Ex-kermit UUSI

[:)]

nosto...

 

[KAisa rv 37+2]

Täällä käytii aamulla neuvolassa ja kaikki oli ok. Tällä kertaa ei ultrattu, kun viime viikolla oli lääkäri. Kuunneltiin vain sydän äänet jotka oli jotai 130 tietämillä, hyvät ja tasaiset oli äänet, pikkuinen oli juuri nukkumassa. Kun taas yön valvo mun kans tai siis oikeestaa se valvotti mua potkimalla ja möyrimällä. Toivottavasti sillä rytmi sitten muuttuu ku tulee tähän maailmaa. NImittäin se nukkuu illat ja valvoo yöt. Ja taas aamut nukkuu ja päivän on hereillä. Se todellakin liikkuu paljon. Ei ole tarvinu olla yhtää huolissaa siitä etteikö vauva liikkuisi. Viime viikolla oli tosiaa synnytys tapa arviointi lääkäri käynti. Ja samaa tämäki lääkäri veikkas kuten jo aikaisemmin toinen lääkäri että paino arvio on sit laskettuna aikana se 3,5 kg. Eli ihan normaali onneksi. Ja sopii hyvin syntymään ala kautta. Meinasi että vaikka nelikiloinen mahtuu tulee. Vauva on onneksi ymmärtäny pysyä rt tilassa. Että tämmöstä täällä. Odotan jo kovasti synnytystä. Alkaa olla yöt niin vaikeita ku ei saa nukutuksi. Mutta odotellaa odotellaa...Ei auta muu...Vointia kaikille!!

 

[milla2 rv 36+2]

Täällä äitiysloman ihanuus alkanut, mies palasi töihin ja minulla pääosin rauhallisia päiviä edessä. Yritän saada univelkojakin nukuttua, kun aina ei öisin niin hyvin tule nukuttua (kuten Kaisakin totesi). Kovin samankaltaista täällä kuin Kaisallakin. Vatsa-asukilla kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta itselläni korkea verenpaine. Pienestä lääkityksestä huolimatta paineet yli 90 ja yli 140. Seurantaa siis tehdään ja toivon totisesti, ettei tuosta nouse, ettei joudu osastolle. Näillä säillä ei paljon huvittaisi...

Sallin kuulumisia täällä kovasti odotellaan, ylipäänsä aika hiljaista, liekö tuo loma-aika vielä monella päällä. Ja onhan tämä näillä säillä hieman hukkaan heitettyä aikaa netissä olla, kun ulkona on vielä kunnon kesä!

Vointeja ja kesiä,
- milla2

 

[Sirenia]

nostan.... kuulumisia kaipailen etenkin sallilta tällä hetkellä?

 

[KAisa rv 38]

Täällä ei mitää erikoista. Olisin vaan jo valmis synnyttää. Tänään tuli 38 viikkoo täytee. Joten vauvakin olisi valmis tähän maailmaa. Kaikki on hänelle valmista paitsi amme ja sänky puuttuu mutta nekin saadaan keskiviikkona. Supistuksia ei ole ollut. Mitä nyt vähäsen niitä mahan kovettumisia eli harjoitussuppareita. Mutta ei niitä kipeitä. Pitää ottaa ne kolme ässää käyttöö heti alku viikosta. Tiistaina on jälleen neuvola. Kiva ku niitä on viikon välein näin lopussa. Toivottavasti olis jotain tapahtunut alapäässä. Edes hieman olis auki. Nyt pitää mennä makoilee ku juuri syötii ruoka ja massu on täysi. Vointeja kaikille!!!

 

[Hanna]

