Heinäkuu 2006/18

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä-75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hirmuisen paljon onnea vauvoista Marylle, Sallille, Ponnarille, Assarile, Nin@lle ja Nitalle!! Toivottavasti en unohtanut mainita ketään. Täällähän on tapahtunut paljon kun en ole hetkeen ollut koneella!

Meikäläiselle ei kuulu mitään uutta. Väsymys vaivaa ja yöllä tulee nukuttua pätkissä. Onneksi ilmojen on luvattu viilenevän huomisesta alkaen. Supistuksia ei ole kuulunut vieläkään. Olen siivoillut ja kierrellyt kaupungilla. Hankalaa on tämän mahan kanssa kun pienikin rehkiminen väsyttää nopeasti.

Tsemppiä kaikille vatsan kanssa tuskaileville, yritetään jaksaa vielä! :)


 
ONNEA KAIKILLE MUILLEKKIN POKSAHTANEILLE!! Eli synnytyksestä seuraavaa kertoilisin. Tiistai yönä alkoi supistelut n. klo 24.00. En alkuun ollut varma olisiko lähtö nyt todella käsillä, ja itsekseni köllöttelin sängyssä ja yritin laskea välejä. Noin reilun puolen tunnin kuluttua sanoin miehelle joka heräsi vessassa käymään, että saattaa olla että tänä yönä lähdetään. Tästä n. puolituntia eteenpäin supistelut muuttuivat todella kipeiksi, eli aloin todenteolla puuskuttamaan ja haukkomaan happea. Kipu alkoi kasvaa joka supistuksella. Väliä tällöin n. 10min. Puoli kahden aikaan mies soitti sairaalaan ja kysyi milloin sopisi lähteä tulemaan. Sieltä suositeltiin suihkuun menoa ja odottelua, sillä joskus supistelut loppuvat. Menin makaamaan suihkun lattialle. Kahden supistuksen ajan kärsin siellä olla, jolloin ilmoitin miehelle että nyt riitti me lähdemme sinne sairaalaan heti. Mies pyöri aivan pyörryksissä ympäri asuntoa..monesti olimme yhdessä käyneet läpi mitä otetaan mukaan, mutta ilmeisesti aivan turhaan. Ajomatka sairaalaan kesti n. 25min jonka aikana supisteluja tuli n. 5 min välein. Sairaalassa olimme klo 2.45, siellä katsoivat että olin auki n. 3,5-4cm ja synnytys oli käynnistynyt. Pääsimme suoraan synnytyssaliin. Siellä sitten hengittelin ilokaasua supistusten ajan. Limatulppa irtosi n.klo 5.00. Valtava pitkä klöntti, luulin ensin että napanuora pullahti esiin. Supistelut jatkuivat säännöllisinä n.4-5min välein aina aamu kahdeksaan jolloin tultiin tekemään sisätutkimus. Paikat reilu 5cm auki ja kätilö lupasi että ruvetaan laittamaan minua valmiiksi epiduraalia varten. Sain tippaa ja kalvot puhkaistiin. Tähän asti olo oli kokoajan todella hyvä ja ilokaasu auttoi mukavasti. Kalvojen puhkaisu muutti supistusten luonnetta niin että ilokaasusta ei enään ollut juurikaan apua. Kipu muuttui todella sietämättömäksi ja vihdoinkin anestesia lääkäri saapui huoneeseen. Tästä eteenpäin en oikein muista selvästi mitä on tapahtunut. Minua yritettiin pitää piikityksen ajan paikallaan josta ei meinannut tulla mitään. Huusin ja sätkin. Eli epiduraalin laiton jälkeen piti maata paikallaan puoli tuntia. Tämä oli synnytyksen pahin hetki. Puristin kaasunaamaria, revin lakanoita, odotin sitä paratiisia mitä oli lupailtu, turhaan. Kun vihdoinkin sain luvan vaihtaa asentoa en enään kivun vuoksi pystynyt liikkumaan. Kätilö tarkisti alapään tilanteen ja yllätykseksi olin valmis aloittamaan ponnistuksen. Tästä eteenpäin kipu helpotti, eli vauva oli ollut jotenkin niin alhaalla että se oli painanut jotain..siis makuuasento oli tuolloin pahin mahdollinen. Nousin alkuun sängyn vierelle seisaaltani ja tästä lopulta takaisin sänkyyn. Jossain vaiheessa haettiin toinen kätilö avuksi ja ponnistelin vauvan ulos jalat heidän olkiin painaen. Väliliha leikattiin ja sain pienen repeytymän tämän jatkeeksi. Vauva nostettiin rinnalle ja isä katkaisi napanuoran. Poika oli harmaa ja hiukan apaattinen, mutta sai pisteitä 9. Itseäni ruvettiin parsimaan kasaan kun kätilö ja isä lähtivät kylvettämään poikaa. Tämän jälkeen sain kapaloidun ihanuuden rinnalleni kahdeksi tunniksi, kun kätilöt riensivät hoitamaan hankalaa synnytystä naapurihuoneeseen. Synnytyssalista meidät siirrettiin lopulta perhehuoneeseen jossa vietimme ihanat neljä päivää nauttien täysihoidosta ja ihastellen pientä aarrettamme. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi hyvät fiilikset.

