G: Minkä ikäinen on sinun mielestäsi liian nuori äidiksi?

[äidiksi 27v korkeakoulu käytynä]

Itsekin lapset eli alaikäiset ovat aivan liian nuoria, mutta yleisesti ottaen kannatan sitä, että opiskellaan ensin ammattiin ja kenties ehditään vähän tehdä töitäkin, ennen kuin aletaan perhettä perustella.

nykyään moni on vielä yli kolmekymppisenä opiskelija ja oman alan töitäkään ei monellekaan irtoa eli pitkälle menee, jos näitä haluaa. useimmilla tuntemattomillani nelikymppisillä on paketti kasassa, mutta siinä vaiheessa lapsen saaminen onkin jo hankalampaa.

ihan mielenkiintoista olisi pohtia myös sitä, minkä ikäinen on liian vanha äidiksi.

 

[Chala]

Sen ikäinen on liian nuori äidiksi, joka ei kykene ottamaan vastuuta lapsesta, vaan laittaa edelle joko harrastukset, bilettämisen tai työn. Jos lapsi joutuu kakkossijalle, ei vanhempi ole valmis vanhemmaksi. Näitä löytyy sekä nuorista että vanhoista.

 

[äiti 40plusplus]

sellainen joka ei vielä tajua sitä, että äitiys ei ole pelkkä "kiva juttu" vaan vastuu toisesta ihmisestä n seuraavat 20 vuotta.

Eikä edes aina riitä se 20v. jospa vaikka sattuukin että lapsi tarvitsee tukea paljon kauemmin, eihän me voida valita lapsiamme.

Vanhemmuus ei lopu mihinkään se jatkuu vaikka lapsi tulisi täysi-ikäiseksi tai muuttaisi omaan asuntoon. Usein kuulee että "lasta pitää jaksaa siihen asti kunnes aikuistuu". Vanhemmuus muuttaa kyllä muotoaan, mutta ei vastuun kantaminen lopu ikinä.

ei vanhemmuus lopu mihinkään, mutta en minä kyllä enää katso että äitini vastuuta minusta kantaisi enää tässä iässä. Jotkut vaan näyttää katsovan että vanhemman velvollisuus jatkuu vielä aikuisikäisenkin lapsen kanssa.
Vanhemmuus muuttaa jotenkin muotoaan sen jälkeen kun alkaa omilla jaloillaan tukevasti seisomaan

 

[äiti 40plusplus]

Alle 25vuotiaana pitäisi vielä elellä rällävuosia, ei olla äiti

Minkäslaisia on rällävuodet? Mun mielestä näin on kivempi, että kun olen 29, mulla on 10 ja 5 vuotiaat lapset. Kuka haluaa ryvettyä rällävuosissa?

Rällävuosina saa olla vapaa kuin taivaan lintu, ei olla vastuussa kenestäkään paitsi itsestään. Esim. matkustella ja asua ulkomailla tai ihan miten kukakin tykkää.

Moniko alle 25 vuotias matkustelee kauheasti? Kenellä on sen ikäisenä varaa sellaiseen?

matkustelu on asia jota voi tehdä perheenkin kanssa. MInulla matkat on lyhentyneet perheen kanssa, mutta olen lapsieni kanssa halunnut nyt jakaa matkustelukokemuksia, joita en itse heidän ikäisenään saanut kokea vielä

 

[äiti 40plusplus]

Eikö kenenkään mielestä ole ristiriitaista, että palstan 18-20-vuotiaita haukutaan täällä usein lapsellisiksi ja elämästä mitään tietämättömiksi teineiksi ja silti yli 90% on sitä mieltä, että 18-20v on ihan kypsä äidiksi? Olen monesti lukenut täältä jonkun kirjoituksen siitä, että 20v:t (etenkin miehet) on ihan kakaroita. Valaiskaa nyt, mistä moinen ristiriita.

