Haluan naimisiin!

[miettipä vain]

Mitä hyötyä miehelle on avioliitosta? Ei yhtään mitään. Parisuhdetta se ei paranna, eikä se anna varmuutta yhdessä pysymisestä sen enempää kuin avoliitossa oleminen.

Naiselle on se hyöty, että aviomies on avioliiton aikana automaattisesti lasten elättäjä, vaikkei olisikaan syntyvän lapsen biologinen isä. Hieno laki, että pitää jonkun toisen lapsi elättää 18-vuotiaaksi, jos on renkaan laittanut sormeensa.

Ei muuten pidä sen enempää paikaansa kuin avoliitossa asuessaankaan Jos on yhteishuoltaujuus menee etävanhempi aviopuolison ohi.. Eli eipä joudu elättämään sen enempää kuin avoliitossakaan, sossu osaa laskea perhekuntien tulot. Ellei adoptoi... Etävanhempi on aina elatusvelvollinen. Hmm mutta avioliitosta on hyöty puolisolle, saa periä vaikka ei olis lasten biologinen vanhempi ja saa asua aviokodissa vaikka etävanhempi olisikin taloudellinen haltija lapsien asioissa... Jos taas lapsi syntyy avioliitossa ei tietenkään tehdä isyystestiä ellei erikseen vaadita.. Hulluhan sellainen mies olis joka kävisi vaatimaan isyystestiä ellei eroa suunnittelis

Avioliitto takaa kuoleman sattuessa toiselle turvaa sitä ei avoliitto vielä tee en ole kuullut, että avoliitossa saisi lesken eläkettä?

Onhan se osoitus tuo sormus myös sitoutuneisuudesta, jos mies on susiruma niin voi kuitenkin osoittaa muille että on parisuhteessa Ja jos muija on tavattoman kaunis niin miski mies ei menisi naimisiin? Kaikenhan pitäisi perustua kuitenkin siihen luottamukseen kahden ihmisen välillä.. Liikaa nykyään haetaan hyötyjä kaikesta, siksi vissiin eroptaankin kun ajatellaan vain hyötyjä "mitä hyätyä minulle on tästä, mitä minä voisin saada tästä?" Joten kun arki astuu suhteeseen todetaan en rakasta enää ja erotaan..

 

[Alkuperäinen]

Mutta ei se avioliitto takaa sitä varmuutta, miksi edes osoittaisi sitä? Eron saa helposti, eikä naimisiinmeno yhtäkkiä muuta sitä toista sellaiseksi joka pysyy rinnalla huonoinakin hetkinä. Kyllä sen huomaa jo avoliiton aikana onko siitä toisesta siihen, ja sitä ei naimisiinmeno muuta. Jos toinen ei osaa tukea surussa/masennuksessa/työttömyyyden sattuessa ei sitä tukea avioliitossakaan tipu. Ja harmaat hiukset tulee avoparillekin jossain vaiheessa Tulee kyllä sellainen olo, että olet epävarma puolisostasi ja hänen sitoutumisensa asteesta.

No sanotaan nyt näin, että avioliitto on minulle se kaikken kaunein rakkauden osoitus mitä toiselle voi antaa. Ei se varmuutta sen enempää tuo nykyaikana, mutta haluan että lapsilla ja meillä kaikilla on yhteinen sukunimi. Hän on ollut nämä kaikki vuodet yhtä paljon minulle läsnä elämän käänteissä kuin minä hänelle. Epävarmuuteni tässä asiassa tulee siitä, että minä olisin valmis antamaan tämän suurimman rakkaudentunnustuksen hänelle, mutta hän ei ole siitä varma. Sehän tässä vähän loukkaakin, vaikka avioliitto ei mitenkään muuttaisi tämän hetkistä elämäämme.

Kiitos kaikille vastanneille. Oli kiva saada uusia näkökulmia asiaan. Rakkauden täyteistä syksyä kaikille!

 

[eräsperäs.]

pävarmuuteni tässä asiassa tulee siitä, että minä olisin valmis antamaan tämän suurimman rakkaudentunnustuksen hänelle, mutta hän ei ole siitä varma. Sehän tässä vähän loukkaakin, vaikka avioliitto ei mitenkään muuttaisi tämän hetkistä elämäämme.