No toivottavasti tuosta saa jotain tolkkua..Tällä hetkellä harjoittelemme imetystä ja kotona oloa. Itselläni välilihan haava kipeytyi jostain syystä niin että jouduin tänään hakemaan apua lääkäristä ja mies onkin sen vuoksi hoitanut kaikki kotityöt ja vauvan hoidon. Innolla odottelen että pääsen itsekkin vauvanhoitohommiin. No nyt nukkumaan ja peukut pystyyn jos vaikka ensi yönä olisi jonkun muun vuoro nautiskella ilokaasua..
 
Moikka! En todellakaan odottanut vielä tässä vaiheessa viettäväni yötä näin, mutta klo 22 jälkeen ihan tyhjästä alkoi tulla kipeitä supistuksia ja ne on jatkuneet läpi yön.. Alkoivat kymmenestä minuutista ja tulevat nyt 7-8 min välein. Väliajat pystyn kyllä rentoutumaan, mutta nukkunut en ole hetkeäkään. Toistaiseksi pärjään näin ja yritän kuluttaa vaan aikaa supistuksesta toiseen. En vieläkään ole ihan vakuuttunut onko tämä jo menoa vaan suhtaudun edelleen varmuuden vuoksi hieman pessimistisesti.. Aika pettymys se olisi jos supistukset nyt vielä lakkaisivat! On muuten aika tarkka lapsi jos tänään aikoo syntyä -katsotaan kuinka käy :)

Hanne 40+0

 
27.6. Karina
28.6. ilona, Englanti, esikoinen
29.6. Ellinoora, Kätilöopisto
29.6.-6.7. Nyyssönen
29.6. Rinkeli, 26, TYKS, esikoinen
* poika 19.6., 4145 g, 54 cm
30.6. Satu, 27v., Helsinki, esikoinen
* tyttö 11.7, 4050g, 51cm
30.6. Salli, 30 v, SEKS, ensimmäinen
* poika 10.7., 4920 g, 55 cm
30.6. Piritta, Kätilöopisto
30.6. nene, 29 v, toinen
1.7. Essi, TAYS
2.7. Eija, 34, Naistenklinikka, esikoinen
3.7. Nin@, 21v., Satakunnan keskuss., esikoinen
* poika 12.7., 3670 g, 51,5 cm
3.7. Anne, 21v.,P-KKS, toinen
* poika 22.6., 3610 g, 49 cm
4.7. Lalla, 28v,Mikkeli, kolmas
* poika 3.7., 3360g, 51cm
5.7. Saara, 21v, PHKS, ensimmäinen
* poika 28.6., 2810 g, 48 cm
5.7. tyttö82 23v kätilöopisto ensimmäinen
* tyttö 23.6, 3275g, 50cm
6.7. minna, naistenklinikka, 23, ensimmäinen
* poika 22.6., 2950 g, 48 cm
6.7. pinja, kätilöopisto, 31, kolmas
7.7. Mary, vaasa, 29 v., esikoinen
* poika 5.7., 4265 g, 54 cm
7.7. neitoperho, K-HKS, 29v, kolmas
7.7. Ulpu, 27, Mikkeli, ensimmäinen
8.7. ponnari, Jorvi, 28, esikoinen
* poika 12.7., 3720 g, 52cm
8.7. Manteli, KOS, 25, esikoinen
* tyttö 26.6. 3120g, 48 cm
11.7. Enna, Vks, 29, toinen
12.7. Tuulia, K-PKS
12.7. Katjuska, Oulu, ensimmäinen
12.7. Äityli78, 27v, KOKS, kolmas
13.7.Emily,26v,Hyvinkää,toinen
13.7. Liuku, 19v, Helsinki NKL, esikoinen
13.7. minä-75, 30 v,OYS,kolmas
14.7. Assari, 33 v, Porvoo, ensimmäinen
* tyttö, 12.7., 3940 g, 50 cm
14.7. Minttu, 25v, Lappeenranta
15.7. Pike, 31 v, K-SKS, toinen
16.7. Anne, 36v, Helsinki NKL, toinen
16.7. Nitta,25, esikoinen
17.7. Eewi, 23v, Hyvinkää, toinen
18.7. Tiina, 26v, OYS, esikoinen
18.7. Hanne, 26v, Tays, esikoinen
19.7. Maaria, 27 v, Helsinki, esikoinen
19.7. Heidi, 37 v, Kättäri, toinen
19.7. Ani, Tays, esikoinen
20.7. Kata, 29 v. Tays, ensimmäinen
20.7. Ansku, neljäs
20.7. Illusia, 29 v, Tammisaari, esikoinen
21.7. Saimi, 31v. Tays, esikoinen
21.7. Sunnu76, Vaasan ks, pikkukakkonen
22.7. Pipari, 25v, Jorvi, toinen
23.7. Eeva, 28 v, Porvoo, esikoinen
24.7. Sari, 30 v, toinen
25.7 Mimmu, 29 v, esikoinen
26.7. Minä, 22v, EKKS,toinen
27.7. mimmuli, 30 v, Tays, toinen
27.7. kirsi.73, Kätilöopisto, kolmas
28.7. Satu, 24 v, Porvoo, esikoinen
30.7. Emo, 28 v, toinen
30.7. Kesämamma 06, 31v, ensimmäinen
31.7. nada67, Tampere

Toivottavasti tuli otettua oikea lista... Tulin kertomaan pikaisesti, että poika syntyi meillekin ja huomenna ikää on jo kuukausi. En vain ole jaksanut/ehtinyt kirjoittelemaan. Muutenkin yritän kertoa tarkemmin jossain vaiheessa.

