Onko kellekään muulle käynyt näin suhteen edetessä?

["aapee"]

Kun tapasin mieheni oli hän "MIES". Minun ei tarvinnut päättää asioista, ainoastaan sanoin milipiteeni. Hänellä oli ohjat käsissä aina. Sängyssäkin hän aina "otti" minut.
Nyt vuosia myöhemmin on hänestä tullut "kyllä kulta" ihminen. Miten tässä näin on käynyt? En nalkuta, en sorra ja silti hän vaan myötäilee. Ei tee enää päätöksia vaan minä hoidan kaiken ja hän sanoo mielipiteensä. Tasavertaisesti teemme kotityöt, laiska hänestä ei ole tullut ja aivan mahtava isäkin on lapsilemme.
Mutta hän ei ole enää "MIES".
Pidin siitä, kun sain olla se pikku rouva ja nyt olenkin se joka määrää missä kaappi seisoo.
Onko kellekkään muulle käynyt näin? Onkohan niin, että mies vaan oikeasti tykkää olla "tossun alla" ja alku oli vain esitystä?

 

["vieras"]

Tai sitten sinä tykkäsit esittää pikkurouvaa, mutta todellinen pintasi on tullut esiin, vaikket edes huomaa?

 

["vieras"]

Tavallaan ymmärrän mitä sä tarkoitat...kaipaat vahvaa miestä, joka huolehtii ja suojelee sua ja saat itse olla heikko jne...onhan se tavallaan helppokin asetelma. Toinen kantaa vastuun kaikesta. Mut varmaan silti mieskin kokee, että ei aina jaksa olla se suhteen vahva osapuoli, johon toinen aina tukeutuu ja jonka ohjailtavaksi toinen heikkona jättäytyy. Sun mies varmaan on jäänyt siihen vaikutelmaan, että sinä haluat päättää aina kaikesta, sanoa viimeisen sanan, ja huomannut myös sen, että näin hän pääsee paljon helpommalla. Teidän kyl pitäis vaan puhua ja alkaa rakentaa suhdetta uudelleen aidosti tasa-arvoiselle tolalle, kumpikaan ei saa olla laiska ja päästä helpolla ja heittäytyä toisen vietäväksi, vaan kummankin pitää kantaa vastuu omasta ja toisen ja koko perheen hyvinvoinnista.

 

[bjji]

Normaali nalkutus ja pihtaus saavat aikaan kylläkultamiehen.

 

["viiraska"]

Hei, näe asian toinen puoli; ole onnellinen ettei tosimies paljastunut despootiksi, kotityranniksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi... SInulla oli onnea!

Itselläni on voimakastahtoinen mies, joka kyllä alusta asti on ollut ihan tasa-arvoinen, mutta voin kertoa että on aika rasittavaa pitkän päälle sekin, ettei omat mielipiteet tule kuulluksi, tai mukautua toisen päätöksiin jatkuvasti vastoin omaa mielipidettä. Paljon riidellään. Silti koen, että välillä on ihan ihanaa, kun voi sanoa vaan toiselle että päätä sinä. Ymmärrän sinua, mutta haluan siis muistuttaa, että kaikessa puolensa.

Mikä estää sinua puhumasta asiasta miehen kanssa? Eikö hän kerro mielipiteitään edes kysyttäessä? Välttääkö hän vallan mukana vastuuta - kerrotko hänelle ettet halua kantaa yksin vastuuta? Vai kokeeko hän, ettei pidä seuraamuksista, jos sinä et saa omaa tahtoasi perille?

 

["vieras"]

Jatkuva vastuun ottaminen ja päätöksenteko on väsyttävää. Kyllä parisuhteessa täytyy jakaa vastuuta ja valtaa tasapuolisesti.