Herkän ja empaattisen ammatti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Entiedäkukaolen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Entiedäkukaolen

Vieras
Olisko mitään vinkkejä mille alalle voisin soveltua? Tuntuu etten löydä paikkaani tästä kiireisestä ja aggressiivisesta maailmasta. Olen hoivaajatyyppinen, mutta en usko että jaksaisin hoitsuna kiireisessä ympäristössä. Kaipaan kuitenkin myös vaihtelua työhön.
 
Toisaalta jos herkkyydellä tarkoitat sitä, että otat muidenkin murheet kantaaksesi, ei hoitoala välttämättä ole järkevin ratkaisu. Muuten tuli mieleen ehkä diakoni, apuvälineteknikko, optikko, sosiaalityöntekijä ym.
 
[QUOTE="mä vaan";30257729]Mielenterveyshoitaja[/QUOTE]

Valkotakkisilla miehilläkin on nykyään aika kiireistä. Miehitys mielisairaaloissa on vedetty minimiin ja osastolle tulleet ovat aina vaan heikkokuntoisempia, minkä ansiosta porukkaa kilahtelee ennennäkemättömään tahtiin. Koko päivä pitää ryntäillä ympäri taloa pakkopaitojen ja rauhoittavien piikkien kanssa sekä raahata porukkaa pehmustettuun huoneeseen. Hädin tuskin ehtii kahvilla käydä.

Lisäksi ap käsittääkseni etsii ammattia, missä ei tarvitsisi olla tekemisissä aggressiivisten tyyppien kanssa.
 
Jotain ihan muuta kuin ihmisiä. Vaikka kokoonpanoa, asentamista. Tai sit vaikka viher-alalle.Tai puistopuutarhuriksi. Jotain, missä voit vain tehdä jotain ja irtautua empaattisista ajatuksistasi.
 
En sitten ainakaan suosittele hoitoalaa. Saat vaan pahan mielen kun et voi olla potilaille mieliksi, et kykene kiireen vuoksi tekemään kuin ihan pakollisimman, ystävällisyydenkään nimissä et vaan ehdi jäädä tekemään puhumaan mitään ylimääräistä. Ja lopulta vaan murehdit tekemisiäsi joille et voi mitään, ja murehdit potilaiden kohtaloa.

Itse olen tykännyt tosi paljon ihan perustyöstä, ihan peruskokoonpano ja tuotannontöistä. Työ on aika simppeliä, mutta työkavereiden kanssa ehtii porista. Ei ollut asiakkaita tai omaisia repimässä housujaan, ketään ei tarvinnut elvyttää, kehenkään ei sattunut jne. Työ jäi työpaikalle kun sulki oven, eikä tarvinnut käyttää vapaapäiviä palautumiseen.
Sen sijaan kotona vielä riitti mielenkiintoa murehtia toistenkin huolia, ja osallistua esim spr:n toimintaan, josta harrastuksen merkeissä sai vain positiivista kokemusta.
 
joku kiireetön ammatti on hyvä. joku ryhmätyö niinku just puutarha-ala. kannattaa valita sellanen duuni mitä ei voi tuoda kotiin. siinä palaa äkkiä loppuun jos on ylitunnollinen ja tekee työtä jota voi miettii hirveesti tai tehdä kotonakin. siitä empatiasta on hyötyä ihan työyhteisössäkin :) haittaa siitä on jos jollekin hoiva-alalle meet ja samaistut jokaiseen traagiseen kohtaloon.
 

Yhteistyössä