Onnittelut kaikille muille vauvansa jo saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!
 
Onnittelet Rinkelille perheineen. Teillekin tuli reilun kokoinen poika.

Minulla meni päivä tänään paremmin. Oli hyvä ystävä käymässä ja miehen perjantaina alkava loma lämmittää mieltä. Kipujakaan ei ole ollut. Eilen oli todella kypsä päivä ja kipujakin oli. Varmaan on paljon jo synnyttäneitä, kun tänään on ollut listalla niin hiljaista...
 
Heissan!

Täällä kotona tuhisee nyt pieni tyttö vaunuissa! Vauva syntyi 13.7. klo 16.27. Mitat 3600 g ja 50 cm. La olisi ollut vasta 23.7. ,mutta tyttö päätti tulla hieman aiemmin, joka toki sopi minulle. Pääsi eroon norsun jaloista :)

Synnytys lähto käyntiin ke 12.7. klo 16 paikkeilla. Tunsin, kun housuihin lorahti jotain. Oltiin miehen kans kauppaan lähdössä, joten laitoin siteen.

Kaupassa sitten kassalla taas tuntui lorahtavan jotain. En sitten oikein osannut tulkita, onko se limatulppaa vai lapsivettä.

Supistuksia alkoi tulla klo 18 aikaan. Säännölliseksi ne muuttui klo 23 aikaan. Yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Olin suihkussa pariin otteeseen ja lämmintä kauratyynyä myös käytin.

Supistuksia tuli jo noin 5 minuutin välein. Osa oli kipeämpiä ja osa miedompia, joten en oikein tiennyt, onko ne kaikki "oikeita".

Mies sitten sanoi, että eikö nyt pitäisi jo ainakin soitttaa sinne synnärille. Klo oli silloin jotain 01.30. Soitin ja sanoin tilanteen, käskivät tulla, että katotaan tilanne. Kotoa lähdettiin klo 2.22 (aika jäi mieleen, kun auton kelloa katsoin...).

Perillä oltiin klo 3. Olin käyrällä reilun tunnin, supistukset 5 min. välein. Kohdunsuu oli auki kahdelle sormelle ja kohdunkaula hävinnyt.

Seuraavaksi menin suihkuun 45 min. Sitten mentiin lepohuoneeseen. Mies nukkui hetken, mutta ei onnistunut iteltä! Sain sitten jotain klo 8.30 petidiiniä, mutta se ei tehonnut.

Sain myös akvarakkuloita vatsan puolelle (auttoivat) ja selän puolelle. Selän puolella eivät auttaneet. Siirryttin sitten saliin klo 10.30 Silloin kohdunsuu oli auki jotain 4 cm. Siellä aloin ottaan ilokaasua ja keinuttelin jumppapallolla. Siinä tuli oltua joku tunti, sitten kohdunsuu oli auki 8cm jotain klo 13 jälkeen.

Sitten ehkä olikin kipein vaihe, kun vauvan pää painoi kohdunsuuta ja vielä loppu aukeaminen kesti vielä 1, 5h. Mutta niin sitä mentiin ilokaasun voimin supparista toiseen :)

Ponnistaminen kesti 43 minuuttia. Tuloksena mitä suloisin tyttö :) Onnekseni en saanut kuin pienen repeämän, joka ei vaatinut edes tikkiä.

Tänään tultiin siis kotiin. Imetys on alkanut sujumaan alkuvaikeuksien jälkeen jo paremmin. Huomenna mennään neuvolaan, näkee miten paino lähtee nousuun.


