haista paska!

[jos]

minulle kirjoitit, niin olen oman elämäni uudestaan ""arvotuttanutkin"" ja onnellinen suurperheen äiti tänä päivänä - kaikki teinini toivat tänään hyvät todistukset kouluista ja miehen kanssa jo hääalttarilla valittiin myös hautajaismusiikki, kun se aika sitten jommallekummalle koittaa - et silleen - ei ole elämä kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista - mutta eihän sitä ""ruusutarhaa""kukaan luvannutkaan )

 

[Inhorealisti]

Siita olen yhta mielta, etta kotityot kuuluvat molemmille tyossakayville vanhemmille. Ja siita, etta helpoin tapa valtella niiden tekemista on tehda niin huonosti, ettei toiste pyydeta.

Noin muuten ihmettelen, miten kukaan pystyy elamaan yhdessa ihmisen kanssa, joka mielessaan yhdistaa seksin ja siivoamisen? Onko se joku fetissi? Onko siivoamisesta kiihottuvia miehiakin? Onko aiheesa jo netissa omia pornosivuja?

 

[tuli]

Onhan niitä alastomia miessiivojia joita voi palkata kotiavuksi. Siinäpä vinkki naisille, joiden miehet eivät tee mitään. Alaston karpaasi kotiin imuroimaan ja itse soffalle mukamas lueskelemaan lehtiä. Eiköhän ala omaa miestäkin siivoukset kiinnostamaan

 

[Jou]

Tän ketjun kun luki niin voi todeta että on se lottovoitto olla poikamies. Nykypäivänä. Ei se riitä vaikka mies tekisi kaikki kotityöt. Aina uutta valitettavaa löytyy.

 

[voitpi]

olla ihan oikeassa mutta en minä kuitenkaan suurperheen äitinä ole kuitenkaan niitä lapsia katunut. Ovat kohta omillaan ja sitten taas saa miettiä, että miten saisi aikansa kulumaan sen ukon kanssa. Onneksi on tullut muutakin elämässä tehtyä, kuin lapsia paapottua, että kai se elämä sitten menee harrastusten ja lastenlasten parissa. Matkannut olen jo puoli maailmaa työn puolesta, joten toinen puoli on näkemättä, joten kai senkin aika vielä on. Kyllä lapset kuitenkin ovat ihania - varsinkin ne omat. Suosittelen lämpimästi.

 

[Jou]

Lasten kanssahan aina pärjää.

 

[:))]

niitä vaan ei meinaa saada ilman sitä ""jäkättävää eukkoa"" - yksinhuoltajuuskaan ei ole herkkua - koita valita siis ""sillee sopivan suulas""

 

[Jou]

On muitakin vaatimuksia. Mut menee näinkin.

 

[joo]

monestahan se riippuu. Itse olen tempperamenttinen sätkijä""tanssiurheilija"" ja mies on rauhallinen, pitkäjänteinen kestävyysurheilija ""viilipytty"" ja jotenkin sekin mua yli 20 v. kestäny, kun antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ""Vakka kantensa valitsee, vakan kansi kantimensa"". Onnea kumppanin etsintään.

 

[Jou]

En etsi. Taitaa parempi olla mun yksin. Liika krantuksikin jo tullu. Mut hyviä jatkoja teille.

 

[silloinhan]

sen vasta löytääkin - kun ei etsi. Samoin.

 

[.................]

<<Nuo luettelemasi jutut ovat oireita; eivät itse asia. Ja se asia on , että et rakasta miestäsi. Muuten et riitaa haastaisi. Moni nainen olisi onnellinen, jos saisi miehen , joka tekisi ruokaa edes viikonloppuna jne.


No voi PASKA. Oikein miesten logiikkaa!!!! Eli suoraan sanottuna AP, miehesi ei ole koskaan rakastanut sinua, kun ei koskaan ole viitsinyt tehdä yhtään mitään sinun eteesi.

Jätä tosiaan se sika oman onnensa nojaan. Turhaa sinä hänelle hotellia pidät, kun ei kerta yhtään rakasta eikä edes huomaa (mitä teet).

