Helppo vauva

[Tinde]

Hei,

Vauvamme on alusta alkaen ollut ns. helppo vauva. Pari ensimmäistä viikkoa vauva valvotti öisin, mutta n. 2vkon iästä lähtien hän on nukkunut hyvin, alussa heräsi syömään 2krt yössä, nyt 3kk:n iässä selvitään yhdellä nopealla syötöllä. Päivisin vauva viihtyy hyvin touhuilee, juttelee ja imee peukaloaan eikä juurikaan itkeskele. Uskokaa tai älkää, mutta olen hieman huolissani siitä onko vauvani ""normaali"", kun ei juurikaan itke? Itkee silloin kun on joku selvä hätä, kamala nälkä tai märkä vaippa, joskus pientä mahavaivaa syötön jälkeen. Poika kasvaa ja kehittyy normaalisti. Onko muita joilla on ns. ""helppoja"" vauvoja. Äitiä kai välillä ahdistaa, kun vauva ei yhtään itke, tyytyväisenä vaan kujertaa, jostain luin, että terve vauva itkee ainakin tunnin päivässä yhteensä...Meidän vauva ei kyllä tuntia itke. Luultavasti olen turhaan huolissani...Rauhallisesta vähän itkevästä vauvastani, pitäisi kai olla tyytyväinen, mutta jotenkin pelkään, että vauvallani ei ole tahtoa tai jotain on muuten pielesssä, kun ei juurikaan itkeskele...Onko muita joilla on ollut/on samantyyppisiä vauveleita?

 

[katju]

Varmasti murehdit turhaan. Vauvasi on välttynyt ikäviltä mahavaivoilta ja muilta kiusoilta, jotka yleensä tuon ikästä vaivaa ja itkettää. Sinun kannattaa nauttia täysin siemauksin vauvastasi eikä huolehtia turhaan. Kyllä se ""oma tahto"" vielä vauvaltasi löytyy.

 

[-]

Meiän vajaa 1-v.poika oli myös vauvana tosi pitkään helppikeen rauhallinen ja tyytyväinen.Mut nyt 8kk iästä lähtien on oma tahto näkynyt ja tuntuu,että missä se meiän rauhallinen lapsi on?

 

[-:lle]

Samoin meillä

Ap: kyllä ne itkut vielä tulee, kun 1v lähestyy.

 

[Mameli]

Meilläkin on helppo vauva, reilun puolen vuoden ikäinen. Itkukiintiöitä ei ole saatu täyteen kuin aivan satunnaisina päivinä Älä ole huolissasi.

Ei ole ainakaan vielä ketään edes vierastanut, vaikka varsinkin ilta-aikaan on äidin perään enemmän kuin muuten. Hymyilee kaikille ja kaikelle, harvoin menee nukkumaankaan pahantuulisena. Nukahtaa itsekseen ja eikä heräile öisin kuin joskus kerran tai kaksi, kun ei itse saa tuttia suuhunsa.

Mutta oma tahto kyllä on jo. Se ilmenee syödessä, osaa ilmoittaa jo milloin tarvitsee soseen väliin maitohuikan. Protestoi sujuvasti kun ei viihdy yksinään ja haluaa seurustella... aina tulee lisää juttuja.

Voi olla, että vuoden iässä sitten ryhtyy täystoimiseksi ongelmalapseksi, kuka tietää. Tai sitten murrosiässä viimeistään heittäytyy hankalaksi. Nyt nautin tästä hetkestä!

 

[ilman nimeä]

täytyy kehua, kun eiköhän tännekkin ehdi vielä joku ryppyilemään.

Mutta minulla on 3 lasta ja jokainen oli vauvoina tosi helppoja!!! Nuorin on nyt taapero ja erittäin helppo! Kaikki ovat 2 kuisista lähtien nukkuneet yöllä 10 tuntia heräämättä, pelkällä rintamaidolla! Eivät turhia itkeneet! Itku tuli vain jos oli jo kova nälkä tai sattui johonkin. Väsymystäkään ei ole itketty, kun väsy iski niin nukahtivat. Illalla iltapalan jälkeen sänkyyn ja itsekseen nukahti ilman hyssäilyjä ja itkuja. Aina iloisia ja nauravia! Melkein vois verrata nukkeen, kun ei jaksa leikkiä niin hyllylle istumaan! Ekat kunnon kiukut tuli 2 vuoden paikkeilla kun joku uhma iski. Kyllä kaikki sukulaisetkin ihmetteli että miten on niin helppoja muksuja kun lähi suvussa (mm. minä itse) oli tosi monia keillä vauvoina oli koliikkia ym.
Ei ole mitään ""vikaa"" lapsista löytynyt vaikka eivät tuntia päivässä itkeneetkään. Vähän tässä pelottaa että varmaan tämä helppous kostautuu viimeistään teini-iässä!!