Eeva ja Papu 5 pv
 
27.6. Karina
28.6. ilona, Englanti, esikoinen
29.6. Ellinoora, Kätilöopisto
29.6.-6.7. Nyyssönen
29.6. Rinkeli, 26, TYKS, esikoinen
* poika 19.6., 4145 g, 54 cm
30.6. Satu, 27v., Helsinki, esikoinen
* tyttö 11.7, 4050g, 51cm
30.6. Salli, 30 v, SEKS, ensimmäinen
* poika 10.7., 4920 g, 55 cm
30.6. Piritta, Kätilöopisto
30.6. nene, 29 v, toinen
1.7. Essi, TAYS
2.7. Eija, 34, Naistenklinikka, esikoinen
3.7. Nin@, 21v., Satakunnan keskuss., esikoinen
* poika 12.7., 3670 g, 51,5 cm
3.7. Anne, 21v.,P-KKS, toinen
* poika 22.6., 3610 g, 49 cm
4.7. Lalla, 28v,Mikkeli, kolmas
* poika 3.7., 3360g, 51cm
5.7. Saara, 21v, PHKS, ensimmäinen
* poika 28.6., 2810 g, 48 cm
5.7. tyttö82 23v kätilöopisto ensimmäinen
* tyttö 23.6, 3275g, 50cm
6.7. minna, naistenklinikka, 23, ensimmäinen
* poika 22.6., 2950 g, 48 cm
6.7. pinja, kätilöopisto, 31, kolmas
7.7. Mary, vaasa, 29 v., esikoinen
* poika 5.7., 4265 g, 54 cm
7.7. neitoperho, K-HKS, 29v, kolmas
7.7. Ulpu, 27, Mikkeli, ensimmäinen
8.7. ponnari, Jorvi, 28, esikoinen
* poika 12.7., 3720 g, 52cm
8.7. Manteli, KOS, 25, esikoinen
* tyttö 26.6. 3120g, 48 cm
11.7. Enna, Vks, 29, toinen
12.7. Tuulia, K-PKS
12.7. Katjuska, Oulu, ensimmäinen
12.7. Äityli78, 27v, KOKS, kolmas
13.7.Emily,26v,Hyvinkää,toinen
13.7. Liuku, 19v, Helsinki NKL, esikoinen
13.7. minä-75, 30 v,OYS,kolmas
14.7. Assari, 33 v, Porvoo, ensimmäinen
* tyttö, 12.7., 3940 g, 50 cm
14.7. Minttu, 25v, Lappeenranta
15.7. Pike, 31 v, K-SKS, toinen
16.7. Anne, 36v, Helsinki NKL, toinen
16.7. Nitta,25, esikoinen
17.7. Eewi, 23v, Hyvinkää, toinen
18.7. Tiina, 26v, OYS, esikoinen
18.7. Hanne, 26v, Tays, esikoinen
19.7. Maaria, 27 v, Helsinki, esikoinen
19.7. Heidi, 37 v, Kättäri, toinen
19.7. Ani, Tays, esikoinen
20.7. Kata, 29 v. Tays, ensimmäinen
20.7. Ansku, neljäs
20.7. Illusia, 29 v, Tammisaari, esikoinen
21.7. Saimi, 31v. Tays, esikoinen
21.7. Sunnu76, Vaasan ks, pikkukakkonen
22.7. Pipari, 25v, Jorvi, toinen
23.7. Eeva, 28 v, Porvoo, esikoinen
*tyttö 13.7.,3600g,50cm
24.7. Sari, 30 v, toinen
25.7 Mimmu, 29 v, esikoinen
26.7. Minä, 22v, EKKS,toinen
27.7. mimmuli, 30 v, Tays, toinen
27.7. kirsi.73, Kätilöopisto, kolmas
28.7. Satu, 24 v, Porvoo, esikoinen
30.7. Emo, 28 v, toinen
30.7. Kesämamma 06, 31v, ensimmäinen
31.7. nada67, Tampere
 
Onnea pikkuprinsessan johdosta Eevalle!
Lisäsin vauvan tietosi tohon listaan.

Ja "kivakiva"-nimimerkille: Sinä tuskin kuulut heinäkuisiin.Kertakaikkiaan asiatonta tulla tällaiseen odottavien ketjuun tommosta kirjottelee.

Täällä 40+6 rv menossa ja ei vauva kiirehdi maailmaan...Mites Liuku,ootko viel kokonaisena?
 
Moi ja Oikein Paljon Onnea kaikille vauvan saaneille!! Teitä on jo niin monta, että unohdan kuitenkin jonkun, jos alan nimiä kirjoitteleen.. :)
Mulle tehtiin siis sektio 10.7 ja maailmaan tuli aivan ihana pieni tyttövauva. Painoa 3090g ja pituutta 48cm. Pisteet 9 ja päänympärys 34,2.
Leikkausta edeltävän yön nukuin ihan ok, nukahtamislääkkeen ansiosta.. Ja aamulla heräsin ja vain vähän jännitti. Mies tuli sairaalaan 7.30 ja sitten odoteltiin leikkaussaliin lähtöä.. Sinne lähdettiin joskus 8.30 ja mua alettiin valmistella leikkausta varten. Spinaalipuudutuksen laittaminen sattui tosi kovaa, mut onneksi se kipu oli kuitenkin pian ohi. Valmistelujen jälkeen itse leikkaus sujui nopesti. Mies istui pääni vieressä ja silitti mua välillä :) Sitten kello 9.07 kuului parkaisu ja lääkäri sanoi "tyttö tuli". Uskomaton tunne täytti sydämen, olin tosi onnellinen ja hämillään, kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Vauva pidettiin pari minuuttia kasvojeni vieressä ja sitten häntä lähdettiin kylvettämään ja isi lähti mukaan. Sitten mua alettiin tikkailemaan. Se kesti aika kauan ja välillä tuli vähän huono olo, kun tunsi miten sisuskaluja myllerrettiin, kipua ei tuntunut, paitsi räjähtävä päänsärky, joka alkoi yhtäkkiä.. Leikkaussaliin soitettiin pian tiedot vauvan painosta ja että kaikki ok!
Sitten mut vietiin heräämöön, jossa olin n 3 tuntia.. ja sen jälkeen pääsin huoneeseen. Tuore isi oli siellä ja vauva tuotiin myös pian.. Jotenkin se loppuilta ja päivä meni aika sumussa, enkä hirveesti muista mitään. Yöllä en nukkunut yhtään, mulla oli kauheet jälkisupistukset. Johtui varmasti siitä, että mulle tiputettiin pullollinen kohtua supistavaa lääkettä.. Tuskat oli kyllä valtavat..
Seuraavana aamuna poistettiin katetri ja tippaletkut ja sain nousta ylös.. huh, että oli huono olo, mut siitä se koheni päivän mittaan kun isi tuli paikalle ja toi vauvan huoneeseen.. Vieraitakin kävi, mutta olin tosi väsynyt ja kipeä.. Imetys ei meinannut aluksi sujua ja mulla oli kovat päänsäryt..
pääkipua kesti koko viikon ja illat meni makuulla enkä jaksanut hoitaa vauvaa ja se itketti mua kovasti. Onneksi mies oli tosi ihana ja kannustava. Torstaina pääsimme perhehuoneeseen ja se oli kuin lottovoitto.. Lauantaina mulle tehtiin veripaikkaus päänsäryn takia, eli omaa vertani pistettiin neulalla selkään samaa reittiä,josta spinaalipuudutus oli laitettu.. Todennäköisesti tulen kärsimään päänsärystä aina, jos joudun ottaan selkäydinpuudutuksen.. mutta onneksi se veripaikkaus ei ollut iso juttu, vaikka aluksi pelotti!
Lauantaina päätettiin sitten, että sunnuntaina lähdetään kotiin ja kyllä oli ihanaa tulla takas.. ja vauvan kanssa..
Vauva on tosi ihana, itku tulee silmään kun sitä kattoo.. Tähän asti kaikki on mennyt ihan kivasti, vauva nukkuu 3-4 tunnin pätkiä ja hereillä jaksaa olla vähän aikaa ja sitten taas syödään ja nukutaan. :) Maitoa on ainakin tähän asti riittänyt, huomenna tulee terveydenhoitaja käymään, joten nähdään onko paino noussut..
Oon ollut tosi herkässä mielentilassa, mutta itkut on kyllä onnenitkuja.. kaikki kokemani kivut on kyllä pienen aarteen arvoisia!! :)
Tsemppiä vielä teille isojen vatsojenne kanssa tuskailevat, kyllä se odotus palkitaan!!
 
