H
harkitsija
Vieras
Eli mies kun suuttuu hän haukkuu minua isäni kaltaiseksi (isäni on juoppo, väkivaltainen ja sairas. esim. narsisti ja rajatilapersoona), henkisesti sairaaksi ja saatanan tyhmäksi. En ole ollenkaan isäni kaltainen (tai ainahan se vähän vaikuttaa, mutta mielestäni minusta ei pysty niin sanomaan). Olen henkisesti sairas, mutta täsmennän: Elän täysin sosiaalisten normien mukaan (esim. miehelläni ei pitäisi olla tässä arvostelemista, valehtelihan hän minulle 4 v, että hänellä on lapsi ja ei ollutkaan. Myös kavereilleen on saman valheen kertonut, tuskinpa on oikaussut). Minua vaivaa pitkäaikainen lievä masennus ja olen jatkuvasti huolissaan asioista. Tyhmä en ole, mieheni on selvästi tyhmempi (voitaisiin todistaa vaikka psykologisin testein). Jos joku tietää WAIS:n testeistä, olen ne eräseen asiaan liittyen tehnyt ja olen keskimääräistä älykkäämpi. WAIS mittaa ihan käytännön elämässä tarvittavaa älykkyyttä ja älykkyyden eri osa-alueita.
Sanoin miehelleni, että MINUSTA TUNTUU pahalle, että haukut minua riidoissa. Tästä meinasi jo tulla riita eli siitä että kerron omat tunteeni. Mieheni vastasi heti, että hän ei tykkää riidoista ollenkaan. (Hän jopa ensin väitti, että ei ole normaalia riidellä. Kysyin, että tietääkö hän yhtään parisuhdetta, jossa ei jokus riideltäisi). Hän siis sanalla sanoen vaientaa minut haukkumalla. Hän myös tietää, että se toimii. Ongelmaahan ei olisi, jos antaisin asian vaan olla, mutta haukkuminen on niin pahaa, että se vaivaa minua todella. Toiseksi minua pelottaa mitä voin sanoa hänelle.
Riidat ovat nimittäin alkaneet, jos olen liian paljon puhunut jostain aiheesta ja selvitellyt asian eri puolia! Tätä mies kutsuu siis rankuttamiseksi. Ikinä ei olla riidelty esim. menoista, kotitöistä, rahasta, seksistä!!!
Myönnän kyllä, että välillä on rankuttamisen puolelle mennyt, mutta on aika raskasta, kun saa sanojansa pelätä. Ja miksi pelkästään miehellä olisi oikeus päättä mikä on rankuttamista ja mikä ei.
Sitten mieheni sanoi, että sinuako ei ole syytä haukkua!!! Riippuu miten ottaa (taisin sanoa, että jos kerta on syytä haukkua, niin miksi et eroa), mutta periaatteessahan kaikki on tehneet virheitä, kukaan ei ole täydellinen, kaikki olisi syytä haukkua. Ja jos minut olisikin syytä haukkua, onko se oikeutettu tehdä?
No puheltiin miehen kanssa vähän niistä merkityksistä eli mitä hän niillä sanoilla tarkoittaa, mitä hän riidoissa sanoo, niin merkitykset ovat lievempiä kuin miltä kuullostaa. Kun kysyin mitä hän tarkoittaa henkisesti sairaalla, hän sanoi, että jokainenhan on jonkun verran henkisesti sairas. Ja isänikaltaisiksi haukkumalla hän ei tarkoita siten miten sen ymmärrän. Eli onko homma nyt OK, kun hän ei tarkoitakkaan aivan sitä mitä sanoo?
Tavallaan asia on selvitetty, mutta minulla on silti paha olo. Mm. sen takia, kun mies ei usko, että hän voisi parantaa omaa tapaansa tästä asiasta. Totta kai hän voisi vaikuttaa omaan käytökseensä, sillä eihän hän
muitakaan hauku tuolla tavalla, vaikka kuinka hän suuttuisi ja vaikka he olisivat kuinka tyhmiä. Onko mies vaan niin tyhmä, että hän ei tiedä, että hän voisi korjata käytöksensä. Hän sanoo, että se vaan on hänen luonnollinen toimintatapa
Mietin vähän toimintatapoja. Ennen en ole haukkunut miestäni, mutta ajattelin haukkua takaisin. Se ei ole kyllä todellakaan ollut minun tapaistani (olen aina ajatellut, että en alennu siihen!), että se ei yksinkertaisesti saata toimia ja saattaa tuottaa itselleni vielä pahemman olon, omia periaatteittani vastaan toimiminen. Paha olo minulla on silti ja jos en sanonut harkitsen eroa.
Mä voisin vaikka sanoa miehelleni riitatilanteessa, jos haukkuu henkisesti sairaaksi, että saatanpa ollakin henkisesti sairas (ja olenkin varmasti, koska ei kukaan terve sun kanssa olisi) ja sinun kanssasi en ainakaan parane.
Asioiden selvittelyssä hän on myös sanonut, että hänellä on niin suura henkisiä paineita, että hän räjähtää. Onhan mullakin paineita, enkä mitenkään räjähtele.
Mutta nyt ajattelin kuitenkin yrittää parantaa itseäni, että en todellakaan rankuttaisi, enkä turhista asioista kyselisi. Mutta pidän myös omat mielipiteeni ja oman järkevyyteni. Toisaalta onko oikeus huutaa ja haukkua toinen, vaikka se kuinka "rankuttaisi"?
vielä lisäksi. Meillä on lapsia, kaikki on muuten ok (tai on yks toinenkin aika iso puute. mies on aika vahva joissakin näkökannoissa, eikä suostu niitä muuttamaan, vaikka enemistö olisi toista mieltä). Tuosta haukkumisesta on paha olo, mutta en tiedä onko se tarpeeksi iso syy erota. Pelkäsin ainakin ennen todella yksinjäämistä. Nyt pelkään sitä, että jos eroan huomaan, että mies olikin niin hyvä, että ei olisi kannattanut erota. Yksi syy on myös lapset, että olen hänen kanssaan hieman onnettomana. Ja sanotaanpa melkein ainoa onnettumuuden syy on tuo haukunta.
