Hermot meni miehen koiraan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suhnis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suhnis

Vieras
Ollaan miehen kanssa seurusteltu 3,5v. Asuttu omia talouksia kokoajan. Mies on naapuripaikkakunnalla töissä ja siksi asustelee toisella paikkakunnalla omassa mökissä. Minä asun pienehkössä kaupunkikaksiossa.
Heti ostettuaan mökin mies halusi koiran, ja puoli vuotta asiaa pyöriteltyään sitten minulle ilmotti että ottaa koiran. Jo tuolloin sanoin että koira on sitten miehen koira, ei minun, itse en eläintä talouteeni halua. Mies toki lupaili että joo joo koira pysyy hänen mökillään ja minun ei tarvitse asiaan osallistua sen kummemin.
No pikku hiljaa, koira alkoi tulla mieheni mukana luonani käymään. Öisin koira teurasti suurinpiirtein kaiken minkä hampaisiinsa keksi ottaa. Itse en saanut öisin nukuttua kun piti "vahtia" mitä koir keksii tällä kertaa syödä. Mies autuaasti veteli unia, hän kun ei kovin herkkä uninen ole, toisin kuin minä.

Kesän tultua tilanne taas vähän helpottui miehen viettäessä aikaa enemmän mökillään tai koira oli vanhempiensa luona. Kovasti mies sanoi rakentavansa ulkohäkin koiralle, vaan eipä ole häkkiä mökillä näkynyt. Joten koira kulkee mukana meni minne meni.

Nyt taas tilanne alkaa olla viimeiseen pisteeseen kärjistynyt.
Itse olen etävanhempi ekaluokkalaiselle. Eilen illalla lapseni supatti minulle etteihän mies koiran kanssa ole meillä yötä sillä hän pelkää koiraa että yöllä tunkee sänkyyn tai yön aikana syö hänen lelujaan ja että ei tykkää että koira hyppii vasten aina kun tapaa.

Itselläni myös alkaa hermoja kiristää sillä mies on raahannut pari viime kk joka kerta tänne tullessaan koiran mukanaan. Jälleen on yöunet mennyt kun saa valvoa ja kuulostella mitä koira on tuhoamassa tällä kertaa.

Olen siisti ihminen ja VIHAAN että joka paikka on karvaa täysi. Koira ei meidän läsnä ollessa nouse sohville vaan annappa olla yön tullen. Sohvat on karvassa, nukkamatot on uudelleen nukattu koiran karvoilla. Koira pieree aivan valtavasti ja en voi sietää sitä lemua!! Ennen niin siisti ja hyväntuoksuinen kotini on täynnä karvaa ja haisee märälle koiralle ja pieruille.

Niin moni varmaan tuumaa että sano miehelle että kouluttaa koiran. Olen asiasta ihan muutama miljoona kertaa sanonut vaan ei. "Ei se sohvalle nouse, ei se mitään riko, osaa se olla riehumatta..." Ja kissan hännät sanon minä!!!!

Onko nyt todella pistettävä ultimaattumi joko koira tai minä?
Jotenkin tuntuu kurjalle sillä koira on selvästi miehelle tärkeä, mutta enhän minä koiraa alunperin edes halunnut ja kai minulla on oikeus puhtaaseen ja hyväntuoksuiseen kotiin missä ei lapsen eikä minun tarvitse pelätä mitä koira tuhoaa seuraavan kerran...
 
Älähän syyttele. Koirat ovat ihania. Ota kuule imuri kauniiseen käteesi ja imuroi. Ja kai sun asunnosta ikkunan auki saa? Opettele elämään. Ja jos et kestä niin eroa sitten!!
 
Osta kotiisi koiralle iso teräshäkki minne pistätte sen yöksi ja yksin jäädessään. Käärit matot pois siksi aikaa kun koira tulee käymään ja kiellät tulemasta sohville kun olette paikalla. Sitten vaan siivoat ja tuuletat muuten ahkerasti. Ei sitä koiraa voi mökille pitkiksi ajoiksi yksin jättää, ja jos se on naapuripaikkakunnalla niin aika hankalaksi menee miehelle käydä pissattamassa sitä monta kertaa päivässä mökillä ja palata sitten luoksesi kaupunkiasuntoon.
 