riippuu paljon siitä keneltä kysytään. harva alle 20 v äiti uskaltaa tunnustaa, että olisi vallan hyvin voinut vielä jonkun vuoden odottaa ennen lapsentekoa (vaikka sisimmässään sitä mieltä onkin).
Kun katsoo taas toisesta perspektiivistä eli kuten minä jo vähän yli 20 v äitinä, niin olen onnellinen että tämä jo aikuinen lapseni saa opiskelunsa viedä loppuun, sai viettää vaihto-oppilasvuoden yms ja "nauttia" nuoruudesta vaikka ei se tarkoita sitä että olisi ryypännyt ja rällännyt ilman mitään vastuuta mistään. Vastuuta ovat omat lapseni saaneet pienin askelin jo reippaasti alle 20 v opetella, mutta vastuus ja vapaus ei sido pois toisiaan, mutta ei vastuullisuuden toteennäyttämiseen tarvitse lapsentekoa nuorena ja ihminen voi oikeasti olla vastuuntuntoinen tarpeenmukaan muutenkin

 

[simpu]

Jos äiti ei osaa huolehtia itsestään, ei osaa silloin huolehtia muistakaan. Silloin on liian nuori äidiksi, jos ei osaa ottaa vastuuta lapsesta, huolehtia ja rakastaa häntä. Joku voi olla kypsempi äidiksi 17 vuotiaana ja joku toinen ei vielä 45 vuotiaanakaan...

 

[äiti 40plusplus]

No eipä ole kerennyt montaa vuotta nauttia. Jos olisin tullut 23 v. raskaaksi, niin en olisi asunut viidessä eri maassa enkä todellakaan saavuttanut sitä tulotasoa mikä minulla nyt on. Ja lisäksi nuoruus olisi loppunut lyhyeen.

Jos nuo on ne elämänarvot, niin eikö siinä lähinnä mukuloiden hankkiminen vaan häiritse?

en ole tuo keneltä kysytään, mutta voin yhtyä hänen ajatuksiinsa. asuminen ulkomailla puuttuu minulta tosin.

 

[Orion-]

Alle 16v. Jos pitää jotain ikärajaa laittaa. Hyvä äiti se 15-vuotiaskin voi olla.

 

[äiti 40plusplus]

No eipä ole kerennyt montaa vuotta nauttia. Jos olisin tullut 23 v. raskaaksi, niin en olisi asunut viidessä eri maassa enkä todellakaan saavuttanut sitä tulotasoa mikä minulla nyt on. Ja lisäksi nuoruus olisi loppunut lyhyeen.

Jos nuo on ne elämänarvot, niin eikö siinä lähinnä mukuloiden hankkiminen vaan häiritse?

Ei todellakaan häiritse koska muutakin elämää on tullut jo runsaasti nähtyä.

Mutta ootko varma, ettei vielä ole jotain? Joku on voinut käydä vielä enemmän ulkomailla tai elää vielä kauemmin vapaana. :xmas:

Asun edelleenkin ulkomailla, joten ulkomaanvuodet eivät lapseen loppuneet . Mutta jos olisin raskautunut Suomessa, niin tuskin olisin kokeillut onneani niin monessa maassa.

Olen varma että elin loistavan nuoruuden, joten nyt voin elää vähän "rauhallisempaa" elämää.

Kaikilla ei ole tunnetta, että on "koettava kaikki ja enemmän". Lapset sopii sellaiselle jo nuorena kuin nenä päähän. Hienompaa ei olekaan kuin omat lapset!

Mutta ne lapset kerkeää kokea +30 vuotiaanakin .

Mutta voipi olla myöhäistä saada lapsia 30+, koska hedelmällisyys laskee. Lapsettomuus on lisääntynyt todella paljon, osaksi siitä syystä, että lykätään lasten hankkimista. Ja minulle on tärkeämpää olla äiti, kuin kokea kaikenlaista materiaa. Ja silti voi opiskella itselleen hyvän ammatin. Siksi minusta tuli äiti 23 v.

kyllä se materiakin elämässä merkitsee. JOku 2 v ei osaa vielä "vaatia" mutta 12 v tykkää jo monenlaisista asioista ja niiden toteuttamisesta ja kas kummaa raha auttaa paremmin toteutaamaan esim jonkun pelikonsolin tai hiihtoloman ulkomaanmatkan hankinnassa

 

[äiti 40plusplus]

Mielestäni vanhempien pitäisi pystyä elättämään lapsensa ilman, että ollaan vaan koko ajan yhteiskunnan kukkarolla. Parikymppiset harvemmin vielä tuottavat mitään (muuta kuin niitä kersoja) ja elättävät itsensä ja katraansa työtätekevien kustannuksella.

