Haluan erota muuten vaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyllästynyt

Vieras
Mies ei ole petturi,hoitaa työnsä ja asiansa hyvin,rakastaa minua ja lapsia..Ei ole tössykkä,ei nössykkä,ihana mies ja moni varmaan pitäisi hulluna minua kun tälläsiä ajatuksia on..

Mutta olen vain kyllästynyt!Tähän arkeen,jota kolme lasta sekoittavat kivasti välillä.Haluan vapauttakin välillä..ja vaikka olisin yh niin saisinhan aina välillä sen vapaaviikonlopun,nyt ei sellaista minulla ole.Haluan tiirailla muitakin miehiä,käydä treffeillä,kokea jännitystä..

Yleensäkin haluan muutosta tähän tylsään elämään,jossa minulal ja miehellä ei ole ollenkaan yhteistä aikaa,vaikka sitä niin kaipasin.Mummut eivät ymmärrä,rahaa ei ole palkata lastenvahteja.

Tää rakkaus kuoli nyt tähän.Ikävä kyllä.Mies varmasti musertuu,kun ilmoitan päätökseni.Tai vetäytyy kuoreensa ja heittäytyy hankalaksi niin kuin rapu-miehillä on tapana..

Anteeksi.
 
Mulla myös sama. Tosin meillä on 1 lapsi, mummu kyllä hoitaa sitä jos haluan, mies. Pääsen vaikka joka vkl tuulettuun, mies käy tyyliin 4 krt vuodessa. Olen sitä pettänytkin useesti, jäänyt kiinni, se ei halua että erotaan, mä olen kyllä niin kyllästynyt tähän suhteeseen, mutta opiskelen viä ja sit kun saan työpaikan niin jätän tuon miehen
 
Eikös sitä kipinää vois etsiä uudestaan. Kyllä se sieltä useimmiten löytyy jos on valmis myös tekemään töitä sen eteen. Ei millään pahalla kenellekkään, mutta tuntuu et nykyään luovutetaan liian helposti.
 
Saisit sen vapaaviikonlopun, jos olisit yh. Jos miestäsi ajattelet niin älä ole niin varma, että miehesi hoitaa lapsianne eronne jälkeen. Mä olen nähnyt monta tapausta, jossa hyvä perheenisä ei sitten eron tullen hoidakkaan lapsiaan joka toinen vkl.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Oletko ehkä noin 30v? :)
28v.olen nyt.Meinaatko kolmenkypän kriisi kolkuttais ovella?Olen itsekin tuota miettinyt..Kun tuntuu,et tekis mieli laitta elämä ihan uusiksi..Tuskin nyt kuitenkaan oikeasti miestä jätän,koska vielä sen verran järkeä päässä,mut tunteet ovat nämä nyt..Ehkä saattaa muuttua,jos löydän jotain muuta kotiäitiyden tilalle,kun sitäkin niin olen miettinyt..Kyllästynyt kaikkeen:/

 
Ei kannata erota ja sanon tän ihan oman kokemuksen perusteella.
Me "erottiin" ukon kanssa vuoden vaihteessa vähän samoissa tunnelmissa.

Meillä tosin oli välillä yhteistäkin aikaa, mutta jotenkin tunteet oli väljähtyneet pahasti. Eikä hoitajia lapselle ollut. Silloin ajattelin et haluan jotain uutta et ei tää elämä tässä voi olla. Tuntui et elämä on jossain muualla ja minä jumitan paikallani.

Asumuseron ja eron aiheuttaman stressin takia mun oma elämä alko mennä heti alkuunsa alamäkeä kohti. Ensin sairastuin pahasti ja laihduin sen taki liki 20 kg. Sen jälkeen tuli juotua vähän liiankin kanssa vapaaviikonloppuina. Sitä vois kai kutsua jonkinlaiseksi ylimenokaudeksi. Huhtikuussa sitten huomasin et ei täs touhus oo mitään tolkkua.

