Ei ole. Ajattelin pitkään (teinivuosina) etten tule koskaan löytämään ketään, joka ihan oikeasti rakastaisi mua, eikä vaan yritä päästä sänkyyn. Kaiken sen p*skan jälkeen mitä olen joutunut käymään läpi, olen ollut aivan tunteeton misantrooppi. Eikä ihme. Olin kokonaan "luovuttanut" miesten suhteen kun mieheni tapasin. Silloin mulla oli ykkösprioriteettina saada pääni kuntoon, että mulla olisi tulevaisuuttakin ja osaisin ajatella nykyhetkeä pidemmälle.
Ajattelin myös että hankin lapsen, ilman miestä, koska kuka nyt mun kanssa jaksaisi olla.
Niin vaan sattui, että tapasin miehen; ymmärtäväisen (koska itsekin kokenut niin paljon kaikkea), älykkään, tunteellisen ja sellaisen jolle pystyin puhumaan ilman valheita, joka oli jo todella paljon silloin.
Toki meille on mahtunut vaikka mitä neljän vuoden sisään, mutta olen todella onnellinen ettei mies ole päästänyt irti musta, vaikka sitä olen kerjännyt useasti eri elämäntilanteissa. Rakkaus kukoistaa, siitä ei ole ollut koskaan pulaa. Ja nyt meillä on lapsikin yhdessä, joka ainakin meidän kohdalla on vielä entisestään parantanut suhdetta.
Eli omasta mielestäni olen saanut jättipotin kun mieheni kanssa päädyin yhteen :heart: