Haluaisin jatkaa opiskeluja, mutta itsetunto alhaalla?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Milja"

Vieras
Jos nyt vähän kerron taustojani niin jätin aikoinaan lukion kesken kahden vuoden jälkeen, vaikka menestyin opiskeluissa ihan hyvin, lukio ei tuntunut mitenkään vaiekalta, mulla oli vaan motivaatio pulaa ja vanhemmat erosivat, jäin hyvin yksin joten valitsin siinä hetkessä työn, jotta sain elätettyä itseni. Tätä päätöstä olen toki katunut, mutta mennyt on mennyttä...

Sittemmin luin lähihoitajaksi ja se koulu meni täysin vasemmalla kädellä, tarkoitan että keskiarvoni oli lähemmäs 5 ja koulu oli äärettömän helppo, turhauttavankin helppo välillä.

Nykyään olen työelämässä ja teen lähihoitajan töitä toimistopuolella eli en ole kliinisessä työssä. Tässä välissä olin lasten kanssa pari vuotta kotona. Minulla olisi suuri tarve kehittyä ja jatkaa opintoja, hakea AMK:hon, mutta itsetuntoni on täysin nollissa. Tunnen itseni tyhmäksi ja etten pärjäisi... Olen unohtanut kielet, jopa kummallisen paljon... viime kesän ulkomaanmatkalla todella takeltelin eglanninkin kanssa, vaikka olen säännöllisesti matkustellut. Lisäksi tietokoneenkäyttötaitoni ovat surkeat... Olen siis sen ajan aikuisia, että lukioaikanani ei tietokonetta vielä juurikaan käytetty, muistan että parikymppisenä multa kadulla jotkut "katuhaastattelijat" kysyivät mitä tiesin internetsitä, enkä osannut sanoa mitään... eli koko netti oli vasta tuloilaan osaksi arkipäivää silloin.
Ajattelinkin mennä työväenopistoon tietotekniikan kurssille.

Haaveenani on röntgenhoitajan koulutus, mutta fysiikka ja matematiikka... äh :(. Ja kaikki AMK-koulustus... pärjääkö tälläinen aivot narikassa vuosia elänyt ihminen siellä? Kumpa olisin jatkanut koulua heti valmistumisen jälkeen... mutta nyt se kynnys tuntuu niin isolle. Silti joka päivä tämä haave ostaa päätään enkä todella haluaisi lopun ikääni jatkaa näin.
 
Amk:ssa kielissä on vain vähäiset vaatimukset. (kokemusta on...)

Mutta muutoin luulen, että "myöhemmällä iällä" opiskelevat saattavat pärjätä nuorempien mukana oikein hyvin. Kokemus ja "aikuisen aivot" kompensoivat tiedollisia puutteita ja valmiudet uuden opsikeluun saattavat olla paremmat kuin monella nuoremmalla. Aivothan kehittyvät usein noin 25-vuotiaiksi asti, joten monet opiskelijat eivät jossain mielessä edes ole parhaimmillaan silloin kun opiskelevat.
 
Minä olen 40v amk opiskelija eikä ole mitään ongelmaa ollut missään aineessa, aivot olivat narikassa yli 10 vuotta tässä välissä. Kielet ovat lähinnä oman alan harjoituksia, eikä ole tuottanut mitään ongelmaa, vaikka en ole mitenkään kielellisesti lahjakas.
 
itse opiskelin amk:ssa heti lukion jälkeen ja motivaatio oli kyllä ihan nollissa. Naureskeltiin kaikki luennot kavereiden kanssa ja mentiin sieltä mistä aita matalin ( olin 19-vuotias ) kuitenkin menestyin hyvin ja hyvät paperit sain ja sairaanhoitaja olen. Tietysti harjoittelut meni todella hyvin ja ne oikeastaan motivoi koko opiskelua. Mitä olen kuunnellut ihmisiä, jotka ovat opiskelleet aikuisena ja vanhempina niin motivaatio PALJON parempi ja jotain jää ehkä mieleenkin :D Jaksaa paneutua, keskittyä jne. paljon enemmän. Kielet on AMK:ssa aika läpihuuto-juttu ( jos et ole jossakin kielipainotteisessa koulutuksessa ) Itse en ole kieleissä hyvä ( ainakaan lukiossa ) mutta AMK:ssa olinkin keskivertoa parempi, mikä oli itselleni suuri yllätys. Nyt tsemppiä vaan ja uskallusta. Hyvin siellä pärjää...ei varmasti ole ongelmia edes!
 