Minusta tilanne kuulostaa siltä, että miehen pitää tehdä valinta sinun ja koiran välillä. Vaikka koiran kouluttaisi, niin sotkua tulee riittämään aina. Jos siis olet ehdoton sotkun suhteen, niin koira ja sinä ette sovi samaan talouteen. Koiraa taas ei voi jättää yksin eikä sulkea perheen ulkopuolelle.
 
Osta kotiisi koiralle iso teräshäkki minne pistätte sen yöksi ja yksin jäädessään. Käärit matot pois siksi aikaa kun koira tulee käymään ja kiellät tulemasta sohville kun olette paikalla. Sitten vaan siivoat ja tuuletat muuten ahkerasti. Ei sitä koiraa voi mökille pitkiksi ajoiksi yksin jättää, ja jos se on naapuripaikkakunnalla niin aika hankalaksi menee miehelle käydä pissattamassa sitä monta kertaa päivässä mökillä ja palata sitten luoksesi kaupunkiasuntoon.

Häkissä säilyttäminen on yksiselitteisesti laitonta! Ihan eläinsuojeluviranomaiset on ottaneet kantaa ettei saa säännöllisesti käyttää mitä minusta esim. yöpyminne kyllä on. Enkä nyt minään fifinrakastajana tätä sano, sillä on meilläkin näyttelyhäkki johon koira laitettiin raksatessa tyyliin putkimiehen käydessä tai jos harvoin tulee lapsivieraita (omien lapsien kanssa kiltti koira, mutta en luota kaikkiin kersoihin ja koira on aina eläin). Sen sijaan eiköhän olisi ihan vakavan keskustelun paikka miehen kanssa. Ei toisen kotiin voi viedä elukoita vastoin tämän tahtoa. Ja sinä olet sentään kertonut mielipiteesi jo ennen koiran hankkimista.
 
Päätöstä kai on turha enää tehdä, koska mies on päätöksen jo tehnyt. Koira meni sun edelle ja se otettiin sun mielipiteestä huolimatta.

Elukat otetaan perheeseen aina yhteisellä päätöksellä, ei se muuten toimi. Koira on vähän sellainen elukka, että ei sitä voi sulkea koppiin niin ettei siitä koskaan olisi mitään vaivaa yhdelle perheenjäsenelle. Koira luo suhteen jokaiseen laumanjäseneen, siitä tulee karvaa ja sitä vastuutakin väistämättä jokaiselle. Esim. samoista säännöistä olis kaikkien pidettävä kiinni, kiinnosti tai ei.
 
Häkissä säilyttäminen on yksiselitteisesti laitonta! Ihan eläinsuojeluviranomaiset on ottaneet kantaa ettei saa säännöllisesti käyttää mitä minusta esim. yöpyminne kyllä on. Enkä nyt minään fifinrakastajana tätä sano, sillä on meilläkin näyttelyhäkki johon koira laitettiin raksatessa tyyliin putkimiehen käydessä tai jos harvoin tulee lapsivieraita (omien lapsien kanssa kiltti koira, mutta en luota kaikkiin kersoihin ja koira on aina eläin). Sen sijaan eiköhän olisi ihan vakavan keskustelun paikka miehen kanssa. Ei toisen kotiin voi viedä elukoita vastoin tämän tahtoa. Ja sinä olet sentään kertonut mielipiteesi jo ennen koiran hankkimista.
Itse siis katsoisit vaan tyynesti vierestä kun koira tuhoaa sun kodin? Vai valvoisit yöt vahtien sitä? Millä hoitaisit yötuhoamisongelman, jos häkkiä ei saa öisin käyttää? Kaikki koirat kun ei tosiaan nuku koko yötä vaikka kuinka olisi lenkitetty ja leikitetty illalla.
 
