G: yli 10v parisuhteessa olleita? Suhteenne tila tällä hetkellä?

13 v (10 v naimisissa) 3 lasta.

Ei jaksaisi enää koko parisuhde kiinnostaa. Lasten takia yritän löytää toisen kanssa saman katon alla elämisestä jotain kivaakin.
 
17 vuotta takana ja tasasta on ollut jo pitkään. Siis hyvällä tavalla tasaista. Elämä maistuu, lapset kasvaa, on aikaa parisuhteelle, tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Riidat on pieniä, eivätkä paisu. Rakastetaan paljon. :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
15 vuotta kimpassa ja vasta 2 vuotta aviossa. Niin on hyviä aikoja, kuin huonojakin. Lapsiakin on ja sitä RAKKAUTTA. Ei olla odotettu "ruusuilla tanssimista" tästä yhteiselosta/avioliitosta. Arkisen onnellisia ollaan silti. =) Ehkä juuri siksi sujuu hyvin ja suhde edelleen vahvana, kun ei odota liikoja.
 
Ollaan oltu kohta 18 vuotta yhdessä, 3 lasta joista nuorin vuoden vanha. Ylä- ja alamäkiä on mahtunut näihin vuosiin, mutta pääsääntöisesti on mennyt hyvin. Tällä hetkellä ei jää juurikaan aikaa parisuhteelle, kun illalla ollaan niin väsyneitä eikä tuota pienintä ole voinut vielä jättää hoitoon. Mutta se ei ole meidän suhdetta heilauttanut, kun tiedetään, että tämä on ohimenevää ja aikaa toisillemme on taas enemmen, kun pieninkin kasvaa vähän. Mielestäni meillä on hyvä suhde ja mulla on hyvä mies :heart:
 
Reilu 10v yhdessä ja vuoristorataa menty koko se aika. Vuodenvaihteessa käytiin kunnon kriisi läpi josta seurauksena suhde on.. hmm.. uudistettu, jos näin voi sanoa. Nyt tuntuu oikein hyvältä :)
 
Yhdessä 17-vuotta ja ja naimisissa 15. Menee niinkuin moni muukin kirjoitti, tasaisen onnellisen hyvää. Paljon rakkautta, ollaan paljon yhdessä. Yksi isompi "kriisi" oli, mutta siitäkin yli 10 vuotta (eikä mitään siis sen enempää tapahtunut silloinkaan).
Rakastan puolisoani paljon enemmän kun sillon kun menin hänen kanssaan naimisiin =)
 
Mites tuo suhteen uudistaminen käy? Täällä 9 vuotta yhdessä, 5 naimisissa ja menee huonosti. Kolme alle 3 v lasta yksin mun harteilla. Haluaisin kuitenkin suhteen pelastaa lasten takia. Ja saada takaisin entisen mieheni.
 
16 vuotta sitten tavattiin (lähes päivälleen)
15 vuotta sitten mentiin kihloihin
14 vuotta sitten mentiin naimisiin
Lapsia 3 (10, 7, ja 4-vuotiaat)
Tasaista ja kiireistä lapsiperheen arkea eletään.
Elämään on mahtunut ylämäkiä ja muutama alamäkikin. Välillä parisuhde on ollut loistava, välillä aika huonokin.
Tällä hetkellä aika tyytyväisiä.
Elämä on aikas hyvää juuri näin.
Ja minulla on hyvä mies: hyvä isä aviomies. Ei se siitä ainakaan vaihtamalla paranisi :D
 
12 vuotta yhdessä, naimisissa pian 10 vuotta. Ylämäkeä ja alamäkeä, ei oikeastaan sellaista parisuhteesta johtuvaa vaan muusta elämästä. Nyt on aika tasaista, seksiä enemmän kuin pari vuotta sitten :) Välillä oli hiljaisempia aikoja.
 
Ollaan oltu yhdessä...herranen aika, kohta sen 13 vuotta :O! Ja suhteen tila...no, tämmönen tasasen tappavan arkinen ja tylsä, eli ihan normaali :D. Päivä kerrallaan eteenpäin mennään, nyt vain hiukan tahmaisemmin mutta kaitpa tuo taas sujuvammaksi muuttuu...
 
Mites tuo suhteen uudistaminen käy? Täällä 9 vuotta yhdessä, 5 naimisissa ja menee huonosti. Kolme alle 3 v lasta yksin mun harteilla. Haluaisin kuitenkin suhteen pelastaa lasten takia. Ja saada takaisin entisen mieheni.

Tärkeintä minusta on toisen huomiointi ihan arjen askareissa. Hipaisu ohimennen, suukko silloin tällöin, puristus pepusta tai halaus. Se pitää kipinää yllä ja toki myös kauniit sanat toiselle antavat vahvuutta suhteeseen.