Oikeasti! Jos kymmenen vuoden koeaika puolisonvalinnassa ei riitä, niin mikä riittää. Minua loukkaisi suorastaan varsin paljon, ettei noin pitkän yhdessäolon jälkeen vieläkään pystyisi päättämään haluaako naimisiin vai ei.

En ehkä näkisi edes mitään syytä jatkaa yhdessä, jos toinen ei oikeastaan ole yhtään varma siitä, että mitä suhteelta haluaa.

 

[huonomuistinen]

Oikeasti! Jos kymmenen vuoden koeaika puolisonvalinnassa ei riitä, niin mikä riittää. Minua loukkaisi suorastaan varsin paljon, ettei noin pitkän yhdessäolon jälkeen vieläkään pystyisi päättämään haluaako naimisiin vai ei.

En ehkä näkisi edes mitään syytä jatkaa yhdessä, jos toinen ei oikeastaan ole yhtään varma siitä, että mitä suhteelta haluaa.

Luin tänään ellien etusivulta jutun pressaehdokas E.B:sta. Hän on vasta nyt muuttanut miehensa kanssa yhteen 10 vuoden harkinnan jälkeen. Avioon menosta ei kuulema ole ollut puhetta.

Jos solmisin suhteen en enää sitoutuisi virallisesti. Olisin erittäin otettu, jos sellaista ei edes otettaisi puheeksi.

Käsittämätöntä miten avioliitto on muka rakkauden suurin ilmaus.
Rakkautta voi ilmaista erittäin monella tavalla. Toiselle vapauden antaminen lienee suurin rakkauden osoitus. Ainakin näin itse koen ja käsitän.

 

[Zim]

... Jos taas lapsi syntyy avioliitossa ei tietenkään tehdä isyystestiä ellei erikseen vaadita.. Hulluhan sellainen mies olis joka kävisi vaatimaan isyystestiä ellei eroa suunnittelis

Siis pointti oli nimenomaan se, että jos lapsi syntyy avioliitossa on mies elatusvelvollinen VAIKKA tehtäisiin isyystesti ja paljastuisi, että lapsi ei ole aviomiehen. Siis jos vaimo on pettänyt ja tullut siitä raskaaksi ja ehtii avioliiton aikana tekemään lapsen on aviomies velvollinen elättämään 18-vuotiaaksi asti toisen miehen lapsen, eikä sitä muuta mikään. Näitäkin on enemmän kuin luullaan. On arveltu, että noin 10% syntyvistä lapsista tunnustaa väärää isää. Aikana ennen ehkäisyn käyttöä luku on ollut huomattavasti suurempi. Näistähän ei kuitenkin naiset ole paljon hiiskuneet miehilleen ymmärrettävistä syistä. Jälkikäteen on havaittu dna-testeillä totuus.

 

[Zim]

Kyllä minusta voisi ihan tehdä lakialoitteen, että kaikista lapsista tehdään automaattisesti isyystesti ja biologinen isä on aina elättäjä, sormuksista viis.

 

[testaukseen]

Samaa mieltä isyystesteistä kuin Zim. Miksi ei voi testata kaikkia miehiä, varmasti monet haluaisi testata mutta eivät uskalla ottaa puheeksi kun eukko alkaa syyttämään ettei häneen luoteta... Vaikka miehellä varmasti tuossa tilanteessa olisi syytä epäillä.

Miksi mies olisi hullu jos hän vaatisi isyystestiä? Minä ainakin haluaisin olla varma että lapsi on oma. Mies kun ei sitä koskaan voi tietää, oli kuinka naimisissa vaan. Naiset pettää ihan yhtälailla kuin miehetkin naimisissa ollessaan.

 

[N51]

Kyllä minusta voisi ihan tehdä lakialoitteen, että kaikista lapsista tehdään automaattisesti isyystesti ja biologinen isä on aina elättäjä, sormuksista viis.