27.6. Karina
28.6. ilona, Englanti, esikoinen
29.6. Ellinoora, Kätilöopisto
29.6.-6.7. Nyyssönen
29.6. Rinkeli, 26, TYKS, esikoinen
* poika 19.6., 4145 g, 54 cm
30.6. Satu, 27v., Helsinki, esikoinen
* tyttö 11.7, 4050g, 51cm
30.6. Salli, 30 v, SEKS, ensimmäinen
* poika 10.7., 4920 g, 55 cm
30.6. Piritta, Kätilöopisto
30.6. nene, 29 v, toinen
1.7. Essi, TAYS
2.7. Eija, 34, Naistenklinikka, esikoinen
3.7. Nin@, 21v., Satakunnan keskuss., esikoinen
* poika 12.7., 3670 g, 51,5 cm
3.7. Anne, 21v.,P-KKS, toinen
* poika 22.6., 3610 g, 49 cm
4.7. Lalla, 28v,Mikkeli, kolmas
* poika 3.7., 3360g, 51cm
5.7. Saara, 21v, PHKS, ensimmäinen
* poika 28.6., 2810 g, 48 cm
5.7. tyttö82 23v kätilöopisto ensimmäinen
* tyttö 23.6, 3275g, 50cm
6.7. minna, naistenklinikka, 23, ensimmäinen
* poika 22.6., 2950 g, 48 cm
6.7. pinja, kätilöopisto, 31, kolmas
7.7. Mary, vaasa, 29 v., esikoinen
* poika 5.7., 4265 g, 54 cm
7.7. neitoperho, K-HKS, 29v, kolmas
7.7. Ulpu, 27, Mikkeli, ensimmäinen
8.7. ponnari, Jorvi, 28, esikoinen
* poika 12.7., 3720 g, 52cm
8.7. Manteli, KOS, 25, esikoinen
* tyttö 26.6. 3120g, 48 cm
11.7. Enna, Vks, 29, toinen
12.7. Tuulia, K-PKS
12.7. Katjuska, Oulu, ensimmäinen
12.7. Äityli78, 27v, KOKS, kolmas
13.7.Emily,26v,Hyvinkää,toinen
13.7. Liuku, 19v, Helsinki NKL, esikoinen
13.7. minä-75, 30 v,OYS,kolmas
14.7. Assari, 33 v, Porvoo, ensimmäinen
* tyttö, 12.7., 3940 g, 50 cm
14.7. Minttu, 25v, Lappeenranta
15.7. Pike, 31 v, K-SKS, toinen
16.7. Anne, 36v, Helsinki NKL, toinen
16.7. Nitta,25, esikoinen
* tyttö, 10.7., 3090g, 48cm
17.7. Eewi, 23v, Hyvinkää, toinen
18.7. Tiina, 26v, OYS, esikoinen
18.7. Hanne, 26v, Tays, esikoinen
19.7. Maaria, 27 v, Helsinki, esikoinen
19.7. Heidi, 37 v, Kättäri, toinen
19.7. Ani, Tays, esikoinen
20.7. Kata, 29 v. Tays, ensimmäinen
20.7. Ansku, neljäs
20.7. Illusia, 29 v, Tammisaari, esikoinen
21.7. Saimi, 31v. Tays, esikoinen
21.7. Sunnu76, Vaasan ks, pikkukakkonen
22.7. Pipari, 25v, Jorvi, toinen
23.7. Eeva, 28 v, Porvoo, esikoinen
*tyttö 13.7.,3600g,50cm
24.7. Sari, 30 v, toinen
25.7 Mimmu, 29 v, esikoinen
26.7. Minä, 22v, EKKS,toinen
27.7. mimmuli, 30 v, Tays, toinen
27.7. kirsi.73, Kätilöopisto, kolmas
28.7. Satu, 24 v, Porvoo, esikoinen
30.7. Emo, 28 v, toinen
30.7. Kesämamma 06, 31v, ensimmäinen
31.7. nada67, Tampere
 
Oiskohan Liuku jo päässy sit synnyttämään,ku ei vastaa :)
Kiitos Nitta synnytyskertomuksesta.Toi spinaalipäänsärky on harvinainen, harmi, että sulle sattu se. Mun miehen siskolle tuli kans tänä keväänä sellanen ja sai sen veripaikan.
Tänään tuli yks kipeempi supistus.Tai sellanen puukonpiston tuntonen kipu oikeella puolella vatsaa ja kesti puoli tuntia ja meni ohi.Kerran aiemminki on täs loppuraskaudes tollanen ollu.
Nyt illalla oli menkkamaista selkäsärkyä,mut seki meni ohi.
Saa nähä enteileekö noi oireet mitään.Ois jo mukava lähteä synnyttämään.
rv 40+6...
 
