G: Nykyajan vanhemmat liian herkkiä ja huolehtivaisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Antaa sormen palaa.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mammamia:
Alkuperäinen kirjoittaja Hupsis:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
No itse ainakin huolehdin lapsistani ja tosin IKINÄ et voi huolehtia liikaa vain liian vähän :( ja tämä on monen lapsen ongelma!!

En missään nimessä väitä että lapsi pitäisi jättää heitteille. Rakkautta on myös se että osaa päästää irti niin että lapsi saa mahdollisuuden kokeilla siipiään.

juu tottakai mutta ikä on sitten eri juttu esim. meillä tyttö 3 v eikä hänen mielestäni tarvitse vielä kokeilla omia siipiään, kyllä siihen ehtii myöhemminkin :)

Minusta se siipien kokeilu alkaa jo siinä vaiheessa kun vauva alkaa leikkiä käsillä, kääntyä ja harjoitella seisomaan nousua. Puistoissa kun näkee niitä jotka ovat noita 'curling' vanhempia ja siirtelevät ämpäreitä ja lapioita kullanmurun tieltä ettei se vaan kaadu.

Lapsen itsenäistyminen ja vanhemman irtipäästämisprosessi alkaa sinä päivänä, kun vauva syntyy. Kaikki mitä teet, teet sitä silmälläpitäen, että lapsen siivet jonakin päivänä kantavat ilman sinua.

NO HUH HUH!!!! kylläpä sinä viisauksia jakelet, sori vaan mutta meillä ei ajatella ainakaan NIIN että kun vauva syntyy alkaa irtipäästämisprosessi, kyllä näistä lapsista sen huomaa ja kauas kenellä näin on :( miten jotkut vanhemmat edes pystyvät tosissaan ajattelemaan näin saati sitten kertoa sitä täällä, huoh!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Mäkin olen sitä mieltä, että maailma on muuttunut aika paljon siitä, kun itse olin lapsi. Silloin oli myös enemmän sellaista "koko kylä kasvattaa" -meininkiä eli tunnettiin naapurit ja lapsella oli paljon tuttuja aikuisia kodin ympärillä. Juttelin tästä kerran äitini kanssa ja hän sanoi, että ei silloin kyllä tullut edes mieleen, että esim. joku täysin ulkopuolinen ihminen olisi tullut ja tehnyt jotain pahaa lapsille. Jos lapsi oli vähän aikaa kadoksissa, hänet löysi todennäköisesti lähimetsästä syömässä mustikoita tai juuri siitä leikkipuistosta, joka oli liian kaukana ja johon ei ollut lupaa lähteä. Tänä päivänä mä pelkään enemmän sairaita, lapsia vaanivia aikuisia kuin sitä, että se lapsi itse tekisi jotain hölmöä.

Sitä paitsi kyllä mua ainakin pelotti ihan hirveästi kulkea yksin pimeässä kouluun. Olisi ollut niin kivaa, kun äiti tai isä olisi ollut mukana turvana. Vaikkei se muhun niin suuria traumoja jättänytkään, niin siinä tilanteessa sen ikäisenä se tuntui aika kurjalta. Ei kaikkien asioiden tarvitse jättää traumoja tai pullahtaa esille joskus aikuisena. Miksei voi ajatella, että se on sille lapselle pelottavaa juuri nyt?

Lapsi on tosiaan korvaamaton aarre ja elämän tärkein asia. Miksi pitäisi tuupata toinen omilleen niin hirveän aikaisin? Kyllä mekin ollaan tuotettu pettymyksiä tytölle, ei me mitään curling-vanhempia olla. Mutta kun tyttö parin vuoden kuluttua aloittaa koulun, aion anoa osittaista hoitovapaata juuri siksi, että voin saattaa hänet turvallisesti kouluun.

Muuten ottamatta kantaa (tulis muuten liian pitkä teksti :D ) Mutta laosille ne hiukan pelottavatkin asiat (jotka ei jätä traumoja ) on juurikin niitä kasvattavia hetkiä. On opittava katsomaan pelkoa ja jännitystä päin eikä vaan painella piiloon joka kerta kun pelottaa tai jännittää. Siksipä juuri on hyvä että on "pakko " tehdä, tai rohkeutta tehdä niitä asioita jotka pelottaa ja huomata että onnistuihan se, eikä ollutkaan niin pelottavaa, jotta oppii rohkeasti tarttumaan haasteisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mammamia:
Musta se ei ole lapsen arvostamista, että lapsi ei saa esim. puistossa käytännössä muuta kuin seisoa tumput suorana, koska jos kiipeät, juokset, keinut, lasket liukumäkeä tms., jotakin pahaa saattaa tapahtua. Lapsi ei siis saa edes mahdollisuutta opetella näitä. Vanhemmat tunkevat isonkin lapsen mukaan vessaan, ettei tämä vain putoa pönttöön, kuorivat perunat lautaselle ja kuskaavat autolla kouluun ja harrastuksiin - kaikkialle. Ei vaadita osallistumista kotitöihin. Lapsi opetetaan araksi ja neuvottomaksi. Voi vain kuvitella, millaista tällaisen lapsen elämä on, kun koittaa aika, jolloin pitäisi itsenäistyä.