Hei taas pitkästä aikaa. Tässä olen ollut aktiivisesti saikulla=/ viimisen neljän viikon aikana töissä tullut oltua 3pv! nyt sitten meneillään viimeinen työpäivä (ihana esimieheni lähetti minulle vuoro listan jossa oli 2 viikkoa tyhjiä ja sitten ennen mammalomaa viikko lomaa. mähän olen kk-palkalla joten palkka raksuttaa vaikken töissä olekaan). Syy saikkuihin on supistukset joita tulee paikoillaan maatessa ja liikkuessa/ jotain tehdessä niitä tulee vaan enemmän.. kahtena yönä olen herännyt hieman kipeisiin suppareihin (semmoisia, ettei meenaa pystyy kääntyy kun makaa sillä masuu polttaa ja sama särky menee koko vyötärön ympäri selkään asti, käveleminenkin on tuskaa tuolloin) ja välillä niitä tulee päivällä. Paras oli kun niitä alkoi tulemaan yöllä 30min ajan n.2min välein! onneksi paikat ei ole vielä auenneet/ pehmenneet.. ainakaan melkeen 3 viikkoo sitten..
Hihii.. lauantaina kamuni pitivät mulle polttari=) vaaleenpunaiseksi prinsessaksi puettuna mä sitten kiertelin keskustassa=). He veivät minut mm. vyöhyketerapiaan joka oli ihanan rentouttavaa, sitten koko porukalla mammajoogaan, vaikka olenkin ainut raskaana oleva ja illalla he pitivät minulle vanhan perinteen mukaisen morsius saunan=).
Vauveli on voinut hyvin. Kova poika potkimaan ja möyrimään. Aina neuvolassa ovat sanoneet hänen olevan RT:ssä, mutta kyllä se vielä kuperkeikkaa heittää (ainakin aamulla hikka tuntui kylkiluiden lähellä).
mutta ei tässä varmaan muuta erikoista..
t:Hanna ja pikkuinen 32+2

 

[milla2 rv 37+2]

Hei,
Nyt alkaa siis jo lähestyä muutamallakin meistä h-hetki. Toivottavasti Hannalla ei sentään ihan vielä, vaikka johan viikot on lupaavat. Itse olin "huilimassa" naistenklinikalla verenpaineiden takia, mutta muuten kaikki hyvin ja nyt pääsin kotiinkin. Normaalisti mennään ja oireet on jokseenkin samat kuin Kaisalla. Viikon kuluttua voisi jo vaikka tullakin mun puolesta, mutta ei tässä vielä mitään kiirettä ole. Rauhallisesti mennään nyt.

 

[gekko]

Tervehdys taas kaikille täältä vauvanhoitorintamalta! Meidän neidille saatiin sitten nimikin ja ristiäiset menivät oikein kivasti. Neitikin oli kastetoimituksen ajan erittäin mallikelpoinen eli toisin sanoen nukkui koko tilaisuuden ajan. Aivan ihanaa oli kun oli aurinkoista ja lämmintä niin osittain oleskeltiin ulkosalla. Muuten meillä vielä podetaan iltaisin vatsavaivoja huudon kera ja päivätkin menee vähän niin ja näin. Neiti ei oikein malta nukkua päivällä kuin pienen pieniä uinahduksia. Joten, te kaikki joilla se h-hetki lähestyy niin pieni muistutus teille vielä, että muistakaahan NAUTTIA siitä aivan vauvanvauva ajasta eli ne ekat parisen viikkoa, jolloin vauvat yleensä vain syövät ja nukkuvat. Nimittäin niin hämmästyttävän nopeasti ne alkavat olemaan valveilla enemmän ja enemmän ja viihdytysjoukkoja kaipaavat. Ihanaa sekin on, mutta välillä meinaa viihdyttäjä väsähtää. Joka tapauksessa aika menee hurisemalla ja meillä on tällä viikolla jo 2kk neuvola. Neiti on varmasti yli 6kg, posket ainakin jo roikkuvat siihen malliin

Kaikille h-hetkeä odottaville kärsivällisyyttä helteisiin ja tsemppiä loppurutistukseen!

 

[Salli75]

Moi!

Täällähän oli mua kaipailtu oikein urakalla! Anteeksi, etten ole mitään kirjoitellut. Luulin kyllä laittaneeni tännekin synnytyksen jälkeen juttua, mutta eipä näy (dementia taitaa vaivata) ja sittemmin en juuri ole koneella käynytkään.

Iso poika syntyi tosiaan silloin 10.7. suunnitellulla sektiolla. Painoa oli 4920 ja pituutta 55 cm, pään ympäryskin 38 cm, että olisi siinä ollut työ ja urakka alakautta synnyttää -jos olisi onnistunutkaan. Että kiitos sille viimeiselle kokoarvion tehneelle lääkärille, vaikka silloin niitä lukuja epäilinkin (4,5-4,8 kg). Leikkaus meni hyvin, mun rintakipua lukuunottamatta, joka selitettiin puudutuksen aiheuttamaksi, mutta itse epäilen liittyvän runsaaseen verenvuotoon, sillä sama kipu tulee toisinaan runsaan kuukautisvuodon yhteydessä ja km:n jälkeen oli myös parina aamuna. Laitoksella olin neljä päivää, pääsin jo päivää normaalia aiemmin pois, kun olin niin hyväkuntoinen sektiopotilaaksi. Pojalle annettiin alkuun lisämaitoa, kun oli niin iso ja multa tuskin tuli tarpeeksi maitoa. Nyt on kyllä viime päivät pärjätty ihan omalla maidolla.

