Harkitsematon avaus, johon toivoo kuitenkin asiallista keskustelua. Sivuaa maailmanloppua..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ultramariini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Ultramariini

Aktiivinen jäsen
10.04.2006
33 025
-29
38
Luin noita lintukuolemia, jotka joissakin ihmisissä herättävät pelkoa ja ne liitetään maailmanlopun enteiksi.
Toki minuakin mietityttää, mistä ne mahtavat johtua. Itse en osaa niitä suorina maailmanlopun merkkeinä tulkita.. joskin olen sitä mieltä, että vaikka kuolemille löytyisikin joku ns, luonnollinen selitys, eiväthän sellaiset syyt tai selitykset poissulje sitä, etteivätkö ne voisi ollakin maailmanlopun enteitä, jos sellaisesta olisi kysymys. Eivät kai maailmanlopun enteet, mitä ne sitten ovatkaan, ole yksinomaan jotenkin yliluonnollisia ilmiöitä?

Mietin tänään, pelkäisinkö maailmanloppua, ja pitäisikö minun jotenkin aktiivisesti ajatella asiaa, vai voinko työntää ajatusta taka-alalle ja keskittyä elämään tätä hetkeä? Mietin pelkäänkö ajatusta maailmanlopusta, sille kysymykselle en saanut itseltäni ihan varmaa vastausta. En aktiivisesti pelkää, mutta jotain pelkoonkin sekottuvia tunneailahduksia ajatus herättää.
Toisaalta mietin, miksi pelätä ja mikä siinä lopussa olisi niin kamalaa. Mietin sitä lähinnä itsekkäistä minäkeskeisestä näkökulmasta, siten, että olenhan saanut elämältä jo niin paljon, ettei sen että kaikki loppusi tarvitsisi olla katastrofi...

Millaisia ajatuksia maaailmanloppu ajatuksena teissä herättää.
En siis tahdo väheksyä kenekään pelkoa, jos sellaista tuntee.
Minusta se on tunteena varsin inhimillinen ja ymmärrettävä.
Mutta silti herättelen kysymystä, miksi se loppu olisi niin kamalaa..
 
Ajatuksena maailmanloppu on minulle jotenkin ihan abstrakti. Kaukainen. Olematonkin. En oikein edes usko siihen, että maailma yhtäkkiä tulee vain loppuunsa. Mutta kenties maailmanlopulla ei raamatullisessa mielessä tarkoitetakaan mitään kovin äkillistä, uskon, että jos maailmanloppu tapahtuisi, muutos olisi hyvin hidas. En siis osaa pelätäkään... en toki halua kuolla, mutta pyrin elämään elämääni siten, etten kauheasti jäisi katumaan jos elämäni nyt päättyisi. Varmasti pelko tulisi sitten, jos joku äkillinen katastrofi osuisi kohdalleni... mutta nyt en osaa sellaista nähdä. Suhtaudun elämään yleensäkin aika luonnollisesti ja pelottomastikin. Tietenkin ahdistun joskus asioista, mutta tämä nyt ei satu minua ahdistamaan.
 
Olen tuuminut sitä, että jos nykyihminen (vaikka Suomessa, vaikka minä) ei olisi ulkomaailmaan viikkoon yhteydessä eikä tietäisi näitä tapahtumia, ei hän pelkäisi niitä eikä miettisi. Joten eikö niitä uhkia olisi hänelle olemassa?
 
Noh, omalta kannaltani voin vastata että itse koen, että elämä on vielä elettävänä ja lapsiakin kun on, niin heidän elämänsä on vasta alussa, tietysti toivon heidän parastaan ja haluaisin nähdä heidän kasvavan ja kasvattaa heitä. Eli aika puhtaasti tämä juuri noista minä-ajatuksista kumpuaa tämä pelko.

Ja tietysti jos ajatellaan maailmanloppua, niin tapahtuuko se pum -tuosta noin vaan , vaan tuleeko luetut nälänhädät, rutot ja taudit -kamala ajatuskin joutua olemaan lasten kanssa siinä tilanteessa, joutua kärsimään ja nähdä rakkaidensa kärsivän.

Toisaalta en jaksa uskoa, että tässä nyt maailmanlopun ennusteita nähdään, maailma on niin vanha, että tuskinpa se nyt tuhoutuisi, mitä 20 vuodenko ajan tässä on ollut näitä isompia 'merkkejä' ilmassa? Mitä se olisi maapallon iästä 0,0000000001%?

