Toggle sidebar

Hassu olo, mies kävi taas päälle eilen, mutta ei tunnu paljon miltään... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turtana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

turtana

Vieras
Tämä on siis tilanne: Mies pahoinpitelee ajoittain joko kännissä tai masennuksen uudistuessa. Juomisen on lopettanut tästä syystä lähes täysin, mutta masennuksen iskiessä käy taas päälle, kun lääkkeet kuulemma laittaa pään sekaisin.

Olen jäänyt tilanteeseen omaa tyhmyyttäni, luullut että asiat paranevat. Ehkä olen myös läheisriippuvainen. Lisäksi olen säälinyt miestä, joka on maailmassa hyvin yksin ja miettii vähän väliä itsemurhaa...

Pahoinpitelyt ovat (ainakin tähän asti) melko lieviä. Ehkä sekin on ollut yksi (typerä) syy miksi en ole lähtenyt. Väkivallan jälkeen olen ollut aina ihan hysteerinen ja henkisesti rikki. Sitten on soviteltu ja käyty terapiassa, etc.

Eilen mies taas kävi päälle jonkin typerän riidan jälkeen. Nyt mulla on aivan turta olo. Ei tunnut paljon missään. En tiedä mistä tämä johtuu, olenko nyt sitten aivan pohjalla, onko tämä oman parantumisprosessin alku vai suojaanko tällä mahdollisesti itseäni ja syntyvää lastani (rv 37) turtumisella? Mulle on siis tällä hetkellä ihan sama mitä nyt tapahtuu, jatketaanko, tuleeko ero vai tappaako mies itsensä. Ainoa asia mikä saa kyyneleet silmiin on ajatus lapsista. Pienestä 3 -vuotiaasta ja reilun parin viikon sisällä syntynevästä uudesta vauvasta. Minkälaisen paskaan perheeseen olenkaan heidät luonut... Kaksi pientä taivaan lahjaa, jotka ansaitsivat vain ja ainoastaan parasta tässä maailmassa. :(

Kiitos mikäli jaksoit lukea tämän pitkän sepustuksen, oli pakko purkaa tätä asiaa ja ihemtystäni olotilastani johonkin.
 
Turvakotiin. Olet menossa pahasti alas, t. kokemusta on.

Rakas kanssasisar, turvakotiin! Vai annatko miehesi ehkä tehdä lapsistasi vammaisia väkivallan seurauksena (lyö päähän, hakkaa muutoin). Mikä sinut pitää herättää että lähdet pois!??
 
Joskus tarvitaan pohjakosketus, että jaksaa ponnistaa pohjalta takaisin pinnalle. Sulla se tuli nyt.

Ei sun itsestäs tarvitsekaan välittää, välitä lapsistas ja tee heille parempi koti. Lähde. Nyt.
 
Miks et sä voi lähtee sieltä pois?? Menee jo itsekkyyden puolelle kun annant lasten kärsiä tollasesta. Mun täytyy sanoo, et sä laitoit mut itkeen, mä en vaan käsitä miten voit antaa jonkun kohdella noin. Tai siis tiedän, kun oon kokenu saman, onneks ei ollut vielä lapsia. Mut kai käsität, että ei tarvita kuin potku sun mahaan, niin te ootte molemmat menehtyneitä ja sit jätät vanhemman lapsen tollaselle isälle? Come on!Tai sit et se kuristaa sua ja masuvauva ei saa happee... Mieti ny!! ei oo enää kyse susta, vaan SÄ laitat oot päättänyt antaa lastes elää noin kauheata elämää..
 
Nyt soitat jollekin tutulle joka auttaa sinua pakkaamisessa ja lähdet sieltä. Vaikka turvakotiin, jos muuta paikkaa ei ole. Olet viimeisilläsi ja miehen pitäisi suojella sinua ja yhteistä lastanne, ei pahoinpidellä. Kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua, kaikkein vähiten lapset.

Voimia sinulle vaikeassa tilanteessa :hug:
 
Lapset kärsivät ja puhun kokemuksesta.Onneksi minun tapauksessa mies tajusi lähteä.Ei siksi,että kun huomasi minun ja lasten kärsivän vaan löysi uuden naisen.Sinua ja lapsia varmasti odottaa parempi elämä.
 