Muutenkin on mennyt ihan mukavasti. Nukkuu 1-4 tuntisia pätkiä päivin öin. Aamuyöstä tapaa olla vatsavaivoja, mutta menevät aika pian ohi, kun saa kakan ähellettyä. Tulee tuota kakkaa toki pitkin päivää, mutta aamuyöstä ähisee ja "valittaa" oloaan enemmän.

Ristiäiset on meillä loppukuusta. Ja tuo Gekon mainitsema 6 kilon raja on taidettu jo ylittää. Viime viikolla 3 viikkoisneuvolassa painoi nimittäin jo 5960 =) Meinasin silmäni pudottaa, kun näin luvun. Kilo kahdessa viikossa -ja minä kun vähän itsekseni epäilin, että tuleeko multa tarpeeksi maitoa. Tuntuu kyllä riittävän ;-) Pituuttakin oli kertynyt jo 59,6 cm, että kasvu on vauhdikasta edelleen.

Nauttikaahan tosiaan, jotka olette vielä yhtenä palana. Kohta ette pääse enää suihkuun tai vessaankaan yksin ;-) ja 24h vuorokaudessa kuuntelette milloin herää ja mitähän mahtaa nyt itkeä. No ei sentään, helpolla olen vielä päässyt, kun tuntuu vain nälkäänsä itkevän. Ja onhan tuo poitsu ihana =) Yhtenä iltana mies laittoi hänet nukkumaan (on toki tehnyt sen useamminkin kuin kerran) ja itse nukkumaan mennessäni täytyi oikein pinnasänkyyn kurkkia, kun oli jo ikävä poikaa.

Onnea ja tsemppiä loppusuoralla oleville =)

Salli ja poika reilu 4 viikkoa

 

[KAisa]

Onnea paljon Sallille ja koko perheelle!

Täällä edellee odotellaan. Sunnuntaina tulee lasketun ajan päivä. Mutta eipä siihen kannata tuijottaa. Voihan se mennä reilustikkin yli. Kiva kyllä olisi jo päästä synnyttää ja hoivaamaan pientä lasta.

Aamulla kävin neuvolassa ja kaikki oli ok tälläki kertaa. Nyt vauvalle on kaikki valmiina ku saatii hommattua sänky sekä amme. Jotka vielä viime viikolla puuttu. Oon pakannu sairaala kassin ja vauvalle laittanu vaatteet valmiiksi hoitopöydälle. Sekä tytön että pojan, niin saa mies sitten noutaa ne ku sen aika koittaa.

Nautihan sinäkin Salli pojasta. Isosta pojasta. Isäntä jo valmiiksi. Hyvä kun maitoa tulee riittämiin, ite miettiny sitäki asiaa jo että lähteeköhän imetys käyntii ja riittääkö maito.. Saako sairaalasta muuten niitä liivin suojuksia? Vai otetaanko omat mukaan? Voi toki olla sairaala kohtainen asia.

Vointeja kaikille! Ja nauttikaa vielä kesästä! Ja kasvavasta masusta.

 

[milla2 rv 38+1]

Onnittelut Sallille! Hyvä, että on terveenoloinen poika, kun kerran kokoa noin mukavasti. Vauva-arkeen siis paljon onnea ja jaksamista.

Täällä vielä vatsan kanssa ollaan, eikä merkkejä kyllä ole, että tuosta ihan heti lähtisi. Mutta päivä kerrallaan, toisaalta sitä nauttii tästä vapaudesta ja saa kaiken valmiiksikin (aika valmista jo on, mutta pieniä asioita vielä voisi puuhastella, vaikka ehtiihän niitä sitten myöhemminkin tarvittaessa). Toisaalta jo odottaa malttamattomana itse h-hetkeä ja sitä, että näkee, millainen ihminen sieltä tulee...

