Haaveilitko tytöstä mut saitkin pojan?

[nupunäiti]

Hyvä ystävä sai esikoisensa. Koko raskausajan toivoi tyttöä, ja uskoi tytön saavansa. Vauvan sykkeet oli koko ajan korkeat ja oli varma silläkin perusteella et tyttö tulossa. Ultrassa sukupuolta ei nähty. Osteli lähes ainoastaan "tyttöjen"vaatteita ja hehkutti miten he sitten "tytön kanssa tekee sitä ja tätä" No, tulokas olikin sitten poika ja pettymys valtava. Oikeasti, tämä ystävä huokailee et "onhan tämä lapsi ihana ja rakas mutta kyllä mä niin kovasti toivoin tyttöä.." Puhuu siis joka kerta, kun tavataan, useaan otteeseen siitä miten pettynyt on kun vauva ei olekaan tyttö. Poika on nyt 1kk ikäinen. Kyllähän minä kuuntelen ja ymmärränkin, mutta tuntuu pahalta kun haihattelee sitä TYTTÖÄ vaan koko ajan kun sylissä on todella suloinen poikalapsi.
Niin, ja meillä on 5kk ikäinen tyttö, ja ystävä on suoraan sanonut olevansa todella kateellinen. Mitä tuohon nyt sitten voi sanoa?

 

[HelloShitty]

en. tyttöjä olen saanu joka kerta. =)

 

[unikuu108]

mä haaveilin tytöstä ja sain pojan mut ei se sit haitannut..mä sanoisin jo kaverille suoraan et "höpöhöpö. lopeta jo tuollanen. pojassa ei ole mitään vikaa, ihana poika sulla. ei sitä voi nyt tytöksi muuttaa."
menee koko vauva-aika ohi kun löpisee tollasta eikö osaa olla tyytyväinen vauvansa sukupuoleen.. :headwall:

 

[sutinasussu]

Mä olen aina ollut onnellinen ja kiitollinen lapsesta, en sukupuolesta.
Nytkin olisi mukava saada ELÄVÄ lapsi, tervekkään ei tarttis olla, kunhan vaan sais syliin saakka. Ja tämä on siis vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.

 

[.]

Ekasta lapsesta toivoin tyttöä ja sain pojan. Toka oli tyttö. Ois se poikakin ollut kiva näin jälkeenpäin ajatellen.. ehkä kaverisikin saa vielä sen tyttönsä

 

[Pomppiva Pallokala]

Koitappa etsiä hyviä asioita miksi juuri poika on hieno asia ja kerro sitten näitä ystävällesi. Kuinka pojat ovat mukavempia niissä ja niissä asioissa ja ikään kuin unohdat tyttöjen hyvät puolet. Jos sillä saisi hänen silmänsä aukenemaan että molemmat sukupuolet ovat yhtä täydellisiä.

 

[M Y R K K Y]

Esikoisesta kyllä.Mutta syynä oli siskon kuolema,siks kovasti toivoin tyttöä.
Jälkeenpäin aattelin että onneksi ei ollut tyttö.Häntä ei varmaan olisi pidetty omana itsenään.Ehkä hänessä olisi aina nähty siskovainaa,nimeksikin jo aattelin liki siskon nimeä.

Sinänsä sukupuolella ei ole väliä.
Ne ovat vain ne omat mielikuvat mitä jokainen maalaa mieleensä.Tyttö olisi sellainen ja sellainen,tekisin sitä ja tätä.
Samoin pojasta maalataan mielikuvia,mutta sukupuoli ei välttämättä vastaa mielikuvaa.
Tyttö voi olla poikamainen (meillä yks poikatyttö ja toinen prinsessa) ja poika voi olla tyttömäinen,rauhallinen ja arka esim.

