G: yli 10v parisuhteessa olleita? Suhteenne tila tällä hetkellä?

Me myös 14 vuotta yhdessä. 10 naimisissa. Meilläkin ylä- ja alamäkiä. Pari kertaa on mietitty jopa eroa. Sitten taas tulee upeita ihania jaksoja!!! Myös niitä tasaisen tylsiä on ollut ja sellaisia että ollaan oltu etäisiä toisillemme. Nyt vaikeuksien jälkeen taas kunnon kuherruskausi ;)
 
Me olemme olleet yhdessä noin 15 vuotta, josta aviossa kohta 12 vuotta. Enimmäkseen ollut sellaista tasaisen onnellista aikaa, mulla oli keskimmäisen syntymän jälkeen ( 9 vuotta sitten) joku henkilökohtainen kriisi, silloin pelkkä miehen näkeminenkin ärsytti. Inhosin hänen kosketustaan, kaikkea, mitä hän teki. Tuota jatkui pari kuukautta ja sitten se vaan meni ohi. En tiedä, josko synnytyksen jälkeen ois hormoonit heitelleet tai jotain. Toki välillä olemme myös riidelleet, mutta mitään sen isompaa ei koskaan ole ollut. Meillä ehkä tilannetta on tasannut myös se, että ennen seurustelun alkua olimme olleet tosi hyviä ystäviä viitisen vuotta. Siinä ajassa toisen oli oppinut tuntemaan jo aika hyvin - niin hyvine kuin huonoine puolineen. Meillä ei siis ole tullut yllätyksiä sen suhteen, millainen toinen on tai miten hän reagoi asioihin. Joskus tiedämme puhumattakin, mitä toinen ajattelee.

Meillä on muuten vieläkin niin, että kun jossain tietyissä tilanteissa katsomme toisiamme silmiin, niin perhoset lentelevät vatsanpohjassa. :D Ja nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin voimme oikeasti ottaa sitä aikaa myös toisillemme aina silloin tällöin ja lähteä kahdestaan vaikka leffaan. Se on jees. Istua möllöttää käsi kädessä pimeässä leffateatterissa.

Kyllä meillä tällä hetkellä siis hyvin menee. Enkä mä ihan helpolla tästä parisuhteesta luopuisi. Tässä on vaan niin hyvä olla.
 
yhdessä ollaan oltu 12v, naimisissa pian 10v, kolme lasta, vuoristorataa on ollut mutta kaikesta ollaan selvitty yhdessä, nyt on seesteistä ja tasaista ollut jo pitemmän aikaa
 
Vähän vajaa 10 vuotta, vastaan silti :D

Alkuaikojen myrskyt on ohi, särmät hioutuneet ja elämä yhdessä toimii kuin junan vessa. Mies jaksaa vieläkin hemmotella ja huomioida, mun pitäis vähän petrata siinä puolessa..Hyvin menee mut menköön :)
 
17 vuotta takana ja tasasta on ollut jo pitkään. Siis hyvällä tavalla tasaista. Elämä maistuu, lapset kasvaa, on aikaa parisuhteelle, tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Riidat on pieniä, eivätkä paisu. Rakastetaan paljon. :heart:

Meillä mennään samalla kaavalla, yhteisiä vuosia 19. Tasainen ei aina tarkoita tylsää. Se voi tarkoittaa myös sitä, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä tai suuria negatiivisia muutoksia.
 
Kihloihin mentiin reilut 17v sitten sitä ennen oli sellaista on/off seurustelua. Naimisissa 15v , 4 lasta. Nyt on menossa sellainen hiljaisempi aika... tasaista ja turvallista arkea. Rakkautta löytyy vielä vuosien jälkeenkin.
 
[QUOTE="trolli";25881897]Rakkaus ei häviä, sitä ei ole sitten ikinä ollutkaan. Ja todellakin joskus pitää TAHTOA rakastaa. Toki luovuttaja ei tätä viitsi yrittää ymmärtää...[/QUOTE]

Hei kukkaistyttö. Olisin voinut sanoa kuten sinä ehkä vielä noin 5 vuotta sitten. Jos elät vuosia ja vuosia kuin puun ja kuoren välissä ihmissuhteiden puristuksessa saattaa käydä niin, että tunteet lakkaavat, varsinkin kun toinen osapuoli on kuin Irinan lauluista, toiset ehkä tietää mä tarkoitan.
Ja mua korpeaa nyt oikeesti jos sanot mua luovuttajaksi - olen aikanaan ajatellut, että liitosta ei lähdetä kuin juomisen, lyömisen tai pettämisen takia - näitä ei ole ollut joten tässä edelleen ollaan. Ja mies on hyvä isä ja blääblää muuta. Rahan takia en tässä ole, molemmilla hyvä ammatti, minulla isommat tulot.
En sano etteikö ole mahdollista jonain päivänä myös syvien rakkaudentunteiden voivan tulla takaisin mutta juuri nyt elän tilannetta jos vaan elän ja olen, toki varsin rauhaisaa ja ulkopuolisten silmiin ihan normia menoa.
 