 

[Tinde]

Huh, helpottaa, että löytyy muitakin ""helppoja"" vauvoja Eiköhän se omatahto täältäkin vielä löydy ja pitäisi olla tyytyväinen kun ollaan päästy näin helpolla. Välillä vaan ahdistaa kun kaikki vieraat ihmettelevät että ""onko tuo teidän vauva aina noin hiljainen ja rauhallinen"". Tulee äitinä sellainen olo, että oma vauvani on jotenkin ""vääränlainen"", outo tapaus kun ei itkeskele, vaan rauhallisesti tarkkailee ympäristöään. Oli kiva kuulla, että on muitakin tällaisia helppoja vauvoja, aina vaan kuulee kuinka vauvat itkevät yöt läpeensä ja miten vaikeaa kaikki on. Niin ja sitten ahdistuu kun itsellään ei olekkaan sellaista vaan kaikki sujuu helposti eikä väsymys paina....Alkaa uskoa, että vauvalla on ""joku"" pielessä....Tällaisia ajatuksia

 

[kurttu]

Meillä on kanssa älyttömän helppo vauva. Odotankin aikaa jolloin tämä helppous kostautuu
Kahhden kuukauden ikäisenä heräili öisin kaksi kertaa syömään, 3kk eteenpäin nukkunut yöt kokonaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (eli klo 19-19.30 - 06.00-07.00).
Koskaan ei oikeastaan itke, jos jokin vaivaa niin kitisee.
Tahtoa kyllä löytyy, komentaa osaa ja kiukkuaakin selvästi välillä mutta se ei samalla tavalla ""raasta voimia"" kuin alituinen itkeminen.

Ole onnellinen leppoisasta,onnellisesta vauvastasi Luulen, että aivan turhaan hätäilet.

 

[tuleva mummu :)]

Meillä on myös ollut molemmat suht helppoja mutta nuorenpi on ollut tosi helppo vauvana. 2-vuotiaana löytyi oma tahto ja nyt on 14v ja ei ainakaan vielä ole juurikaan ongelmia ollut.


Nauttikaa helpoista vauvoistanne.

 

[*]

Tuossa 1v iässä on normaalia, että tulee se ns. eka uhma. Siihen asti meilläkin on ollut tosi vähäitkuinne vauva. 1v meillä tuli eka kertaa ns. eroahdistusta, äidin helmassa roikuttiin ja vieraita katsottiin ensin vähän pitempään.

Sukulaiset myös ihmettelivät miten noin ihana lapsi voi olla. Miehen siskokin sanoi, leikkimielellä tietenkin, että hänen vauvansa olivat ""riivinrautoja"" Itselle tuli myös se olo, että eikö miedän vauva olekaan normaali.

Totuushan on kuitenkin se, että 90% vauvoista on ns. helppoja. Tyytymättömiä se 10%, niistä pidetään vaan enemmän hälyä.

Saa nähdä onko toinen sitten tyytymätön ja koliikki vauva. Äitinikin mukaan pääsin kuulemma liian helpolla. No, täytyy myöntää, että kyllä olis järjissä yövalvomisista selvinnyt, onneksi niitä ei ollut

 

[Ulpu]

Minun poitsu oli myös helppo vauva ensimmäiset neljä, melkein viisi kuukautta. Eikä senkään jälkeen varsinaisesti mikään vaikea tapaus, mutta itkua ja valvomista tuli, kun alkoi puskea hampaita, oli mahatauti, uuden oppiminen alkoi valvottaa yms...
En tiedä mihin verrata =) mutta luulisin, että minulla on helppo vauva. Etenkin nyt, kun pienellä unikoululla saatiin yöunet paremmiksi.