 

[tytönjapoikienmamma]

Joo, tavallaan. Mutt siis lähinnä salaa mielessäni haaveilin. Aina nuorempana lapsettomanakin ajattelin saavani tyttövauvan ja sainkin. sen jälkeen pojan äitinä olo tuntui vieraalta. Siis ennen kuin sain nuo kaksi nuorinta lastani, poikia siis ovat. ja voin vaan sanoa, että ne on just mulle tarkoitetut niin ihanat ja rakkaat, ettei sanat riitä. Tottakai. Sukupuolellahan ei sinäsä ole väliä.

 

[Sisu]

Mä olen aina ollut onnellinen ja kiitollinen lapsesta, en sukupuolesta.
Nytkin olisi mukava saada ELÄVÄ lapsi, tervekkään ei tarttis olla, kunhan vaan sais syliin saakka. Ja tämä on siis vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.

:'( Niin samoilla linjoilla. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen rakkauspakkaus massusta putkahtaa alkukesästä. Tervekään ei tarvitse olla, eikä sukupuolella ole väliä, kunhan vaan saan syliin asti elänvänä tämän lapsen :heart:

 

[mä]

olen saanut jo 2poikaa vaikka olen haaveillut teinistä asti vain tyttölapsesta. Mutta minkäs voit
Vielä haaveilen iltatähdestä, jos se vaikka olisikin tyttö. En jaksa enää kolmatta poikaa peräjälkeen. Ja pettumys on siis ollut aivan valtava!!! Eihän siinä vielä ole mitään eroa vauvaiässä, mutta sen jälkeen alkaakin olla sukupuolella tosi iso ero.
En ole koskaan sanonut tästä ääneen kellekään. Vain mieheni tietää. Ja siksi hän on luvannut että saan vielä myöhemmin yrittää yhden kerran, jos tulisikin tyttö...

 

[sutinasussu]

Mä olen aina ollut onnellinen ja kiitollinen lapsesta, en sukupuolesta.
Nytkin olisi mukava saada ELÄVÄ lapsi, tervekkään ei tarttis olla, kunhan vaan sais syliin saakka. Ja tämä on siis vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.

:'( Niin samoilla linjoilla. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen rakkauspakkaus massusta putkahtaa alkukesästä. Tervekään ei tarvitse olla, eikä sukupuolella ole väliä, kunhan vaan saan syliin asti elänvänä tämän lapsen :heart:

Sulla taitaa kohta lähestyä h-hetki, jos oikeen muistan :heart: :heart:

 

[Ninni ja tyllerö]

Ehkä jossain sisimmässäni toivoin tyttöä vaikken sitä ikinä ääneen sanonutkaan, mutta tyttö siis tulikin. MUTTA vaikka siellä sisimmässäni ehkä sitä tyttöä toivoinkin, olisi poika ollut varmasti yhtä rakastettu. En voi käsittää ihmisiä, jotka ajattelevat noin! Minulla tyttöhaaveisiin liittyi kai osittain se, että olin jo raskausaikana yksin ja tuntui jotenkin "helpommalta" ajatukselta olla roolimallina tytölle ja ei ollut tavallaan kokemusta poikalapsista jos näin voi sanoa. Jos tulevaisuudessa mulle vielä lapsi suodaan, niin "toivoisin" poikaa. Jos tosin minusta olisi kiinni niin lapsia haluaisin ainakin 3 tai 4.

 

[Sisu]

Mä olen aina ollut onnellinen ja kiitollinen lapsesta, en sukupuolesta.
Nytkin olisi mukava saada ELÄVÄ lapsi, tervekkään ei tarttis olla, kunhan vaan sais syliin saakka. Ja tämä on siis vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.