Hyvin sinä sielä pärjäät! Itse lopetin myös kukion kesken sain 3 lasta, olin useamman vuoden kotona, menin amikseen ja sain ammattitutkinnon, olin hetken töissä ja nyt ole AMK:ssa ja hyvin on mennyt vaikka en mitään esim. lukio opinnoista enää muista. Motivaatio on näin aikuisella ihan eri kuin silloin 19v ja se auttaa opiskelua huomattavasti.
 
[QUOTE="Milja";27015114]
Haaveenani on röntgenhoitajan koulutus, mutta fysiikka ja matematiikka... äh :(. Ja kaikki AMK-koulustus... pärjääkö tälläinen aivot narikassa vuosia elänyt ihminen siellä? Kumpa olisin jatkanut koulua heti valmistumisen jälkeen... mutta nyt se kynnys tuntuu niin isolle. Silti joka päivä tämä haave ostaa päätään enkä todella haluaisi lopun ikääni jatkaa näin.[/QUOTE]

Olen itse käynyt sekä AMK:n että suorittanut yliopistotutkinnon, ja voin käsi sydämellä vakuuttaa, että ei se jengi niissä kouluissa mitään ruudinkeksijää ole. En näe yhtäkään syytä, mikset pärjäisi. Motivaatio on tärkeintä.

Nuo tutkinnot, joista kirjoitit haaveilevasi, ovat tosin AMK-tutkintoja, mutta jos ihan oikeasti haluat helpolla päästä, suosittelen yliopistoa. Siellä se vaikein osuus on sisäänpääsy. AMK:ssa on opiskelu hyvinkin aikataulutettua, päivät pitkiä, paljon ryhmätöitä ja käytäntöä. Yliopistossa pari viimeistä vuotta ainakin minun kohdallani sujui siten, että kävin koululla max. 2 kertaa kuukaudessa. Kyse on siis sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta, ei niinkään kieli- tai matikkapäästä.
 
Voi kuule, pärjäät aivan varmasti!!

Itse en lukion jälkeen jatkanut opiskeluja ja monta vuotta haaveilin opiskeluista, mutta pelkäsin ja jännitin liikaa ja mietin, että "ei enää tässä iässä", "en enää osaa mitään", "en pärjää" ja "olen tyhmä" jne.jne., mutta sitten 29-vuotiaana päätin hakea AMK:hon ja se on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä!!

Kielet minullekin vaikeita, mutta pänttäämällä sanoja ja treenaamalla "ulkoa" esitykset jne. pärjäsin niissäkin oikeastaan aika yllättävänkin hyvin. Samoin kävi tietokoneiden kanssa, kyllä sitä vain oppii!! Matikkaa en tosiaan ollut noin 12 vuoteen opiskellut yhtään :D ja sain molemmista kursseista vitoset eli meni hyvin sekin, treenammalla vain. Enkä tarkoita edes mitään älytöntä puurtamista, mutta tsemppiä ja tenttiinlukua.

Enkä ollut mikään hyvä edes lukiossa, ka oli muistaakseni vähän päälle seiskan. MUTTA nyt AMK takana noin nelosen keskiarvolla ja olen jopa jatkanut ylempään korkeakoulututkintoon eli vuoden päästä olen maisterisnainen :) Lisäksi olen saanut itselleni aivan mahtavan työpaikan.

Oikeesti. Älä mieti, mene opiskelemaan! Kaiken tämän lisäksi, sain koulusta vielä rutkasti kavereita ja ystäviäkin. Täysin eri-ikäistä porukkaa olimme, mutta se ei mitään haitannut.

HIttolainen, tulin ihan vihaiseksi, kun ajattelen, ettet SINÄ nyt lähtisi tälle tielle :) Jos minä pärjäsin näin älyttömän hyvin, niin totta hitossa pärjäät sinäkin!! Anna mennä jo!
 

Yhteistyössä