Koko tän asumuseroajan me pidettiin miehen kanssa yhteyttä ja vietettiin aikaa yhdessä. Keskusteltiin hiertävistä asioista ja riideltiin välillä tosi railakkaasti. Pikkuhiljaa alettiin sitten miettimään et jos me sittenkin oltais ne oikeat toisillemme ja alettiin rakentamaan uutta tulevaisuutta yhdessä. Sovittiin että jos tulee uudelleen paha solmu kohta niin mennään ammattilaisten apua hakemaan.

Kaipa tää oli jonkun sortin "kolmenkympinkriisi"
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Oletko ehkä noin 30v? :)
28v.olen nyt.Meinaatko kolmenkypän kriisi kolkuttais ovella?Olen itsekin tuota miettinyt..Kun tuntuu,et tekis mieli laitta elämä ihan uusiksi..Tuskin nyt kuitenkaan oikeasti miestä jätän,koska vielä sen verran järkeä päässä,mut tunteet ovat nämä nyt..Ehkä saattaa muuttua,jos löydän jotain muuta kotiäitiyden tilalle,kun sitäkin niin olen miettinyt..Kyllästynyt kaikkeen:/

Jep, sitä kolmenkympin kriisiähän tässä sulle tarjoilen :) Itsekin sen läpikäyneenä ajatuksesi tuntuivat tosi tutuilta - ja sen neuvon antaisin, että älä tee mitään isoja muutoksia seuraavaan kahteen vuoteen. Sitten olet oma itsesi jälleen ja ihmettelet ajatuksiasi jälkeenpäin =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt:
Mies ei ole petturi,hoitaa työnsä ja asiansa hyvin,rakastaa minua ja lapsia..Ei ole tössykkä,ei nössykkä,ihana mies ja moni varmaan pitäisi hulluna minua kun tälläsiä ajatuksia on..

Mutta olen vain kyllästynyt!Tähän arkeen,jota kolme lasta sekoittavat kivasti välillä.Haluan vapauttakin välillä..ja vaikka olisin yh niin saisinhan aina välillä sen vapaaviikonlopun,nyt ei sellaista minulla ole.Haluan tiirailla muitakin miehiä,käydä treffeillä,kokea jännitystä..

Yleensäkin haluan muutosta tähän tylsään elämään,jossa minulal ja miehellä ei ole ollenkaan yhteistä aikaa,vaikka sitä niin kaipasin.Mummut eivät ymmärrä,rahaa ei ole palkata lastenvahteja.

Tää rakkaus kuoli nyt tähän.Ikävä kyllä.Mies varmasti musertuu,kun ilmoitan päätökseni.Tai vetäytyy kuoreensa ja heittäytyy hankalaksi niin kuin rapu-miehillä on tapana..

Anteeksi.

Minulla on myös Rapu-mies ja hän on aivan täydellinen. Ehkä jopa liikaakin, koska minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia välillä. Olen puhunut niistä miehelleni ja olen sitä mieltä, että vaihtamalla ei parane. Ainakaan minulla. Miksi kunnollinen mies edes pitäisi vaihtaa. Teillä on vaan tullut arki vastaan ja pääsette sen yli kun hiukan yritätte.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Oletko ehkä noin 30v? :)
28v.olen nyt.Meinaatko kolmenkypän kriisi kolkuttais ovella?Olen itsekin tuota miettinyt..Kun tuntuu,et tekis mieli laitta elämä ihan uusiksi..Tuskin nyt kuitenkaan oikeasti miestä jätän,koska vielä sen verran järkeä päässä,mut tunteet ovat nämä nyt..Ehkä saattaa muuttua,jos löydän jotain muuta kotiäitiyden tilalle,kun sitäkin niin olen miettinyt..Kyllästynyt kaikkeen:/