Ehkä se tuhoutuminenkin vie hetken kauemmin.

Ja jos haluaa johonkin hengelliseen uskoa, niin voisiko sitä kuvitella, että meille vielä selvä merkki annettaisiin, selvä mahdollisuus valita? Tuhoatteko planeettanne vai yritättekö parantaa sen?

Mutta omia ajatuksia nämä vain :)
 
Mulle tulee tällaisten ajatusten vallatessa mielen ekana hirveä syyllisyys ja suru lasten puolesta. Että minkä takia ollaan oltu niin tyhmiä, että on tehty lapsia tällaiseen maailmaan, jossa koko ajan tapahtuu kaikkea kamalaa ja ihminen on niin helvetin tyhmä, että on päästänyt maailman tällaiseen pisteeseen:(
 
Voin kuolla huomenna jäämällä auton alle tai maailmanloppuun. Ei minua ajatus maailmanlopusta pelota. Kuolema tulee joka tapauksessa, sama se onko se kaiken maailman loppu vai ainoastaan minun.
 
Jaa, ei mua maailmanloppu silleen ahdista. Mutta jos mietin tätä syvemmin niin jos tulis maailmanloppu niin mä en kestäis jos mun lapset joutuisivat jotenkin kärsimään, se olisi ainoa mua pelottava ja ahdistava kohta.
 
En usko varsinaiseen maailmanloppuun, mutta hyvinkin siihen että tähän järjettömyyteen voi tulla radikaali muutos. Sellainen jonka vain osa maapallon asukaista jäävät eloon todistamaan. Tilanne jossa perimmäiset hengissäpysymiskeinot on hyvä osata. (tulenteko, viljely, metsästys..)
 
Viimeksi muokattu:
Olen tuuminut sitä, että jos nykyihminen (vaikka Suomessa, vaikka minä) ei olisi ulkomaailmaan viikkoon yhteydessä eikä tietäisi näitä tapahtumia, ei hän pelkäisi niitä eikä miettisi. Joten eikö niitä uhkia olisi hänelle olemassa?

riippuu miten uhka määritellään. Jos kyseessä olisi uhka, joka on todellinen uhka, vaikkapa joku vaaraalisen aineen laskeuma ilmassa koskettaisi se uhka häntäkin, joka ei siitä ole tietoinen.
Mutta jos taas kyseessä on enemmän asia, jonka kokee uhaksi, vaikkei se sitä suoranaisesti olisikaan, kuten vaikkapa tälläinen epämääräinen maailmanlopun uhka.. on mielestäni vähemmän uhattu, jos ei ole tietoinen kaikista uhkakuvista.:confused: Johan oli vastaus.. mutta perustan väitteeni sille, että vietän toisinaan tietosta uuutispaastoa, ja vaikka käyn töissä ja tapaan ihmisiä onnistun välilä melko hyvin välttelemään uutisia.. ja vaikken koekaan suurinta osaa uutisista suoranaisesti minua uhkaavaksi, ei minua uutispaastoaikaan uhkaa muu kuin tylsistyminen:D
 
Muakin ahdistaisi vaan lasten kärsimys ja se, miksi niiden olisi täytynyt syntyä maailmaan ja kestämään maailmanloppu niin pieninä.

Muuten ajatusta maailmanlopusta en osaa pelätä. Ja jos ei lasten tuskaa otettaisi huomioon, niin jotenkin ajattelisin vaan, että noniin, se on sitten tämän leikin loppu meille kaikille. Sitten vasta osaisi pelätä, jos jotain ihan konkreettista tapahtuisi.
 
En pelkää kuolemaa. En omaani enkä läheisteni. Jos jotain pelkään, niin se on sitten se suru, joka jää jäljelle, jos läheiseni menetän. Maailmanlopussa käsittääkseni kukaan ei jää suremaan ketään.
 
En usko varsinaiseen maailmanloppuun, mutta hyvinkin siihen että tähän järjettömyyteen voi tulla radikaali muutos. Sellainen jonka vain osa maapallon asukaista jäävät eloon todistamaan. Tilanne jossa perimmäiset hengissäpysymiskeinot on hyvä osata. (tulenteko, viljely, metsästys..)

niin itse ajattelen, että maapallon kanto ja kestokyvyn täytyy olla jotenkin rajallinen. En odota mitään suurta posahdusta, mutta ajattelen että sellaista hidasta väistämätöntä tuhotumista tapahtuu koko ajan. Ja ehkä tulee aika, jolloin vain osa ihmisistä selviää.
 