Mitään häkkejä en tänne ala hommaamaan. Johan siinä hermot menis hetkessä ku alkaa uilottaa häkissään. Mattoja hankala rueta joka kerran poistamaan ja paikalleen laittamaan. Pitäisi sohvat nostella maton kulmilta jne jne kun sattuu iso matto olemaan. Koiran, varsinkin märän koiran ("ihana" lumi/loska/vesi) haju tarttuu mattoihin ja sohviin koiran niillä nujutessa.

Itsekin alan olla vahvasti sitä mieltä että kohta ei miehellä ole asiaa luokseni ellei ilman koiraa tule. Olen tosiaan jo ennen koiran tuloa sanonut että en moista halua, en huollettavaksi, en kotiani tuhoamaan. Jännä nähdä kuinka käy.. Kuinka kauan jaksaa ukko turpa rullalla murjottaa asiasta, mutta periksi en anna. Varsinkin nyt kun lapsikin selvästi ei pidä koiran täällä olosta on asiaan tultava muutos.
 
Vaikea tuohon on mitään ulkopuolisen sanoa? Saattaahan olla, että olette miehesi kanssa ihmisinä jo erillaisia ja eri arvot omaavia? Tuskin ongelma on koira. En tiedä, sinä sen tiedät paremmin...

Kannattaa puhua asiasta ilman muuta miehesi kanssa, jos koet, että koira ahdistaa sinua noin paljon. Ja ymmärrän hyvin. Ihmiset ovat erillaisia ja eläimet sotkee- se on taivaan tosi asia! Eläimet antavat paljon, mutta sotkevat paljon. Ja jos et tykkää koirasta, et varmaankaan tykkää sen sotkuistakaan. Mutta kun koiraa ei enää olisi, olisiko sitten kaikki hyvin? Ja en tiedä sitten miten tärkeä koira on miehellesi? Ehkä hän ei niin välitä onko koti ihan viimeisen päälle siisti?

Itselläni on aina ollut jokin eläin perheenjäsenenä ja onhan ne sotkeneet. Ja välilllä on meinannut hermo mennä niiden temppujen kanssa. Mutta myös olen kokenut, että ne antavat paljon hyvää elämään. Joten oma kokemukseni on ollut, että sellainen miesystävä joka ei ole pitänyt eläimistä on ajansaatossa ja elämänmyötä muutenkin osoittautunut sitten vääränlaiseksi ihmiseksi minulle.Me kun emme ole kaikki samanlaisia. Noh, tsemppiä teille ja toivottavasti saatte asian ratkaistua :)
 
Itselläni oli koira koko lapsuuteni/nuoruuteni ajan ja kun aika jätti tästä karvamakkarasta päätin ettei talouteeni enää koiraa koskaan tule. Eihän aina kaikki kotonani ole tip top mutta tuo järjetön karvan määrä ja ikuinen koiran lemu alkaa riittämään. Nyt tosiaan kun lapsikin ilmaisi ettei kotona ole kiva olla kun on karvaa ja haisee ja koira riehuu niin on vissiin pistettävä mies valitsemaan.

Laitoin juuri viestin miehelle että olisi vähän puhuttava koirasta. Vastasi siihen että mikäs nyt on vialla. Eli ei edes muista että olen joskus sanonut ettei koira ole tervetullut tänne. Kovin on taas valikoiva muisti.. No, keskustelemme tänään lapsen lähdettyä asiasta. Kai se on sitten koira tai minä..
 
Ja minä sain lähtöpassit :D

No mutta jos oli suhde noilla kantamilla niin eikös ole ihan hyvä ettei tarvinnut vuosia tuhlata aikaa mieheen. Eikun uutta matoa koukkuun nainen! Eikä kovin kivalta kuulostanut se miten lapsikin koki koiran läsnäolon. Ja tämän sanon henkeen ja vereen koiraihmisenä, mutta en minäkään halua kotiini kaiken tuhoavaa ja elämää terrorisoivaa kouluttamatonta koiraa :D
 
Mies kuvittelee, että hellyt ajan myöten koiran edessä, ja siksi tuo sitä mukanaan.
Sano suoraan, että et hakua kouraa kotiisi, vaan että jättää sen vaikka sinne vanhemmilleen.
 