 

[elli]

Seksin ja siivoamisen (ym. kotityön) yhdistäminen tulee siitä, että nuorena naiset kuvittelevat, että miehet ovat heistä kiinnostuneita seksin takia (parisuhde, eroottisuus, seksuaalisuus). Ja sitten paljastuu se karmea totuus: olet kotitalouskone, siksi sinut on otettu ja siksi sinua mies tarvitsee.

 

[mies]

kovin on miehisiä ajatuksia nykynaisilla, elämä on varmaan aika vaikeeta. Mutta itse siitä teette vaikeata; tuolla periaatteella naama on norsun v:llä koko ajan. Eikä varmasti kiinnosta ketään tulla edes lähelle.

 

[Iiris]

Miehelle. Kirjoitit, etttä mieskin tekee kotitöitä, jos ilmapiiri on sen ansainnut.

Mieti nyt vähän mitä kirjoitit.

Onko ilmapiiri ansainnut sen, että vaimo tekee kotityöt?

Mikä teitä miehiä vaivaa?

Ja ""Voin muuten kertoa, että sen etsinnän jälkeen kelpaa jo huonompikin.""

Ja vaatimustaso laskee kummasti toisella kierroksella? Olen täysin eri mieltä. Vai missä pubiporukassa oikein liikut, kun tuollaisia esität?

 

[Toini]

Anna sen nurmikon kasvaa, ei kai se sinun elämäsi voi siitä olla kiinni.

Jos olet miehen aiemmin passannut silitetyillä vaatteilla kaappiin saakka, niin itse olet kylvänyt. Totaalilakko on aika radikaali tässä tapaukseesa, kun itse olet tilanteen rakentanut, yleensä neuvotellaan ja annetaan lakkovaroitus ensin.

Myönnän kyllä, että tilanteenne varmasti aiheuttaa ongelmia, mutta se on rakentunut pikku hiljaa tällaiseksi. Jos se halutaan muuttaa, pienin askelin pala kerraallaan niitä muutoksia saa aikaan. Enkä tarkoita, että pitäisi manipuloida. Löysää vähän nutturaa.

 

[Ninni]

hyvä! Totta joka sana!

Nim. Kokemusta on

 

[Lisa]

Me ratkaisimme ongelman palkkaamalla kodin ulkopuolelta siivoojan, joka silitti myös mieheni paidat. Kun tunneista maksaa työn arvostus nousee. Arvostan tasapuolisuutta. Näin ainainen ""kärtsääminen"" loppui.

 

[Nykynainen]

Mielestäni teit ihan oikein, kun lopetat tuon miehesi passaamisen ja hänen taloudenhoitajana toimimisen. Nyt eletään vuotta 2006!!!! eikä mitään kivikautta. Ei muuta, kun teet miehellesi selväksi, että hänelle kuuluu puolet kotitöistä ja sillä sipuli. Mutta sinulla täytyy myös sitten olla ns. pokkaa olla siivoamatta, jos miehesi ei hoida hänelle sovittuja/pyydettyjä kotihommia. Tiedän, että se saattaa olla vaikeaa, mutta katso kuinka kauan miehesi kestää katsella likaista keittiön pöytää tai kasaa pyykkiä yms. ainakin luulisin, että hän herää jossakin vaiheessa ne siivoamaan (toivottavasti!).

Itse tein oman suhteeni alussa selväksi, että kotityöt kuuluvat molemmille. Ei se siivoaminen todellakaan mitään mieheni lempipuuhaa ole ja joskus on käynyt niinkin, että olen katsellut kaksi päivää tiskikasaa tiskipöydällä ja sormiani todella syyhytti mennä ne siivoamaan siitä pois, mutta sain pidettyä itseni. Ja kyllähän ne tiskit sitten siitä lähtivät viimein ja vihdoin, kun alkoivat mieheni lempi aamukahvikupit loppua =) Kiitettävästi hän kuitenkin sovitut hommat hoitaa, toki joskus pienellä viiveellä, mutta mielestäni pääasia, että hoitaa. Olen nimittäin huomannut sen, että jostain kumman syystä miehen pitää saada itse päättää, milloin hän siivoaa jne taitaa olla kyseessä jonkin sortin uhmaa tai pelkoa, että joutuu tossun alle =)

Mutta tsemppiä!!!!