Sori, suorastaan provosoin, mutta olen lopen kyllästynyt maksamaan näiden pikkuäitien kotileikkejä. Valitettavan usein lapsetkin kasvavat siihen, että yhteiskunnaltahan kaiken saa. Tekisitte ensin töitä ja sitten niitä lapsia.

sinä uskalsit sanoa totuuden, ei muuta!! Minun mielestäni myös lapset pitäisi pääsääntöisesti itse pystyä elättämään ja kasvattamaan ilman että tarvitsee kaikenmaailman yhteiskunnan tukiverkkoja viritellä. HUlluinta, sallikaa sanoa tämä, on se että jos ei ole työtä ja on lama niin tehdään siinä sitten lapsia kun "ei muutakaan keksitä" ja lapset on kivoja.

 

[Vierailija]

Mielestäni vanhempien pitäisi pystyä elättämään lapsensa ilman, että ollaan vaan koko ajan yhteiskunnan kukkarolla. Parikymppiset harvemmin vielä tuottavat mitään (muuta kuin niitä kersoja) ja elättävät itsensä ja katraansa työtätekevien kustannuksella.

Sori, suorastaan provosoin, mutta olen lopen kyllästynyt maksamaan näiden pikkuäitien kotileikkejä. Valitettavan usein lapsetkin kasvavat siihen, että yhteiskunnaltahan kaiken saa. Tekisitte ensin töitä ja sitten niitä lapsia.

sinä uskalsit sanoa totuuden, ei muuta!! Minun mielestäni myös lapset pitäisi pääsääntöisesti itse pystyä elättämään ja kasvattamaan ilman että tarvitsee kaikenmaailman yhteiskunnan tukiverkkoja viritellä. HUlluinta, sallikaa sanoa tämä, on se että jos ei ole työtä ja on lama niin tehdään siinä sitten lapsia kun "ei muutakaan keksitä" ja lapset on kivoja.

Peesi. En ole ennemmin ilmiöön edes törmännyt, mutta tällä palstalla näitä nuoria äitejä pyörii jotka saavat ties mitä tukia.

 

[Lunatic]

Alle 2kymppiset.

 

[vieras]

Alle 20 vuotiaat. Joissakin tapauksissa jopa alle 25 vuotiaat. Enkä tarkoita sitä, ettei joku alle kaksikymppinen voisi olla hyvä äiti, mutta juuri tuo kun oma nuoruus jää elämättä, ehkä jopa ammattikin hankkimatta. Parisuhde ei kestä kun ollaan hätinä pari vuotta oltu yhdessä ja sitten ollaankin yksin lapsen kanssa.
Kyllä minun mielestäni ihmisen itsensä pitää olla jo elämää jonkun verran nähnyt, ja että ne hullut nuoruusvuodet ovat jo ohi ennen kun aletaan pientä ihmistä siinä kasvattaa.
En yleistä, hyviäkin nuoria vanhempia löytyy, mutta olen nähnyt aivan liikaa näitä tapauksia joissa on sitten alettu ottaa lapsen elämän kustannuksella sitä elämätöntä nuoruutta takaisin, jääty yksinhuoltajiksi kun isä ei halunnutkaan kantaa vastuuta. Vastuu paisuu lopulta liian suureksi ja pahimmassa tapauksessa lapsi otettu huostaan jne.

