laskevat, jne.

 

[piina]

Miten niin mahdollista muuttaa? Ei se muuttaminenkaan ilmaista ole, ja miksi pitäisi muuttaa esim. toiseen kaupunkiin, pois sukulaisten ja ystävien läheltä?

Me ollaan niin monta kertaa muutettu lasten kanssa miehen työn perässä, jotte mulla nousee ihan karvat pystyy, kun toiset tulevat sanomaan, että emme pysty tehdä työtä, kun emme voi muuttaa... Oletteko te toiset niin paljon parempia ihmisia, jotta teille pitää eläminen maksaa meidän toisten kustannuksella???

Mun mielestä jokainen voi jäädä sinne sukulaisten nurkkiin, kunhan itse pystyvät elättämään itsensä tai jos vanhemmat haluavat elättää aikuiset lapsen niin siitä vain. Mutta jos ei, niin mielestäni pitää jokaisen olla nöyrä ja tehdä asialle itse jotain eikä olettaa että muut hoitaa aikuisia ihmisiä.

Muuttaminen ei ole ilmaista, mutta jos työpaikka on tiedossa, niin lainankin voi otta muuttamista varten. Tietty ei mitään järkeä muuttaa koko porukkaa 1kk palkan takia eli järkikäteen tietenkin siinäsuhteessa kuitenkin.

 

[Lode84]

Ymmärsin kutenkin, että ap:ta vitutti nimenomaan henkilöt, jotka elää näillä tuilla vuodesta toiseen. Ei niinkään henkilöt, jotka nostaa näitä tukia muutaman kuukauden. Veikkaisin, että 90% suomalaisista (varmaan enemmäkin) on jossain elämän vaiheessa näin tehnyt.

Itse elin useamman vuoden tuilla opiskellessani.

Opiskelu on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Sosiaalipummaaminen ei.

 

[MIE]

Tuntuu että jotkut töissäkäyvät ei tosiaan ymmärrä köyhien elämästä mitään. Molemmat puolisot töissä, tai toinen hyvätuloinen, on autot, omistusasunto tai omakotitalo, jne. ja valitetaan että rahoja ei saa riittämään. Sitten vielä haukutaan niitä jotka yhteiskunnan tuilla sinnittelevät juuri siinä köyhyysrajan tuntumassa!

Onko tullut mieleen, että vaikka Suomessa on ilmainen koulutus ja periaatteessa samat mahdollisuudet kaikilla, niin tosiasiassa se mihin perheeseen sattuu syntymään, vaikuttaa todella paljon asioihin? On kai se helppoa mennä lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan, kun vanhemmat maksaa kirjat, auttaa vuokran maksussa, ostaa auton ja kustantaa ajokortin... Ei kai silloin ole vaikeaa löytää töitäkään, kun ei tarvitse miettiä etäisyyksiä ja bussireittejä, vaan voi tosiaan ottaa vastaan ne paikat sieltä 80km päästä, mihin köyhillä ei käytännön syistä ole mahdollisuuksia.

Ja kun on kerran joutunut toimeentuloa hakemaan, niin siitä tilanteesta on tosi vaikea enää nousta. Jos jotain omaisuutta onnistuu hankkimaan, vaikka sen käytetyn auton, niin toimeentulotukea on turha hakea ennen kuin sen myy. Samoin jos on ulosotossa velkoja. Ja jos johonkin töihin sattuu pääsemään, niin sen on parasta olla kokopäiväinen ja pitkäaikainen työ, koska siinä vaiheessa kun jotain muutoksia tapahtuu niin kaikki tuet pitää tarkastuttaa ja jollain konstilla elää siinä välissä kun hakemuksia käsitellään. Tietysti aina pitää laskeskella vielä lisäksi, että jos puoliso saa töitä, niin kuinka paljon kaikki tuet laskevat, jne.

Paljon tärkeempi kun se, että mikä koulutus tai minkälainen suku sinulla on, on se kuinka hyvin osaat omat raha-asiat hoitaa!! Ne pystyy hoitamaan niin isoilla kun pienilläkin tuloilla joko todella hyvin tai sitten aivan päin männikköä!

 

[yks vaan]

Niin. Helppoa se on päteä jos on syntynyt kultalusikka suussa.

