Hiljaisen miehen kanssa

[suhteessa]

Seurustelen miehen kanssa joka on hyvin hiljainen. Kun olemme yhdessä meillä on ihan kivaa, mutta vähän huolestuttaa kun jäämme usein nyhjäämään sisälle sen sijaan että tekisimme asioita yhdessä emmekä oikein keskustele mistään. Jos puhumme puhelimessa mies ei sano montaakaan sanaa vaikka yritän lypsää kommentteja. Viesteihin ei välttämättä tule vastausta jos hänen mielestään asia on jo selvä.
Tulee sellainen tunne ettei hän välitä/jaksa kiinnostua minusta ja tunteistani.

Mies sanoo rakastavansa ja periaatteessa uskonkin häntä ja rakastan itsekin, mutta alkaa ahdistaa kun hän ei koskaan kerro spontaanisti tunteistaan. Halauksia ja fyysistä hellyyttä hän onneksi osoittaa.
Luulin että jotta parisuhde toimii on oltava hauskaa yhdessä ja keskusteltavaa. En tiedä jaksanko tällaista suhdetta lopun elämäni vaikka haluaisin perustaa perheen hänen kanssaan ja uskon että hänkin haluaa olla minun kanssani. Muutosta on pakko siinä tapauksessa kuitenkin tapahtua koska en jaksa tällaista epävarmuutta.

Onko muita jotka ovat (onnellisia) hiljaisen (perussuomalaisen???) miehen kanssa? Mitä voisin tehdä asialle? Olen yrittänyt puhua ja kertoa tunteistani, mutta hän ei näköjään osaa kommunikoida riittävästi jotta edistystä tapahtuisi.

 

[Veijari mees]

Et mahda olla ainut nainen jolla on hiljainen mies.
Johtuuko hiljaisuus luonteesta vai onko jokin mikä mykistää miehen?
Onko hän ollut koko seurusteluajan samanlainen "mykkä"
Jos hän ei osaa avautua ja puhua nyt, ei hän osaa sitä 10v päästäkään.
Siis kortit ovat sinun käsissäsi nainen, mieti tarkkaan haluatko sitä jatkuvan vai uskotko hänen "joskus" muuttuvan, muuten kehoitan harkitsemaan tarkkaan tulevaisuuttasi jonkun iloisemman veijarin kanssa.

 

[O.]

Seurustelen miehen kanssa joka on hyvin hiljainen. Kun olemme yhdessä meillä on ihan kivaa, mutta vähän huolestuttaa kun jäämme usein nyhjäämään sisälle sen sijaan että tekisimme asioita yhdessä emmekä oikein keskustele mistään.

Miksi jumitatte sisällä? Siksikö, kun mies ei pyydä minnekään? Kyllä nainenkin voi tehdä aloitteita ja pyytää ulos ja järjestää tekemistä. Jospa kävisitte vaikka elokuvissa, näyttelyssä tai vuokraisitte läjän leffoja (maraton!) niin alkaisi puheenaiheita löytyä. Pelatkaa vaikka lautapelejä, se voisi rentouttaa ujompaa. Kai te sentään jotakin puhutte toisillenne? Uutisista, säästä..?

 

[kokemusta on]

Et kai seurustele exäni kanssa? ;-)

Seurustelin tosiaan yli kolme vuotta erittäin hiljaisen miehen kanssa. Periaatteessa kaikki meni hyvin, mutta sosiaalinen luonteeni ajoi meitä erilleen. Olen aina halunnut elämää ympärilleni: kavereita kylään, bileitä, etc. mutta mieheni viihtyi eniten kotona ja kaksistaan. Meillä ei ollut koskaan riitoja, mikä myös ahdisti. Jos halusin keskustella jostain vakavammin, mies lukkiutui entisestään.

Kun aloin tehdä lähtöä suhteestamme, meni kaksi viikkoa sanaakaan sanomatta, vaikka mies ei halunnut lopettaa suhdetta. Vain sähköpostilla hän pystyi ilmaisemaan tunteitaan. Sain suhteen loppupuolella erittäin sydämellisen ja pitkän sp-viestin, jossa hän toivoi suhteelle jatkoa, mutta silloin olin jo päätökseni tehnyt.

Suhteemme päättyi lämpimissä tunnelmissa ilman mitään katkeruuksia. Ajattelen miestä edelleen hyvänä tyyppinä, joka ei vain sopinut minulle enkä minä hänelle.

 

[Täällä on]

Hauskaa. Minun mieheni on juuri samanlainen, eikä muuksi muutu vaikka voissa paistais. Olemme olleet naismisissa kymmenen vuotta, eikä hänestä sen puheliaampi ole tullut. Emme kyläile, meillä ei käy vieraita.