Tilanteesi on tosi vakava, miehesi pahoinpitelee sinua kun olet raskaana.
Olen ollut tuossa tilanteessa ja TIEDÄN mitä se vaatii että pääsee irti.
Elin 10 vuotta suhteessa jossa mies pahoinpiteli minua satunnaisesti. Erosimme pariin otteeseen ja palasimme yhteen...
Välillä oli hyviäkin aikoja, siitä kertoo se että meillä on yhteisiä lapsia...mutta lopulta kävi niin että väkivalta raaistui ja pelkäsin päivittäin miehen päälle käymistä.
Vuosia olin tiennyt että ero tulee ja odotin sitä päivää että saan voimat lähteä. Olin salaa pakannut pahvilaatikkoon rakkaimpia muistoja lasten vauva-ajoilta yms..

Yhtenä iltana mies kävi jälleen päälleni. Onneksi poistui pian paikalta. Tajusin että vanhempi lapsi itki sängyssä...menin lapsen luokse ja hän sanoi että meidän pitää äiti lähteä, ettei isä enää satuta sua. Tähän saakka olin kuvitellut että lapset olivat onnellisen tietämättömiä mutta olin todella väärässä!

Puin lapset ja pakkasin autooni sen mitä sinne mahtui. Lähdimme turvakotiin ja sieltä kohti parempaa elämää. Sillä tiellä olemme edelleen, vuosia myöhemmin ja meillä on rehellisesti sanottuna niin hyvä elämä että en ikinä olisi osannut kuvitella että MINÄ voin sellaisen elämän saada, hyvä mies rinnallani joka rakastaa meitä kaikkia ehdoitta.

Suuren uhrauksen siinä tekee kun jättää taakseen kodin, omaisuuden ja elämän. Mutta tilalle saa jotain niin paljon parempaa: tilaa hengittää ilman pelkoja.

Voimia!
 
nyt hyvä nainen täytyy sun ottaa itseäsi niskasta kiinni. itse elin vastaavassa liitossa 16v ja kadun nyt lasten ollessa isoja etten saanut itseäni aikaisemmin irti. tilanne ei parane vauvan myötä, ainoastaan pahenee. en anna itselleni ikinä anteeksi mitä se lapsille (3 poikaa) on aiheuttanut. nyt uudessa liitossa josta 5kk pieni poika ja nautin joka hetkestä yrittäen paikata vahinkoja vanhempien lapsien osalta ja mielessä silti että olisi pitänyt pystyä samaan vuosia sitten ! et ole vastuussa sairaasta miehesi mielestä. olemme täällä vain kerran, muista se ja eletään se niin hyvin kun pystytään. vaikka kuinka vaikealta tuntuisi, asiat järjestyy aina! mutta miehesi ei muutu koskaan, vaikka mitä lupaisi. voimia!!!! hengessä mukana!
 
tuli niin paha mieli ku luin tota sinun kirjoitustasi.. mutta ajattele sinun ja lastesi tulevaisuutta ja lähde pois heti kun vielä pystyt. se voi olla vaikea ratkaisu mutta sinulla ei ole enään muuta vaihtoehtoa. Soitat jollekkin tutulle jos hän tulisi auttamaan sinua pakkaamisessa. menet vaikka aluksi turvakotiin mut elä jää enään sinne.se ei ole sinun paikkasi. lähe jo tänään. voimia ja halauksia sinulle täälä okein paljon! <3<3 muista että et ole yksin <3
 
Mä olin nuorempana samantyllisessä suhteessa, onneks ei ollu lapsia. Mies pahoinpiteli ja yritti hukuttaa kylpyammeeseen ym. lopulta olin kans niin turta että nukuin vaan, en jaksanut edes nousta sängystä ylös.
Ihan oikeesti, lähde sieltä! Ei tollanen ole ihmisen arvosta elämää, ei sulle eikä lapsille. :hug:
 
Minulle tuli kyyneleet kun luin tekstiäsi. Siitä paistaa niin avuttomuuden tunne. Toivon sinulle paljon voimia, että jaksat repiä itsesi pois tuosta helvetistä. Pyydä apua vaikka neuvolasta. Sinun ei tarvitse suojella miestäsi, mutta lapsiasi ja itseäsi sinun täytyy suojella. Jos et itse jaksa suojella nyt lapsiasi, niin anna jonkun muun auttaa, niin siinä pääset itsekin sitten jaloillesi ajan myötä. Jos jatkat samalla tavalla, niin kohta lapsesi ovat äidittömiä. Ja vaikka miehesi ei vielä olisikaan väkivaltainen lapsia kohtaan, niin kohta voi olla.
 