 

[onnellinen nainen]

Koko viestiketjun kun lukasin ja vähän omiakin kirjoitin, niin kyllä tajusin taas millaisen SUOMALAISEN KULTAKIMPALEEN olen itselleni yli 20 vuotta sitten saanut ja napannut - myös lasteni isäksi. Taidan mennä pussaamaan mieheni pyörryksiin näin sunnuntaiaamun kunniaksi. Hyvää kesäsunnuntaita kaikille ja muistakaa, että sen minkä antaa saa myös itse takaisin ""niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan"".

PS Jos miestään liikaa ""pomputtaa"", niin tiukanpaikan tullen hän antaa takaisin ja korkojen kera ... ja se tiukkapaikka voi olla esim. ero. Koira on samanlainen: ottaa vastaan potkut ja sadatukset ja kun omistaja on kiperässä paikassa, niin auttaakin ""rosvoa"" puolustautumaan. Jos olet koiraa oikeudenmukaisesti, tiukasti mutta hellästi kohdellut, niin saat siitä maailman uskollisimman ystävän, joka ei sinua jätä ja antaa vaikka henkensä puolestasi. Näin on myös ihmisten kanssa ... ja miesten. Olen onnellinen, hyvän ahkeran, uskollisen suomalaisen miehen nainen - jonka mies tiukan paikan tullen elättää vaikka loppuelämän - ja yhteisten lapsiemme äiti. YES - kiva fiilis

 

[mie s]

Edellisessä kodissani vaimo teki täysin kodin sisätyöt. Oli hienoa tulla usein (oma yritys) myhään kotiin, kun oli ruokaa ja puhdasta.

No, oli meillä pari ratsua tallissa, joten en päässyt aivan niin helpolla, kuin miehesi.

Tehtäväjako oli luonnollinen, siitä ei riidelty. Lapsiin piti joskus pistää vauhtia, kun haisi liikaa se paska, tai oli heinäaika.

Isoimmat lapset kasvoivat maailmaan ja me vanhemmat erilleen. Erosimme.

Alkoi uudessa kodissa nuorimman tyttären kanssa siivoaminen, pyykkäys ja kokkaus. Viimeksi mainittu otti vähän lujille, mutta oli hauskaa. Usein tuli lähtö ulos syömään savun saatellessa. Vähän jo osataan.

Muista kotitöistä voisi mainita, että on ihanaa elää puhtaassa hyvälle tuoksuvassa kodissa ja kömpiä viikkosiivouksen jälkeen raikkaisiin lakanoihin.

Kuvioon kun on liittynyt uusi nainen, niin eipä ole tarvinnut olla ilman ainakaan kotitöiden takia.


Jos miestäsi ei lapsuudenkodissaan ole työntekoon opetettu, niin hoida sinä se.
Hiljaisella sopimuksella olet itsellesi kaiken työn rohmunnut, joten et voi nyt lyödä vain lossiksi. Teidän pitää sopia asioista. Ei mököttää tai pantata, koska se johtaa eroon.

 

[mies]

Naisten on ilmeisen vaikea käsittää, että raivoamalla ja käskemällä ei parisuhde voi jatkua. Lisäksi voin todeta, että hoidan kyllä itse taloudessani kaiken, mutta en silti katselisi naista, joka pakottaisi minut pesemään pyykkiä, koska teen sen tavallani ja ajallani kyllä ihan omatoimisestikin. Joku on joskus sanonut, että naisen kannattaa antaa miehen ymmärtää, että hän päättää asioista, vaikka ei niin tekisikään.

Ohje, että jätä vain kotityöt tekemättä ja ala odottamaan, että mies alkaa niitä tekemään, on aivan sairas. Mies kyllä osallistuu, mutta ei pakottamalla.

