No ei kai se mullakaan joutuminen sinne ole aina niin kaukana ollut...
Oon vaan hyvin vihanen siitä minkälaisen kasvatuksen kotona sain ja ylipäätään perheen ja kodin. Kun nää on antanu meidän asuu homeisessa kodissa ja äiti lyönyt täällä paikkoja paskaksi, on reikiä seinissä jne. hermostuksissaan. Onko tuo sinusta aivan normaalia myös?
En kyllä voi väittää olevani parempi, olen alkanut tekemään samoja asioita kun äiti käy hermoilleni kun nalkuttaa vieressä jostain ja soittaa suutaan...
Oon vihainen ja katkera myös siitä että minua kiusattiin ja että sain päälleni paikkakunnan pahimman huoran maineen, ilman että olin harrastanut edes seksiä ja ne jutut perustu pelkkiin tekstareihin. Sen vakavampaa ei päässyt käymään. Mutta sitten sain kuulla kuinka olin pannut koulun vessoissa jne. Miten likainen olen jne.
Ja nyt kun muut valmistuu ammattiin ja kykeni menemään esim amikseen, niin mie vasta alotan, kun just nyt rupee tuntuu siltä että kykenen ja pitää alkaa tekemään näille asioille jotain.. silti en niihin samoihin kouluihin pystyis menemään heidän kanssaan missä minut tunnetaan.
Välillä mulle on tullu tunne et mun tekis mieli tappaa. KAIKKI.
Tai no pääasiassa olen pelännyt tappavani isän tai äidin kun jos mulla sekoaa niin pahasti päässä... tai jonkun vastaantulijan joka on syytön tähän kaikkeen, mutta kun olen jotenkin niin täynnä vihaa.
Ainut ketä en varmasti tahtoisi vahingoittaa olisi koirani.
Joskus mulla on mennyt hermot äitiin niin pahasti että olen jahdannut sitä veitsen kanssa kun en jaksa enää...
) ja kyllä mä tiedän tuonkin että olen IÄLTÄNI nuori ja normaalisti mun ikäisellä pitäisi olla monta hyvää elinvuotta vielä edessä ja kasvettavana ja koettavana, mutta... joo joo mun pitäisi mennä terapiaan. Mutta auttaako se siinä kun en tiedä MISTÄÄN muusta perhe-elämästä kun esim tälläsestä, niin onko minusta ikinä esimerkiksi kenenkään kanssa normaaliin parisuhteen ja asumaan saman katon alla? tai hyväksi vanhemmaksi? koska pelkään että käyttäydyn kun äitini. ja isäni. ja muusta minulla ei ole TIETOA!