Ei se miehen sääliminen auta. Nyt alat pakkaamaan ja soitat lähimpään turvakotiin, etkä palaa kotiin. Raskas homma, mutta pelastat monta ihmistä sekoamiselta. Kokemusta on.
 
Mun äiti oli n.25vuotta turtana kotona, kun isäni sitä hakkas! Meitä lapsia siihen liittoon siunaantui 7 ja saatiin kunnolla osamme mekin. Olin toistaviikkoa sairaalassa yhden pahoinpitelyn seurauksesta, jonka jälkeen pääsin lastenkotiin. SUOSITTELEN LÄHTEMÄÄN POIS TUOLLAISESTA SUHTEESTA!!! Ei kannata odottaa, että oma lapsesi kasvaa aikuiseksi ja hakee sinut pois sieltä, niinkuin meillä kävi. :'(
 
Täysin oikeassa olette, joka ikinen. Tyhmyyttä, itsekkyyttä, muutoksen pelkoaetc. tämä on. En voi edes puolustautua sillä että itsetuntoni olisi poljettu niin pohjamutiin, etten pystyisi lähtemään. Ehkä ainoa puolustukseni voisi olla, että onneksi esikoinen ei ole joutunut muhun kohdistuvaa väkivaltaa vielä näkemään.

Paranemisprosessilla tarkoitin juuri tuota oman pääni selviämistä, eli lähtemistä tästä avioliitosta pois.

 
täällä samanlaisen parisuhteen juuri lopettanut. olo on vieläkin "turta". viimekertasen episodin aikana itkin lasten tähden, en itseni. ja lasten tähden sain aikaiseksi pistää ukon pellolle. nyt mulle on sama mitä ukko tekee, en enää välitä, vaikka on itsetuhoisiakin viestejä tullut. ainoa mitä mietin, on nuo tapaamiset. :snotty:

mutta sen sanon, että kun lasten kanssa evakosta palattiin ja näin ukon palauttamat avaimet pöydällä, niin tuntui kuin olisi 10kg tiilikasa nostettu rintakehältä. nyt tää koti on turvallinen, eikä täällä tarvitse enää pelätä oman olemisensa ja sanomistensa kanssa.

uskon, että sullakin on nyt käännekohta käsillä. se hetki, milloin olet valmis tekemään päätöksen lähteä tuosta suhteesta. miehen kuuluu puolustaa perhettään pahalta, ei olla se paha! :attn: ja usko minua, se on parempi teille kaikille, kun saatte ukon pois kotoanne. voimia :hug:
 
Älä pilaa lastesi lapsuutta perheväkivaltaisessa perheessä. Ota ja lähde. Kyllä sä yksin pärjäät. Mutta pärjääkö sun lapset, jos mies tappaa sut? Seuraavana raivo kohdistuu sitten lapsiin kun sua ei enää ole.
 

Similar threads

V
ollaan asumuserossa,mutta ei erottu,pelkään kuitenkin että mies rakastuu/ihastuu toiseen
Viestiä
3
Luettu
978
Aihe vapaa
Moraalinvartija
Moraalinvartija
B
Mies haluaa erota - miten liittomme saisi pelastettua?
Viestiä
50
Luettu
17K
Aihe vapaa
qkjdevqxqv
Q
V
Mies ei siivoa ja muutenkin alkaa vi*uttaa kaikki
Viestiä
18
Luettu
8K
Aihe vapaa
Oma valinta
O
Babylove87
Raskaana kovien selkäkipujen ja ahdistuksen siivittämänä mutta miestä ei kiinnosta auttaa...
Viestiä
2
Luettu
1K
Lapsen saaminen
"Nippe"
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa