exä mielessä

[martta]

hei!

Olen eronnut koht 4 vuotta sitten ja nyt löytäny uuden miehen, joka vaikuttaa mukavalta ja ihanalta, mutta hän ei pääse vieläkään irti exästään, vaikka on vakuuttanut ettei ottaisi exää takaisin. Hän oli pettynyt elämäänsä, koska exä oli pettänyt häntä ja he olleet aviossa 21 vuotta, siksi ei varmaankaan koskaan pääse irti exästään. Íhmetyttää vain, kun olen itsekin ollu aviossa 14 vuotta ja olen päässy irti exästäni, ettei jääny vaivaamaan, mutta häntä vaivaa edelleen. Selvisi vain, koska tunnen hänen exänsä ja kerroin esim., että näin hänen exänsä miehensä kanssa katselemassa asuntoja, niin hän kyseli ja jäi miettimään ja vaivaamaan kuitenkin heidän asuntohaavetta. Ja ilta meni pilalle, kun häntä vaan vaivaa exänsä ja uuden kumppanin etsiskelyä isompaa asuntoa. Mitä mun pitäisi tehdä? Pyytää unohtamaan exäänsä vai jotain muuta? Miten pystyisin auttamaan häntä?

 

[ex]

Älä hoputa. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa, toiset vähemmän.

 

[mies]

Ei tuohon voi mitään vastata. Tietääkseni joitakin vaivaa naapurinkin uusi miesystävä ja heidän suunnitelmansa vaihtaa asuntoa..

 

[bandit]

Pidä varasi kuitenkin, ettet joudu laastariksi. Se on kaikista paskamaisin rooli suhteessa.

Jos itse oisin vastaavassa tilanteessa, ehdottaisin et ollaan ystäviä ja arvioidaan keskinäistä suhdettamme sitten, kun herra on päässyt yli exästään. Oon ollut kerran laastarina ja välithän siinä meni lopulta poikki kokonaan, kun äijän exä kummitteli suhteessa ylimääräisenä uuden miehensä kera.

 

[Inhorealisti]

Mikahan siina on, etta naisten mielesta heidan ex:sa ovat kuin ilmestyskirjan petoja. Heidan uudet miesystavansa sen sijaan nostavat ex:sa jalustalle. Tarkoittaako tama sita, etta nainen viisastuu virheistaan ja mies aina ottaa edellista huonomman?

 

[mikähän]

Tätä minäkin olen ihmetellyt näissä Ellien kirjoituksissa.
Miksi yleensä etsiä uusi kumppani lähiympäristöstä.
Pitää joskus raahata ahteri vähän kaukaisempaan kuppilaan. Miksi etsiä uutta kumppania lähimmän pubin tikkakerhosta?

Avioerosta toipumisesta ollaan monta mieltä. Itse en ole ajatellut toipua erosta koskaan. Miksi pitäisi. Ihan mukava mies minulla oli. Sairastui siihen mihin suomalaiset miehet yleensä.

Luin aamulla Hesarin mielipidesivulta kirjoituksen, joka on kopsattu Hesarin nettikeskusteluista. Kopion sen tähän lopuksi:

""Lähdin Suomesta 1970-luvun alussa, koska Suomessa oli ahdistavaa. Lukemattomia kertoja olen keskustellut tästä muiden suomalaisten kanssa ja olemme lähes kaikki samaa mieltä: siellä todella oli synkkää. Käyn Suomessa vain kerran vuodessa ja vietän sen päivän Linnanmäellä. N.m. yksinäinen eurooppalainen""

Mielestäni Suomi on edelleen synkkä maa. Omituinen sisäsiittola, jossa on omituiset pelinsäännöt. Vietin seurusteluaikoinan paljon aikaa exäni kanssa Linnanmäellä.
Lastenkin kanssa siellä tuli käytyä erittäin usein.
Ehkä olisin ollut onnellisempi, jos olisin häipynyt aikoinaan pois Suomesta.

Onneksi on sentään tämä internet eli ikkuna maailmalle.

Yrittäkää ihmiset katsoa omaa napaa pidemmälle.
Jos ero tulee, niin pysykää hyvinä ystävinä. Fiksuimmat elävät omassa taloudessa ja nauttivat vapaudestaan.

 

[Siiri]

Miehet alkavat hakea heti uutta seuraa kun entinen suhde loppuu. Naiset yleensä nuolevan haavojaan ja nollaavat tilanteen ja ovat sitten valmiita uuteen suhteeseen.

Itsellä vähän sama tilanne, ex saa edelleen miehessä melkoisen tunnekuohun aikaiseksi. Se on aika satuttavaa, koska mitään merkitsemätön henkilö ei sellaista toiselle tekisi. Huolimatta miehen vakuutteluista, että ei ottaisi enää takaisin yms.

Taidetaan olla näitä ""välivaiheen naisia"", mutta otetaan se mitä saadaan ja ollaan valmiita jatkamaan matkaa kun ""tehtävä"" on hoidettu.