 

[Tiuhti]

Onnittelut ihanista vauvauutisista!
Itselläni on surullisia uutisia. Tänään saimme lopulliset tulokset lapsivesinäytteestä ja ne olivat todella murheelliset. Pienellä pojallamme on kromosomien vakava rakennepoikkeama ja sen seurauksena vauva tulisi olemaan vaikeasti vammainen. Viikonlopun yli saimme miettimisaikaa, mutta sisimmässäni heitän jo hyvästejä masussa potkiskelevalle pikkuiselle. Tämä tuntuu niin epäreilulta, miksi juuri meille käy näin! Murheen murtamana
Tiuhti 17+5

 

[Salli75]

Ikävä tilanne Tiuhtilla! Saanko udella taustoja miksi lapsivesinäyte otettiin? Voimia sinulle kuitenkin, varmasti raskasta tehdä päätös!

 

[Tiuhti]

Hei Salli,
lapsivesinäytteeseen päädyimme lisääntyneen niskaturvotuksen (3mm) takia. En ihan tällaista löydöstä kuitenkaan pelännyt/osannut odottaa, kun useimmissa tapauksissa tuo niskaturvotus ei merkitse mitään.. Surullista kyllä, näin oli tässä meidän tapauksessamme... Ei tätä vielä oikein voi käsittää, suru on niin musertava...

 

[milla2]

Tiuhtille miehineen voimia! Kauheita uutisia. Ei näitä täällä ex-kermitissä kaivattaisi, kun kerran kaikilla takana jo ainakin yksi ikävä kokemus. Kyllä maailma osaakin olla väärä. Toisaalta on tietysti hyvä, että lääketiede on kehittynyttä ja vaikea vammaisuus voidaan todeta ajoissa. Parempi tässä vaiheessa kuin vasta syntymän jälkeen. Olisihan suuri mahdollisuus, että vauva ei eläisi pitkään. Sekin olisi varmasti raskasta. Vaikka raskasta ja kauheaahan tuo on jo nytkin. Toivottavasti saatte voimia jaksaa ja jaksatte suunnata katseet tulevaan. Jos vielä koittaisi se päivä, kun teilläkin on terve lapsi kainalossa. Mitenkäs tuon iän kanssa, onko ikäriskiä vielä? Tosin tänä päivänä useat yli 40-setkin saavat täysin terveitä lapsia, joten hätää ei pitäisi olla.

Voimia toivottaen,
milla2

 

[gekko]

Näin heti alkuun Tiuhtille suunnattoman paljon myötähaleja todella todella suuressa surussanne. Oli päätöksenne sitten mikä tahansa, tarvitsette voimia ja niitä yritänkin teille täältä kädet ristissä lähetellä. Tuntuu joskus niin käsittämättömältä tämä elämän kulku, ihan kuin välillä ei mikään riittäisi miten ihmistä koetellaan. Koittakaan kuitenkin kaivaa pientä lohdutusta jollain tavalla edes siitä ajatuksesta, että ennenkin on olette toipuneet surusta km:n osuessa kohdallenne. Vaikka tietenkin tämä on varmasti vielä rankempi juttu. Joka tapauksessa voimahaleja teille molemmille! Tuntuu niin lohduttomalta kun ei oikein pysty toista auttamaan näin suuressa koettelemuksessa...

Ja sitten seuraavaksi Sallille mielettömän suuret onnittelut MIEHEN alusta! Todellakin oikein isännän saitte päivienne iloksi. Huh, onneksi et joutunut yrittämään alakautta. Odottelinkin ja jo ihmettelinkin jo että mihin olet hävinnyt. No, tuttu juttu että laho pää ja nettiaikaa on aivan eritavalla käytettävissä kuin vielä odotusaikana. Ei tänne enää niin vain joudakaan lueskelemaan ja aikaansa viettämään. Kumma juttu, mutta niin pieni ihminen ja ns. täyttää koko talon! Eli elämä kyllä pyörii vauvelin ympärillä täyspäiväisesti. Teidän pikkuherra on sitten täsmälleen 1kk:n nuorempi kuin meidän neiti, meidän neiti täytti tänään 2kk ja teidän 1kk.

