En sitten ainakaan suosittele hoitoalaa. Saat vaan pahan mielen kun et voi olla potilaille mieliksi, et kykene kiireen vuoksi tekemään kuin ihan pakollisimman, ystävällisyydenkään nimissä et vaan ehdi jäädä tekemään puhumaan mitään ylimääräistä. Ja lopulta vaan murehdit tekemisiäsi joille et voi mitään, ja murehdit potilaiden kohtaloa.
Itse olen tykännyt tosi paljon ihan perustyöstä, ihan peruskokoonpano ja tuotannontöistä. Työ on aika simppeliä, mutta työkavereiden kanssa ehtii porista. Ei ollut asiakkaita tai omaisia repimässä housujaan, ketään ei tarvinnut elvyttää, kehenkään ei sattunut jne. Työ jäi työpaikalle kun sulki oven, eikä tarvinnut käyttää vapaapäiviä palautumiseen.
Sen sijaan kotona vielä riitti mielenkiintoa murehtia toistenkin huolia, ja osallistua esim spr:n toimintaan, josta harrastuksen merkeissä sai vain positiivista kokemusta.
haittaa siitä on jos jollekin hoiva-alalle meet ja samaistut jokaiseen traagiseen kohtaloon.