Paljon onnea Rinkelille pojasta ja Eevalle tytöstä! Mua alkaa aina itkettää kun luen teidän heinäkuisten synnytyskertomuksia... voin vain kuvitella sen liikutuksen tunteen kun ensi kerran näkee vauvan.

Tämä päivä alkoi huonosti. Heti aamulla oli itkuinen olo. Parisuhdeasiat rassaavat mua oikein todella nyt, vaikka pitäisi vain keskittyä lähestyvään synnytykseen. Mies on ahdistunut vauvan tulosta ja aivan lukossa. Yritän vain olla vaatimatta häneltä mitään. Välillä niin kaipaisi olkapäätä, johon tukeutua ja kertoa peloista ja huolista. En kai ole koskaan ole tuntenut itseäni näin yksinäiseksi. Luin kirjaa, joka käsitteli äidin ja vauvan varhaista vuorovaikutusta. Miten tällainen ahdistunut ihminen sitten osaa olla hyvin vuorovaikutuksessa vauvansa kanssa kun koko ajan vain itkettää. Kirjan mukaan vauva vaistoaa jo kohdussa kaikki äitinsä tunnetilat, jotka välittyvät lapseen. Ja se antaakin aihetta uuteen ahdistukseen siitä, olenko jo pilannut lapsen elämän ennen kuin hän edes on syntynyt. Kuulostaa varmasti ihan älyttömältä, mutta tällaisia ajatuksia mielessä pyörii. Onneksi jokainen päivä ei ole näin synkkä ja toivottavasti huomenna on jo parempi olo.

Synnytyksestä ei edelleenkään mitään merkkejä. Perjantaina tulisi sitten 40 viikkoa täyteen. Uskomatonta, kuinka nopeasti aika on mennyt!

Hyviä vointeja kaikille!
 
Ponnarille....Välilihan leikkauksen jälkeen istuminen ei ole herkkua,mutta uimarenkaan päällä istuminen helpottaa kantsii testata.Itselläni välilihan leikkaus tehtiin puudutuksen kera,joka ei ehtinyt tehota eli oli kivulias juttu...Synnytyksestä pe 4vkoa ja ompeleet tosi kipeät tikit ei ole sulanut vaik 2vkoa niiden sulamiseen normaalisti menee,ompeleet repes cviime viikol mut eivät niille mitään tee ens viikolla katsovat uudestaa neuvolan yhteydessä mua jospa sitten lääkäri nippaisee tikit pois koska ne ovat tosi kipeät,en edes tienny kuinka syvälle ommeltu,kunnes kivun tullessa koitin missä kipu tuntuu ja oli ommeltu tosi syvälle asti.

Limatulpasta...itel irtos 22 illalla 22.6 ja lapsivedet meni 03.50 ja lapsi synty 23.6 16.31 et tosi nopeasti sit tapahtu ite just ajattelin et 2vkoakin voi mennä,mut ihana se oli ettei tarvinu "hermoilla" sitä sitten tuli ihan yllätyksenä kun lapsivedet sit menikin ihan tosi rennoin ja hyvin mielin lähdin synnyttämään ja mies oli niin rauhallinen et olin kyl tosi yllättynyt,keräili loput tavarat ja kävi suihkussa ja teki mukaan eväät....

Tässä just lisää taas tuli itelle vuosia ja vieraita käyny parina päivänä joten en ole ehtiny koneella paljon istua ja toi istuminen ei mitää herkkua vielkää ole joten eiköhän tästä parantuminen jo vois sillai alkaakin:)

PALJON ONNEA KAIKILLE VAUVAN SAANNEILLE TAAS!!!! täällähän alkoi tapahtua viikonlopun ja alkuviikon aikana oikien urakalla:) jännästi meni et niil jol oli la kesäkuun lopulla lapset syntyneet heinäkuun puolella reilusti ja niil jol la heinäkuun alussa lapset syntyneet kesäkuun puolella,usea tollanen sattumaahan tuo mutta hauska seurailla vain:)

Neuvolas vauvan kans käyty ja painoa tullut pikkusen niukasti vielkin,mut nousussa ollaan hyvin nyt vauveli 3525g syntymäpainohan oli 3275g.Jälivuoto tosi niukkaa enää:) mut tikit tosiaan tosi kipeät vihlovat 24h ens viikolla nippasee lääkäri ne pois.Muuten kivasti mennyt vauveli voi hyvin ja on tosi kiltti nukkuu ja syö ja seurustelee:)imetys sujuu hyvin ja maitoa suihkuu pikkuneidin silmille asti kun maitoa tosiaan tulee paljon,mutta en valita hyvä ,että tulee!!!!


T:tyttö82 ja sydänkäpysemme :)

 
PALJON ONNEA NITALLE JA JAKSAMISTA:) kyllä kaikki kipu jne on sen arvoista,kunvauvan sit saa syliin!!!!!!