Mutta, mutta. Minä harrastan vapaa-ajallani omia juttujani, ja hoidan sosiaalista elämääni. Mieheni odottaa kotosalla. Eikä hän pidä pahana sitä että on yksin ktona, kun minä harrasan. Hänkin nauttii hetkisä jolloin saa olla ihan itsekseen.

Eli miestäsi et voi muuttaa. Voit joko etsiä sosiaalisen elämäsi muualta ja arvostaa miehesi muita piirteitä, tai sitten erota ja etsiä kumppani, joka tekee juttuja kanssasi yhdessä.

 

[n47]

No, mulla on myös tuollainen hiljainen mies. Hänen edellinen suhteensa katkesi siihen, että mies oli kuulemma liian hiljainen. Mies ei katso telkkaa, ei kyläile. Tekstareita laittaa mieluummin kuin soittaa.

Mutta. Kaksi vuotta on kohta takana, enkä lainkaan häiriinny tästä. Telkan katsomiseni on vähentynyt minimiin (seuraan kahta sarjaa, muuta en katso ja hyvä niin!), mies tekee sudokuja sillä aikaa. Minä keksin tekemiset, mies tulee perässä. Tää on helppoa ja kivaa, mies ei laita koskaan hanttiin. Mennään fillaroimaan, piknikeille rantsuun, hiihtämään, sauvakävelemään... mitä vaan ehdotan. Siinä sitä sivussa tulee sitten jo juttuakin enemmän. Jos oikein vakavasti keskustelemme, mies kyllä silloin puhuu.

Vieraita en tykkää minäkään kutsua, kylässä käymme harvoin. Käyn kyllä kavereitteni kanssa ulkona ja työporukan kanssa menen myös. Miehellä ei ole sellaisia menoja mutta minun menoni eivät häntä haittaa.

 

[Samma här]

Minunkin mieheni on hyvin hiljainen. Hänen lempiharrastuksiaan ovat telkkarin katsominen, ristikoiden täyttäminen, pyöräily, metsässä patikointi, kalastus jne. Hän on siis omalla tavallaan aktiivinen, mutta ne eivät vaadi puhumista tai ihmisten kanssa kommunikointia. Jos hän ottaa pari olutta, niin silloin hän pystyy juttelemaan muiden kanssa, mutta hänelle kauhistus on sellainen tilanne, että selvinpäin pitäisi jutella niitä näitä ihmisten kanssa, jotka eivät häntä kiinnosta.

Olemme suhteemme alkuvaiheessa aika lailla vääntäneet peistä tästä puhumattomuudesta. Miehen on vaikea luottaa muihin ja hän sen vuoksi avautuu erittäin harvoin. Välillä kommunikoimme kirjoittamalla. Jos haluan saada jotakin vakavaa hänestä irti, niin se melkeinpä edellyttää sitä, että joko juotan hänelle kaljaa tai sitten se, että minä kysyn kysymyksiä, joihin hän voi vastaa pelkästään sanoilla kyllä tai ei.

Omassa työssäni pystyn puhumaan paljon ja joskus töiden jälkeen käyn tapaamassa omia ystäviäni pitsan tai oluen merkeissä. Silloin sitten mies sillä aikaa tekee ruokaa, imuroi, tiskaa jne, eikä hän pistä hanttiin omia menemisiäni.

 

[Hiljaisen miehen tyttöystävä]

Omasta kokemuksestani sanoisin, että ainakin meillä mies on erityisen hiljainen, jos hän on työstä väsynyt. Sitten taas levättyään, viikonloppuisin jne, hän on puheliaampi. Aluksi ärsytti, kun ajattelin, että mies on tunteeton, koska hän ei puhu. Hänellä on tunteita, mutta hän ei kerro niitä helposti. Ylipäätään hän sanoo vain silloin, kun on asiaa. Kun hän sanoo jotakin kaunista tai kehuu, niin ne ovat kuin timantteja, koska tiedän, että ne on sanottu suoraan sydämestä.

Meidän suhteessa tosiaankin vastakohdat täydentävät toisiaan. Anopin luonakin kyläillessä minä vaihdan kuulumisia miehen ollessa hiljaa. Yleensä minä jään kahvipöytään rupattelemaan meidän kuulumisia ja mies liukenee mahdollisimman pian jonnekin pihalle halkoja hakkaamaan tms.

 

[Onnellinen mummeli]

Suomalainen mies on usein vaisu ja rujo, mutta rehti sydämmeltään. Toista ei voi pakottaa puhumaan sen olen oppinut. Viekotella voi keskusteluihin. Pitää toista ihmistä hyvänä, kun hän siinä vierellä on.