Jep, sitä kolmenkympin kriisiähän tässä sulle tarjoilen :) Itsekin sen läpikäyneenä ajatuksesi tuntuivat tosi tutuilta - ja sen neuvon antaisin, että älä tee mitään isoja muutoksia seuraavaan kahteen vuoteen. Sitten olet oma itsesi jälleen ja ihmettelet ajatuksiasi jälkeenpäin =)
Ok.Kiitos neuvoista!:)Ja muillekin!Jospa tää tunnemyrsky tästä tasaantuis,kun kuitenakan ei mitään vakavampaa oo sattunu..Mun pään sisällä vain.Pitäsköhän tuota antaa mihelle tänään iso hali ni jos se auttais..

 
Tämä oli joko keskimääräistä mojovampi provo (kuten pari vastauksistakin), tai sitten viikon superomanapaisin ja typerin. Mukaanlukien ryyppy- ja alapääaloitukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja annukka:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt:
Mies ei ole petturi,hoitaa työnsä ja asiansa hyvin,rakastaa minua ja lapsia..Ei ole tössykkä,ei nössykkä,ihana mies ja moni varmaan pitäisi hulluna minua kun tälläsiä ajatuksia on..

Mutta olen vain kyllästynyt!Tähän arkeen,jota kolme lasta sekoittavat kivasti välillä.Haluan vapauttakin välillä..ja vaikka olisin yh niin saisinhan aina välillä sen vapaaviikonlopun,nyt ei sellaista minulla ole.Haluan tiirailla muitakin miehiä,käydä treffeillä,kokea jännitystä..

Yleensäkin haluan muutosta tähän tylsään elämään,jossa minulal ja miehellä ei ole ollenkaan yhteistä aikaa,vaikka sitä niin kaipasin.Mummut eivät ymmärrä,rahaa ei ole palkata lastenvahteja.

Tää rakkaus kuoli nyt tähän.Ikävä kyllä.Mies varmasti musertuu,kun ilmoitan päätökseni.Tai vetäytyy kuoreensa ja heittäytyy hankalaksi niin kuin rapu-miehillä on tapana..

Anteeksi.

Minulla on myös Rapu-mies ja hän on aivan täydellinen. Ehkä jopa liikaakin, koska minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia välillä. Olen puhunut niistä miehelleni ja olen sitä mieltä, että vaihtamalla ei parane. Ainakaan minulla. Miksi kunnollinen mies edes pitäisi vaihtaa. Teillä on vaan tullut arki vastaan ja pääsette sen yli kun hiukan yritätte.
Juu-u.Miehessä ei mitään vikaa.Hän kyllä pysyisi rinnallani läpi myrskyn ja myllerryksen,sen tiedän.Omaa käyttäytymistäni voisin kyllä vähän miettiä tästä eteenpäin..

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Oletko ehkä noin 30v? :)
28v.olen nyt.Meinaatko kolmenkypän kriisi kolkuttais ovella?Olen itsekin tuota miettinyt..Kun tuntuu,et tekis mieli laitta elämä ihan uusiksi..Tuskin nyt kuitenkaan oikeasti miestä jätän,koska vielä sen verran järkeä päässä,mut tunteet ovat nämä nyt..Ehkä saattaa muuttua,jos löydän jotain muuta kotiäitiyden tilalle,kun sitäkin niin olen miettinyt..Kyllästynyt kaikkeen:/

Sama täällä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Oletko ehkä noin 30v? :)
28v.olen nyt.Meinaatko kolmenkypän kriisi kolkuttais ovella?Olen itsekin tuota miettinyt..Kun tuntuu,et tekis mieli laitta elämä ihan uusiksi..Tuskin nyt kuitenkaan oikeasti miestä jätän,koska vielä sen verran järkeä päässä,mut tunteet ovat nämä nyt..Ehkä saattaa muuttua,jos löydän jotain muuta kotiäitiyden tilalle,kun sitäkin niin olen miettinyt..Kyllästynyt kaikkeen:/