Joo kyllä tuo kivakiva kirjoittelija oli joku ihmeen "häirikkö"eikä varmasti heinäkuulaisia,mutta jätämme hänet sitten kummalisten ajatusten kanssa omaan maailmaansa!!!!!

 
Saimille jaksamista!!!!! uskon kyllä ,että tulet pärjäämän lapsen kanssa hyvin se vain menee luonnostaan ja kaiken sitä oppii pikkuhiljaa:) Kohta pääset varmasti tositoimiin ja mies saattaa sitten yllättää sinut olemalla mitä suurempi tuki.Kun miehesi näkee vauvan ekaa kertaa hän varmasti sulaa eihän voi vastustaa sitä ihanaa pikku tuhisijaaa,vaikka nyt tuntuu että hän on ahdistunut.usko vain että kaikki järjestyy miehesikin ajatuksissa,kun lapsi on syntynyt ja pääsette arjesta kiinni.Suuri hali sinnepäin hengessä ollaan mukana ja zemppiä synnytykseen.Kyllä sitä ite tunsi kans hjotenkin hassusti yksinäiseksi olon loppuraskaudessa ja kaipas olkapäätä,mutta mies on yllättänyt täysin vauvan syntymän jälkeen ja synnytyksessä hän yllätti täysin minut,oli ihana enkä voinut 7uskoa hänestä sellasia superpuolia edes näkeväni:)asioilla vain on tapana järjestyä!!!!



 
Nyt olen jo ihan sekaisin näistä vauvoista... Onnea niille perheille, joita en ole aiemmin onnitellut! Ja synnytystarinat on aina parasta lukemista! Kiitos.

Saimi, nuo sun tuntemukset on ihan tavallisia, ei huolta. Tai tietty teillä voi olla pahojakin ongelmia (?), mutta yleisesti ottaen nainen on tässä loppumetreillä aika herkkä ja miehen on vaikea vastata kaikkiin naisen odotuksiin. Voi siinä lukkoon mennä. Mutta varmasti isäkin rakastuu teidän vauveliin ja on siitä onnellinen! Toivottavasti on tulossa synnytykseen... On se vaan huima hetki. Mieheni on ainakin ollut ikionnellinen kahdesta synnytys-kokemuksestaan ja ollut minulle hyödyksi.

Mutta huomenna taas neuvolaan ja kyllä kypsyttää. Olisin jo mielelläni synnyrillä. Ja kaiken huipuksi olen alkanut mussuttamaan kaikkia herkkuja loppumetreillä ja masentaa ne punnitukset.

Tilasin muuten netistä Carriwell-merkkiset imetysliivit. On todella miellyttävät, suosittelen. Ei ole saumoja ja kuppikoko elää tarpeen mukaan.
 
Rv 41+0 menossa eli tasan viikolla ylittyny laskettuaika.

Olihan tää ootettavissaki, ku edelliset 41+6 ja 41+3 syntyneet.
Mutta sais jo pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtumaan. Lähinnä harmittaa se, että ku kesä kuluu täs ootellessa. Ku ois jo vauva syntyny, ni pääsis perheen kans kesälomareissuunkin.
No viikon päästä meen äitipolille yliaikaisseurantaan,sit 2vk yli.Joissain kunnissa pääsee yliaikaisseurantaan jo 10 pv ylimenon jälkeen... Toivottavasti ois jo siihen äitipolikäyntiin mennes itekseen syntyny. Nehän ei välttämättä vielä sittekään käynnistä synnytystä jos kaikki ok. Mut periaattees heinäkuun puolella tän pitäs kyllä syntyä.

Saimille voimia! Toi itkuisuus ja herkkyys johtuu kyllä hormoneista ja on ihan normaalia. Eihän sitä omia ajatuksia pysty muuttamaan ja ahdistusta poistamaan, jos sellainen päällä on.
Toki kannattaa miehelle kertoa, et tää mun olotila johtuu raskauden hormoneista ja kaipaisin läheisyyttä ja tukea. Eihän se tilannetta varmasti pahennakaan.Kokeile.
Mä oon ainaki kerran täs loppuraskaudessa joutunu sen miehelle kertomaan ja ei siitä haittaa ollu.Meille tosin jo kolmas tulossa,mutta ihan samalla lailla sitä kaipaa ite läheisyyttä täs vaihees.Varsinki ku meillä on noi edelliset lapset pieniä,ni tuntuu,että on ite vaan äiti ja antavana osapuolena.Välillä haluaa kuitenki olla avuton itsekin ja miehen kainalossa.

Taas pistävä kipu mahassa,jännä ku tällasia supistuksia ei ollu viime raskaudes ollenkaan.Vain niitä selkeitä synnytyssupistuksia.Jotka kesti noin minuutin ja sit oli taukoa.Nyt sellasia jotka kestää pidempään,eilen jopa puoli tuntia kerrallaan vatsa supistuneena ja kipeenä.