Ihan esimerkkinä voin kertoa et multa katkaistiin kerralla kaikki tuet, lapsilisää myöten kun eksäni oli vetutuspäissään heittäny kelaan mun osoitteen omanaan. Siinähän sitten kuukauden ikäisen vauvan knassa ihemttelin et mitäs nyt? Laskut jäi rästiin, sossu ei antanu yhtään mitään ja kun olin äitiyslomalla niin en voinut töihinkään mennä.

Täällä kovasti ensin haukutaan kaikki tuilla elävät sossupummeiks, sitten alkaa pyörtämään puheitaan: psyykkisesti ja fyysiosesti sairaat ei oo sossupummeja, eivätkä opiskelijatkaan.

Monella on itseaiheutettu fyysinen tai psyykkinen sairaus mikä estää töihin palaamisen, ja sitten on näitä jotka vuodesta toiseen vaan opiskelee mutta ei koskaan hae töitä.

Alkuperäsen kirjoituksesta paistaa katkeruus ja kateus, sekä itseriittoisuus ja omahyväisyys. Kyllä se elämä nyt on auvoista, olethan vain yhden lapsen äiti ja näin ollen täysin pätevä tuomitsemaan muut joilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin sinulla.

Parin vuoden päästä sinäkin itket kun rahat ei riitä, pitää ajaa ladalla töihin ja muksun päivähoitomaksutkin on niin veetun isoja ja oma asuntokin piti myydä pois kun ei ollut enää varaa maksaa lainoja.

Elämä opettaa, myös sinua

 

[Paatunut Parahdus]

Ymmärsin kutenkin, että ap:ta vitutti nimenomaan henkilöt, jotka elää näillä tuilla vuodesta toiseen. Ei niinkään henkilöt, jotka nostaa näitä tukia muutaman kuukauden. Veikkaisin, että 90% suomalaisista (varmaan enemmäkin) on jossain elämän vaiheessa näin tehnyt.

Itse elin useamman vuoden tuilla opiskellessani.

Opiskelu on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Sosiaalipummaaminen ei.

Eli tukien saajat tulisi jakaa sen ansaitseviin ja ansaitsemattomiin, moraalittomiin ja moraalisiin ihmisiin jne?

 

[BootyPeppi]

Onneksi mulla on muuta tekemistä kuin miettiä mikä minua ärsyttää

 

[vieras]

Opiskelu on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Sosiaalipummaaminen ei.

Kuka määrittelee mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää? Sinäkö? Sen määrittelevät lait, joten sosiaalipummaaminen on hyväksyttävää vaikkei ehkä moraalista.

 

[piina]

Sossunrahoilla tai vanhempien tuella eläminen ei kuitenkaan ole siihen ainut vastaus. On myös mahdollista muuttaa lähelle työpaikkaa, voi tehdä osa-aika duunia...

Kaikki ei kuitenkaan oo niin yksinkertaista.

Esim. Mä käyn osa-aikaisessa työssäni. Muutin Helsingistä Espooseen lähemmäs työpaikkaani. Osa-aikaisessa työssäni tehdään myös iltaa, joten täytyy viedä lapsi vuoropäiväkotiin. Espoossa niitä taitaa olla 2. Lähin on 2,5 km päästä kotoani ja menen sinne bussilla, no sitten tältä päiväkodilta on vielä reippaasti enempi matkaa mun työpaikkaani, jonne toki menen myös bussilla. Siinä menee sellanen 1,5h aamuin illoin tohon pk-rumbaan. Eli vaikka oisin 4h illan töissä, niin lapsen päivä tarhassa on 15:30-21:30. Plus sitten matkat kotiin ja tarhaan. Elikä erityisen rankkoja lapsen kannalta ovat normipitkät päivät, normaali-iltavuoro kun on, niin lapsen tarhapäivä on 11-21:30.

No joku vois sanoa että hae päivätöitä. Ei niitä töitä oikeesti ole niin paljon tarjolla, että ois oikein varaa valita.

Ja olen työssä käymisestä huolimatta joutunut käydä sossun luukulla useaan otteeseen. Ja nyt oon äitiyslomalla ja aion jäädä hoitovapaalle, on toi sen verran raskasta tuo mun työrumba niin lapsille kuin itselle ja aion vastaisuudessakin ostaa lapsille kunnon vaatteet riippumatta siitä mistä mun toimeentuloni tulee. Ja omasta mielestäni mulla ja etenkin mun lapsilla on niihin täysin oikeus.