Niin, nykyäänhän isä ei saa isyystestiä vaikka haluasi, jos äiti kieltää.

On myös miehiä, jotka haluavat tunnustautua lapsen isäksi ja haluaisivat osallistua lapsensa kasvatukseen ja tavata lastaan mutta lapsen äiti ei suostu isyystestiin ja näin isällä ei ole mitään oikeuksia tavata lastaan eikä osallistua millään tavalla päätöksiin koskien omaa lasta, koska lapsi ei virallisesti ole hänen vaikka biologisesti onkin. Tämä jos mikä on vääryys.

 

[syrjähtänyttä]

Niin, nykyäänhän isä ei saa isyystestiä vaikka haluasi, jos äiti kieltää.

On myös miehiä, jotka haluavat tunnustautua lapsen isäksi ja haluaisivat osallistua lapsensa kasvatukseen ja tavata lastaan mutta lapsen äiti ei suostu isyystestiin ja näin isällä ei ole mitään oikeuksia tavata lastaan eikä osallistua millään tavalla päätöksiin koskien omaa lasta, koska lapsi ei virallisesti ole hänen vaikka biologisesti onkin. Tämä jos mikä on vääryys.

puhetta aiheesta... Mä menisin naimisiin rakkaudesta. En eläis päivääkään ihmisen kanssa johon en voisi luottaa!! EN avo- enka avioliitossa.

Vääryyttä on niin monenlaista, väärin sekin on että etävanhempi voi vaikuttaa vaikka ei kersojensa kanssa asu. Hienoa siinä arvostella sitten sitä joka ne lapset oikeasti hoitaa. Järestäänhän noita lapsia on, jotka syntyy avoliitossa. En kuitenkaan usko, että kaikilla niillä naisilla on vallatonvee..

 

[Vierailevatähti]

Kuulostaa siltä, että ap on tyytymätön parisuhteeseensa/ elämäänsä ja odottaa koko ajan jotain "parempaa aikaa" ja hän kuvittelee, että se koittaa sitten kunhan he ovat naimisissa.

Minä itse en halua naimisiin, asun avoliitossa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian sen 10 vuotta ja joka päivä olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että mieheni haluaa elää kanssani loppuelämämme ajan. Ja varsinkin siksi, että hän tekee sen ilman pakkoa; ilman yhteisiä lapsia, avioliiton siteitä ja ilman yhteistä velkaa.
Hänen täytyy todella rakastaa minua...

 

[Vallaton]

puhetta aiheesta... Mä menisin naimisiin rakkaudesta. En eläis päivääkään ihmisen kanssa johon en voisi luottaa!! EN avo- enka avioliitossa.

Vääryyttä on niin monenlaista, väärin sekin on että etävanhempi voi vaikuttaa vaikka ei kersojensa kanssa asu. Hienoa siinä arvostella sitten sitä joka ne lapset oikeasti hoitaa. Järestäänhän noita lapsia on, jotka syntyy avoliitossa. En kuitenkaan usko, että kaikilla niillä naisilla on vallatonvee..

Siis nämä on avioliitossa syntyneitä lapsia, joilla voi olla eri isä kuin vihitty puoliso. Biologinen isä ei voi vaatia isyystestiä.

 

[avoliitossa]

itse asuin avoliitossa yli 28 vuotta. 2 lasta. Avioon menimme vasta kun nuorinkin oli muuttanut pois kotoa. Avioitumisen syy.. mies kosi yks aamu tosta noin vaan, enkä tietenkään halunnut vastata ei kun hän on se ihminen jonka kanssa elämäni loppuun saakka haluan yhä viettää.
Hän halusi pitää suuret juhlat ennenkuin nuorimmainen lähtee vuosiksi ulkomaille ja juhlille kuulemma tarvittiin syy joten.. mikäs sen parempi syy kuin vanhempien häät.
Itse olisin voinut elää hautaan saakka yhdessä ilman papin aamenta.

Vanhin veljeni asui avoliitossa 24 vuotta. 3 lasta ovat kasvattaneet yhdessä, avioituivat viime vuonna .. ihan muuten vaan kuulemma.. sanoi veljen vaimo kun kysyin miksi. Pitivät pienimutoiset häät, läsnä vaan muksut ja vanhemmat.

Kolmanneksi vanhin veljeni asui avoliitossa 12 vuotta ennen kuin avioituivat. Ei lapsia. Menivät naimisiin perintöasioiden takia. Kun omaisuutta on kertynyt halusivat ilmeisesti jotenkin näin turvata sitä toisilleen. Tiedän että ovat tehneet myös testamentin.

Nuorin veljenikin asuu avoliitossa (8 vuotta nyt jo). 2 lasta. Ei ole koskaan keskusteltu heidän avioon menostaan.

Ei meillä ole ollut ikinä mitään ongelmia, ei ulkopuolisten kanssa eikä toiseen sitoutumisessa.
Ei ole ollut pettämistä eikä riitelyä kertaakaan. Enkä usko että veljieni perheissäkään on ollut.

Muksuilla on isänsä sukunimet syntymästään saakka. Isyystestejä ei ole todellakaan tehty koska niihin ei ole mitään tarvetta. Aina on ihmiset tienneet meidän olevan pari ja meidän lasten olevan meidän yhteisiä lapsia. Sama veljieni perheiden suhteen.

Olemme tavallisia syntyperäisiä suomalaisia, (emme siis romaneja tms).
Kirkossa käymme perinteisissä, häät-hautajaiset tilaisuuksissa, eli ns. tapa ev.lutteja.

Ehkä tämä esimerkki vapaudesta parisuhteessa tulee meille kotoa. Vanhempamme olivat aviossa, mutta he antoivat tilaa toisilleen, elivät yhdessä sovussa ja opettivat meille miten luottamus ja rakkaus toiseen ihmiseen rakentuu halulle olla yhdessä, ei pakottamiselle.

Kun muistelen avoliittoaikojani, tunnustan, että kyllä mua olis ahdistanut ihan hirveesti jos mies olisi vaatimalla vaatinut vihille. Ihan kuin hän ei olisi luottanut minuun ja sen vuoksi olisi halunnut kahlita minut ikiajoiksi itseensä. Hanttiin varmasti olisin laittanut minäkin.

Luottamus rakentuu parisuhteessa aivan muista asioista kuin papin aamenesta ja samasta sukunimestä. Eikä se rakkauskaan lisäänny, sanoipa pappi mitä tahansa. Kyllä halun rakastaa toista pitää olla kummallakin sisäänrakennettuna ja siellä olemassa.

 

[Pointti tämäkin]

Moni keski-ikäinen tahtoo naimisiin ennen kuin täyttää 50 ---> leskeneläke.

 

[pointti]

Moni keski-ikäinen tahtoo naimisiin ennen kuin täyttää 50 ---> leskeneläke.

"Jos sinulla ja puolisollasi ei ole tai ei ole ollut yhteistä lasta, voit saada leskeneläkettä vain, jos

* olit täyttänyt 50 vuotta puolisosi kuollessa
* olit avioitunut puolisosi kanssa alle 50-vuotiaana ja puolisosi oli alle 65-vuotias avioliittoa solmittaessa ja
* avioliittonne kesti vähintään 5 vuotta."

 

[mielipidettä]

Ukkomiehet pettää eniten. Niillä on vaimo kotona ja sen vaomon lähteminen on vaikeampaa kuin seurustelukumppanin, joten ukkomiehet voivat uskaliaammin käydä vieraissa.

Itse olen huomannut ravintoloissa, että ne sormuksen omaavat ovat kaikkein innokkaimpia.

Minä olen seurustellut erään miehen kanssa tiiviisti ja vähemmän tiiviisti 15 vuotta. Naimisiin en suostu, vaikka kuinka kosii. Pysyy vireys yllä ja omakin elämä

 

[Rudyard]

Miestä rahastetaan vielä kuolemansa jälkeen.

Olenkin jo ihmetellyt avokumppanini hinkua mennä naimisiin kanssani. Biologisesta kellosta ei ole kyse, vaan näköjään pelkästä ahneudesta. Avokilla on kohta 50 v mittarissa. Naimisiinmenohalut lisääntyvät koko ajan, mutta naimahalut vähenevät... ;((

Viisi vuotta pitäisi sitten kärvistellä aviossa, että saisi leskeneläkkeen.

Heh, taidanpa vaihtaa avokin uuteen ehdokkiin...

"Jos sinulla ja puolisollasi ei ole tai ei ole ollut yhteistä lasta, voit saada leskeneläkettä vain, jos

* olit täyttänyt 50 vuotta puolisosi kuollessa
* olit avioitunut puolisosi kanssa alle 50-vuotiaana ja puolisosi oli alle 65-vuotias avioliittoa solmittaessa ja
* avioliittonne kesti vähintään 5 vuotta."

 

[toopelle]

Miestä rahastetaan vielä kuolemansa jälkeen.

Olenkin jo ihmetellyt avokumppanini hinkua mennä naimisiin kanssani. Biologisesta kellosta ei ole kyse, vaan näköjään pelkästä ahneudesta. Avokilla on kohta 50 v mittarissa. Naimisiinmenohalut lisääntyvät koko ajan, mutta naimahalut vähenevät... ;((

Viisi vuotta pitäisi sitten kärvistellä aviossa, että saisi leskeneläkkeen.

Heh, taidanpa vaihtaa avokin uuteen ehdokkiin...

Ei sulle älypäälle tullut mieleen, että toimii tuo periminen toisinkin päin.

 

[Rudyard]

Ei sulle älypäälle tullut mieleen, että toimii tuo periminen toisinkin päin.

Toimii, toimii. Tottakai. Mutta tilastojen mukaan miehet kuolevat ennen vaimoja.

Toisaalta, osaltani juna meni jo. En ehtinyt uusiin naimisiin alle viiskymppisenä.

Mutta tarjous on edelleen voimassa: Hehkeä alle 50 v. lady saa paikan aviopuolisona viideksi vuodeksi. nim. Ehdoista sovitaan.

 

[toopelle]

Toimii, toimii. Tottakai. Mutta tilastojen mukaan miehet kuolevat ennen vaimoja.

Toisaalta, osaltani juna meni jo. En ehtinyt uusiin naimisiin alle viiskymppisenä.

Mutta tarjous on edelleen voimassa: Hehkeä alle 50 v. lady saa paikan aviopuolisona viideksi vuodeksi. nim. Ehdoista sovitaan.

Ei tuollaista kukaan nainen halua. Mitäs se avovaimosikin sanoisi kun edes suunnittelet moista? Toivottovasti jäät kiinni noista nettikirjoituksista ja hän antaa sulle kenkää!

 

[nnainen]

Epävarmuuteni tässä asiassa tulee siitä, että minä olisin valmis antamaan tämän suurimman rakkaudentunnustuksen hänelle, mutta hän ei ole siitä varma.

Mutta kun miehesi on erillinen ihminen kuin sinä, ilmeisesti hänelle avioliitto EI ole suurin rakkauden tunnustus, vaan ihan muut asiat. Esimerkiksi nyt vaikka se, että hän pysyy rinnallasi ilman papin aamentakin.
Näkemysten kunnioittamisen pitäisi parisuhteessa kulkea molempiin suuntiin, ei aina vain naiseen päin. Valitettavasti ne näkemykset vaan joskus on isoissakin asioissa suorastaan vastakkaiset, ja siinä kohtaa on vaikea tehdä kompromissia. Ei voi mennä naimisiin "vain vähäsen", tai tehdä lasta tai muuttaa Kanadaan tai kääntyä Jehovan todistajaksi "vain vähäsen", se on joko tai.

 

[Minäkin haluaisin]

Minullekin merkitsee parisuhteen virallistaminen muutakin kuin raha-asioita. Minullekin se on tunneasia ennenkaikkea. Antaa se sisäinen turvallisuuden ja varmuuden siitä, jotta olemme kumpikin sitoutuneet tähän perheeseen, kummallakin on vahva halu olla yhdessä ja yrittää yhteisen päämäärän hyväksi. Varsinkin, jos on tehty yhteiset lapset.