Kiukutelkaan minkä kiukuttelee, sitähän tämä selvästi on. Nyt on kuitenkin aika pistää hommalle piste jos niikseen kun lapsikin alkoi kokea koiran läsnäolon ahdistavana ja ei tykännyt. Jos todella tästä asiasta haluaa eron tehdä niin tosiaan joutaa koko mies mennä. Eiköhän maailmassa ole koirattomiakin miehiä ;o)
 
Kiukutelkaan minkä kiukuttelee, sitähän tämä selvästi on. Nyt on kuitenkin aika pistää hommalle piste jos niikseen kun lapsikin alkoi kokea koiran läsnäolon ahdistavana ja ei tykännyt. Jos todella tästä asiasta haluaa eron tehdä niin tosiaan joutaa koko mies mennä. Eiköhän maailmassa ole koirattomiakin miehiä ;o)

sä et oo koiraihminen nin et ymmärrä tuota miestä. Koiranomistajille koirat on usein yhtä tärkeitä kuin lapsetkin, et varmaan itekään valitsis miestä jos hän vaatis valitsemaan ittensä ja lapsensa perusteella. Mä nyt oon parisuhteessa, mut jos oisin sinkku niin en missään nimessä alkais suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka ei mun koiria hyväksyis, en aio luopua niistä ennen kuin kuolo korjaa.
 
[QUOTE="hupsu";29280508]sä et oo koiraihminen nin et ymmärrä tuota miestä. Koiranomistajille koirat on usein yhtä tärkeitä kuin lapsetkin, et varmaan itekään valitsis miestä jos hän vaatis valitsemaan ittensä ja lapsensa perusteella. Mä nyt oon parisuhteessa, mut jos oisin sinkku niin en missään nimessä alkais suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka ei mun koiria hyväksyis, en aio luopua niistä ennen kuin kuolo korjaa.[/QUOTE]

En tietenkään ole koiraihminen, aikaisemmassa viestissähän kerroin että minulla koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli oma karvamakkara jonka kuoleman jälkeen päätin etten enää moista halua...
Ja mitä tulee tuohon tulee ett mies pistäs valitsemaan lapsen ja hänen väliltä... Mieheni on kokoajan ollut osana lapseni elämää. Koiran hän päätti ottaa jo oltuamme yhdessä parisen vuotta.. Että ei ihan kuitenkaan verrattavissa sinne päinkään...

Ymmärrän kyllä näitä koira-hypettäjiä jotka tinnittää notta koira on heille lapsi. Vaan lapset kun tuppaa yleensä olemaan yhdessä sovittuja/tehtyjä valintoja. Koiran hän päätti ottaa itse, tietäen että koira ei minun talouteeni ole tervetullut. Eli rinnastaisimmeko tässä tapauksessa mieheni vaikka homo-isään joka itsekseen hommaa itselleen lapsen? No okei, ei aleta tuolle linjalle. Ja siks toisekseen hänhän on nyt ex-mies. (kuusi viestiä olen jo perään saanut että vinku vinku ja nati nati että eikö jatkettaisi kuitenkin yhdessä.....)
 
Ollaan miehen kanssa seurusteltu 3,5v. Asuttu omia talouksia kokoajan. Mies on naapuripaikkakunnalla töissä ja siksi asustelee toisella paikkakunnalla omassa mökissä. Minä asun pienehkössä kaupunkikaksiossa.
Heti ostettuaan mökin mies halusi koiran, ja puoli vuotta asiaa pyöriteltyään sitten minulle ilmotti että ottaa koiran. Jo tuolloin sanoin että koira on sitten miehen koira, ei minun, itse en eläintä talouteeni halua. Mies toki lupaili että joo joo koira pysyy hänen mökillään ja minun ei tarvitse asiaan osallistua sen kummemin.
No pikku hiljaa, koira alkoi tulla mieheni mukana luonani käymään. Öisin koira teurasti suurinpiirtein kaiken minkä hampaisiinsa keksi ottaa. Itse en saanut öisin nukuttua kun piti "vahtia" mitä koir keksii tällä kertaa syödä. Mies autuaasti veteli unia, hän kun ei kovin herkkä uninen ole, toisin kuin minä.