Tiedän kyllä ettei tössäkäynti kaikille ole helppa eikä edes töiden saanti vaikka kuinka ahkerasti hakisikin. Itsekin olen työtön kotiäiti. Mun mielestä on ihan hyvä, että pienet lapset hoidetaan kotona. Ainut mikä on, niin mua ottaa päähän, jos toiset pitävät itseään ja omaa perhettää parempana kuin muut. Kun lapset kasvavat, niin äidin tarve olla kotona vähenee ja siinä vaiheessa kun lapsi käy virikehoidossa päiväkodissa, niin olisi vanhempien syytä jo edes yrittää työllistyä.

Onko sun lapsilla isää tai muuta henkilöä, joka voisi viedä tai hakea lapsia hoidosta?

 

[EllaDonna]

Mikä toi tietokonejuttu on? Ei naiset roiku koneella. Meil ei avata ees jokapäivä.

No jos teillä ei avata konetta päivittäin, niin se ei tarkoita, etteikö naiset roiku koneella. Kyllä hyvin suuri osa roikkuu konella hyvin suuren osan päivästä. Tietokone on jo syrjäyttänyt jopa telkkarin.

 

[köyhä]

Paljon tärkeempi kun se, että mikä koulutus tai minkälainen suku sinulla on, on se kuinka hyvin osaat omat raha-asiat hoitaa!! Ne pystyy hoitamaan niin isoilla kun pienilläkin tuloilla joko todella hyvin tai sitten aivan päin männikköä!

Totta, mutta helppoa se on sanoa, jos on alusta asti saanut siihen mahdollisuuden ja kotoa hyvän mallin, opastusta ja apua, jne. Mieti, kuinka paljon tuo auttaa siinä vaiheessa jos on nuoruudessaan töppäillyt ja raha-asiat ovat sekaisin jo alusta alkaen. Ei siihen tarvita kuin yksi odottamaton menoerä niin laskut ja vuokrat jää maksamatta, ja jos vanhemmilla ei ole varaa auttaa eikä mistään saa revittyä sitä rahaa, niin mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Kai sitä kolmekymppisenä voisikin olla jo oppinut nämä asiat, mutta se on vähän myöhäistä, jos virheet on tehty jo alle parikymppisenä.

 

[Hippoliina]

Taas yksi joka ei itse ole kokenut työttömyyttä... :attn:

Meillä mies töissä, mutta silti saadaan asumistukea ja toimeentulotukea. Mä lasten kanssa kotona, mutta töitä haen koko ajan. Jos niitä töitä ei saa, niin niitä ei saa.
Ja mä olen ylpeä vanhemmistani ja sukulaisistani, jotka auttavat rahallisesti jos tarvetta. Kaikilla ei ole niin ihania sukulaisia! :heart:

Ja meillä tytöillä on kyllä ihan ehjät vaatteet, kirpparilta ostellaan ja uusia tarvittaessa, mutta tosi siistejä vaatteita.
Talvipuku uupuu vielä toiselta lapselta, mutta sekin ollaan ostamassa, kunhan tulee rahallisesti hyvä väli.
Mulla nousee karvat pystyyn aina kun joku kirjoittaa tuollaista. |O

 

[ap]

Tuntuu että jotkut töissäkäyvät ei tosiaan ymmärrä köyhien elämästä mitään. Molemmat puolisot töissä, tai toinen hyvätuloinen, on autot, omistusasunto tai omakotitalo, jne. ja valitetaan että rahoja ei saa riittämään. Sitten vielä haukutaan niitä jotka yhteiskunnan tuilla sinnittelevät juuri siinä köyhyysrajan tuntumassa!

Onko tullut mieleen, että vaikka Suomessa on ilmainen koulutus ja periaatteessa samat mahdollisuudet kaikilla, niin tosiasiassa se mihin perheeseen sattuu syntymään, vaikuttaa todella paljon asioihin? On kai se helppoa mennä lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan, kun vanhemmat maksaa kirjat, auttaa vuokran maksussa, ostaa auton ja kustantaa ajokortin... Ei kai silloin ole vaikeaa löytää töitäkään, kun ei tarvitse miettiä etäisyyksiä ja bussireittejä, vaan voi tosiaan ottaa vastaan ne paikat sieltä 80km päästä, mihin köyhillä ei käytännön syistä ole mahdollisuuksia.