Toki on lapsia, jotka ovat jotuneet ennen ja joutuvat nykyisin huolehtimaan itsestään liikaa, mutta parasta mitä vanhempi voi lapselleen tehdä on opettaa tämä pärjäämään omillaan. Liika suojeleminen ei sitä auta.

Ihan samaa mieltä. Mun isä on edelleen sellainen, että mitään ei saisi tehdä, ettei vaan loukkaa. Tekee siis samaa tytölleni kuin on tehnyt meille. Ja mä olen edelleen tosi arka tekemään mitään riskaabelia. Lapsen kuuluu loukata, liata itsensä, kokea pettymyksiä jne. Mutta se on musta eri asia kuin esimerkiksi se, että pitäisi pystyä olemaan ekaluokkalaisena tuntitolkulla yksin kotona tai jäämään 4-vuotiaana yksin sellaiseen pihaan, mikä ei ole suojattu ja turvattu.

 
esim. mulla oli hoitolapsena sellainen tyttö joka vedätti vanhempiaan täysillä. yks kerta aamulla tuli viesti että tyttö flunssassa. varmaan käski äidin niin sanomaan. ei mitään flussan oireita ollu.
kysyin joskus hänen äidiltään. millaset välit tytöllä ja isällä on. kuulemma potki ja hakkas isäänsä.
 
Olen sitä mieltä, että nykyään lapsia paapotaan liikaa eikä luoteta pätkääkään heidän pärjäämiseensä.
Olen myös sitä mieltä, että lasta VOI suojella liikaakin, päinvastoin kuin joku muu sanoi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Olen sitä mieltä, että nykyään lapsia paapotaan liikaa eikä luoteta pätkääkään heidän pärjäämiseensä.
Olen myös sitä mieltä, että lasta VOI suojella liikaakin, päinvastoin kuin joku muu sanoi.

Kerroppa sinä kaikkitietävä miten sinä suojelisit lapsiasi liikaa? :D
 
Mammamian viestistä, tietysti liika suojeleminen on liikaa. Enkä ymmärrä lainkaan sitä ettei lapsi sais puistossa touhuta vaan mamma juoksee perässä hokemass "ei saa ei saa" joka asiaan. Mutta ap:n viestissä oli esimerkkejä mun mielestä heitteilejätöstä joten nämä kaksi asiaa ovat ihan eri asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Olen sitä mieltä, että nykyään lapsia paapotaan liikaa eikä luoteta pätkääkään heidän pärjäämiseensä.
Olen myös sitä mieltä, että lasta VOI suojella liikaakin, päinvastoin kuin joku muu sanoi.

Kerroppa sinä kaikkitietävä miten sinä suojelisit lapsiasi liikaa? :D

:o Sanoinko mä jossain, että olen kaikkitietävä? Tämä oli mun MIELIPIDE.
Tässä ketjussa on tullut monta esimerkkiä, miten lapsia suojellaan liikaa, lue sieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Olen sitä mieltä, että nykyään lapsia paapotaan liikaa eikä luoteta pätkääkään heidän pärjäämiseensä.
Olen myös sitä mieltä, että lasta VOI suojella liikaakin, päinvastoin kuin joku muu sanoi.

Kerroppa sinä kaikkitietävä miten sinä suojelisit lapsiasi liikaa? :D

:o Sanoinko mä jossain, että olen kaikkitietävä? Tämä oli mun MIELIPIDE.
Tässä ketjussa on tullut monta esimerkkiä, miten lapsia suojellaan liikaa, lue sieltä.

Juurikin näin, vanhemmat eivät KOSKAAN suojele lapsiaan liikaa, täysi hulluus on eri asia mutta normaali tilanteissa, minä haluan ainakin tietää että olen tehnyt kaikkeni ettei sitten IKINÄ tarvitse miettiä että mitäs sitten?
 
Alkuperäinen kirjoittaja idiootteje riittää AINA:
Alkuperäinen kirjoittaja mammamia:
Alkuperäinen kirjoittaja Hupsis:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
No itse ainakin huolehdin lapsistani ja tosin IKINÄ et voi huolehtia liikaa vain liian vähän :( ja tämä on monen lapsen ongelma!!