 

[Kirja aiheesta]

Tästä helppo/vaikea lapsi -aiheesta on loistava kirja: Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys

 

[Ilman nimeä]

tuli taas helppous todistettua nuorimmaisen kanssa! Kun pikkusta alkoi uupustamaan niin mönki sitteriin pitkälleen ja nukkui 20min. Tämä oli ihan uutta!
Ei ole hampaatkaan muksuja vauvoina valvottaneet.
Taitaa se niin olla että niistä ""ei niin helpoista"" vauvoista puhutaan paljon enemmän että tuntuu siltä kuin niitä kiukkusia ja yöllä valvottavia vauvoja on suurin osa kaikista vauvoista.

 

[kurttu]

Luulen ettei kukaan loppujen lopuksi äitiydestä selviä helpolla. Toisessa asiassa pääsee helpommalla kuin toisessa. Aika näyttää miten meidän kohdallamme käy, saadaan kaikki varmaan valvoa koko ens yö ;D ..
Itse olen huomannut, että jos kerron kuinka kaikki on hyvin, olemme onnellisia eikä vauva valita lähestulkoon koskaan niin saan p***aa niskaan, koska eihän näin voi olla. Ei _saa_ olla. Kunhan leveilen. Pöh

 

[mimmi]

Olipa kiva lukea viestejänne,kun juuri tänään mietittiin tätä ""kiltteysjuttua"".Oltiin juhlissa ja 3kk:n ikäinen vauvamme oli tosi kiltisti,ei itkenyt yhtään ja sielläkin ihmeteltiin ""onko aina tuollainen"".Tyttö nukkuu yöt läpeensä noin 10-12 tuntia putkeen ja siitäkin on kuulunut kommentteja tyyliin ""ettehän te tiedä vauvan hoidosta mitään kun noin helpolla pääsette""-ihan kun haluttas syyllistää tämmöselläkin asialla.No,me kuitenkin nautitaan vauvastamme ja siitä että hän sattuu nyt olemaan noin ""helppo"".Eihän ne vauvat sen enempää kuin vanhemmatkaan voi siihen vaikuttaa onko helppo vai vaikea tapaus.

 

[tinde]

Juu, samanlainen olo, että ei kehtaa sanoa oikein kenellekkään, että ""ei meillä ole sellaisia päiviä ettei tiedä miksi vauva itkee"" tai, että ""emme ole oikeastaan koskaan valvoneet yötä vauvan kanssa"". Tiedän, että noita valvottuja öitä varmasti tulee vielä tulevaisuudessa, mutta nämä ekat 3 kk ovat tosiaan olleet helppoja. Olen jopa nukkunut enemmän kun töissä ollessani Raskausaikana kaikki varoittelivat, että odotas vaan, kyllä se elämä vauvan kanssa on niin rankkaa kaikkine yövalvomisineen...

Täytyypä hankkia jostain tuo kirja temperamenttieroista mitä joku suositteli. Kai se on niin, että helpoista vauvoista ei tosiaan juurikaan ""puhuta"". Tuossa tuo ""helppo"" vauveli makoilee sohvalla vieressäni ja jokeltelee itsekseen....

 

[ei ihan helppo]

Moi!

Voisiko osittain kyse olla myös siitä, miten äiti ja isä kokee lapsenhoidon ja millaisia odotuksia on ollut ennen vauvan syntymää? Joku kokee keskiverron helpoksi, toinen vaikeaksi. Sivuaisiko temperamenttiasiaa...?

Ps. Omaa vauvaa pidän ""normaalina"": itkua välillä, mutta ei kamalasti, unta vaihdellen jne.

 

[kysymys]

Kiinnostaisi tietää, milloin olette todenneet vauvanne olevan ns. ""helppo"" vauva? Minulta ainakin puuttuu vertailukohta, joten on aika vaikea arvioida mille vaikeusasteellee vauva sijoittuu. Oma tyttöni on vasta kolme viikkoa, mutta ei kyllä kovinkaan paljon itke. Olen ajatellut, että johtuuko se ehkä enemmänkin siitä, että yritän ennakoida kovasti hänen nälkäänsä. Vielä kertaakaan ei ole ollut täysin selittämättömiä kiukkuja. Toisaalta vauva on hyvin läheisyydenkaipuinen ja ilmoittaa tarmokkaasti nälästään.

Onko siis jollakin vauvan ""oikea tempperamentti"" tullut esiin vasta myöhemmin? Pelkään että tämä on tyyntä myrskyn edellä...