Ja kun on kerran joutunut toimeentuloa hakemaan, niin siitä tilanteesta on tosi vaikea enää nousta. Jos jotain omaisuutta onnistuu hankkimaan, vaikka sen käytetyn auton, niin toimeentulotukea on turha hakea ennen kuin sen myy. Samoin jos on ulosotossa velkoja. Ja jos johonkin töihin sattuu pääsemään, niin sen on parasta olla kokopäiväinen ja pitkäaikainen työ, koska siinä vaiheessa kun jotain muutoksia tapahtuu niin kaikki tuet pitää tarkastuttaa ja jollain konstilla elää siinä välissä kun hakemuksia käsitellään. Tietysti aina pitää laskeskella vielä lisäksi, että jos puoliso saa töitä, niin kuinka paljon kaikki tuet laskevat, jne.

Paljon tärkeempi kun se, että mikä koulutus tai minkälainen suku sinulla on, on se kuinka hyvin osaat omat raha-asiat hoitaa!! Ne pystyy hoitamaan niin isoilla kun pienilläkin tuloilla joko todella hyvin tai sitten aivan päin männikköä!

Yksinhuoltajaperheestä mäkin olen, mutta äitini kävi töissä koko työikänäs ja opetti, että töitä tekemällä, ensin opiskelemalla, elämässä selviää itsenäisesti. Minulle ei ole ostettu asuntoa, autoa tai maksettu vuokria. Olen tullut toimeen omillani kotoa lähdön jälkeen. Ainoa tuki mitä sain yhteiskunnalta oli opintotuki, 2 vuoden ajan. Sen jälkeen olen ollut työelämässä ja saanut yhden äitiysraha ja vanhempainrahatuen sekä lapsilisiä.

Kertauksen vuoksi pistän tähän ketkä on oikeutettuja ja ketkä ei tukiin:

- opiskelijat lukuunottamatta ns. ikuisia opiskelijoita (=tutkintoa ei minkäänlaista eikä työpäivää takana kun ikää on jo esim. 35 vuotta)
- tukia ei ns. sosiaalipummimaiseen elämiseen: ei mennä töihin vaikka mitään selkeää estettä ei ole ja nostetaan näin asumis- tms. tukia. Tehdään lapset 20-vuotiaana ja ollaan kotona 10 vuotta ja sitten pitäisi jostain yhtäakkiä löytyä unelmien työpaikka. Ei tuki näiille vaan kouluun ja tukea opintorahan muodossa. Sitten saa sitä työtäkin.
- ei-itse-aiheutettu psyykkinen tai fyysinen sairaus, jonka vuoksi esim. jäänyt työttömäksi ja näin taloudellinen tilanne huono oikeutettu ehdottomasti em. tukiin, mikäli myös hakeutunut hoitoon em. sairauksien vuoksi
- tukia en antaisi niille, ketkä tuhlaavat ensin omat rahansa, kun ei ole kotona opetettu eikä viitsitty itsekään opetella rahankäyttöä. Kaikki vaan mulle tänne ja jos ei omat riitä, niin otetaan yhteiskunnalta.

 

[mie]

Paljon tärkeempi kun se, että mikä koulutus tai minkälainen suku sinulla on, on se kuinka hyvin osaat omat raha-asiat hoitaa!! Ne pystyy hoitamaan niin isoilla kun pienilläkin tuloilla joko todella hyvin tai sitten aivan päin männikköä!

Totta, mutta helppoa se on sanoa, jos on alusta asti saanut siihen mahdollisuuden ja kotoa hyvän mallin, opastusta ja apua, jne. Mieti, kuinka paljon tuo auttaa siinä vaiheessa jos on nuoruudessaan töppäillyt ja raha-asiat ovat sekaisin jo alusta alkaen. Ei siihen tarvita kuin yksi odottamaton menoerä niin laskut ja vuokrat jää maksamatta, ja jos vanhemmilla ei ole varaa auttaa eikä mistään saa revittyä sitä rahaa, niin mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Kai sitä kolmekymppisenä voisikin olla jo oppinut nämä asiat, mutta se on vähän myöhäistä, jos virheet on tehty jo alle parikymppisenä.