Jep, sitä kolmenkympin kriisiähän tässä sulle tarjoilen :) Itsekin sen läpikäyneenä ajatuksesi tuntuivat tosi tutuilta - ja sen neuvon antaisin, että älä tee mitään isoja muutoksia seuraavaan kahteen vuoteen. Sitten olet oma itsesi jälleen ja ihmettelet ajatuksiasi jälkeenpäin =)
Ok.Kiitos neuvoista!:)Ja muillekin!Jospa tää tunnemyrsky tästä tasaantuis,kun kuitenakan ei mitään vakavampaa oo sattunu..Mun pään sisällä vain.Pitäsköhän tuota antaa mihelle tänään iso hali ni jos se auttais..



Yks neuvo joka mua auttaa...varaa keskusteluaika psykologille =) helpottaa kummasti kun saa purkaa niitä asioita pään sisältä!!Miehelle ei oikein tälläsisä voi purkaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja järki hoi ap:
Tämä oli joko keskimääräistä mojovampi provo (kuten pari vastauksistakin), tai sitten viikon superomanapaisin ja typerin. Mukaanlukien ryyppy- ja alapääaloitukset.
Täh!?Tää nyt oli vaan tunnemyrskyssä vellovan naisen hätähuuto!Että jos saisi hiukan neuvoja/tukea..Ja sai purkaa omat ajatuksensa,ja tukea sille ajatukselle et kyllä miestäni silti rakastan,vaikka välillä kaikki kaatuu päälle.

Kiitos kanssasisaret!:)

 

Olen aika varma että ainakin melkein kaikki joskus miettivät, että olisko sittenkin parempi elää elämää jotenkin toisin, mun mielestä se on ihan normaalia! Itsekin silloin tällöin mietin (olen naimisissa, yksi lapsi) että jos ei olisi perhettä voisin tehdä sitä tai tätä tai tota. Mutta sitten taas mietin, että mitä kaikkea saan tehdä perheeni kanssa!! Ja ainakin toistaiseksi perhe vie kyllä voiton! Toki meillä on liitossa tunnepuoli kunnossa ja olemme edelleenkin hyvin rakastuneita, johtunee varmasti siitäkin, että me otamme aikaa myös ihan kahden. Meidän lapsi on mummolla yhden yön noin kerran kuukaudessa, jolloin me saamme nauttia ihan vain toisistamme!

Joku toinenkin ehdotti, että mitä jos yrittäisitte "etsiä" kipinää uudestaan? Mun mielestä hyvä idea! Ja tärkeintä on, että puhut miehellesi tunteistasi. Sano suoraan, että tunteesi ovat muuttuneet ja jotta yhteinen elämä jatkuisi jotain täytyy tehdä. Ja kai niille mummoillekin voisi yrittää puhua järkeä, jotta edes joskus ottaisivat lapset hoitoon...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja järki hoi ap:
Tämä oli joko keskimääräistä mojovampi provo (kuten pari vastauksistakin), tai sitten viikon superomanapaisin ja typerin. Mukaanlukien ryyppy- ja alapääaloitukset.
Täh!?Tää nyt oli vaan tunnemyrskyssä vellovan naisen hätähuuto!Että jos saisi hiukan neuvoja/tukea..Ja sai purkaa omat ajatuksensa,ja tukea sille ajatukselle et kyllä miestäni silti rakastan,vaikka välillä kaikki kaatuu päälle.

Kiitos kanssasisaret!:)


Se on sitä kolmenkympin kriisiä..samassa menen minäkin.Tuntuu etteä ei tätä enää jaksa,tylsää samaa vanhaa.Niinku jotaki olis jäänyt elämättä/kokematta. Mutta ihan oikeesti,ennenku meet enempi solmuun,käy juttelemassa psykologin kanssa.Mä vastusteli ajatusta tosi pitkään,mutta kyllä se vaan auttaa =)
 

Yhteistyössä