Pitäiskö naisiakin kohdella samalla tavalla; alkaa nalkutus heti aamusta ja kun nainen on istunut aamiaispöytään, niin alkaa luettelemaan hänelle mitä hänen pitää tänään tehdä. Ja varmemmaksi vakuudeksi haukkua laiskaksi ja saamattomaksi akaksi. Kuka sitä kestäisi?

 

[ymmärrän]

Ymmärrän sinua ap.

Oma avokki kyllä osaa siivous- ja keittiöhommat, kunhan vain viitsii.

Suhteen alussa jo päätin, että minä en ala toista passaamaan, aikuista ihmistä. Kumpikin opiskelijoita, joten samat tulot ja opiskeluhommat hoidettavina.

Siihen se kuitenkin meni, että minä hoidin huushollin ""juoksevia"" asioita paljon enemmän. Huomautin tästä, mutta hän totesi, että ""enkö muka ole siivonnut, tiskannut jne."" No kyllä olikin, mutta minä olin kyllä huusholliasioiden ""primus motor"". Mies ei selvästikään uskonut, että hoidan paljon enemmän asioita. Päätin saman tien todistaa asian ja pidin pilke silmäkulmassa listaa tyylin akka: roskat, pyykit, kauppa, ruaanlaitto ukko: tiskaus. Näytin listan ja mies huomas, että ""no toisaan sun listas on pitempi"".

Viime aikoina (vuosien kuluttua edellisestä) taas meni siihen, että minä hoidin lähes kaikki ""kodin asiat"". Muutenkin oli ressiä ja lopulta en jaksanut enää vaan kaikki vyöryi ulos itkunsekaisena myllerryksenä. Tunsin oloni piiaksi, koska työtäni ei edes arvostettu. Saivathan piiat sentään palkkaa ja ylläpidon. Minusta tuntui, että maksan siitä, että saan tiskata, kokata, pyykätä, siivota, hoitaa laskut jne.

Mies oli vähän ihmeissään, koska kyllä hän edelleenkin esim. imuroi ,jos siivotessani löin imurin kouraan ja käskin imuroida. Mua riepoikin juuri se, että mulla vastuu kaikesta, ilman kiitosta tai arvostusta. Toinen ei huolehdi juuri mistään. Tekee kyllä pitkin hampain sitten jos käsketään. Mielestäni yhteisessä huushollissa asioista huolehditaan yhdessä. Eikä ainakaan niin, että aina joutuu toista pyytämään ""sun vuoro tehdä sitä taikka tätä"". Käskeä nyt aikuista ihmistä kuin lasta... ei ei eei.

Mies vastasi purkaukseeni, että ei ole kiva, että minä aina määrään, että nyt siivotaan ja hänetkin just sillon aina laitetaan hommiin. Että asiasta pitäisi sopia jo ennen... No ok. Ehkä olenkin semmonen, että kun on paskasta, niin mun mielestä sillon siivotaan.

Noooh, otin miehen toiveesta vaarin ja nykyään kysyn ""millon siivottais"" tai ""millon pyykättäis"" ja mies ehtii sitten valmistauta siihen... että ""vaikka ens torstaina"". Kysyn siis nykyään ""millon siivottais"", mitä haluat tehdä ""imuroida vai luututa"", ""tiskata vai huuhdella"" jne.

MUTTA, edelleenkin se olen aina minä, joka ottaa asiat puheeksi. Juuri koskaan ei mies omatoimisesti tee mitään. Ei ole edes autoa, jota hän ""hoitelisi"".

Summa summarum, ap ymmärrän sinua vallan hyvin. Olosi on kuten piialla. Mielellään minäkin teen esim. ruokaa, jos näen, että toinen on siitä iloinen. Mutta jos vielä väheksytään sitä, niin järki lähtee. Olen samoilla linjoilla kanssasi, sano miehellesi, että tee sitten itse, jos kerran kaikki osaat ja vielä viidessä minuutissa. Laita kova kovaa vastaan! Elämänsä ja aikansa voi käyttää muuhunkin. Kuka mies suostuisi samaan? Harva, jos kukaan, luulen.