Mutta miksi sellaisia töppäily pitää lähteä harrastmaan alle kaksikymppisenäkään? Ja jos kerran töppäilee, niin hoitaa sen pois eikä aja tilannetta vaikeemmaksi.
Itse olen 29vuotias, kahden lapsen äiti. Minun suku on eirttäin köyhä, äiti oli 5:n lapsen yksihuoltaja ja todella huonoa talousasioissa. Velka-ja vippikierre oli loputon, mutta siltikin äiti tuhlaili rahaa. Jos saatiin jostain rahaa, niin ostettiin hieno telkkari, kun naapurissakin on, tai uusi nahkarotsi, kun kerran rahaa oli. Mitäs siitä, että yhtiövastike oli jo puoli vuotta maksamatta ja seuravan päivän ruokarahaa piti mennä mummilta lainamaan...Sitä oli surullista katsoa. Hänelläkin olisi ollut mahdollisuus ihan normaaliin perustoimeentuloon, mutta hän ei vaan yksinkertaisesti osannut priorisoida rahankäyttöä.
Itse olen rahakäytöstä tarkkaa, hallitsen kyllä tuhlamisen jalon taidonkin, mutta tunnen taloudelliset rajani Ja olen iloinen siitä. Lapset hoidettiin 4vuotta kotona ja hyvin pärjättiin, koska parempina aikoina jäi rahaa säästönkin. Itse olen opiskellut kaksi vuotta ulkomailla melkein tuloitta ja henkissä olen vieläkin. Ja kotota en todellakaan ole mitään taloudellista tukee saanut, päinvastoin: äiti on saanut taloudellista tukea minulta, pikkuveljillekin olen usen ainut mahdollisuus. Talouden suunnittelua pitää itse oppia, ei se niin vaikeeta ole

 

[vieras]

Tietokone on jo syrjäyttänyt jopa telkkarin.

Ja hyvä niin.

 

[köyhä]

Mutta miksi sellaisia töppäily pitää lähteä harrastmaan alle kaksikymppisenäkään? Ja jos kerran töppäilee, niin hoitaa sen pois eikä aja tilannetta vaikeemmaksi.

....

Talouden suunnittelua pitää itse oppia, ei se niin vaikeeta ole

No itse muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana. En pystynyt enää kotona olemaan vanhempien alkoholismin takia. Riittävää taloudellista tukea en sieltä päin saanut. Ja olin todella lapsellinen. En tiennyt mistä saisin apua, kelan ja sossun hakemuksissa kesti aikansa, enkä edes osannut kaikkea hoitaa kunnolla. Vanhempien tulotkin muistaakseni hankaloittivat tukien saantia.

Yritin parhaani mukaan maksaa vuokrat ja sähkölaskut. Kävin lukiota puolet ajasta ilman kirjoja. Kaikki tuntui niin sekavalta, että en loppujen lopuksi osannut saada siitä mitään selkoa. En saanut rahoja millään riittämään, kun kaikki oli hankittava tyhjään kämppään astioista ja huonekaluista lähtien. Sen päälle vielä koulukirjat, ruoka, vaatteet, ym. ym. Olisin varmaan saanut niihin jotain tukiakin sossusta, mutta en tajunnut pyytää.

Tottahan olen vuosien varrella oppinut tulemaan toimeen sillä rahalla mikä on käytössä, ja tähän päivään mennessä olen sentään onnistunut hankkimaan huonekalut, liinavaatteet, astiat ja muut tavarat kotiini. Kuten itse sanoit, "Talouden suunnittelua pitää itse oppia". Minun pointtini on se, että suunnittelusta ja opettelusta ei ole paljon apua silloin kun aloittaa tyhjästä. Ratkaisevat virheet tehdään ennen kuin oppii sen. Ja varsinkin nuorena on tosi vaikea hoitaa niitä töppäilyjä pois, kun ei oikein tiedä miten perintätoimistot ja ulosotto toimii, miten yhteiskunta toimii, miten luottotiedot vaikuttavat tulevaisuuteen, jne.