Meillä oli tänään 2kk neuvola. Painoa oli 6,3kg(ei saanut ihan tarkkaa lukemaa kun neiti huusi kurkku suorana eikä vaaka suostunut pysähtymään paikalleen) ja pituutta 59,5cm. Koliikkia on alkanut esiintyä iltojen lisäksi myös iltapäivisin. Terkkarilta saatiin vyöhyketerapeutin numero. Jos tämä vatsavaivailu ei pian helpota niin viimeistään ensi viikolla soittelen vyöhyketerapeutille aikaa varatakseni. Kaikkea on kokeiltava, on nimittäin aika rankkaa kanniskella ja tyynnytellä neitiä 8-10t/päivä. Ihme kyllä hartiat eivät ainakaan vielä ole ihan jumittuneet.

No niin, KAisalle ja milla2:lle tsemppiä loppumetreille. Tulkaahan sitten huutelemaan kuulumisia, täällä odotellaan malttamattomina onnellisia vauvauutisia!

 

[Epeli]

Hei kaikille.

Uskaltaudun ehkä kirjoittamaan tänne, kun tuntuu että tavallisten odottajien ketjut on vähän liian optimistisia, ymmärrätte varmaan. Sain keskenmenon toukokuussa viikolla 10, ja nyt olen uudestaan raskaana viikolla 12. En ole mikään vilkas kirjoittelija, mutta kiva että löytyy tällaisia yhteisöjä joista voi saada voimia ihan taustailemallakin

Kaikki on tällä kertaa mennyt ihan hyvin, ultrassakin näkyi viikko sitten oikein vilkas sikiö. Kuitenkin joka päivä ja hetki on hirveä huoli, koko ajan tunne että nytkö se on kuollut vai nytkö. Vain ultran jälkeen olin onnellinen ja huoleton ehkä kaksi päivää. Oletteko te muut onnistuneet iloitsemaan uudesta raskaudesta ja missä vaiheessa? Minä oon kyllä niin hermoraunio kuin vain olla voi, tarkkailen joka oiretta ja oireettomuutta hysteerisesti.

Edellisessä raskaudessa sikiö oli ollut kuolleena pari viikkoa ennen kuin km alkoi, ja siksihän sitä nytkin ajattelee että sehän voi olla jo kuollut ja minä en tiedä mitään. Ennen aina luulin että km:ssa on kovat kivut ja verta tulee paljon, vaan eipä sittenkään. Tosi huijattu olo kun kuuli että pari viikkoa kanniskellut kuollutta vauvanalkua.

Anteeksi nyt tämä tällainen synkistely. Mutta luulen että moni täällä ymmärtää mistä puhun. Toivottavasti sitten helpottaa kun liikkeet alkavat tuntua. Olen päättänyt että jos tämä lapsi syntyy, niin olen ainakin kaksi viikkoa stressaamatta mistään)) Niin varmaan

Ja lopuksi lähetän syvät pahoittelut Tiuhtille.

 

[Mariia]

Eepeli: Mulla kanssa taustalla tammikuinen keskenmeno ja nyt jo viikolla 20+4 menossa ja ajatukset kulkee vieläkin samaa rataa kun sulla. Kävin varhaisultrassa ja sain sieltä kuvan joka oli laukussa ja yöpöydällä koko sen ajan kun taas sain np-ultrasta uuden kuvan jota sitten kantelin mukanani. Ihan sairasta ! Ei vaan meinaa uskoa että nyt on kaikki ok. Mulla kerkisi olla sikiö vatsassa 5 viikkoa ennenkuin huomattiin viikolla 10 että se olikin jäänyt 5 viikkoiseksi.

Nyt olen sitten jo rakenneultrassakin käynyt ja saanut sieltä taas kuvan ja dvd:n ultrasta mukaan. Ja nyt pitää nyt sitten niistä taas varmistella että olihan se siellä. Ultrassa vauveli heitteli iloisesti kuperkeikkaa ja vilkutteli ja olin niin eloisa että ! Pientä möyrimistä lukuunottamatta ei mulla mitään isoja liikkeitä ole tuntunut ja sekös taas tekee vainoharhaiseksi. Eli ajatukset taas kulkee samaa rataa kuin sulla.

Odotan vaan kokoajan että milloin oikeat potkut alkaa tuntumaan. Ei näistä ajatuksista oikein viitti kellekään läheisellekään puhua kun pitävät ihan outona. Mies kyllä tietää meikäläisen ajatuksenjuoksun ja kannustaa kovasti positiivisempaan ajatteluun.

Mulla on sama että viikko ultran jälkeen menee ihan onnellisissa mielialoissa, mutta sitten taas pitäisi päästä ultraan varmistamaan että kaikki on ok.

