Exästä/entisestä ihastuksesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Huoh"

Vieras
Otin muutama päivä sitten facen kautta yhteyden vanhaan ihastukseeni, jonka kanssa tapailtiin vain hetki, muutama viikko. Juttu lopahti nopeasti, koska mies ei halunnut seurustella, hän muutti toiselle paikkakunnalle n. 100 kilometrin päähän minusta. Erosimme vähän vihaisissa merkeissä.

Minulla kesti pari kuukauttaa päästä hänestä yli, emmekä olleet sen koommin enää yhteydessä. Aikaa on kulunut tuosta jo melkein kuusi vuotta, ja tapailessamme olimme 19-vuotiaita.

No, nyt sitten facessa jutelessamme hän oli ilahtunut, että otin yhteyttä. Olen joskus nähnyt häntä, mutta emme ole silti jutelleet. Häntä harmitti, ettemme kohdatessamme olleet jutelleet. Vaihdoimme muutamia sanoja myös vanhasta suhteestamme, ja hän oli pahoillaan jos oli loukannut minua. Hän toivoi, että juttelisimme kun näemme...vaikka todennäköisesti emme tule näkemään, sillä emme edelleenkään asu samalla paikkakunnalla.

No, olen vähän sydän syrjälläni, ja mietin olisiko tässä vielä toivoa... miltä teistä kuulostaa? Hän ei tietääkseni ole parisuhteessa.
 
Oh, on taas näin myöhä eikä kukaan tietenkään vastaa.

Oon ihan toivoton romantikko ja tunteiden vietävissä, mutta samalla niin arka, etten uskalla tehdä mitään aloitetta.
 
Minusta vaikuttaa siltä, että hän välittää sinusta. Se, ettei hänellä silloin ollut valmiutta suhteeseen ei tarkoita sitä, ettet kiinnostaisi. 100km ei ole kovin pitkä matka. Oman mieheni kanssa seurustelun alkuaikoina välimatkaa oli enemmänkin, mutta ei se suhdetta haitannut. Sinuna katsoisin mihin uusi yhteyden pito vie, mutta pitäisin jalat maassa. Aikaa on kulunut ja molemmat olette muuttuneet, mutta kipinä voi olla tallella.

Oikea ajankohta voi muuttaa paljon. Miehen sinkkuiluhalukkuus ja eron negatiiviset tunnelmat varmaan olivat syy yhteydenpidon katkeamiseen. Teillä on nyt ikääkin enemmän eli sikälikin tilanne on erilainen. Jos kiinostus on tallella, on mahdollisuuksiakin. Älä silti hätiköi, vaan tunnustele tilannetta myös itsesi osalta (kiinnostaako mies edelleen vaikka aikaa on kulunut useita vuosia) ja anna asioiden edetä omalla painollaan. Toivotaan, että palat loksahtavat paikoilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Etkö muka tajua;26930869:
Hän haluaa vähän pillua, sitten taas katoaa kun sitä annat rakkaudenkaipuussasi.

Melkoisen yleistävä kommentti. Ei pidä lähellekään aina paikkaansa, mutta tietyllä varauksella kannattaa kyllä suhtautua.
 
Niin, mies vaikutti kirjoitellessamme yhtä kivalta, jopa kivemmalta kuin ennen. Oltiin vähän teinejä vielä, kun yritettiin jotain suhdetta viritellä. Seksiä meillä ei muuten ollut.

Olen antanut kamalan kuilun syntyä välillemme, vaikka en koskaan ajatuksissani lakannut välittämästä. Ja rehellisesti en uskonut häntä hetkauttavan, vaikka ottaisin yhteyttä. Ja sitten kun otin, oli hänen reaktionsa yllätys.

En välttämättä haluaisi olla muuta enää, kuin hänen hyvä ystävänsä. Ja nähdä häntä, käydä vaikka joskus kahvilla ja vain olla. Suhdetta en usko enää haluavani hänen kanssaan. En vain uskalla sanoa sitä hänelle.
 
Tai no, sanotaanko niin, etten tiedä haluaisinko suhdetta tietenkään, kun ei olla pitkään aikaan oltu kunnolla yhteydessä. Mutta jotenkin vain haluaisin tietää, mitä hän ajattelee. Mutten kehtaa suoraan kysyä, etten vaikuta ihan hullulta.
 
Jos hän on ollut ilahtunut yhteydenotostasi, niin sehän kertoo mitä hän sinusta ajattelee. Hän pitää sinusta ja on mielissään mahdollisuudesta tutustua uudelleen. :) Ei sinun tarvitsekaan tietää mitä haluat. Tutustutte nyt uudelleen rauhassa ja katsotte mihin se vie. Jos ystävyyteen, niin hyvä. Jos suhteeseen, niin sekin on hyvä. Jos erilleen, niin ainakin olette tutustuneet uudelleen ja saaneet uuden mahdollisuuden.
 
No, itsestä toisaalta tuntuu, että hän oli erityisen mukava vain, koska oli pahoillaan. Vaikka antoikin selkeästi ymmärtää, ettei häntä ainakaan haittaisi, jos tavattaisiin. Enkä tietty tiedä, olisiko hän edes ollut pahoillaan, jos ei olisi minusta välittänyt.

Mä meen niin lukkoon aina näissä tilanteissa, enkä osaa olla luonteva. Musta paistaa niin läpi se, että olin aivan lääpälläni häneen, enkä ole koskaan unohtanut häntä, vaikka yli olenkin päässyt.
 

Similar threads

Yhteistyössä