Töiden jakaminen ja toisen auttaminen ovat toinen juttu. Ehkä siitä kannattaisi tehdä ihan joku sopimus... kuten meillä oli, kun lapset olivat pieniä. Kalenteriin menonsa ensin merkannut sai mennä ja jos toisellekin tuli meno samaan aikaan, niin hän hankki sitten lapsenvahdin. Viikonloppuaamuina aina toinen aamu oli ns. nukkumisaamu, eli kumpikin sai yhtenä päivänä viikossa nukkua niin pitkään kuin halusi. Mä hoidin kotiäitinä arkena aamuhommat lasten kanssa, ja isäntä yleensä iltahommat. Viikonloppuna joko yhdessä tai miten sovittiin. Samoin kotitöitä tehtiin yhdessä, vaikka mä kotiäitinä ollessa pääsääntöisesti niistä silloin vastasinkin, mutta isäntä auttoi siivouksessa mm. mattojen puistelulla.

Yhteinen aika myös ilman lapsia on tärkeää. Aina välillä karkaus vaikka naapurikaupungin hotelliin ja leffa tai teatteri on tehnyt meille hyvää. Tai telttaretki moottoripyöräillen kavereiden kanssa. Tai ihan mitä vaan ollaan keksitty.

Mutta summa summarum... tärkein on tuo toisen huomioiminen minun mielestäni.
 
Tavattiin 15 vuotta sitten
Mentiin kihloihin 14 vuotta sitten
ja naimisiin 13,5-vuotta sitten.
Lapsia on kolme (9-, 6-, ja 2v)
Elämä on liian tasaista arkista aherrusta.
Töissäkäyntiä, kiirettä ja väsymystä.
Keskusteleminen, koskettaminen ja seksi tosi vähissä.
Eikä oikein kiinnosta.
Tosi "hyvä" mies mulla on: ei ryyppää eikä rällää, hoitaa osansa kotitöistä, huolehtii lapsista, hoitaa työnsä, maksaa laskunsa.
Mutta jotenkin rakkaus on "hukassa". Tai piilossa kaiken tämän arkisen aherruksen alla.
Minä olen äiti, mutta en aina oikein tunne olevani vaimo. Puhumattakaan siitä että olisin rakastaja.
 
Tavattu ja seurustelu aloitettu 22 vuotta sitten, naimisissa 16 vuotta, kaksi teini-ikäistä lasta. Just tällä hetkellä ollaan ihan rakastuneita ja onnellisia, kuukauden päästä varmaan taas tylsistyneitä arjen puurtajia. Eläkeikää kuitenkin yhdessä suunnitellaan viettävämme ja lapsenlapsia hoitavamme
 
13 Vuotta yhdessä, ei naimisissa. Lapsia 2, kolmannesta salaa haaveillaan. Nuorin reilu 1v.
Hyvin meillä menee, aina mennyt. Ikinä ei ole tosissaan tapeltu, eikä uhattu erolla. Hyvä olla molemmilla.
 
Yhdessä oltu pian 11 vuotta, naimisissa 6vuotta. 2 lasta..
Hienosti menee. Paljon rakastetaan toisiamme, riidellä ei oikeastaan koskaan. Jotain pientä väittelyä joskus. Paljosta ollaan yhdessä selvitty (mm monen vuoden lapsettomuus ja lapsettomuushoidot) Ongelmat ovat vaan saaneet meiät rakastamaan ja arvostamaan toisiamme enemmän. Mies on ihana puoliso ja aivan mahtava isä. Huumoria ja iloa riittää meidän perheessä. Tosi onnellinen saan kyllä olla, kun seuraa monien ystäväpariskuntien taisteluja ja eroja.
 
Lauantaina tulee oltu kimpassa 12v, muutama kuukausi sitten vietimme 10. hääpäivää. Lapsia 3, alta kouluikäisiä.
Hyvin menee. Isoilta riidoilta olemme välttyneet, välillä toki on ollut hiukan kireyttä ilmassa. Usemmiten kuitenkin elämä hymyilee. Ja parasta yhteiselossa on juuri se jokapäiväinen arki, ei niinkään ne juhlahetket :)
 
Yhteen mentiin 1999 joulukuussa, naimisiin 2000 kesäkuussa eli öö.. kolmastoista vuosi menossa.

On ollut kriisiä, nyt monta vuotta jo ilman suurempia. Edelleen toi ukko saa perhosia mun vatsaan. :)
Seksi sujuu, parisuhde sujuu, perhe-elämä sujuu.

Rakkaus on tahdon asia.
 
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja naimisissa 13. En mäosaa sanoa, onko meillä mitään ylä ja alamäkiä, me ollaan tulisia molemmat, joten tapellaan äänekkäästi ja rakastetaan paljon. Elämä tuntuu onnelliselta ja olen oikein tyytyväinen. Lapset on jo sen verran isoja, että niitä voi jättää kotiin, kun lähtee johonkin kahdestaan. Kaikki on kertakaikkiaan hyvin.
 
22 vuotta yhdessä, niistä kohta 10 vuotta naimisissa, lapsia kaksi koululaista ja yksi vastasyntynyt. Tasaista arkea, välillä menee paremmin välillä huonommin. Enää riidat eivät paisu ihan kohtuuttomiin mittasuhteisiin aivan älyttömistä asioista :D. Pidemmän aikaa mennyt jo seesteisesti ja kaikilla osa-alueilla hyvin ;).
 
[QUOTE="trolli";25881273]

Rakkaus on tahdon asia.[/QUOTE]

Näkisin että parisuhde on tahdon asia. Monta vuotta yritin pakottaa rakkautta, enää en valehtele itselleni.
 

Yhteistyössä