Niin että et ole yksin ajatustesi kanssa...

 

[KAisa 39+5]

Paljon voimahaleja ja enkeleitä Tiuhtille! Jaksakaa, olen mukana surussanne!

Epeli ja Mariia: Tuttuja asioita kirjoititta. Itse olen kokenut kolme peräkkäistä keskenmenoa viime vuonna, ja tämä neljäskin raskaus alkoi viime vuonna mutta nyt ollaan loppu suoralla. Yli huomenna on laskettu aika.
Muistan vieläki ne ajat (kylläki huonosti) kun sitä mietti ja pähkäili et onko kaikki ok. Ja olis tehny mieli melkee asua ultra laitteessa että olis koko ajan nähny että se pieni sydän vielä sykkii. Ja aina ku seuraava raskaus alkoi niin olihan sitä niin varma jotenki että taas menee kesken. Välillä jo aatteli että tulis jo km ku kuitenki se kohta tulee. SItten ku mulla oli ollu nuo kolme ollu niin aattelin että enää en halua sitä kokea että se ei saa enään tapahtua meille. (eikä kellekkään) Ja ku neljäs raskaus alkoin niin olin heti sillä mielellä että jes meille tulee vauva oikeesti elokuussa 06 ja tää menee nyt hyvin. En tiiä mutta mulla oli heti semmonen olo että nyt mennää loppuu asti. Johtuen varmaa siitä että aikaisemmin mulla ei ollu juuri mitää oireita mutta nyt oli heti kaikkia raskaus oireita ja olihan se ihana sitte ku näki jo viikolla 5+6 ultrassa pienen pienen ihmisalun ja sen sydän löi! Se oli uskomatonta. Mutta totta. Siitä eteenpäin on kaikki ollu koko ajan hyvin sekä mulla että vauvalla. Ja olen nyt valmis kokemaan synnytyksen sekä näkemään sen ihanan pienen tytön tai pojan. OIkeen Paljon tsemppiä Epelille!

 

[Tiuhti]

Kiitokset kaikille osanotoista ja lohdutuksista tässä suuressa surussamme! On lohdullista lukea, miten ihanasti te nettiystävät myötäelätte tätä kauheaa kokemusta! Vaikka pahin on vielä edessä, yritän silti jo suunnata katsetta tulevaisuuteen, muuten ei jaksa =(

Millalle, ikä ei vielä tule vastaan, koska täytän 30 ensi vuonna. Aikaa siis on uusille vauvahaaveille. Niitä vain varjostaa näiden kromosomitestien tulos. Minulta itseltäni löydettiin kromosomimuutos, joka saattaa periytyä tuleville lapsille 50 % raskauksissa. Seuraukset ovat silloin aina samanlaiset kuin nyt tässäkin raskaudessa. Pistää hiukan miettimään, uskaltaako tässä enää luonnollista tietä raskautumista yrittääkään =( No, sitä täytyy miettiä uudemman kerran, kunhan tästä tragediasta päästään yli..

Kaunista viikonloppua kaikille,
Tiuhti

 

[gekko]

Tiuhti, miten jakselette? Olette tulleet monasti mieleeni ja oikein kurkkua kuristaa kun ajattelen tilannettanne. Kyllä sitä välillä saa miettiä tosissaan jos yrittää löytää kaikelle elämän varrella tapahtuvalle tarkoituksen. Toisaalta, kun oma kaksosten km 04/-05 tapahtui, niin en kyllä voinut uskoa tapahtuneella olevan mitään tarkoitusta, tai ainakaan mitään hyvään johtavaa tarkoitusta. Kunnes sitten kuukausien kuluttua löysin jo montakin hyvään johtanutta asiaa, joka oli km:sta seurannut. Tietenkään en silloinkaan iloinnut km:stä mutta ymmärsin tapahtunutta paljon paremmin. Tai sitten tuo tapahtuneen ymmärtäminen ja tarkoituksen oivaltaminen kuuluu jollain tavalla paranemisprosessiin. Haluaa niin vankasti uskoa, että se mikä tapahtui , tapahtui sittenkin tarkoituksellisesti johtaen parempaan. No, oli miten vain, tulehan Tiuhti kertomaan ja jakamaan kanssamme ajatuksiasi ja tuntemuksiasi kunhan jaksat. Oikein paljon voimahaleja sinne!