 

[KK]

Tippa nousee linssiin, sillä itse olen painiskellut saman asian kanssa. Kun aloimme miesystäväni kanssa seurustelemaan, minun erostani vakavammasta suhteesta oli kulunut noin kaksi vuotta. Kun taas miehelläni reilu kuukausi. Tosin tämä suhde oli ollut viimeiset reilut puoli vuotta ns. on/off-suhde. Mutta silti...

Miten teidän miehenne ovat sitten reagoineet exäänsä? Haluaisin kuulla muiden kokemuksia, sillä itse välillä ajattelen, että kuvittelen kaiken. Mieheni vakuuttaa rakkauttaan minua kohtaan, mutta silti, kun ex kävelee kadulla vastaan uuden miehensä kanssa niin mieheni käytös muuttuu heti.

Ei kuulemma ottaisi exäänsä takaisin, mutta en oikein usko. Jos ko. henkilö ei merkitsisi enää mitään, niin miksi ei voisi käyttäytyä normaalisti?

Siiri, kuinka kauan olette olleet miehesi kanssa yhdessä? Meillä yhteistä taivalta on jo yli vuosi, mutta luulen, että mieheni tunteet exää kohtaan eivät ole vieläkään kuolleet. Ikävä kyllä...

Olisi kiva kuulla myös miehien kommentteja. Miksi teette näin? Miksi ette etsi sellaista hempukkaa ""laastarisuhteeksi"" jolle tekään ette merkitse yhtään sen enmpää??? Miksi satuttaa sellaista naista, joka ihan oikeasti rakastaa ja välittää teistä??

 

[Mari]

Edellinen mieheni oli eronnut n. vuotta aikaisemmin. Ymmärsin, että käy eroaan läpi, mutta oli muitakin vaikeuksia ja erosimme lopulta. Pidimme yhteyttä, mutta tavatessamme uudestaan, mies kuitenkaan ei halunnut seurustella. Päätin päästää irti vihdoin, 'normaalisti' pitäisin pitkän sinkkuajan, haavojani parannellen. Sitten eräs työstä tuttu mies ehdotti tapaamista, kavereina ensin tutustuttiin ja kun tajusimme ihastumisen, puhuimme läpi sen, että omasta erostani on lyhyt aika ja käyn sitä vielä läpi. Hän sanoi ymmärtävänsä, ja lopulta muutimme yhteenkin. Edelleenkin muistelen exääni, paljonkin, tiedän ettei suhteesta hänen kanssaan tulisi mitään enkä sitä haikaile. Mutta kaipaan yhteyttä, minkä hänen kanssaan tunsin. Mutta työstän tätä kaipuuta, joskushan sen on loputtava. Enkä luopuisi nykyisestä mistään hinnasta, jos vain voin sen estää. Silti en tiedä miten tai miltä näyttäisin, jos tapaisimme exäni yhtäkkiä, vaikutusta olisi, mutta ei tarkoita että toivon meiltä mitään. Joku sanoisi, että tyydyin kakkoseen, mutta itse tiedän että nykyinen on paljon parempi mies kuin edellinen.
Aikaa se vie, eikä ole helppoa.

 

[samat sanat]

Kyllä mies suorastaan lainehtii pyhää vihaa pettävää exäänsä kohtaan, mutta lapsikin tietää että rakkaudesta hevonenkin potkiin.
Olisikohan syynä se, että kun naisystävä pettää miestä pahemman kerran, niin miehen ainoa itselleen sallima tunnetila on agressio ja viha.
Hänellä jää käsittelemättä esim. suru ja kaipaus, joten hän ei pääse yli.
Me naisethan osaamme itkeä kaiken maailman renttujen perään, pitää hautajaisseremonioita pahan exän vaatteille ja ajatella niin pahat kuin hyvät asiat exästä läpi.
Ehkä mies on erilainen. Mies ei istu kynttilänvalossa kuuntelemassa rakkauslauluja vollottaen kärsivällisesti kaikki tunteensa kuiviin. On vain sikäli harminpaikka, että me ""laastari""naiset sitten saamme vaistota ja kuunnella miehen lähes loputonta exän-haukkumista, ja näemme silti vihaisen kuoren läpi jonkun toisen naisen särkemän sydämen.

 

[Princessa]

Tää ongelma on mullakin, mutta ei ihan samalla tavalla kuin teillä muilla. Mun mies oli eronnut puoli vuotta ennen mua..ollaan oltu yhes nyt yli vuoden. Hän on kertonut exästänsä minkälainen tämä nainen on. Minä huomaan aina välillä miten mies vieläkin ihailee asioita mitä tämä nainen on tehnyt. Haluaa käydä just niissä ravintoloissa joissa on muka niin hyvää ruokaa. Ja pah..yhdessäkin oli ihan kamalaa..ymmärsin, että se paikka on muuten ollut merkityksellinen. Exä oli kieli-ihminen ja mieheni ääntelee vieläkin italiaa niinkuin ""se pitää ääntää oikein"" Mieheni ei italiaa osaa, exä osaa. Hän on friikkinä italiaan..rakastaa syömistä, niinkuin exänsä...kertoo pokkana mulle ihan kuin joku nainen että"" pitää osata syödä nauttien ja hitaasti"" ja kuulostaa ärsyttävlältä niiskuneidiltä.
Kerran hän huolestui exästä ja meinasi textata exänsä sukulaisille kun ei voi suoraan exälleen soittaa.