 

[Tinde]

Hei,

Meillä kävi niin, että parin viikon iässä, jolloin vauva alkoi nukkua yönsä 1-2 imetyksellä useat tuttavapariskuntamme totesivat, että ""sehän on tosi hyvin noin pieneltä"". Ja samalla he kertoivat, että heillä ei ollut minkäänlaista rytmiä ekaan 3-6 kk:een. Aloimme ajatella, että meillä on sitten kai melko helppo vauva. Kun vauva oli kuukauden nukkunut yhdellä imetyksellä ja lähes saman ikäinen ystäväpariskunnan vauva nukkui 2h pätkissä käsityksemme siitä, että meidän lapsi on temperamentiltaan helppo, vahvistui. Nyt kun 3kk on kulunut vauvamme nukkuu edelleen yöt hienosti ja päivisinkin itku tulee vain silloin tällöin ja siihen löytyy lähes aina joku syy. Päiväunille vauva osaa nukahtaa itsekseen, kun ""väsymyskätinä"" alkaa hyssyttelen muutaman minuutin sylissä ja lasken omaan sänkyyn. En tiedä onko sillä mitään merkitystä, että meillä vauva on aina nukkunut päivisin eri sängyssä kun öisin. Lisäksi ollaan alusta asti pyritty noudattamaan selkeää struktuuria ja rutiineja (yökkäri päälle ennen pitkille unille menoa, valojen himmentäminen, tuutulaulu).

 

[Mameli]

Heti alussa olin jos sitä mieltä, että lapsemme on helppo. Itki ainoastaan nälkäänsä ihan alussa, joskus harvoin vatsavaivaa. Synnytyslaitokselta kotiutuessa aloimme heti laittaa hänet omaan sänkyyn nukkumaan, iltarutiinien jälkeen klo 20. Joskus 3-6 viikon iässä oli hiukan itkuisempi jakso, mutta en tiedä johtuiko se korvikekokeiluista vai jostain muusta, kuulemma vauvat ovat juuri siinä vaiheessa usein itkuisimmillaan. Mutta ei sekään aika ollut mielestäni paha ja illalla uni tuli kuitenkin aina samaan aikaan.

Yöllä ei ole herätellyt äitiä ja isää kuin syödäkseen, sen jälkeen nukahtaa kuin napista painamalla. En osaa näistä kuitenkaan ottaa kunniaa itselleni äitinä, uskon että kyse on varmasti perusluonteesta ja meille nyt on vaan sattunut perustyytyväinen lapsi. Oman päivärytminsäkin vauvamme alkoi pitää jo melkein alussa ja yö on ollut aina nukkumista varten.

Uskon kuitenkin, ettei tempperamenttisemmallekaan lapselle ole haittaa selkeistä päivärytmeistä (lapsen ehdoilla) ja toistuvista rutiineista. Meillä ainakin pikkuinen on ikionnellinen väsyn iskiessä illalla, kun käydään pesulla ja saa pyjaman päälleen, iltapuuron massuun. Sen jälkeen istutaan sylissä jonkin aikaa, usein kuunnellaan rauhoittavaa musiikkia ja sänkyyn laitettaessa luetaan ihan minilyhyt iltasatu jo nyt ja rukous. Tutti suuhun ja soittolelusta yksi veto, sen jälkeen jää nukahtamaan. Joskus touhuilee itsekseen ja käydään vielä laittamassa peittoa ja tuttia, mutta se on harvinaista.

 

[Mameli vielä]

Niin siis alusta saakka vauva on ollut helppo.

 

[Sinna]

meidän tyttö itki synnytysitkun ja seuraavan kerran 2kk iässä. Ei puklaillut ja ei ollut vatsavaivoja. Nukkui hyvin ja söi rintaa hyvin. Söi myös öisin pitkään (6kk) vanhaksi mutta eipä siinä mitään kun imi ja nukahti. Hymyili ja hymyilee yhä toooosi paljon ja on aivan uskomattoman helppo. Saa toki uhmakohtauksia (1v uhma) mutta siis ...ole sinäkin huoleton, vauvat ovat vain erilaisia ja ehkä seuraavanne voisi ollakin jo ""vaikeampi"" tapaus ???

Nyt tyttömme on 1v4kk ja ihana terhakka, reipas menijä.

 

[...]

Ajattelin käyttää tätä vanhaa ketjua. Olen jo hetken pohtinut tuota meidän tyttöä, tai lähinnä sitä että onko normaali vauva. Ikää nyt 3kk ei itke ikinä ilman syytä, saattaa touhuilla tunnin tai pidempääkin itsekseen sängyssään tai lattialla, nukkuu pitkään joka yö, nukahtaa itsekseen ja herää hymyileväisenä. Kitinää tulee vain silloin kun neidin mielestä on seurusteluaika ja häneen ei keskitytä tarpeeksi.