 

[KAisa rv 40+2]

Huomenta! (päiväuneilta herätty just)

Aamulla kävin neuvolassa. Kohdunsuunreuna oli pehmentyny ja auki sormelle niin että terkkari sai koskettua vauvan päätä. Sen jälkeen oon vaan miettiny että mahtaako seksi olla enää turvallista? Mutta eipä tuo mitää puhunu siitä, että kait seksiä voi vielä harrastaa?! Kokemuksia muilla? Pissa ja verenpaine on jälleen ok. Ja myös vauvan sydän äänet. Ultralla ei tällä kertaa katsottukkaan. Odotus jatkuu....Entäs milla2 onko sulla ollu supistuksia? Mulla niitä oli la-su yöllä tunnin ajan 10-15 min välein mutta sitte ne loppu. Toivotaan niitä lisää. Ja eilen hieman lirahti lapsivettä, tai niin mä ainaki luulen sen olevan sitä. Että jospa sitä tällä viikolla vaikka lähtis synnyttää ja mieluusti jo tänään.

 

[kata]

Moikka kaikille minunkin puolesta!

Ja ensimmäiseksi ihan hirveästi voimia Tiuhtille ja koko perheelle!! Ihan uskomatonta miten joitain koetellaan ihan järkyttävillä tavoilla. Ja Epeli, minä en osannut ikävä kyllä oikein missää vaiheessa kunnolla iloita raskaudesta. Minulla oli siis takana keskeytynyt keskenmeno viikolla 14 (vauva kuollut noin 13+jotain). Aina neuvolan ja ultran jälkeen olin vähän aikaa onnellinen, kunnes taas aloin miettimään mitä kaikkea voi mennä pieleen. Potkut helpotti sitten siinä mielessä, että tunsi vauvan olen elossa ja meidän tyttö oli vielä mahassa tosi vilkas ja vilkkaus on jatkunut kyllä nyt mahan ulkopuolellakin. Mutta viimeisenä pelkona keksin sitten sen, että vauvalla voi olla napanuora kaulan ympärillä ja se voi olla vaarallista synnytyksessä. Mutta nyt siis kaikki on hyvin ja noin 3 kk tyttö makoilee tuossa lattialla. Tyttö on edelleen varsin hyväntuulinen ja yöt meillä on nukuttu jo pari viikkoa kokonaan ilman syöttöä! Nukkumaan tyttö menee yhdeksältä, syö kuuden jälkeen ja jatkaa vielä noin 10. Mahalleen tyttö oppi kääntymään noin 2 kk iässä ja nyt pääsee ihan pieniä matkoja (max. 30 cm) eteenpäin. Eli kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin ja olen ihan ihmeissäni tytön helppohoitoisuudesta (pitää tosin koputtaa puuta...).

Kaisalle ja Milla2:lle onnea synnytykseen! kaisalla vaikuttaa jo tosi lupaavalta. Ja toivottavasti teillä Gekko helpottaa masuvaivat. Meillä oli jossain vaiheessa D-vitamiineista johtuvia vatsavaivoja ja alettiin käyttämään rela-tippoja ja Cuplatonia, niin helpotti. Cuplaton meillä on edelleenkin käytössä, koska heti jos sen kokonaan lopettaa, niin tyttö alkaa hirveästi ähisemään eikä saa paukkuja ulos ilman apua.

Kata

 

[Maaria]

Moi!

Täällä varovaisesti voisi yksi kermit siirtyä tänne ex-kermit puolelle...
Tammikuussa siis todettiin keskeytynyt keskenmeno viikolla 13, kun pikkuinen oli kuollut jo viikolla 8.
Testissä plussaa siis viidennessä kierrossa kaavinnan jälkeen, ja tänään alkoi kuudes viikko eli 5+0.

Kaikki pelottaa, eikä edes uskalla oikein ajatella, kevättä, jolloin laskettu aika voisi nyt olla.

Alkuraskauden ultra on kahden viikon päästä, ja sen jälkeen varmaan mennään kerran viikossa

 

[Odottaja]

Tervetuloa Maaria joukkoon ja paljon onnea ja tsemppiä!

Ilmoitan vain pikaisesti että linjoilla ollaan vieläki.
Viikkoja on nyt 41+1. Jospa vaikka ensi yönnä pääsis synnyttää. Toivon kovasti niin.

KAisa