En lukenut kaikkia vastauksia, mutta sain äkkipäätä sen kuvan, että miehet täällä haukkuvat tiukkapipoksi naista, joka ei halua miestään passata. Taitaa se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...

 

[Tuttua]

10 vuotta jaksoin tehdä kaikki työt.Mies tuli valmiille.Jos esim. minun autooni vaihtoi,vaikka lampun,piti siitä maksaa jne.en jaksa vanhoja asioita enää ajatella,enkä ruotia..tympeintä oli arvostuksen puute.Nauroi vain ,jos valitin jostakin tai haukkui.Tein mm. halot taloon ja kannoin ne myös sisälle.
Nyt olen viisi vuotta ollut alsten kanssa yksinäni,eikä meidän elämässä ole ollut minkäänlaista ongelmaa,siis miehen puuttumisesta johtuen.
auton voi viedä huoltoon.Jos joku paikka särkyy,enkä osaa sitä itse korjata tai jaksa esim.voimat eivät riitä,soitan jollekin miehelle,jolle sitten maksan.
Ostin nyt itse porakoneen ja hiomalaitteen,joita aion alkaa myös käyttämäänlen maalannut mm. WC-seinät ja niistä tuli aivan hyvät.
Olen päättänyt,että jos en koskaan löydä sellaista miestä,joka arvostaa myös meidän naisten työtä ja naista joka näkee vaivaa kodin eteen,olen ilman kumppania lopunikäni.
Haluaisin,että parisuhteessa arvostetaan perhe-elämää ja molemmat puhaltaisivat siihen yhteiseen hiileen..

 

[Misu]

Nimimerkki mies ilmeisesti lähtee siitä, että pääsääntöisesti vaimo ensimmäisenä aamulla on naama sillä kuuluisalla norsunveellä. Ja alkaa heti nalkuttaa jostakin ja määrätä, mitä miehen pitää sinä päivänä tehdä.

Voiko se tosiaan olla näin? Eli nyt kinastellaan siitä, kumpi oli ensin muna vai kana.

Millä tavalla mies sitten saadaan huomaamaan oman osuutensa laiminlyönti, jos siitä ei pidä hänelle sanoa? Ja kaikki sanominen, kuinka kauniisti tahansa sanottuna, on sitten käskemistä ja nalkuttamista.

Eikö nainen saa harmistua siitä, että toinen ei tee osuuttaan?

""Mies kyllä osallistuu, mutta ei pakottamalla."" Tässä juuri näkee, miten miehen ajatusmaailma on aivan vääristynyt. Eihän siinä ole kyse osallistumisesta mihinkään! Kyse on yksinkertaisesti normaalista elämisestä ja asioitten hoitamisesta!

Osallistunko minä johonkin, kun pesen lattian?

Kun mies joskus vie matot ulos, hän omasta mielestään AUTTAA vaimoaan. Millä logiikalla? Autanko minä miestäni, kun minä vien matot ulos?

""raivoamalla ja käskemällä ei parisuhde voi jatkua."" Miksi sitten joutuu raivoamaan ja käskemään? Eikö se ole aika loogista, että naiset kokevat epäoikeudenmukaiseksi sen, että nk. kotityöt ovat miesten mielestä ilman muuta naisten tehtävä. Jos he itse niitä tekevät, se on vain naisen auttamista.

Usein toivoisi, että mies tajuaisi edes jollain tasolla tehdä naiselle työn helpommaksi, siis huolehtisi edes siitä. On törkeätä elää kuin sottapytty kakara ja olettaa, että vaimo kyllä pesee ja putsaa. Moni vaimo toivoisi, että vaikka mies ei kotitöitä tekisikään, niin ei ainakaan sotkisi paikkoja ja jättäisi vaatteitaan ja tavaroitaan minne sattuu, ja sitten vielä syyttää vaimoaan, kun ei niitä löydä.

Sitäpaitsi miehet itsekin raivoavat ja rähisevät, ei se mikään naisten helmasynti ole.