Jännä käsite tämä "elämätön nuoruus"...Onko se joku sekoilukiintiö, joka jokaisen on täytettävä ennen kuin yht´äkkiä onkin valmis äidiksi? Omat vuoteni 20-25 olivat lähinnä odottamista: piti odottaa että koulut on käytynä ja parisuhdekin ehti laimentua, sitten tulikin kiire lastentekoon, kun alkoi julkinen pelottelukeskustelu lastensaannin vaikeudesta.

Ensi vuonna täytän 30, edelleen olen pätkätöissä, parisuhde lähinnä toiselle veetuilua pikkulapsiarjen keskellä. Olisiko elämäni erilaista, jos olisin uskaltanut sitoutua aikaisemmin, enkä jäänyt odottamaan jotain yleisesti hyväksyttyä ikää ja tylsääkin tylsempää, turvallista kumppania, tutkintoa, autoa ja omakotitaloa? Toisten ihmisten arvostelua ei pääse pakoon, vaikka yrittäisi olla kuinka täydellinen. Aina löytyy joltain joku valituksen aihe.

 

[Peuhu]

Musta se ei ole ikä kysymys. Pitää olla kypsä , valmis luopumaan omasta "elämästä" ja riennoista lapsen tähden. Pitää ymmärtää että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan monta vuotta ja hänelle pitää olla läsnä. Kypsä voi olla äidiksi jo16 tai vasta 35v.

 

[tulia]

Pakko osallistua tähän keskusteluun vaikka vaikea kysymys onkin ihan jo ihmisten erilaisuuden vuoksi.

Itse olen saanut lapseni 17, 19 ja 22-vuotiaina ja olen nyt 23-vuotias. Katson olevani äitinä kypsempi kuopukseni kuin kahden vanhemman lapseni kanssa, mutten voi laittaa kypsyyttä täysin iän piikkiin. Iällä on varmasti vaikutusta asiaan, mutta myös sillä että meillä on ennestään kaksi lasta ja sillä että kuopus on ainakin tällä tiedolla viimeinen lapsi meidän perheeseemme. Olen naimisissa lasteni isän (24v) kanssa, meillä on asuntolainaa, opintolainaa ja autolainaa.. Meillä molemmilla on ammatit, joskin minulla on vähänlaisesti työkokemusta (johtuen lähinnä nuorimmaisen lapsen syntymän ajankohdasta), mutta sitä ehdin toivottavasti hankkia vielä paljon. En koe menettäneeni mitään vaan sitä vastoin saaneeni äärettömän paljon. Toki olen ajoittain väsynyt ja kärttyinen ja pyydän isovanhemmilta lastenhoitoapua että saisimme viettää mieheni kanssa vapaa illan (kotona!!) mutta niinkai se on useimmissa perheissä ikään katsomatta.

Mielestäni alle 16-vuotias on äidiksi tosi nuori, en sanoisi liian nuori, riippuu tapauksesta, mutta nuori kuitenkin. Aiempia kommentteja lukiessani pohdiskelin omaa mielipidettäni asiaan. Henkinen ikä vaikuttaa fyysistä enemmän. Lapsia saa rajoitetun ajan, opiskella voi aina. Jos joku ns. hyvä ikä tulla äidiksi pitäisi sanoa niin se varmaan sijoittuisi välille 20-35 ainakin ensimmäisen lapsen osalta. Mielipiteeseeni toki vaikuttaa nuori vanhemmuus useammassa sukupolvessa.. Kun oma äiti on nelikymppinen ja mummukin vasta kuusikymppinen on vaikea ajatella nelikymppistä ensiäitiä.

Omien lasteni osalta toivon että he seuraavat omia toiveitaan ja ovat mielellään yli 16-vuotiaita aloittaessaan. Jos lapseni olisi saamassa lapsen minkä ikäisenä tahansa toivon että voin tukea häntä hänen valitsemassaan toimintatavassa, halusi hän sitten pitää lapsen, abortoida lapsen tai antaa lapsen adoptioon. Kuten toivon myös voivani tukea lapsiani jos he kohtaavat lapsettomuutta. Ei ole minun päätökseni missä iässä lapseni saavat tai heidän täytyy tehdä lapsia jos he edes lapsia haluavat.