Jos ei tässä jo tullut. Aion ilmoittaa miehelleni, että aion muuttua, mutta sillä ei ole mikään oikeus loukata minua riitatilantessa ja en jaksa sellaista.
Sanoin miehelleni, että MINUSTA TUNTUU pahalle, että haukut minua riidoissa. Tästä meinasi jo tulla riita eli siitä että kerron omat tunteeni. Mieheni vastasi heti, että hän ei tykkää riidoista ollenkaan. (Hän jopa ensin väitti, että ei ole normaalia riidellä. Kysyin, että tietääkö hän yhtään parisuhdetta, jossa ei jokus riideltäisi). Hän siis sanalla sanoen vaientaa minut haukkumalla. Hän myös tietää, että se toimii. Ongelmaahan ei olisi, jos antaisin asian vaan olla, mutta haukkuminen on niin pahaa, että se vaivaa minua todella. Toiseksi minua pelottaa mitä voin sanoa hänelle.
Riidat ovat nimittäin alkaneet, jos olen liian paljon puhunut jostain aiheesta ja selvitellyt asian eri puolia! Tätä mies kutsuu siis rankuttamiseksi. Ikinä ei olla riidelty esim. menoista, kotitöistä, rahasta, seksistä!!!
Myönnän kyllä, että välillä on rankuttamisen puolelle mennyt, mutta on aika raskasta, kun saa sanojansa pelätä. Ja miksi pelkästään miehellä olisi oikeus päättä mikä on rankuttamista ja mikä ei.
Sitten mieheni sanoi, että sinuako ei ole syytä haukkua!!! Riippuu miten ottaa (taisin sanoa, että jos kerta on syytä haukkua, niin miksi et eroa), mutta periaatteessahan kaikki on tehneet virheitä, kukaan ei ole täydellinen, kaikki olisi syytä haukkua. Ja jos minut olisikin syytä haukkua, onko se oikeutettu tehdä?
No puheltiin miehen kanssa vähän niistä merkityksistä eli mitä hän niillä sanoilla tarkoittaa, mitä hän riidoissa sanoo, niin merkitykset ovat lievempiä kuin miltä kuullostaa. Kun kysyin mitä hän tarkoittaa henkisesti sairaalla, hän sanoi, että jokainenhan on jonkun verran henkisesti sairas. Ja isänikaltaisiksi haukkumalla hän ei tarkoita siten miten sen ymmärrän. Eli onko homma nyt OK, kun hän ei tarkoitakkaan aivan sitä mitä sanoo?
Tavallaan asia on selvitetty, mutta minulla on silti paha olo. Mm. sen takia, kun mies ei usko, että hän voisi parantaa omaa tapaansa tästä asiasta. Totta kai hän voisi vaikuttaa omaan käytökseensä, sillä eihän hän
muitakaan hauku tuolla tavalla, vaikka kuinka hän suuttuisi ja vaikka he olisivat kuinka tyhmiä. Onko mies vaan niin tyhmä, että hän ei tiedä, että hän voisi korjata käytöksensä. Hän sanoo, että se vaan on hänen luonnollinen toimintatapa
Mietin vähän toimintatapoja. Ennen en ole haukkunut miestäni, mutta ajattelin haukkua takaisin. Se ei ole kyllä todellakaan ollut minun tapaistani (olen aina ajatellut, että en alennu siihen!), että se ei yksinkertaisesti saata toimia ja saattaa tuottaa itselleni vielä pahemman olon, omia periaatteittani vastaan toimiminen. Paha olo minulla on silti ja jos en sanonut harkitsen eroa.
Mä voisin vaikka sanoa miehelleni riitatilanteessa, jos haukkuu henkisesti sairaaksi, että saatanpa ollakin henkisesti sairas (ja olenkin varmasti, koska ei kukaan terve sun kanssa olisi) ja sinun kanssasi en ainakaan parane.
Asioiden selvittelyssä hän on myös sanonut, että hänellä on niin suura henkisiä paineita, että hän räjähtää. Onhan mullakin paineita, enkä mitenkään räjähtele.
Mutta nyt ajattelin kuitenkin yrittää parantaa itseäni, että en todellakaan rankuttaisi, enkä turhista asioista kyselisi. Mutta pidän myös omat mielipiteeni ja oman järkevyyteni. Toisaalta onko oikeus huutaa ja haukkua toinen, vaikka se kuinka "rankuttaisi"?
vielä lisäksi. Meillä on lapsia, kaikki on muuten ok (tai on yks toinenkin aika iso puute. mies on aika vahva joissakin näkökannoissa, eikä suostu niitä muuttamaan, vaikka enemistö olisi toista mieltä). Tuosta haukkumisesta on paha olo, mutta en tiedä onko se tarpeeksi iso syy erota. Pelkäsin ainakin ennen todella yksinjäämistä. Nyt pelkään sitä, että jos eroan huomaan, että mies olikin niin hyvä, että ei olisi kannattanut erota. Yksi syy on myös lapset, että olen hänen kanssaan hieman onnettomana. Ja sanotaanpa melkein ainoa onnettumuuden syy on tuo haukunta.
Jos ei tässä jo tullut. Aion ilmoittaa miehelleni, että aion muuttua, mutta sillä ei ole mikään oikeus loukata minua riitatilantessa ja en jaksa sellaista.