[QUOTE="Vvvv";30114255]Alkoholismista ei parannuta. Raitustunut olet, et parantunut.
T: Raitistunut 31v nainen
Mutta tsemppiä jatkoon! Päivä kerrallaan =)[/QUOTE]
Väärin. Olin alkoholisti. Eräänä päivänä hain kassikaupalla viinaa ja kaljaa, tottakai seuraavan aamun krapulaankin varten. Istuin yksin pöydän päähän ja aloin juomaan. Ajattelin että katotaan nyt mikä helvetti tässä on sitten kivaa. En oikein saanut kiksejä silloin. Ajatukset olivat että hitto mitä paskaa.
Ehtoolla otin taksin alle ja hain kaikki kaverit ja teimme kapakka kierroksen. Yöllä nukkumaan.
Aamulla normaaliin tapaan hapuilin kaljapulloa krapulaan. Avasin sen. En saanut siitä kulaustakaan, kun alkoi etoa ajatuskin. Laitoin pullon pöydälle ja eihän minulla krapulaa ollutkaan. Tuli sen verran vähän juotua.
Siitä hetkestä lähtien ei ole tehnyt mieli 6 vuoteen alkoholia kertaakaan ei edes pikkasen. Joskus ajatellut alkoholia, mutta se saa aikaan pyörryttävän olon ja oksettaa niin että kurkkuun nousee. Viinat olivat pitkän aikaa hyllyssä mutta parin kuukauden jälkeen päästä annoin pois.
Tätä ennen takerruin krapuloihin ja muihin paskoihin olotiloihin parin vuoden ajan. Ne painuivat selkäytimeeni erittäin syvälle. Juominen väheni jo kahden vuoden aikana puolen vuoden väleihin ja 4 päivän mittaisin 'putkiin'. Pahimmillaan meni vuosi putkeen kännissä. Sitä ennen otin 15 vuotta ja olin aika rapa.
Korostan, etten ole ikinä lopettanut, ikinä vähentänyt tai muutakaan. Yksinkertaisesti kasvoin alkoholista ulos. Nyt olen työelämässä, kroppa työllä muokattu kuntoon ja pääkoppa kunnossa, paitsi se ikuinen morkkis menetetyistä vuosista. Alkoholista tulee ainoastaan inhoreaktio, enkä voi edes kuvitella yökkäämättä laittavani sitä suuhuni.
Pillerin pilleriä tai terapiaa en tarvinut. Olen pitänyt silti perheeni ja olen nykyisin onnellinen mies. Mitä nyt sisäisiltä katumuksilta voi olla, kun lapseni menettivät isänsä lapsuus vuosilta. Hoidin velvollisuuteni aina, mutta siinä kaikki. Se ei riitä.
Miksi siis olisin alkoholisti kun minulla ei ole mitään alkoholistin piirteitä jäljellä? Ei edes vaaraa uusimisesta tai taipumuksesta. Ei millään tasolla. Kun olen 6 vuotta ollut ilman alkoholia, mutta en ole lopettanut, kieltäytynyt tms siitä.
Elämä vain lähti lapasesta ja meni eri suuntaan...parempaan.
En täytä alkoholistin merkkejä kuin menneisyydelläni.
Eilisen teot eivät määrittele tämän päivän onnea, eivätkä huomisen suuntaa.