Nyt ei ole puhunut exästänsä, mutta minä en pääse siitä tunteesta että se muija kummittelee vieläkin täällä.

 

[mies]

Princessa, sinulla on kyllä nyt itselläsikin töitä tuon fobian kanssa. Tuntuu siltä, että haet ko. asioita.
Toisaalta mies voi elää sillä tavalla, mitä hän on viimevuodet tehnyt, eikä sellaista hetkessä unohda, vaikka haluaisikin.

 

[vaimo]

Minä ja mieheni tapasimme, kunolimme molemmat juuri eronneet. Voi kauhistus sitä paria ensimmäistä vuotta kun molemmat nojasimme toisiimme ja kävimme läpi erokriisiämme. ihme että pysyimme yhdessä, mutta nyt olemme olleet yhdessä kauemminkuin kumpikaan edellisessä liitossa, eikä loppua näy. Exät on unohdettu, mutta alku oli rankkaa, molemmilla.

 

[princessa]

Äh mies! Sinä olet ihan oikeassa, vanha kaava, se on varmasti selitys. Tunnen miehen rakastavan minua tosi paljon. Hänen kanssaan on hyvä olla. Mutta se ei selitä sitä miksi mies huolestui exästä ja halusi kysellä hänestä sukulaisilta..

 

[Tanja]

Mä aloitin uuden suhteen melkeen heti edellisen päätyttyä. Noin vuoden ajan pidin yhteyttä exään. Ei sillä että olisin todellakaan halunnut hänet takaisin tai että minulla edes olisi ollut mitään sellaisia tunteita häntä kohtaan.

Erossa oli mielestäni vaikeinta juuri se ystävän menettäminen hänessä. Ei ollut vaikea luopua hänestä miehenä vaan ystävänä. Hänen kanssaan olin kuitenkin vuosia jakanut kaiken. Meillä oli hyvä keskusteluyhteys. Kestää pitkään ennen kuin uuden ihmisen kanssa yltää siihen.

Vuoden päivät tapasimme silloin tällöin, meilailimme ja soittelimme. Tapasin hänen uuden naisystävänsäkin, joka valitettavasti suhtautui minuun hyvin epäilevästi. Oma uusi miesystäväni ei pitänyt exää uhkana eikä rajoittanut näkemisiäni hänen kanssaan. Vähitellen saimme elämämme käyntiin tahoillamme ja yhteys hiipui pois. Nyt emme ole kuulleet mitään toisistamme muutamaan vuoteen. Välillä tulee mieleen mitähän hänelle kuuluu ja tekisi mieli ottaa yhteyttä. En viitsi hänen nykyisen naisensa takia. Hän kuitenkin epäilisi että minulla on jotain taka-ajatuksia.

Minulla ei todellakaan ole ollut mitään taka-ajatuksia, ei mitään haluja palata exän kanssa takaisin, ei mitään romanttisia tai seksuaalisia tunteita exää kohtaan koskaan eromme jälkeen. Suhteemme oli ainakin omalta puoleltani hiipunut lähinnä pelkäksi ystävyydeksi jo paljon ennen eroamme. Silti välillä ajattelen mitä hänelle kuuluu. Olihan hän sentään vuosia elämässäni.

Aluksi varmasti käyttäydyin omituisesti hänen ja uuden naisensa seurassa. Tästä nykyisen naisen pelot varmaan alkoivatkin. En ollut mustasukkainen uudelle naiselle. Oli vain omituista nähdä exä jonkun toisen naisen kanssa.

Ehkä sinun mieheltäsi menee vain aikaa päästä yli erosta. Ehkä hänen on vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen. Ehkä hänen on vaikea nähdä uutta asetelmaa. Ei se niin helppoa ole kun elämäntilanteet muuttuu.

Jos miehesi ja hänen exänsä erosta on jo vuosia (yli 2), hänen eroprosessinsa ei ole mennyt kuten pitäisi. Jotkut ihmiset jäävät loppuelämäkseen kiinni exään ja entiseen elämään. Tällöin hän tarvitsee terapiaa. Tai ehkä riittää kun hänen exänsä muuttaa yhteen uuden miehen kanssa ja hän näkee että he ovat onnellisia keskenään. Minulle on ainakin tärkeää että exä olisi nyt onnellinen, minun kanssani kun se ei onnistunut.

 

[KK]

Tanja: Vaikuttaa siltä, että yhä edelleenkin rakastat exääsi.

 

[Tanja]

No miten sen nyt ottaa. En varmasti rakasta häntä romanttisessa mielessä enkä muutenkaan pitänyt sitä koskaan puoleltani todellisena rakkautena.

Siinä olet oikeassa että jos se rakkautta oli niin sitten rakastan häntä jollain tasolla edelleen. Uskon että todellinen rakkaus ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Tätä exääni en kyllä tunnusta rakastavani, mutta kaipa se sitten voisi niinkin olla. Se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi kenellekään mikään uhka.