 
Heippa kaikille ja onnitteluja uusille vauvan saaneille.
Täälä ei tapahdu mitään. Maanantain neuvolassa kaikki oli ihan ok ja neuvolan kätilöterkka kokeili kohdunsuun tilanteen joka onneksi oli 1,5 cm auki! Kuitenkaan mitään ihmeempiä supistuksia ei ole ollut että sinänsä kiva että on jotain tapahtunut. Enään ei olis kun 8.5 cm jäljellä ;)
Huomenna on taas neuvola ja sitten varataan aika Hyvinkäälle ens keskiviikoksi. Täällä tosiaan pääsee siihen 10 päivää yli tarkastukseen. Mutta eihän ne mitään tee jos kaikki on hyvin.
Alkaa jollain lailla rassaamaan kun kaikki soittelee ja kyselee joko, joko ja anoppikin soitti ja sanoi että koitas nyt pyöräyttää se maailmaan että he pääsevät taas lomareissuun. Luulevat olevansa ainoita jotka voivat hoitaa esikoista sen aikaa kun ollaan synnyttämässä. Mä oon monta kertaa niille sanonut että ei tarvitse päivystää meidän takia koska mun puolen suku on tosi iso ja kaikki asuu 5km:n säteellä joten kyllä aina joku pystyy tulemaan. Siis ymmärrän kyllä että ne haluaa auttaa mutta jotenkin se tapa millä asian esittää niin oli kurja. Ihan kun me nyt pilattais niitten loma.

Vauva liikkuu kovasti ja alkaa jo olemaan tosi ahdasta. Ihan kipeetä tekee kun pyörittelee pyllyä ja muljuttelee jalkoja vasempaan kylkeen.

eewi 40+3
 
Ihan ensiksi hirveästi onnea kaikille vauvan saaneille, vauvoja on tullut tässä välissä kun on ollut pois. Tuntuu että ois ikuisuus kun tänne kirjoitin vaikka se oli viime sunnuntaina viimeksi=).

Eli tänään pääsin kotiin sairaalasta mukanani suloinen tyttö. Tyttö siis syntyi 17.7 klo 3.50. Painoa oli 3350g ja 51 cm.
Eka ilta on mennyt kivasti ja ihanaa olla kotona. isot veljet ylpeänä hoidelleet ja nyt kaikki nukkumassa paitsi minä ja mies, pitäisi itekin malttaa levätä, mutta näin kun tulee kotiin niin käy jotenkin ylikierroksilla.
Tässä synnytystarinaa:
Minuahan supisteli jo monena päivänä, mutta aina loppuivat, mutta sunnuntaina sitten jatkuivat...klo 1 yöllä lähdimme sairaalaan. KOhdunsuu oli sitten jo 7 cm auki, pärjäilin vielä ilokaasulla ja kauratyynällä, olo oli vielä suht ok kun supistuksilla oli taukoa ja jotain vielä vitsailin miehelle että kuvittelen aina supistuksen tullessa että olen aallonharjalla ja pakenen tappajahaita... =) Sitten kätilö ehdotti että haluaisinko vielä jotain, minispinaalin voisi vielä laittaa siinä vaiheessa. No ajattelin että paras ottaa ja siinä sitten supistukset alkoikin olla niin tiheään ettei juuri taukoa ollut, onneksi otin. Minispinaali vei pahimman terän varsinkin selänpuolelta. Sitten lorahti lapsivedet. Ja sitten kohta olikin kohdunsuu täysin auki ja olisin saanut ponnistaa, mutta ei tullut ollenkaan ponnistamisen tarvetta. No siinä sitten ooteltiin. Jännitin kauheesti jalat vaan tutisi, kätilö käski rauhoittua ettei pitäisi jännittää, ilokaasu rentoutti ja pystyin sitten alkaa ponnistamaankin pikkuhiljaa, välillä kyljellään välillä puoli-istuvassa, mutta sieltä se pieni sitten syntyi ennen neljää, että ei kauaa ehditty sairaalassa olla. Ponnistusvaihe oli mulla pisin mitä koskaan synnytyksissä mulla ollut. viimeksi oli vaan 7min, mutta nyt melkein puoli tuntia juuri varmaan sen takia että en tuntenut mitään tarvetta ponnistaa ja jännitin niin kovin sitä. Mutta nopeasti tuo synnytys meni kaiken kaikkiaan ja tuntui että tosi helposti, olin vähän puulla päähän löyty, että oho nyt se jo syntyi sitten. Hyvä mieli jäi kaikin puolin synnytyksestä. Pieniä repeämiä tuli joten ihan hyvin pystynyt istumaan ja liikkumaan.

Tässä tämä. Onnellisena olen vähän hormoonihöyryissä tietenkin=) välillä mieli haikeakin. Meen nyt miehen viereen huilimaan ennenkuin taas syöttöpuuhat alkaa.
Kaikkea hyvää teille vielä odottaville ja jaksamista ja onnea synnyttämään lähteville!!!
 
Lämpimät Onnitelut Äityli78:lle pikkutytön syntymän johdosta! teiän tyttö synty sit tasan laskettuna aikana, siis mitä kerroit, että sulle oli ultran mukaan aikaa veikattu.Tosi täsmällinen.:)
Kiva,että sul oli noin helppo synnytys.:) Mukava kuulla, että voi mennä noinki helposti tosiaan. Ittee vähän jännittää, et mitä jos on hirveet kivut ja ei saa puudutusta.Viime synnytys oli mul täysin kivuton,ni sikshän sitä pelkää seuraavaa.
rv 41+1 menossa ja kotona ollaan,eikä mitään kipeitä supistuksia.Saa nähä meneekö sen 2 vk yli...
 

Similar threads

S
Viestiä
94
Luettu
2K
K
K
Viestiä
43
Luettu
1K
S
Ä
Viestiä
1
Luettu
398
Ä

Yhteistyössä