Kesän tultua tilanne taas vähän helpottui miehen viettäessä aikaa enemmän mökillään tai koira oli vanhempiensa luona. Kovasti mies sanoi rakentavansa ulkohäkin koiralle, vaan eipä ole häkkiä mökillä näkynyt. Joten koira kulkee mukana meni minne meni.

Nyt taas tilanne alkaa olla viimeiseen pisteeseen kärjistynyt.
Itse olen etävanhempi ekaluokkalaiselle. Eilen illalla lapseni supatti minulle etteihän mies koiran kanssa ole meillä yötä sillä hän pelkää koiraa että yöllä tunkee sänkyyn tai yön aikana syö hänen lelujaan ja että ei tykkää että koira hyppii vasten aina kun tapaa.

Itselläni myös alkaa hermoja kiristää sillä mies on raahannut pari viime kk joka kerta tänne tullessaan koiran mukanaan. Jälleen on yöunet mennyt kun saa valvoa ja kuulostella mitä koira on tuhoamassa tällä kertaa.

Olen siisti ihminen ja VIHAAN että joka paikka on karvaa täysi. Koira ei meidän läsnä ollessa nouse sohville vaan annappa olla yön tullen. Sohvat on karvassa, nukkamatot on uudelleen nukattu koiran karvoilla. Koira pieree aivan valtavasti ja en voi sietää sitä lemua!! Ennen niin siisti ja hyväntuoksuinen kotini on täynnä karvaa ja haisee märälle koiralle ja pieruille.

Niin moni varmaan tuumaa että sano miehelle että kouluttaa koiran. Olen asiasta ihan muutama miljoona kertaa sanonut vaan ei. "Ei se sohvalle nouse, ei se mitään riko, osaa se olla riehumatta..." Ja kissan hännät sanon minä!!!!

Onko nyt todella pistettävä ultimaattumi joko koira tai minä?
Jotenkin tuntuu kurjalle sillä koira on selvästi miehelle tärkeä, mutta enhän minä koiraa alunperin edes halunnut ja kai minulla on oikeus puhtaaseen ja hyväntuoksuiseen kotiin missä ei lapsen eikä minun tarvitse pelätä mitä koira tuhoaa seuraavan kerran...


Kuulostat todella vittumaiselta ämmältä ja olet nyt kakarasikin opettanut "arvostamaan" eläimiä, hienoa!! Olet ansainnut vuoden mulkku tittelin, toivottavasti mies tajuaa myös tämän, ja ymmärtää etsiä rinnalleen eläinrakkaan naisen!
 
Kuulostat todella vittumaiselta ämmältä ja olet nyt kakarasikin opettanut "arvostamaan" eläimiä, hienoa!! Olet ansainnut vuoden mulkku tittelin, toivottavasti mies tajuaa myös tämän, ja ymmärtää etsiä rinnalleen eläinrakkaan naisen!

Kiitos kultaseni!! Tätä olenkin aina toivonut kohdalleni; mulkku titteliä!! Ja nyt sinä rakas kanssaeläjä sen minulle annoit!!!
Rakkauden ja vittumaisuuden sekä mulkkujen täyteistä Joulua Sinulle taivaan enkelini!!! <3
 
En tietenkään ole koiraihminen, aikaisemmassa viestissähän kerroin että minulla koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli oma karvamakkara jonka kuoleman jälkeen päätin etten enää moista halua...
Ja mitä tulee tuohon tulee ett mies pistäs valitsemaan lapsen ja hänen väliltä... Mieheni on kokoajan ollut osana lapseni elämää. Koiran hän päätti ottaa jo oltuamme yhdessä parisen vuotta.. Että ei ihan kuitenkaan verrattavissa sinne päinkään...