En missään nimessä väitä että lapsi pitäisi jättää heitteille. Rakkautta on myös se että osaa päästää irti niin että lapsi saa mahdollisuuden kokeilla siipiään.

juu tottakai mutta ikä on sitten eri juttu esim. meillä tyttö 3 v eikä hänen mielestäni tarvitse vielä kokeilla omia siipiään, kyllä siihen ehtii myöhemminkin :)

Minusta se siipien kokeilu alkaa jo siinä vaiheessa kun vauva alkaa leikkiä käsillä, kääntyä ja harjoitella seisomaan nousua. Puistoissa kun näkee niitä jotka ovat noita 'curling' vanhempia ja siirtelevät ämpäreitä ja lapioita kullanmurun tieltä ettei se vaan kaadu.

Lapsen itsenäistyminen ja vanhemman irtipäästämisprosessi alkaa sinä päivänä, kun vauva syntyy. Kaikki mitä teet, teet sitä silmälläpitäen, että lapsen siivet jonakin päivänä kantavat ilman sinua.

NO HUH HUH!!!! kylläpä sinä viisauksia jakelet, sori vaan mutta meillä ei ajatella ainakaan NIIN että kun vauva syntyy alkaa irtipäästämisprosessi, kyllä näistä lapsista sen huomaa ja kauas kenellä näin on :( miten jotkut vanhemmat edes pystyvät tosissaan ajattelemaan näin saati sitten kertoa sitä täällä, huoh!!!


Minkä takia sä annat lapsellesi ruokaa, lepoa ja raitista ilmaa? Jotta se kasvaisi ja pysyisi terveenä. Minkä takia rakastat lastasi, annat hellyyttä? Jotta sen itseluottamus vahvistuisi. Miksi asetat rajoja? Jotta lapsi oppisi mikä on oikein ja väärin eikä satuttaisi itseään. Miksi leikit lapsen kanssa ja viet harrastuksiin? Jotta lapsen sosiaaliset ja kognitiiviset taidot vahvistuisivat. Miksi opetat lasta tekemään kotitöitä? Jotta se pärjäisi omillaan.

Miksi teet tämän kaiken? Jotta lapsestasi kasvaisi onnellinen ja tasapainoinen ihminen, jonka siivet tosiaan kantavat sittenkin, kun sinä et ole hänestä huolehtimassa. Vai kenites siksi, että SINÄ saisit sädekehän pääsi päälle? Toivottasti et.
 
Mun mielestäni lapsia voi suojella liikaa vain siinä tapauksessa, että se toiminta oikeasti haittaa lapsen kehitystä. Mutta nuo, mitä ap kertoi omasta lapsuudestaan, on mun mielestäni lähempänä heitteillejättöä kuin mitään lapsen kasvatusta. Sitä paitsi täytyy myös muistaa, että lapset on erilaisia, vaikka olisivatkin samanikäisiä. Toinen kulkee ekaluokkalaisena reippaana minne vaan ja uskaltaa olla iltakaudet yksin kotona. Toinen taas on arempi ja kaipaa sitä aikuista lähelle. Musta kaikki ala-asteikäiset on vielä niin pieniä, että heidän kohdallaan ei oikein voi puhua ylisuojelusta. No, ehkäpä yli kymmenenvuotiaan nyt voisi olettaa suoriutuvan koulumatkastaan yksin, mutta en yhtään ihmettele, vaikkei kaikki kolmasluokkalaiset siitä vielä suoriutuisi.
 
Niitä omia siipiä oman ikätason mukaan. Ikinä en omaa 5 vuotiasta päästäisi yksin bussilla 20 kilsan päähän. Eikä muuten minuakaan silloin -80 luvulla olisi päästetty. Todellakin täytyy muistaa se kultainen keskitie, ei ylisuojelua mutta annetaan niiden lasten kuitenkin olla lapsia.
 
No minun mielestäni alaikäisen ei kuulu olla tuntikausia yksin joka päivä. Tai että isosisarus/isosisarukset joutuisi/joutuisivat huolehtimaan pikkusisaruksestaan/pikkusisaruksistaan kun vanhemmat ovat töissä.

Itse olen törmännyt tällaiseen jossa 15 vuotias isosisarus joutuu huolehtimaan 8 vuotiaasta pikkusisarukseen kun äiti iltaisin töissä ja aika myöhäänkin. Ja joskus tämä isosisrauskaan ei ole kotona vaan tämä 8 vuotias on tuntikausia yksin kotona. :/
 

Yhteistyössä