Minulla on kokemusta sekä avioliitosta että avoliitosta. Avioliitto oli itsestäänselvyys lasten isän kanssa. En olisi uskaltanut ryhtyä äidiksi, jollen olisi saanut vahvistusta ja varmuutta siitä, jotta toinenkin on yhtä sitoutunut asiaan ja perheeseen. Toiset uskaltaa tehdä lapset ilman miehen virallista sitoutumistakin, mutta minä en, ainakin, jos pääsen lapsen hankinnasta päättämään eikä hän tule maailmaan yllätyksenä.

Avoliittoon menimme 2 aikuista ja tasavertaista ihmistä. Lapsenikin jo omillaan. Tähän sopii avoliitto, koska molemmat tiedämme pärjäävämme yksinkin. Kyllä me silti olemme toisiimme sitoutuneet ja tarkoitus on jatkaa yhteistä taivalta elämän loppuun. Yllätysten varalta on tehty kaikki paperille, jotta toinen ei jää pulaan, jos jotain tapahtuu. Se minusta pitäisi jokaisen pitkän yhdessä olleen avoparin tehdä. Sukukunta ei ole armeliasta.

Ymmärrän hyvin aloittajaa. Heillä on jo perhe ja yhteinen koti. Elämä mallillaan ja rakkauskin tuntuu kukoistavan. Pohtimaan se laittaa, miksi mies vielä epäröi ja laittaa hanttiin. Loukkaantuisin minäkin totisesti!

Sinun tulee keskustella vakavasti miehesi kanssa asioista. Kerrot omista tuntemuksistasi, rakkaudestasi ja miksi avioliittoasia on sinulle tärkeä. Kuinka tilanne se häiritsee elämääsi, sisällä jäytävä loukkaantuminen ja epävarmuus. Älä syyttele. Pyydä keskustelua vaikka seurakunnan palveluksista tai kunnan perheneuvonnasta, ne on tarkoitettu juuri tällaisiiin ongelmatilanteisiin antamaan asiantuntija-apua ja ihmisiä jäsentelemään ja käsittelemään ajatuksiaan/pelkojaan/epävarmuuttaan. Pitämään keskustelua asiallisena ja etsimään näkökulmia, joita ei itse osaisi muuten ajatella.

Miehesi ei varmaan osaa ymmärtää, että vaikka hän itse tuntee olonsa turvalliseksi ja tyytyväiseksi näinkin, sinä et koe samoin. Mikäänhän ei ulkoisesti muutu avioliitossakaan, mutta sisällänne se saattaa merkitä hyvinkin paljon. Se hyvä heijastuu ihan varmasti syvenevänä tunteena parisuhteeseenne! -Oma veljentyttäreni meni naimisiin miehensä kanssa 10 vuoden avoliiton jälkeen 2 lastaan söötteinä sulhaspoikana- ja tyttönä. Kyllä kuulemme kannatti, kuului kummankin suusta ja näkyi naamasta.

 

[nelikymppinen velavaimo]

Hei,

Kaipaisin ajatuksia ja tarinoita muilta samanlaisessa tilanteessa joskus olleilta ja vastauksia siihen miksi miehiä pelottaa mennä naimisiin? Miksi nykyään lapsetkin on helpompi hankkia ennen naimisiin menoa? Lapset kumminkin sitovat ihmiset jollain tavalla yhteen koko loppuelämäksi, vaikka avioliitto kariutuisikin.

Ollaan oltu yhdessä jo reilu 10 vuotta, teini-iästä lähtien ja olen jo muutaman vuoden kysellyt mieheltä milloin voitaisi mennä naimisiin. Mies on jo yli 30, ylemmästä korkeakoulututkinnosta puuttuu vain diplomityö ja hän tekee reippaasti töitä sen ohessa, joten hän on tällä hetkellä aika stressaantunut kaikesta puuhastaan. Minä olen puhunut naimisiin menosta viime aikoina liikaakin, mikä ahistaa häntä lisää. Häntä ei saisi painostaa, koska se saa jotenkin hänet lisää lukkoon. En vain tiedä enää miten tästä eteenpäin päästäisiin, koska asiaa ei saada ikinä puitua ratkaisuun asti. Minä haluaisin sopia jonkin päivän, edes vuodenajan jolloin häät olisivat, jotta tiedän että naimisiin oikeasti päästään. Häntä ahistaa häät, kertoo rakastavansa ja joskus haluavansa naimisiin, mutta ei osaa sanoa sen enempää.