 

[vieras]

Mutta miksi sellaisia töppäily pitää lähteä harrastmaan alle kaksikymppisenäkään? Ja jos kerran töppäilee, niin hoitaa sen pois eikä aja tilannetta vaikeemmaksi.

....

Talouden suunnittelua pitää itse oppia, ei se niin vaikeeta ole

No itse muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana. En pystynyt enää kotona olemaan vanhempien alkoholismin takia. Riittävää taloudellista tukea en sieltä päin saanut. Ja olin todella lapsellinen. En tiennyt mistä saisin apua, kelan ja sossun hakemuksissa kesti aikansa, enkä edes osannut kaikkea hoitaa kunnolla. Vanhempien tulotkin muistaakseni hankaloittivat tukien saantia.

Yritin parhaani mukaan maksaa vuokrat ja sähkölaskut. Kävin lukiota puolet ajasta ilman kirjoja. Kaikki tuntui niin sekavalta, että en loppujen lopuksi osannut saada siitä mitään selkoa. En saanut rahoja millään riittämään, kun kaikki oli hankittava tyhjään kämppään astioista ja huonekaluista lähtien. Sen päälle vielä koulukirjat, ruoka, vaatteet, ym. ym. Olisin varmaan saanut niihin jotain tukiakin sossusta, mutta en tajunnut pyytää.

Tottahan olen vuosien varrella oppinut tulemaan toimeen sillä rahalla mikä on käytössä, ja tähän päivään mennessä olen sentään onnistunut hankkimaan huonekalut, liinavaatteet, astiat ja muut tavarat kotiini. Kuten itse sanoit, "Talouden suunnittelua pitää itse oppia". Minun pointtini on se, että suunnittelusta ja opettelusta ei ole paljon apua silloin kun aloittaa tyhjästä. Ratkaisevat virheet tehdään ennen kuin oppii sen. Ja varsinkin nuorena on tosi vaikea hoitaa niitä töppäilyjä pois, kun ei oikein tiedä miten perintätoimistot ja ulosotto toimii, miten yhteiskunta toimii, miten luottotiedot vaikuttavat tulevaisuuteen, jne.

Olikos sinulla poikkista kun muutit pois kotoa?

 

[ilkimys]

"Niin siis siitä lähtien kun olet poistunut vanhempiesi luota asumasta niin olet ollut naiimisissa ja miehelläsi on ollut tuo firma eli missään vaiheessa elämää ei ole ollut mahdollista säästää???????????

Höpön höpö. "

Kuule höpöttele sinä vaan itsellesi, kun et edelleenkään tiedä minun perheeni tilannetta ja kovin silti yleistät! Miten meinaat että pienipalkkaisesta työstä voi säästää kun on aina eletty suusäkkiä myöten? Varsinkaan, kuviteletko että jollain onnettomilla säästöillä elättäisi koko perhettä puolivuotta? Voi luoja...

Niin, sellaiset menot kuin on tulot. Säästään pystyy kaikki. Mullakin 1500 nettopalkasta säästynyt perheellisenäkin 100 euroa/kk. Siitä tulee 10 vuoden aikana 12 000 euroa! Hups heijaa

Josta inflaatio syö osan, joten onnea vain säästämisellesi

 

[vieras]

"Niin siis siitä lähtien kun olet poistunut vanhempiesi luota asumasta niin olet ollut naiimisissa ja miehelläsi on ollut tuo firma eli missään vaiheessa elämää ei ole ollut mahdollista säästää???????????

Höpön höpö. "

Kuule höpöttele sinä vaan itsellesi, kun et edelleenkään tiedä minun perheeni tilannetta ja kovin silti yleistät! Miten meinaat että pienipalkkaisesta työstä voi säästää kun on aina eletty suusäkkiä myöten? Varsinkaan, kuviteletko että jollain onnettomilla säästöillä elättäisi koko perhettä puolivuotta? Voi luoja...

Niin, sellaiset menot kuin on tulot. Säästään pystyy kaikki. Mullakin 1500 nettopalkasta säästynyt perheellisenäkin 100 euroa/kk. Siitä tulee 10 vuoden aikana 12 000 euroa! Hups heijaa

Josta inflaatio syö osan, joten onnea vain säästämisellesi

Siksi ne rahat pitääkin sijoittaa tuottavasti =)