:'( Niin samoilla linjoilla. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen rakkauspakkaus massusta putkahtaa alkukesästä. Tervekään ei tarvitse olla, eikä sukupuolella ole väliä, kunhan vaan saan syliin asti elänvänä tämän lapsen :heart:

Sulla taitaa kohta lähestyä h-hetki, jos oikeen muistan :heart: :heart:

Joo, menossa rv 33+5 :heart:

 

[poikia meillä]

Mä jotenkin aina kivittelin että saisin tytön ensin en erityisemmin toivonut mut ajattelin et tyttö tulee, mutta poikapa oli ja ihana vaaveli oli ja myös toinen lapsemme on poika ja voinpa SANOA E ENPÄ ONNELLISEMPI OLLA VOIS SIIS LAPSISTA EN SUKUPUOLESTA. Lapset ovat lahjoja joista meidän vanhempien pitäisi olla kiitollisia. Toiset eivät koskaan lapsia saa, toiset joutuvat liian aikaisin luopumaan rakkaasta lapsestaan...ollaan onnellisia siitä mitä meillä on olipa ne tyttöjä tai poikia..Jokainen lapsi on lahja kaikkineen ominaisuuksineen...

 

[narikka83]

esikoisen aikana tiesin saavani pojan, alusta asti poika olo. Kuopuksesta toivoin tyttöä, poika tuli. Ompahan pojilla enempi yhteisä leikkejä ku mitä siskon kans ois ollu, mutta... kolmatta en uskalla etes miettiä, ei kolmatta poikaa meille. joten lapsi luku on täynnä.

 

[Juu]

Meilläkin lähipiirissä syntynyt mm. keskosia ja olen ollut vain kiitollinen täysiaikaisesta, terveestä lapsesta. sukupuolella ei mitään väliä, en ole haaveillut tytöstä tai pojasta vaan siitä että saan olla äiti ja rakastaa lastani.

 

[mä]

niin ja olen suunnattoman kateellinen tyttöjen äideille. Ja tuon kakkos-pojan syntymän jälkeen en ketään muita kaupoissakaan nähnyt. Melkein kyynel nousi silmään joka kerta kun näin tyttövauvoja... Kun tuon kakkosen syntymän jälkeen tuntui että mun mahdollisuudet tulla tytön äidiksi, on lopullisesti menneet.
No ehkä kuitenkin vielä se iltatähti joskus tulevaisuudessa. Mun hermot ei kestä kolmea pientä poikaa juoksemaan.

 

[Sisu]

niin ja olen suunnattoman kateellinen tyttöjen äideille. Ja tuon kakkos-pojan syntymän jälkeen en ketään muita kaupoissakaan nähnyt. Melkein kyynel nousi silmään joka kerta kun näin tyttövauvoja... Kun tuon kakkosen syntymän jälkeen tuntui että mun mahdollisuudet tulla tytön äidiksi, on lopullisesti menneet.
No ehkä kuitenkin vielä se iltatähti joskus tulevaisuudessa. Mun hermot ei kestä kolmea pientä poikaa juoksemaan.

Hei, löytyy nitä villejä ja uhmakkaita tyttöjäkin! Ja jos et usko, niin tuu meille katsoo!!

 

[mä]

ja niin vielä noihin muihin kirjoituksiin viitaten, olen hyvin onnellinen terveistä lapsistani, vaikka ovatkin poikia. Mutta silti kaipaan ja saan kaivata tyttöä!
Mulla se lapsien saaminen ei ollut mikään yksinkertainen, helpo ja nopea juttu. Ja olen kärsinyt myös lukuisista keskenmenoista... Eli osaan kyllä arvostaa sitä että yleensä olen saanut lapsen. Eihän kukaan varmaan esim vammasta lastakaan toivo, mutta sen synnyttyä ei sitä pois antaisi ja rakastaisi kaikesta sydämestään. Äidin vaistot ovat vahvoja ja pikkuistaan rakastaa olipa se millainen tahaansa.

 

[ap]

Voihan asiaan vaikuttaa se, että ystäväni raskaus alkoi nopeasti sen jälkeen kun vauva "sai luvan" tulla, niin hän ei nyt ajattele ollenkaan nyt esimerkiksi sitä että voisi olla kiitollinen siitä että yleensäkään sai (terveen) lapsen. Se kun ei todellakaan ole niin itsestäänselvää. Puhuikin koko ajan lapsen "tekemisestä" ja siitä miten lapsi on "nyt tilauksessa" , ehkä ajatteli että sukupuolenkin voi tuosta vaan tilata.
Minä ennen raskaaksi tuloani ja ennen ultraa olin varma että saan pojan ja ajatus oli mukava, sillä pienet (ja suuret) pojat ovat ihania. Jotenkin olen aina ajatellut että tulen olemaan usean pojan äiti. Mutta tyttö tuli, ja ihana tyttö onkin. Ehkä seuraava on poika.

