1. kontallaan, 2 jakkaralla, 3 kontallaan ja puoli-istuvassa, 4 puoli-istuvassa. Kontallaan oli paras mulle, mutta käytännönsyistä noi viimeiset ponnistin puoli-istuvassa.
Eli sängyssä puoli istuvassa asennossa.
Eka kerralla alkuun sukista kiinni pitäen ja lopuksi jalat miehen ja kätilön kyljissä ja toisella kerralla kätilön ja harjoittelijan kyljissä jalat.
Olipa hullu selitys.
Mutta se oli paras mulle. Jakkaralle ei mun reisilihakset riittäneet.
selällää aina kun ei supistanut, jalat telineissä. kun piti ponnistaa ja suppari tuli niin otin yllä olevasta kolmiometallista kiinni ja nousin istumaan. tokassa meinasivat ottaa telineet ja sen kolmion pois. prkl! |O
Kaikki kolme olen ponnistanut puoli istuvassa asennossa ja pidin sukista kiinni.
Paras vaihtoehto oli mulle.
Koitin toisessa synnytyksessä ponnistaa kyljelleen ja kätilö piti jalkaa ylhhäällä mutta en tykännyt yhtään.
Selällään puoli-istuvassa asennossa ja sukista kiinni pitäen.Tosin kuopukselta puristin sukkia, miehen käsiä ja huidoin kätilön käsiä tieltä.Kävi niin s****n kipeää |O
Puoli-istuvassa asennossa polvitaipeista kiinni pitäen. Sukista kun piti kiinni niin asento ei ollu tarpeeksi hyvä, (kippura) jotta olisin voinut ponnistaa tarpeeksi lujaa. Ja kätilöönkään en voinut jalalla tukeutua kun olisin potkaissut hänet seinään..tai sille se ainakin tuntui.
Selällään niin että mies piti toisesta jalasta ja kätilö toisesta jalasta. Kätilön mukaan toi asento edesauttoi sitä että selvisin ilman tikkejä. No, nivuset revähti niin etten viikkoon kävellyt ja häntäluu murtui ja juilii vieläkin välillä.
Mutta ite ponnistamisesta mulla ei kyl oo mitään huonoja muistoja, tai siis että ei se kamalasti sattunut.
Kolme puoli-istuvassa. Sopi mulle hyvin. Kuopus syntyi sairaalan hissiaulaan, konttausasennossa tuli maailmaan. Siinä ei paljoo asentoja kerennyt miettiin.