 

[45]

14 on liian nuori.

 

[ÄlytönÄänenvaimennin]

En pysty yleistään, enkä muiden puolesta puhumaan, mutta itse ainakin sain liian nuorena ensimmäisen lapsen. Olin siis 19v, ois voinut pari vuotta vielä odottaakin mutta nyt oon 25v ja kaks lasta. Opiskelen tässä samalla ja tän vuoden aikana pitäis maisteri tulla. Eli siis ei noi lapset estä opiskeluja ja mulle sopii paremmin se, että lapset on saatu nuorena kuin vasta sitten, kun olen valmistunut ja ollu jonkin aikaa töissä. No toki olisin silloinkin vielä nuori

 

[Orion-]

Mielestäni vanhempien pitäisi pystyä elättämään lapsensa ilman, että ollaan vaan koko ajan yhteiskunnan kukkarolla. Parikymppiset harvemmin vielä tuottavat mitään (muuta kuin niitä kersoja) ja elättävät itsensä ja katraansa työtätekevien kustannuksella.

Sori, suorastaan provosoin, mutta olen lopen kyllästynyt maksamaan näiden pikkuäitien kotileikkejä. Valitettavan usein lapsetkin kasvavat siihen, että yhteiskunnaltahan kaiken saa. Tekisitte ensin töitä ja sitten niitä lapsia.

Minusta tuo on jotenki kumma ajatus, en vaan ymmärrä että mitä se ikä merkkaa siinä kuinka paljon saa tukia? Jo aiemmin paljo töitä tehneet saa isompaa äp-rahaa kuin esim oppipolulla olleet, niin missä kohti ne tuet on sit isompia sillä nuorella opiskelijalla?

 

[vieras]

Ikä on numeroita. Ennemmin kiinnittäisin huomiota siihen mitkä valmiudet ensiksikin vanhemmiksi aikovilla on elää itsenäisesti, jotkut aikuistuu nuorena ja jotkut ei koskaan.

 

[NeitiNasu]

Onpahan taas keskustelu, mutta eipä ole muutakaan odotellessani..

Jokatapauksessa: suurin osa äideistä, nuoristakin, kasvaa niiden lastensa mukana, iällisestikin, sen lisäksi että jokainen äiti varmasti kasvaa myös henkisesti. Vaikea sanoa ikärajaa. Sen verran että kroppa kestää ja kunhan on noin muuten täysipäinen.

 

[kannanottaja]

Jos pakko jotain heittää niin 25-v. Tuohon mennessä voi olla jo jotain näkemystä tulevaisuudestaan - mitä on opiskellut ja onko tehnyt töitä, mitä valintoja ympäristöss on tehty ja mihin ne ovat johtaneet jne. Ketjussa ei jälleen tarkasteltu asiaa juurikaan lapsen kannalta eli olisiko lapselle parempi, että vanhemmat ovat hoitaneet opiskelunsa ja nähneet maailmaa sen verran, että tämän maailman mahdollisuudet eivät "hyökkää puskasta" sitten kun perhe on perustettu. On myös todettu fakta, että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ihmiset ovat halukkaampia "asettumaan aloilleen" ja sitoutumaan parisuhteeseen. Ongelmallisinta lienee se, että meidän aikamme tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia, joiden toteuttaminen on lapsiperheessä huomattavasti hankalampaa kuin lapsettomana, että se ei natsaa biologisen kellon kanssa yksiin.

 

[mä]

13 v.

 

[äidiksi 41-vuotiaana]

Sanonta "ikä on pelkkiä numeroita" ei ole täysin paikkansa pitävä. Aivot kehittyvät (esim. vastuuntuntoisuuden yms. osalta) vielä pitkälle yli 20-vuotiaaksi asti, eli ei ole tuulesta temmattua väittää, että yli 25-vuotias on yleensä monin tavoin kypsempi kuin 18v.

No on se vaan outoa, että heti kun olet 40 +, olet aivan liian vanha + mummoikäinen!