Ymmärrän kyllä näitä koira-hypettäjiä jotka tinnittää notta koira on heille lapsi. Vaan lapset kun tuppaa yleensä olemaan yhdessä sovittuja/tehtyjä valintoja. Koiran hän päätti ottaa itse, tietäen että koira ei minun talouteeni ole tervetullut. Eli rinnastaisimmeko tässä tapauksessa mieheni vaikka homo-isään joka itsekseen hommaa itselleen lapsen? No okei, ei aleta tuolle linjalle. Ja siks toisekseen hänhän on nyt ex-mies. (kuusi viestiä olen jo perään saanut että vinku vinku ja nati nati että eikö jatkettaisi kuitenkin yhdessä.....)
En tarkoittanut mitenkään pahalla, älä kimpaannu, yritin vaan tarjota koiranomistajan näkökulmaa. Ja ei, koirat ei oo mulle lapsia, mulla on ihmislapsiakin, vaan ovat mulle yhtä tärkeitä kuin lapset, ja monille lapsettomille koiranomistajille ne ovat mieluisampiakin kuin lapset. En myöskään tarkoittanut että juuri tuo mies pistäis juuri sut valitsemaan lapses ja miehen väliltä, siitä ei ollut kyse, vaan ylipäätänsä koiranomistajalle tuollainen valintatehtävä ois yhtä epäreilua kuin pistää valitsemaan lapsen ja miehen välillä. Ethän sä tosissas voinut olettaakaan että mies valitsee sinut tossa kysymyksessä?

Sinä ja ex-miehesihän ette olleet perhe. Ette asuneet yhdessä eikä teillä ollut lapsiakaan yhdessä. Josko mies ajattelee samalla tavalla, eikä siksi tajunnut miten sulla vois olla sananvaltaa hänen koiranottoonsa.
 
Kyllä me sanan varsinaisessa muodossa Perhe oltiin erillisistä postiosotteista huolimatta. On tässä eletty ja koettu jos jonkin näköistä..
Vaan antaa nyt miehen miettiä ja pähkäillä mielessään mitä haluaa ja miten haluaa. Mielipiteeni asiaan olen sanonut, tehköön makkaran mieleiseksi niinkuin sanottanee..

Ja kaikille jotka haluaa tulla mulkuttelee ja räkyttään; olette erittäin tervetulleita ketjuun! Toivon että olonne helpottuu enterin painamisen jälkeen! ;)
 
[QUOTE="hupsu";29280508]sä et oo koiraihminen nin et ymmärrä tuota miestä. Koiranomistajille koirat on usein yhtä tärkeitä kuin lapsetkin, et varmaan itekään valitsis miestä jos hän vaatis valitsemaan ittensä ja lapsensa perusteella. Mä nyt oon parisuhteessa, mut jos oisin sinkku niin en missään nimessä alkais suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka ei mun koiria hyväksyis, en aio luopua niistä ennen kuin kuolo korjaa.[/QUOTE]

Eli tekisit viisaasti. Tuo mieshän nimenomaan otti koiran otettuaan kumppanin joka ei halua karvakasaa elämäänsä. Voisi sanoa että koira meni ohi järjestyksessä. Alko vielä laahaa sitä toisen kotiin minne koira ei oo tervetullut. En ihmettele yhtään että ap on kypsä tilanteeseen. Ois se mies sitte vaihtanu kumppania ENNEN koiraa.
 

Similar threads

H
Viestiä
31
Luettu
13K
K
A
Viestiä
24
Luettu
3K
Aihe vapaa
Teinien äiti
T
K
Viestiä
27
Luettu
7K
Aihe vapaa
vierailija
V
H
Viestiä
7
Luettu
3K
K
L
Viestiä
10
Luettu
487
L

Yhteistyössä