Mikä miehiä pelottaa naimisiin menossa?? Hänen vanhemmat ovat aikoinaan eronneet ja se vaikuttaa osittain hänen negatiiviseen ajatteluun naimisiin menosta. Minulle ei avopuolisona olo ikuisesti kuitenkaan riitä, vaan haluan jo edetä naimisiin tämän 10 vuoden jälkeen. Olenko kohtuuton? 10 vuotta on kumminkin jo aika pitkä aika, joten sen puolesta ei pitäisi mikään ahistaa eikä yllätyksiä tulla. Minä tunnen hänet, hän minut. Hän on pari vuotta sitten pettänyt luottamukseni aika pahasti, mutta itse olen siitä yli päässyt ja anteeksi antanut, häntä se jotenkin vielä kaivaa koska pettyi omaan käytökseenä niin pahasti.

Mikä tässä mättää?

Todennäköisesti miehesi vanhemmat ja heidän epäonnistunut liittonsa kummittelevat taustalla.

 

[hehheh]

Samanlaiset ulkoiluasut ja sauvakävelyä aina perjantaisin 20 minuuttia, äijä seisoo sovituskopin ulkopuolella kiusaantuneen näköisenä kun eukko sovittaa legginsejä,ja tuijottelee silmät tapillaan prismassa muita naisia?

näin se menee

 

[no haloo]

Miksi kahden aikuisen suhteeseen tarvitaan joidenkin muiden taikamenoja tai virallisia byrokraatteja?

20 vuoden suhde toimii loistavasti kahden ihmisen kesken. Se, että elämme yhdessä ei kuulu kenellekään muulle millään tavalla.

Miestä voi ahdistaa silkka avioliitto-instituutin ylenmääräinen typeryys.

Oletko ikinä selvittänyt perimys ym juttuja, etenkin jos ja kun on lapsia? On "hieman" eroa, toisen kuoleman koittaessa onko avio vai avoleski.

 

[Varma?]

Minullekin merkitsee parisuhteen virallistaminen muutakin kuin raha-asioita. Minullekin se on tunneasia ennenkaikkea. Antaa se sisäinen turvallisuuden ja varmuuden siitä, jotta olemme kumpikin sitoutuneet tähän perheeseen, kummallakin on vahva halu olla yhdessä ja yrittää yhteisen päämäärän hyväksi. Varsinkin, jos on tehty yhteiset lapset.

Minulla on kokemusta sekä avioliitosta että avoliitosta. Avioliitto oli itsestäänselvyys lasten isän kanssa. En olisi uskaltanut ryhtyä äidiksi, jollen olisi saanut vahvistusta ja varmuutta siitä, jotta toinenkin on yhtä sitoutunut asiaan ja perheeseen. Toiset uskaltaa tehdä lapset ilman miehen virallista sitoutumistakin, mutta minä en, ainakin, jos pääsen lapsen hankinnasta päättämään eikä hän tule maailmaan yllätyksenä.

Avoliittoon menimme 2 aikuista ja tasavertaista ihmistä. Lapsenikin jo omillaan. Tähän sopii avoliitto, koska molemmat tiedämme pärjäävämme yksinkin. Kyllä me silti olemme toisiimme sitoutuneet ja tarkoitus on jatkaa yhteistä taivalta elämän loppuun. Yllätysten varalta on tehty kaikki paperille, jotta toinen ei jää pulaan, jos jotain tapahtuu. Se minusta pitäisi jokaisen pitkän yhdessä olleen avoparin tehdä. Sukukunta ei ole armeliasta.

Onkos tuo turvallisuuden tunteeseen tuudittautuminen sitten onni ja autuus, kun se ero kuitenkin tuli. Papin aamenesta huolimatta.