T
Tinttarella
Vieras
Niiiiiiiin ihana keskustelu mesessä ystävän kanssa... Tekis mieli sanoa että tartte tulla käymään vähään aikaan. Pitää sitte vielä naamakkain alkaa riitelemään...
Kauhistelin kun se meinasi ekaluokkalaisen laittaa yksin koulutielle. Se vaan naureskeli. "sillä on koulumatkaa yks tienpätkä" ja taas hymiö. Sitten sen tien pituudesta utelin, niin kuulemma 500m (eka arvio). sitte se pieneni 100-300. Sanoin että minun eskarilaisella sama matka enkä kyllä laittas yksin kun risteys ja vilkas tie. no joo asutaan vähän erilaisissa paikoissa. kaveri vertaa omaa kyläänsä nukkekotiin ja minä asun kaupungissa lähiössä.
Sitte se keksi ettei se hänen tytön matka olekan niin pitkä, kuin jotain 50-100m. hn on huono arvioimaan matkoja.
"ja täällä ollaan keskellä metsää tää on niin erilaista että ihan kuin asuis toisella planeetalla."
Sitten juteltiin vähän sen työpaikasta, ja sitten se sanoi eilen kotiutuneensa vasta yhdeksältä kun oli töiden jälkeen yksi meno, jossa sillä oli lapsi mukana, mutta niiden piti olla hiljaa paikoillaan. Ihmettelin koska se ehtii viettää aikaa lapsen kanssa. Lapsi kun lähtee kouluun ennen kuin hän töihin. Lapsi on sitte mummolassa koulun jälkeen. "illalla puol7 ja aamulla.ja viikonloppuisin."
En minä sitä mistään syytelly, kunhan utelin. Pitäis sitä kai ihmisen tietää millaista ystävän arkin on, vai? No sehän veti palkokasvin nenään ja alkoi puolustella itseään, rahatilannettaan, mutta paljastipa sitten mitä oikeasti ajattelee minun elämästä. Tässä suorat lainaukset:
"sulla kun ei ole mitään hätää kun sun lapset elättää nyt sua ja sun ukkos.
mut jos olisit yksinhuoltaja niin vetäsit turpaan jos joku tulis moittiin sun ajankäyttöä, ja sitä et työ vie niin paljon aikaa sun lapsilta pois. kato sun on niin helppo sieltä kotisohvalta jakaa mielipiteitä, kun sulla on nyt niin helppoo, että leipää sataa taivaasta kotipöytään. kyllä mä mielelläni tätä työtä teen, tää ei ole niin fyysesti raskasta, mutta vastuullista, ja pitää kokoajan järjestää isoja juttuja.."
Todellakaan sada leipää taivaasta! nyt on mulla tili nollilla, miehellä miinuksella ja rahaa tulee vasta ensi viikolla. Akka sitte vinkuu, että teillä sentäs on rahaa, eri asia jos se on jo käytetty. "kato jos mies saa 1600netto ja sä 600, niin mun 400 kuukausituloihin nähden helvetin hyvin sulla pyyhkii,
joten oli mulla varaa sanoo että sä et joudu tekeen mitään leipäs eteen tällä hetkellä."
Meillä on kolme lasta, talolaina, asumiskuluja enempi ku vuokra-asunnossa, auton lyhennyksiä ja välttämättömyyslaskuja monta sataa kuussa.
tämän talon kanssa tulee melkein joka kuukausi joku yllätysmeno ja sitte onki yhtäkkiä rahat loppu.
ei tässä kukaan rikas ole. kelleen leipä taivaasta sada. vaikka tulot kasvaa niin kasvaa ne menotkin. Huomaat sinäkin sitte joskus, kirjoitin.
Kaveri:
mut mä teen töitä nyt sen eteen--ja joo, en ehdi olla tytön kanssa niin paljon kuin haluisin , mut mullakin on perhe , ja mun pitää elättää se..
No sitten se marisi, että pitäsin sitä ihan tyhmänä. hällä on menot kasvanu ennen ku tulot. tuttua kun tili 100 miinuksella.blaa blaa blaa... no en jaksa sitä vinkumista enää kattella. sitä saa jatkuvati kuulla kuinka se on joka paikkaan velkaa, kun on niin huono hallitsemaan raha-asioita ja puhuu monensadan puhelinlaskuja. se on ite eläny yli varojensa ja alkaa mulle marista, että oli sitte pakko ottaa pankista 5000 lainaa että saa velat maksettua. saipa ukkinsa jallitettua takaamaan. papalla mukava lasku edessä...
tässä vaiheessa minä menin ihastelemaan kun vauva nousi ite istumaan ekaa kertaa ja kopsautti pään. sitte hoitelin sitä hetken niin kun ehdin takas koneelle niin minua syytetään että on herne nenässä (no mulla syystä!) ja vastasin että on tässä kato kotiäidillä muutakin tekemistä ku istua koneella koko ajan. vastasi että hällä ei ja sitte semmonen oikein käkätys-hymiö. kirjautu ulos.
Joo, tiedän, että ei omakaan käytökseni ollut mitään hirveän aikuismaista, mutta iski joku puolustusvaihe päälle. ja ymmärrän kyllä että niin kaverillakin, mutta tartteeko se silti loukata toista? en minäkään sille sanonu mitä oikeasti ajattelen sen taloudenpidosta..
