Heips! Onnea kovasti Marylle poikavauvasta!! Ja paljon onnea kaikille uusille äideille, en ole nyt ihan ajantasalla vauvatilanteesta, kun ei koneelle ihan meinaa keretä
Kerron omasta synnytyksestä, voi olla sekavaa mut naputtelen jotain;
Kaikki alkoi maanantaina 3.7. aamuyöllä 04.30. Yllättäen alkoi kipeemmät(!) supistukset 10 min välein. Ja pissitti kokoajan. Koetin käveleksiä ja keinutuolissa kiikutella, mutta supisteli aika kipeesti ja menin suihkuun aamulla. Helpotti oloa, mutta supparit eivät lopahtaneet kuten yleensä(viime 3vk sama homma..)
Supistukset jatkuivat aamupäivällä yhtä kipeinä ei mitään säännöllistä. 4-15 min välein ja aina kun nosti tai ponnisti.wc:ssä tuli veristä limaa vähän paperiin. Ei limatulppaa tai mitään muuta siihen mennessä. Eli ei toivoakaan synnytyksen käynnistymisestä, luulin.
Imuroin ja tei kotihommia jotta kipu unohtuisi. mulla oli neuvola aika 13.30 ja peruin sen koska oli aika inhottava olo. Neuvolasta käskivät soittamaan synnärille. Soitin ja sanoivat että voihan sitä tullakin jos tuntuu siltä. Ei menty vielä, matkaa 80km joten turhaa reissua välteltiin. Lähdettiin kuitenkin klo 15.00 synnäriä kohti, näytille vain..Puolivälissä sanoin miehelle et nyt loppu supparit, oli 10-20min välit.
Oltiin perillä klo 16 ja otettiin sydänkäyrät ja kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen, oli 5cm jo auki ja nopeesti kätilö kyselemään toiveita synnytyksestä ja kivunlievityksestä. Häh, se siis syntyy nyt, miehen kans sanottiin yhteen ääneen!
Kätilö suositteli ja nyt minä myös, vyöhyketerapiaa. Sain korvalehtiin magneettitarrat, laittaminen kivutonta. Luultavasti se vei kivut lähes kokonaan pois!
Suunnittelimme spinaalipuudutusta ja tehtiin kalvojen puhkaisu, koska vedet vielä tallella.
Heti sen jälkeen kätilö katsoi kohdunsuun ja se hurahti 8cm auki!
Ilokaasua siinä vetelin, kivut olivat ed.synn. verrattuna olemattomat. Ja sitten sain luvat alkaa ponnistamaan.
Kätilö sanoi pian, että vauva on kasvot edellä. Joudut ponnista maan nyt kovasti ja minähän ponnistin minkä ikinä jaksoin!!
Mies oli kokoajan silittämässä ja oli siinä lähellä. Teki kipeetä..en kerennyt saamaan mitään kipulääkkeitä tai puudutuksia.En kyllä osannut niitä enää kaivatakkaan siinä vaiheessa.
Lopulta saatiin pää näkyviin ja napanuora oli 2 kierrosta kaulan ympäri. Ei haitannut kun kiepautettiin pois. Ja sitten se viimeinen ponnistus ja ihana tunne kun kipu helliti. Vauva oli syntynyt!!
Ihanasti omalla pienellä äänellään kiljaisi ensimmäiset huutonsa ja silloin tuli itku äidillä ja isilläkin..huippu hetki..Suloinen poika syntyi 17.39. Ponnistusvaihe kesti 9min.
Minulle ei tullut repeytymiä joten tikeiltä säästyttiin.
Isukki kylvetti ja hoiti vauvan.. ja sitten saimme olla kolmestaan ihmettelemässä pientä vaavia. Voiko pieni ihminen olla niin suloinen ja rakas??
Tässä meidän tarina. Kotiuduttiin 3 päivän kuluttua synnytyksestä ja palautuminen on jo hyvällä mallilla. Maitoa riittää reilusti ja vauva on tyytyväinen.
Tsemppiä tuleviin koitoksiin!!
. Mua ei kyllä niin paljoo haittaa syntyy tuo miten vaan, tärkeintä on lopputulos <3