No ei kai aina niinkään... Ihania ovat sellaiset ihmiset, joilla on itsetuntoa, itsevarmuutta, reippautta ja kohtalaista itseylpeyttä - ja samalla ovat ystävällisiä ja toiset huomioonottavia. Sellaisiakin on. Varmasti hekin osaavat nauttia oikeasta rakkaudesta ja ystävyydestä.
Henkisesti vahva ei aina ole se, joka ulospäin näyttää vahvalta ja itsevarmalta. Päinvastoin, moni peittää sisäistä epävarmuuttaan rohkealla, joskus ihan tökeröllä käytöksellä.
Ja ehkä se henkinen heikkouskaan ei aina tarkoita, että ollaan niitä romaaneitten hyviä, köyhiä, sorrettuja sankareita... Ja aina ihanasti rakastetaan ja tuetaan toisia ja ollaan moraalisesti ylempänä kuin se paha rikas linnanherra...
Eikös henkistä heikkoutta voi olla vaikkapa sellainen epävarmuus ja takertuvuus, joka ennemminkin tuhoaa suhteet.
Mutta kyllä tämä maailma tarvitsee niin vahvoja kuin heikkoja! Jokainen omilla lahjoillaan käyttäytyköön vain ihmisiksi ja tehköön omalta osaltaan maailmaa paremmaksi