 

[Aamuäree]

Mä haaveilin pojasta ja sain tytön. Ei ollut silti pettymys, enkä ollut mitenkään varautunut vaatteiden puolesta jne, eli koko ajan jätin aukin senkin mahdollisuuden että sitä poikaa ei tulekaan.

En todellakaan haihatellut syntymän jälkeen ettei tullutkaan sitä 'toivottua' mallia...

Nyt mulla on kumpikin :heart:

 

[sutinasussu]

niin ja olen suunnattoman kateellinen tyttöjen äideille. Ja tuon kakkos-pojan syntymän jälkeen en ketään muita kaupoissakaan nähnyt. Melkein kyynel nousi silmään joka kerta kun näin tyttövauvoja... Kun tuon kakkosen syntymän jälkeen tuntui että mun mahdollisuudet tulla tytön äidiksi, on lopullisesti menneet.
No ehkä kuitenkin vielä se iltatähti joskus tulevaisuudessa. Mun hermot ei kestä kolmea pientä poikaa juoksemaan.

Hei, löytyy nitä villejä ja uhmakkaita tyttöjäkin! Ja jos et usko, niin tuu meille katsoo!!

Kuin myös esiteini-neiti on aika hurja tapaus :saint:

 

[ap]

ja niin vielä noihin muihin kirjoituksiin viitaten, olen hyvin onnellinen terveistä lapsistani, vaikka ovatkin poikia. Mutta silti kaipaan ja saan kaivata tyttöä!
Mulla se lapsien saaminen ei ollut mikään yksinkertainen, helpo ja nopea juttu. Ja olen kärsinyt myös lukuisista keskenmenoista... Eli osaan kyllä arvostaa sitä että yleensä olen saanut lapsen. Eihän kukaan varmaan esim vammasta lastakaan toivo, mutta sen synnyttyä ei sitä pois antaisi ja rakastaisi kaikesta sydämestään. Äidin vaistot ovat vahvoja ja pikkuistaan rakastaa olipa se millainen tahaansa.

Yleensähän se meneekin niin, että vaikka toivoisi nyt jompaa kumpaa sukupuolta eikä sitä saa, niin lasta rakastaa. Myös vammaista lasta.
Siksi ihmettelenkin, miten tuo ystäväni viitsii/jaksaa puhua aina samasta asiasta. Tulee sellainen olo, että pitää oma tyttö työntää sohvan taakse piiloon.

 

[zizilisko]

Kyllä mä olen joka kerta haaveillut tytöstä, mutta en kummallakaan kerralla kun olen saanut tietää odottavani poikaa ole ollut tippaakaan pettynyt. Olen ollut niin onnellinen molemmista pojistani. Voiko mitään ihanampaa ollakaan kuin nuo mun lapset, tyttö ja pojat :heart:

 

[ap]

(.....)Mutta silti kaipaan ja saan kaivata tyttöä!
Mulla se lapsien saaminen ei ollut mikään yksinkertainen, helpo ja nopea juttu. Ja olen kärsinyt myös lukuisista keskenmenoista(...)

Niin ja toisaalta ymmärrän sen, että jos toivoo tyttöä ja on jo monen pojan äiti, pettymys voi olla melkoinen, kun jälleen tupsahtaa poika maailmaan, vaikka lapsi olisi keskenmenojen, pitkän yrittämisen ja vaikeuksien kautta maailmaan saatu. Ihmisiähän me vaan ollaan. Mutta justiinsa se että raukkaus sitä lasta kohtaan syntyy kuitenkin, eikä kuukausitolkulla jaksa huokailla tytön perään.
(vaikka toisaalta, mikä minä olen sanomaan ettei niin saisi tehdä)