Välillä huolestuttaa että onko kaikki kunnossa, mutta mielestäni vielä suurempi ongelma on: muut äidit, olen huomannut että koska en ikinä valita miehestäni tai siitä kuinka vaikeaa on muut äidit vähän vierastavat minua Tulen hyvin toimeen muiden samanikäisten lasten äitien kanssa mutta en kuulu mielestäni "porukkaan" niinkuin muut ja välillä saan pisteliäitä kommentteja vaikka en edes puhu vauvan helppoudesta mutta vastaan kyllä jos on kysytty että miten yöt menee.

Minä kyllä pärjään koska lapsettomat ystäväni suhtautuvat meihin normaalisti, mutta pelkään että neidiltä jää lapsuusiän kaverit saamatta jos muut äidit vieroksuvat meitä.

 

[kateutta]

Hei, ei se lapseltasi vie ystäviä, jos muut äidit eivät välttämättä ole parhaita ystäviäsi ensimmäiseen vuoteen. Kyllä lapsi sitten löytää omiakin ystäviä.

Mutta vakavasti ottaen. Oma lapseni on nyt 7 kk ja siitä toisesta ääripäästä. Ja en todellakaan jaksa seurustella ns. helppojen vauvojen äitien kanssa, koska ei meillä ole oikein mitään yhteistä. Tietysti jos he ovat omia aiempia ystäviäni ja puhuttavaa on muutenkin kuin lapsista, niin sitten.

Olen kateellinen enkä häpeä sitä. Ensimmäiset 6 kk oli niin raskasta aikaa, että nyt ihmettelen, miten lainkaan olemme siitä selvinneet. Joten älä ota muiden äitien "torjuntaa" henkilökohtaisesti... Valitettavasti vain asia on näin. Kyllä sitä yhteistä puhuttavaa riittää sitten hiukan myöhemmin, kun ollaan enemmän samalla sivulla.

Ajattelin käyttää tätä vanhaa ketjua. Olen jo hetken pohtinut tuota meidän tyttöä, tai lähinnä sitä että onko normaali vauva. Ikää nyt 3kk ei itke ikinä ilman syytä, saattaa touhuilla tunnin tai pidempääkin itsekseen sängyssään tai lattialla, nukkuu pitkään joka yö, nukahtaa itsekseen ja herää hymyileväisenä. Kitinää tulee vain silloin kun neidin mielestä on seurusteluaika ja häneen ei keskitytä tarpeeksi.

Välillä huolestuttaa että onko kaikki kunnossa, mutta mielestäni vielä suurempi ongelma on: muut äidit, olen huomannut että koska en ikinä valita miehestäni tai siitä kuinka vaikeaa on muut äidit vähän vierastavat minua Tulen hyvin toimeen muiden samanikäisten lasten äitien kanssa mutta en kuulu mielestäni "porukkaan" niinkuin muut ja välillä saan pisteliäitä kommentteja vaikka en edes puhu vauvan helppoudesta mutta vastaan kyllä jos on kysytty että miten yöt menee.

Minä kyllä pärjään koska lapsettomat ystäväni suhtautuvat meihin normaalisti, mutta pelkään että neidiltä jää lapsuusiän kaverit saamatta jos muut äidit vieroksuvat meitä.

 

[nii oli]

meijänki esikoinen ihan älyttömän helppo vauva, kunnes... Nyt on 3,5vee ja saan pistää kaiken ammattitaidon mitä olen (onneksi) ehtinyt hankkia että pärjään jästipään kanssa ja arki sujuu. Jos en olisi työskennellyt lasten kanssa niin epäilisin että oltais jo suurissa vaikeuksissa! On kyllä edelleen suht rauhallinen luonteeltaan eikä tee suurempia tyhmyyksiä toisinsanoen käyttäytyy hyvin mutta se oma tahto on todella jotain uskomatonta. Jos "haluamisissa" ja muissa vedätysyrityksissä lipsuttais yhtään enempää nii mulla taitas olla pian käsissä suuremman luokan pikkunarsisti

En halua tietenkään pelotella ketään, on ihana tyttö jolla on mahtava mielikuvitus ja tulee varmasti pärjäämään kun saa sopivasti niitä kuuluisia rajoja ja rakkautta...