Hei te eronneet!!

[avuton]

kaikista teidän vastauksistanne sain lisää toivoa ja voimia tulevaan koitokseen..kyllä kai ne lapset tottuu aikanaa tähän tilanteeseen..nyt vain odottelen, että asuntoilmoitukseeni vastattaisiin..tuntuu niin kamalalta asua miehen kanssa saman katon alla ja esittää lasten nähden, että kaikki on hyvin, vaikka muutto edessä..pitäisi saada asunto mahdollisimman pian, ettei pää hajoa..

 

[ukko]

Voimia vaan sinne

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Mä erosin 3v sitten tytön isästä ja se ero oli rankka. Mies ei millään halunnut ymmärtää että tämä suhde on nyt lopullisesti loppu ja oli sitä itselläkin totuttelemista kun oli suoraan lapsuudenkodista lähtenyt miehen mukaan.

Nyt apropoo, on ero taas meneillään. Nykyisen miehen kanssa ei sittenkään se yhteinen elämä onnistunut vaikka niin kovasti luulin et tää on nyt tässä. Molemmat erot ovat olleet minun aloitteestani mutta ei se niitä ollenkaan helpoiksi tee. Kyllä sitä jättäjäkin suree päättyvää suhdetta ja mä ainakin kannan isoa syyllisyyttä siitä etten ole näissä parisuhteissa onnistunut. Pakko vain uskoa että kyllä se elämä taas hymyilee kun vaan jaksaa tämän vaikeamman vaiheen yli ja joku tarkoitus kait tälläkin on. Miestä en nurkkiin ota enää pyörimään ennen kuin tenava on maailmalla