J
JM
Vieras
Johonkin pitää nyt purkaa tuntojaan..
Mulla on ihana mies, kohtelias, luotettava, lojaali, älykäs...mutta hän ei enää halua seksiä
Neljä vuotta olemme olleet yhdessä. Alkuun seksiä oli joka päivä, sitten joka toinen, kaksi kertaa viikossa, kerta viikkoon...sitten vieläkin harvemmin.
Viimeiset kolme vuotta on siis ollut hiljaisempaa, joskus menee viikkoja välissä. Kun yritimme raskautta, niin vipinää sain aikaan kun kerroin että ovis lähenee, mutta sitten sen jälkeen oli se kolme viikkoa taas, ettei mitään...loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen oli väliä kolme kuukautta mutta mies ei silti ollut kovinkaan halukas peuhaamaan. Tein aloitetta viikon ennenkuin innostui ja sekin tuntui melkeen säälipanolta.
Synnytyksestä on nyt 3kk ja seksiä 2 kertaa.
Olen monet kerrat koittanut puhua aiheesta ja saada järkevää vastausta, mies sanoo että kun hänellä on stressiä (remonttia, työt, raha-asiat..) niin hän kokee olevansa henkisesti impotentti eikä halua rakastella kanssani jos on muuten raskasta, eikä hän nauti siitä henkisesti
Itselle seksi on nimenomaan apua stressiin, se saa huononkin päivän näyttämään paremmalta..joten mä en osaa samaistua tohon miehen juttuun. Olen seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen, eikä olisi mitään sitä vastaan jos seksiä olisi vaikka kerta päivään.....mutta edes kerta viikkoonkin riittäisi nyt että olisin onnellinen. Pitäisikö mun kestää tätä seuraavat 40 vuotta ja niellä kyyneleet?
Musta on nyt viime ajat tuntunut erityisen pahalta. Olen alkanut ajattelemaan ettei mies olisi enää kiinnostunut musta, ei pidä viehättävänä, pitääkö hän mun rakastelemista ehkä jopa hieman vastenmielisenä?
Tää on luultavasti puhtaasti mun korvien välissä, mutta se tunne vaan kasvaa kun siemen on sinne istutettu ja mun ennen varsin terve itsetuntoni on murentunut aika lailla.
Onko kellään ollut parisuhdetta, jossa on toisen haluttomuus ollut ongelma ja siitä on silti selvitty ja jokin apu on löytynyt?
Mulla on ihana mies, kohtelias, luotettava, lojaali, älykäs...mutta hän ei enää halua seksiä
Neljä vuotta olemme olleet yhdessä. Alkuun seksiä oli joka päivä, sitten joka toinen, kaksi kertaa viikossa, kerta viikkoon...sitten vieläkin harvemmin.
Viimeiset kolme vuotta on siis ollut hiljaisempaa, joskus menee viikkoja välissä. Kun yritimme raskautta, niin vipinää sain aikaan kun kerroin että ovis lähenee, mutta sitten sen jälkeen oli se kolme viikkoa taas, ettei mitään...loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen oli väliä kolme kuukautta mutta mies ei silti ollut kovinkaan halukas peuhaamaan. Tein aloitetta viikon ennenkuin innostui ja sekin tuntui melkeen säälipanolta.
Synnytyksestä on nyt 3kk ja seksiä 2 kertaa.
Olen monet kerrat koittanut puhua aiheesta ja saada järkevää vastausta, mies sanoo että kun hänellä on stressiä (remonttia, työt, raha-asiat..) niin hän kokee olevansa henkisesti impotentti eikä halua rakastella kanssani jos on muuten raskasta, eikä hän nauti siitä henkisesti
Itselle seksi on nimenomaan apua stressiin, se saa huononkin päivän näyttämään paremmalta..joten mä en osaa samaistua tohon miehen juttuun. Olen seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen, eikä olisi mitään sitä vastaan jos seksiä olisi vaikka kerta päivään.....mutta edes kerta viikkoonkin riittäisi nyt että olisin onnellinen. Pitäisikö mun kestää tätä seuraavat 40 vuotta ja niellä kyyneleet?
Musta on nyt viime ajat tuntunut erityisen pahalta. Olen alkanut ajattelemaan ettei mies olisi enää kiinnostunut musta, ei pidä viehättävänä, pitääkö hän mun rakastelemista ehkä jopa hieman vastenmielisenä?
Tää on luultavasti puhtaasti mun korvien välissä, mutta se tunne vaan kasvaa kun siemen on sinne istutettu ja mun ennen varsin terve itsetuntoni on murentunut aika lailla.
Onko kellään ollut parisuhdetta, jossa on toisen haluttomuus ollut ongelma ja siitä on silti selvitty ja jokin apu on löytynyt?