Kauhistelin kun se meinasi ekaluokkalaisen laittaa yksin koulutielle. Se vaan naureskeli. "sillä on koulumatkaa yks tienpätkä" ja taas hymiö. Sitten sen tien pituudesta utelin, niin kuulemma 500m (eka arvio). sitte se pieneni 100-300. Sanoin että minun eskarilaisella sama matka enkä kyllä laittas yksin kun risteys ja vilkas tie. no joo asutaan vähän erilaisissa paikoissa. kaveri vertaa omaa kyläänsä nukkekotiin ja minä asun kaupungissa lähiössä.
Sitte se keksi ettei se hänen tytön matka olekan niin pitkä, kuin jotain 50-100m. hn on huono arvioimaan matkoja.
"ja täällä ollaan keskellä metsää tää on niin erilaista että ihan kuin asuis toisella planeetalla."
Sitten juteltiin vähän sen työpaikasta, ja sitten se sanoi eilen kotiutuneensa vasta yhdeksältä kun oli töiden jälkeen yksi meno, jossa sillä oli lapsi mukana, mutta niiden piti olla hiljaa paikoillaan. Ihmettelin koska se ehtii viettää aikaa lapsen kanssa. Lapsi kun lähtee kouluun ennen kuin hän töihin. Lapsi on sitte mummolassa koulun jälkeen. "illalla puol7 ja aamulla.ja viikonloppuisin."
En minä sitä mistään syytelly, kunhan utelin. Pitäis sitä kai ihmisen tietää millaista ystävän arkin on, vai? No sehän veti palkokasvin nenään ja alkoi puolustella itseään, rahatilannettaan, mutta paljastipa sitten mitä oikeasti ajattelee minun elämästä. Tässä suorat lainaukset:
"sulla kun ei ole mitään hätää kun sun lapset elättää nyt sua ja sun ukkos.
mut jos olisit yksinhuoltaja niin vetäsit turpaan jos joku tulis moittiin sun ajankäyttöä, ja sitä et työ vie niin paljon aikaa sun lapsilta pois. kato sun on niin helppo sieltä kotisohvalta jakaa mielipiteitä, kun sulla on nyt niin helppoo, että leipää sataa taivaasta kotipöytään. kyllä mä mielelläni tätä työtä teen, tää ei ole niin fyysesti raskasta, mutta vastuullista, ja pitää kokoajan järjestää isoja juttuja.."
Todellakaan sada leipää taivaasta! nyt on mulla tili nollilla, miehellä miinuksella ja rahaa tulee vasta ensi viikolla. Akka sitte vinkuu, että teillä sentäs on rahaa, eri asia jos se on jo käytetty. "kato jos mies saa 1600netto ja sä 600, niin mun 400 kuukausituloihin nähden helvetin hyvin sulla pyyhkii,
joten oli mulla varaa sanoo että sä et joudu tekeen mitään leipäs eteen tällä hetkellä."
Meillä on kolme lasta, talolaina, asumiskuluja enempi ku vuokra-asunnossa, auton lyhennyksiä ja välttämättömyyslaskuja monta sataa kuussa.
tämän talon kanssa tulee melkein joka kuukausi joku yllätysmeno ja sitte onki yhtäkkiä rahat loppu.
ei tässä kukaan rikas ole. kelleen leipä taivaasta sada. vaikka tulot kasvaa niin kasvaa ne menotkin. Huomaat sinäkin sitte joskus, kirjoitin.
Kaveri:
mut mä teen töitä nyt sen eteen--ja joo, en ehdi olla tytön kanssa niin paljon kuin haluisin , mut mullakin on perhe , ja mun pitää elättää se..
No sitten se marisi, että pitäsin sitä ihan tyhmänä. hällä on menot kasvanu ennen ku tulot. tuttua kun tili 100 miinuksella.blaa blaa blaa... no en jaksa sitä vinkumista enää kattella. sitä saa jatkuvati kuulla kuinka se on joka paikkaan velkaa, kun on niin huono hallitsemaan raha-asioita ja puhuu monensadan puhelinlaskuja. se on ite eläny yli varojensa ja alkaa mulle marista, että oli sitte pakko ottaa pankista 5000 lainaa että saa velat maksettua. saipa ukkinsa jallitettua takaamaan. papalla mukava lasku edessä...
tässä vaiheessa minä menin ihastelemaan kun vauva nousi ite istumaan ekaa kertaa ja kopsautti pään. sitte hoitelin sitä hetken niin kun ehdin takas koneelle niin minua syytetään että on herne nenässä (no mulla syystä!) ja vastasin että on tässä kato kotiäidillä muutakin tekemistä ku istua koneella koko ajan. vastasi että hällä ei ja sitte semmonen oikein käkätys-hymiö. kirjautu ulos.
Joo, tiedän, että ei omakaan käytökseni ollut mitään hirveän aikuismaista, mutta iski joku puolustusvaihe päälle. ja ymmärrän kyllä että niin kaverillakin, mutta tartteeko se silti loukata toista? en minäkään sille sanonu mitä oikeasti ajattelen sen taloudenpidosta..
