Hartaasti ja pitkään toivotun lapsen osa

[vieras]

He kai eivät kuitenkaan hoidoilla ole saaneet lapsia, mutta järkyttävä sivusto on. Ihan kuin olisivat juuri LisaMarien kuvailemat henkilöt.
http://www.miajoki.com/vauvaint.htm

Kävin valokuvia katselemassa ja ne oli minusta aivan ihania - selvästi lapsen lähellä on joku valokuvaamisen ammattilainen (isä?). Muuten en sivuja jaksanut katsella.

Mitä tulee tuohon että lapsettomuushoitojen jälkeen ihmiset olisivat tällaisia niin hohhoijaa.. Vissiin nyt sitten pitää alkaa tuntemaan itsensä huonoksi vanhemmaksi sen takia, että on saanut lapsensa hartaasti toivottuina hoitojen jälkeen useiden vuosien luonnonmukaisen yrittämisen epäonnistuttua. Eikä liika rakkaus lasta pilaa.. tuohon tarvikkeiden raahaamisen voi minusta suhtautua huumorilla, mutta miksi siitä pitäisi ärsyyntyä? Kukin tavallaan ja itsehän ne vanhemmat sen roudaamisen suorittaa.

 

[vieras]

Ap, jotenkin tuo tilityksesi kertoi enemmän sinusta kuin ihmettelysi kohteena olevista vanhemmista

 

[evita]

Mä en nyt ihan pelkästään noita tavaroitakaan tarkottanu, vaan sitä koko asetelmaa, että se lapsi jotenkin muuttaa kaiken niin perinjuurin, ihan kuin vanhemmat muuttuis eri ihmisiksi. Mutta noi tavarat on jotenkin helpon tapa mitata höyrähtämisen astetta
Tottakai se lapsi on sitä isompi muutos, mitä vanhempna sen saa, sitä kauemmin on ehtiny muokkaamaan elämäänsäja elämäntapojaan ilman.
Ja on niinkuin Madicken sanoi, että sitä rahaakin monesti on enemmän, kun ikää on enemmän.
Enemmän mä kuitenkin mietin sitä lapsen kannalta, loppuuko se täydellisyyden odotus koskaan? Saako lapsi epäonnistua? Vai käykö niin, että mitä vaan tapahtuu, niin ei meidän murussa ainakaan ole vikaa? Luulisin, että se on kuitenkin lapsellekin raskasta olla kaikkien unelmien täyttymys, kun ei saa vaan olla pieni ihminen, vaan täytyy toteuttaa vanhempien unelmat. Ja kuinka pienenä lapsi alkaa aistita niitä vaatimuksia?

Itse en tunne ensimmäistäkään perhettä, missä olisi tuo tilanne. Meillekin lapset tulivat vasta kun olimme yli 3-kymppisiä ja voin sanoa hurahtaneeni henkisesti lapsiini ihan täysin. Materiaalinen puoli onkin ihan eri juttu.

Materiaa hankimme hyvin vähän lukuunottamatta kunnon kotia ja kesämökkiä, leluja ja hilavitkuttimia on vähän ja nekin pääosin kierrätettyjä, samoin esim. vaatteet. Yritän ajatella mahdollisimman pitkälle ekologisesti, siinä syy.

Meillä yritetään päinvastoin rajoittaa lasten harrastuksia ja sen sijaan ollaan hyvin paljon ihan vain kotosalla työ-, koulu- ja päiväkotipäivien jälkeen. Lapsilta odotetaan sitä, että he olisivat onnellisia ja tasapainoisia, toiset huomioivia ihmisiä. Ei tarvitse olla koulussa tai harrastuksissa paras eikä ensimmäinen - koska riippumattaa todistuksista tai muista he ovat sitä meille kuitenkin.

Sillä tavalla satsaamme kaikkemme lapsiin, että olemme pitäneet pitkät hoitovapaat ja muut vapaat, jotta lapset ovat saaneet olla 3-vuotiaiksi kotona. Minun on ollut hyvin helppo hyväksyä se, että omat menot ovat jääneet vähiin siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä.

En oikein siis tunnista itseäni enkä tuttaviani tästä kuvasta, mutta uskon kyllä että sellaisiakin on.