Hirveää valitusta ja narinaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä olen nyt 4 vuotta yrittäny keksiä, mitä iloa lapsista saa. Miten he tuovat sisältöä ennen niin tyhjään (?) elämääni. Miksi mä en koe, että lapset on mun elämäni tarkoitus ja suurin saavutus? Olen mä kai masentunut kyllä, jos sitä ehdotatte.

Toinen juttu. Mä näen unia miehistä, tuntemattomista, saavuttamattomista. Unissa mä rakastan ja mies rakastaa. Olen onnellinen, turvassa ja haluttu. Mä haaveilen sellaisesta suhteesta ja elämästä. Mun elämäni vaan on valovuosien päässä siitä. Kaipaan toista ihmistä rinnalleni niin että sattuu. Kaipaan sitä tunnetta että on rakastettu. Miltä tuntuisikaan tulla joka päivä kotiin niin että sitä oikein odottaa? Miltä tuntuisi riutua ikävässä kun toinen ei ole vieressä ja sitten päästä siihen viereen. Syliin.

Kaikki on niin väärin, päin persettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Oletko yh? Tuo ei ole hyvä, että elämäsi tuntuu noin ankealta. Yritä hankkia iloa nyt niin paljon kuin voit.

En ole yh, siksi tää onkin päin persettä.

Rakastaako miehesi sua? Entä sinä häntä? Millaista muutosta haluaisit, onko se mahdollinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Oletko yh? Tuo ei ole hyvä, että elämäsi tuntuu noin ankealta. Yritä hankkia iloa nyt niin paljon kuin voit.

En ole yh, siksi tää onkin päin persettä.

Rakastaako miehesi sua? Entä sinä häntä? Millaista muutosta haluaisit, onko se mahdollinen?

En tiedä. En. Muutoshalut käy ilmi aloituksesta, mahdollisuudet olemattomat. Ainakn muutoksen pieni alkusysäyskin vaatisi perustavaa laatua olevia tekoja joihin en ole valmis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Oletko yh? Tuo ei ole hyvä, että elämäsi tuntuu noin ankealta. Yritä hankkia iloa nyt niin paljon kuin voit.

En ole yh, siksi tää onkin päin persettä.

Rakastaako miehesi sua? Entä sinä häntä? Millaista muutosta haluaisit, onko se mahdollinen?

En tiedä. En. Muutoshalut käy ilmi aloituksesta, mahdollisuudet olemattomat. Ainakn muutoksen pieni alkusysäyskin vaatisi perustavaa laatua olevia tekoja joihin en ole valmis.
Ehkä sitten aika auttaa että olet valmis, tosin odotellessa helposti masentuu. Keskustelettko miehesi kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Oletko yh? Tuo ei ole hyvä, että elämäsi tuntuu noin ankealta. Yritä hankkia iloa nyt niin paljon kuin voit.

En ole yh, siksi tää onkin päin persettä.

Rakastaako miehesi sua? Entä sinä häntä? Millaista muutosta haluaisit, onko se mahdollinen?

En tiedä. En. Muutoshalut käy ilmi aloituksesta, mahdollisuudet olemattomat. Ainakn muutoksen pieni alkusysäyskin vaatisi perustavaa laatua olevia tekoja joihin en ole valmis.
Ehkä sitten aika auttaa että olet valmis, tosin odotellessa helposti masentuu. Keskustelettko miehesi kanssa?

Sitä toivon et ajan kanssa kypsyn toimimaan. Masentunut jo lievästi kai olen, turhautunut ja väsynyt taatusti. "Suhde" mieheen on asia, jota en halua rääppiä sen enempää, se on yksi elämäni suurimmista mokista ja valinta jota kukaan ei pysty käsittämään, vähiten minä itse. Varsinkin kun sitä valintaa miettii suhteessa siihen mitä olen aina hakenut ja toivonut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Oletko yh? Tuo ei ole hyvä, että elämäsi tuntuu noin ankealta. Yritä hankkia iloa nyt niin paljon kuin voit.

En ole yh, siksi tää onkin päin persettä.

Rakastaako miehesi sua? Entä sinä häntä? Millaista muutosta haluaisit, onko se mahdollinen?

En tiedä. En. Muutoshalut käy ilmi aloituksesta, mahdollisuudet olemattomat. Ainakn muutoksen pieni alkusysäyskin vaatisi perustavaa laatua olevia tekoja joihin en ole valmis.
Ehkä sitten aika auttaa että olet valmis, tosin odotellessa helposti masentuu. Keskustelettko miehesi kanssa?

Sitä toivon et ajan kanssa kypsyn toimimaan. Masentunut jo lievästi kai olen, turhautunut ja väsynyt taatusti. "Suhde" mieheen on asia, jota en halua rääppiä sen enempää, se on yksi elämäni suurimmista mokista ja valinta jota kukaan ei pysty käsittämään, vähiten minä itse. Varsinkin kun sitä valintaa miettii suhteessa siihen mitä olen aina hakenut ja toivonut.

Ok, tsemppiä eroon (ilmeisesti).. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin kuitenkin, aina kannattaa yrittää parantaa elämäänsä.
 

Yhteistyössä