En usko varsinaiseen maailmanloppuun, mutta hyvinkin siihen että tähän järjettömyyteen voi tulla radikaali muutos. Sellainen jonka vain osa maapallon asukaista jäävät eloon todistamaan. Tilanne jossa perimmäiset hengissäpysymiskeinot on hyvä osata. (tulenteko, viljely, metsästys..)

Samoin ajattelen minä. Ja haluan opettaakin lapsille kaikenlaista osaksi juuri sen takia.
 
En usko varsinaiseen maailmanloppuun, mutta hyvinkin siihen että tähän järjettömyyteen voi tulla radikaali muutos. Sellainen jonka vain osa maapallon asukaista jäävät eloon todistamaan. Tilanne jossa perimmäiset hengissäpysymiskeinot on hyvä osata. (tulenteko, viljely, metsästys..)

Onneks mun mies tietää luonnosta paljon ja osaa kalastaa, metsästää ja tuntee sienet jne. Erätaidot kunnossa.
 
Minä olin juuri alueilla, joiden kielet (saksa ja ranska) eivät ole minulle tutuinta ja oli kyllä kiintoisaa katsoa puolitaitoisena uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Saksassa ymmärsin olevan joku kananmunaskandaali, mutta vasta kotiinpalattuani sain selkoa, mikä oli mennyt vikaan. Joskus on ehkä ihan hyvä, ettei ymmärrä kaikkea. En tiedä. Tietämättömyys ei vissiin lisää tuskaa.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";22848358]Islam, tuo saatanan armeija on aloittanut jo maailmanlopun. Meidän kaikkien tulee taistella sitä vastaan ettei pahuus voita tätä maailmaa..[/QUOTE]

Ahaa. tähän en ota muuten kantaa, kuin vaan pyydän, että avaus voisi pysyä asiallisena.
 
Minä olin juuri aluilla, joiden kielet (saksa ja ranska) eivät ole minulle tutuinta ja oli kyllä kiintoisaa katsoa puolitaitoisena uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Saksassa ymmärsin olevan joku kananmunaskandaali, mutta vasta kotiinpalattuani sain selkoa, mikä oli mennyt vikaan. Joskus on ehkä ihan hyvä, ettei ymmärrä kaikkea. En tiedä. Tietämättömyys ei vissiin lisää tuskaa.
ei. Mikä kananmunaskandaali. :ashamed: Joku takavuosien asia, vai olenko jällleen onnelisen tietämätön jostakin:D. Etäisesti muistan jotain kananmunaskandaaleita, joskin se ei vaikuttanut munanautintoihini:D
 
ei. Mikä kananmunaskandaali. :ashamed: Joku takavuosien asia, vai olenko jällleen onnelisen tietämätön jostakin:D. Etäisesti muistan jotain kananmunaskandaaleita, joskin se ei vaikuttanut munanautintoihini:D

Joku rehujuttu, oli laitettu jotain kiellettyä/vahingollista/liikaa/väärää ainetta rehuun, jota kananmunantuottajat olivat kanoilleen syöttäneet ja nyt niitä tiloja on pistetty karanteeniin.
 
Eiköhän se maailmanlopun pelkokin sivua vain ihmisen luonnollista kuolemanpelkoa. Vaikka maailmanloppu nyt tulisikin, mitä en usko tapahtuvan, olisi sen estäminen täysin meidän kykyjemme ulkopuolella. Yritän vain sanoa, että turha on pelätä jotain sellaista jolle me emme mahda mitään, oli se sitten maailmaloppu taikka elämän luonnollinen päättyminen ihmisen henkilökohtaisen taipaleen tullessaan päätökseensä.
 
No jokaisen meistä on kuoltava. Toiset kuolee tulipalossa, toiset kolarissa, toiset sairaskohtaukseen tai johonkin sairauteen. Jos maailmanloppu tulee, niin minä ja perheeni kuollaan sitten siihen. Joka päivä kuolee lapsia ja aikuisia tauteihin, jotka olisi voitu välttää, likaiseen juoma veteen ja aliravitsemukseen. Miksi meidän "yltäkylläisten" pitäisi olla kuolemattomia?
Ilmaisin asiani tarkoituksella kärjistetysti.
 

Yhteistyössä