Hei kukkaistyttö. Olisin voinut sanoa kuten sinä ehkä vielä noin 5 vuotta sitten. Jos elät vuosia ja vuosia kuin puun ja kuoren välissä ihmissuhteiden puristuksessa saattaa käydä niin, että tunteet lakkaavat, varsinkin kun toinen osapuoli on kuin Irinan lauluista, toiset ehkä tietää mä tarkoitan.
Ja mua korpeaa nyt oikeesti jos sanot mua luovuttajaksi - olen aikanaan ajatellut, että liitosta ei lähdetä kuin juomisen, lyömisen tai pettämisen takia - näitä ei ole ollut joten tässä edelleen ollaan. Ja mies on hyvä isä ja blääblää muuta. Rahan takia en tässä ole, molemmilla hyvä ammatti, minulla isommat tulot.
En sano etteikö ole mahdollista jonain päivänä myös syvien rakkaudentunteiden voivan tulla takaisin mutta juuri nyt elän tilannetta jos vaan elän ja olen, toki varsin rauhaisaa ja ulkopuolisten silmiin ihan normia menoa.

Ja kauas se rakkaus on ollut poissa, onko sitä ikinä ollutkaan ja mitä olet tehnyt sen saamiseksi takaisin muuta kun märissyt?
 
Yhdessä olemme olleet 12-vuotta ja kesällä on 5-vuotis hääpäivä.
Suhteemme voi aivan loistavasti vaikka ulkopuolelta tulevat stressitekijät vievätkin molempien voimia juuri nyt.
Rakkautta on silti äärimmäisen paljon :heart:
 
[QUOTE="trolli";25882276]Ja kauas se rakkaus on ollut poissa, onko sitä ikinä ollutkaan ja mitä olet tehnyt sen saamiseksi takaisin muuta kun märissyt?[/QUOTE]


Elät ilmeisesti eri planeetalla kuin minä. En todellakaan ole kohta parikymmentä vuotta sitten mennyt rakkaudettomaan suhteeseen ja rehellisesti voin sanoa tehneeni omalta osaltani kaikkeni saadakseni asiat kohdilleen. Kuten laulussa sanotaan; on paljon asioita, niin kipeitä ja vaikeita ettei niistä puhumalla selviä.
Varsinkaan jos toisen osapuolen halukkuus/kyvykkyys selvittää asioita aiheuttaa ison kompastuskiven.
 
[QUOTE="trolli";25881897]Rakkaus ei häviä, sitä ei ole sitten ikinä ollutkaan. Ja todellakin joskus pitää TAHTOA rakastaa. Toki luovuttaja ei tätä viitsi yrittää ymmärtää...[/QUOTE]

Mä olen tästä kyllä samaa mieltä sen takia että mä tiedän että vaikka me syystä tai toisesta joskus erottaisiin niin tiedän että tultaisiin toisiamme rakastamaan silti. Mutta oikeasti, joskus se ei vaan enää riitä vaikka rakastaa jos kaikki muu mättää..
 
Elät ilmeisesti eri planeetalla kuin minä. En todellakaan ole kohta parikymmentä vuotta sitten mennyt rakkaudettomaan suhteeseen ja rehellisesti voin sanoa tehneeni omalta osaltani kaikkeni saadakseni asiat kohdilleen. Kuten laulussa sanotaan; on paljon asioita, niin kipeitä ja vaikeita ettei niistä puhumalla selviä.
Varsinkaan jos toisen osapuolen halukkuus/kyvykkyys selvittää asioita aiheuttaa ison kompastuskiven.

Haiskahtaa että parisuhteessa on joku kolmas.. Onko miehes muutenkin ihminen kuka ei osaa puhua asioista vai vaanko parisuhdeasiat ovat niitä mistä ei puhuta?
 
Luuletteko te olevanne jotenkin parempia ihmisiä, kun olette olleet noin kauan yhdessä? Pitääkö tälläkin täällä päteä? Se on ihan sama. Jotkut on yhden ihmisen kanssa koko elämänsä, toiset 10 ihmisen kanssa. Arrrrgggg! Pistää niín vihaksi nämä pätemis-ketjut!!!
 
kuten sanoin ei ole kyse pettämisestä tai toisista naisista/miehistä. Siinä tapauksessa en tässä olisikaan, olisi itselleni luvallinen syy luovuttaa. Mutta elämässämme on ihmisiä, asioita, ihmissuhteita ja niihin liittyen hyvin vaikeita asioita, sen tarkemmin en niitä lähde tässä erittelemään. Äärimmäisen vaikeita vuosia tässä takana.
Kuten sanoin, itsekin aiemmin ajattelin, että rakastan rakastan rakastan vaan niin kyllä kaikki hyväks muuttuu ja rakkaus on tahdon asia. Nyt oman mielenterveyteni takia olen todennut, että on parempi olla rehellinen itselleen - ja puolisolle. En sano ettenkö rakastaisi ollenkaan mutta en missään tapauksessa sillä tavoin mitä tunteellisena ihmisenä toivoisin ja mistä minulla on kokemusta. Kuitenkin minä itse ja suhteemmekin voi paremmin kuin useaan vuoteen tämän rehellisyyteni takia.
 
Kesällä tulee 25 vuotta siitä, kun rakastuttiin.

Tällä hetkellä menee taas oikein mukavasti. Vauva-ajat olivat suhteen koetinkiviä. Nyt, kun lapset kasvavat, on helpottanut huomattavasti ja olemme taas ehtineet elvyttää parisuhdettamme.
 

Yhteistyössä