Hitaasti syttyvä mies

[Rakastunut nainen]

Olen seurustellut muutaman kuukauden 25-vuotiaan miehen kanssa. Hän sanoo rakastavansa minua, ja hän itse sanoi sen ensin minulle. Olen itse laittanut itseni 110% kehiin. Mies on sanonut olevansa ns. hitaasti syttyvää tyyppiä, entisiä tyttöystäviä ei ole kuulemma rakastanut ensimmäiseen puoleen vuoteen ollenkaan. Minä en kyllä itse jaksaisi odotella puolta vuotta, että mahtaako miehellä olla tunteita vai ei. Hän kyllä haluaa nähdä ja olla minun kanssa ja intohimoa on enemmän kuin olen koskaan voinut kuvitellakaan. Mutta minulla on paha olo, kun en tiedä onko mies tosissaan vai ei. En tiedä miten minun pitäisi olla, lopettaa itsekin toisen huomiointi ja olla etäisempi? Minusta ei ole tuntunut näin hyvältä kenenkään muun miehen kanssa, mutta ärsyttää kun tämän asian takia joudun vaivaamaan päätäni. Kiitos asiallisista vastauksista

 

[älä suostu temppuiluun]

älä suostu suhteeseen, missä mies ei tiedä tunteistaan josko ne syttyisivät. Ole vaikka aina kaveri hänen kanssa, mutta ei noin.

Jos ei tiedä, ei rakasta. Jos rakastaisi, sen tietäisi, eikä sitä empisi hetkeäkään.
Selityksiä on aina sille, miksi ei rakasta. Jos rakastaa, ei tarvitse selitellä mitään.

Harva sanoo kuukaudenkaan päästä että rakastaa, miksi hän puhuu ristiin?

 

[alkuperäinen]

Siis hän on sanonut että rakastaa minua jo nyt. Entisiä tyttöystäviään ei sano rakastaneensä näin pian, vaan vasta puolen vuoden jälkeen. Ongelma on vaan se hänen "hitaasti syttyminen" noin muuten...

 

[alkuperäinen]

Siis hän on sanonut että rakastaa minua jo nyt. Entisiä tyttöystäviään ei sano rakastaneensä näin pian, vaan vasta puolen vuoden jälkeen. Ongelma on vaan se hänen "hitaasti syttyminen" noin muuten...

 

[Eli..?]

Niin ja miten se hitaasti syttyminen ilmenee? Kerroit vain että hän rakastaa sinua, joten ongelmaa ei tässä vielä ole kuultu...

 

[alkuperäinen]

On jotenkin varovainen ja ei anna itsestään ihan kaikkea. Minä olen ollut avoin ja kertonut kaikista asioista ja esitellyt koko perheeni. Hänen vanhempiaan en ole tavannut. Hän ei ole minussa niin kiinni kuin minä, ei laittele viestejä että ikävöi tai muuta niin kuin minä. Minusta tuntuu, että joinakin päivinä kiinnostan häntä ja joinakin päivinä en.En tiedä onko se minun omassa päässäni niin vai tunteeko mies oikeasti niin. Ja jos tuntee, niin johtuuko se juuri tästä "hitaasti syttymisestä" vai mistä..

 

[Taas sotketaan käsittteet!!]

Ei "rakastaminen" ole edes mahdollista puolessa vuodessa, hyvä jos vuosissa. Ensin on ihastuminen, se sellainen hullaantuminen, kun ei vielä oikeasti mitenkään tunneta toista. Se muuttuu vahvemmaksi, ellei lopu, kuten ihastumisille usein käy. Siirrytään rakastumiseen. Tiedetäänkin jo toisesta jotain. Parin vuoden kuluttua tulee se vaihe, jossa nämä eriasteiset hullaantumiset alkavat olla ohi, arki alkaa. Jos tunne on ehtinyt kasvaa syväksi, jopa toisen ollessa jo tuttu, voi alkaa vähitellen se ns. rakastaminen, joka ei aiemmin ole edes mahdollista. Tai sitten arki kaataa sen tunteen palon, joka ei vielä ole rakkautta. Hyviä kirjoja aiheesta esim. Alberonin "Rakastuminen" tai Kaarina Määtän tutkimukset ilmiön eri vaiheista.

Se ihantuminen, saati rakastuminen ovat tavallaan psykooseja, vähän sama ilmiö. Rakkaus on ihan muuta, jo todellisuuteen perustuvaa tunnetta. Mutta että voi perustaa jotain todellisuuteen, pitää ensin ehtiä nähdä sitä, ja ne ns. vaaleanpunaiset silmälasit katoavat vasta pitkän ajan kuluessa. Ei tarkoita, että kaikki muuttuisi rumaksi, mutta kylläkin todeksi, ei kuvitelluksi. Ja niissä on harvoin vastassa se "sama" ihminen, vaikka sosiaaliturvatunnuksen perusteella olisikin...

 

[Ja siis]

osa ihmisistä on tunepitoisia, he ihastuvat ja rakastuvat helposti, usein, ja toimivat sen mukaan. Vuodattavat tunteen paloa, vaikka eivät vielä todellisuudessa ollenkaan tiedä, kenelle ja minkälaiselle. Osa ihmisistä on tunne-elämältään vakaampaa tyyppiä, heillä ei tule ns. hurahduksia niin helposti, ei ehkä mihinkään asiaan. Silti heille voi sillä tyynen rauhallisella tyylillään tulla nopeammin se oikea, todellinen tunne, ehkä.

Jos kaverisi sanoo, että hän rakastaa, hän varmasti tuntee sinua kohtaan. Mutta hän ei ole höyryäjä, ja varmaan tietääkin asiasta jotain, eikä käytä sanoja väärin. Hänen kiintymykseensä minä nimenomaan luottaisin! Enkä hoputtaisi. Se mikä kehittyy hitaasti, kehittyy yleensä myös lujaksi ja arkea kestäväksi. Muu on höttöä...

 

[Vaikka käyttääkin]

sanaa "rakastaa", mikä ehdottomasti on aika aikaista. Mutta tuntee joka tapauksessa. Ja tietää, että se syvä tunne voi tullakin vasta aikojen saatossa ihan todellisena.

Höyryäjän energia menee yleensä höyryämiseen ja rakkauden palon hehkuttamiseen. Ei sellainen edes ehdi oikeasti tutustua, ja kun arki alkaa, ne höyryäjät häviävät. Kaveri kuullostaa ihan täyspäiseltä, pidä kiinni ja ole ihan rauhassa!

 

[Rakastunut']

Ei "rakastaminen" ole edes mahdollista puolessa vuodessa, hyvä jos vuosissa. Ensin on ihastuminen, se sellainen hullaantuminen, kun ei vielä oikeasti mitenkään tunneta toista. Se muuttuu vahvemmaksi, ellei lopu, kuten ihastumisille usein käy. Siirrytään rakastumiseen. Tiedetäänkin jo toisesta jotain. Parin vuoden kuluttua tulee se vaihe, jossa nämä eriasteiset hullaantumiset alkavat olla ohi, arki alkaa. Jos tunne on ehtinyt kasvaa syväksi, jopa toisen ollessa jo tuttu, voi alkaa vähitellen se ns. rakastaminen, joka ei aiemmin ole edes mahdollista. Tai sitten arki kaataa sen tunteen palon, joka ei vielä ole rakkautta. Hyviä kirjoja aiheesta esim. Alberonin "Rakastuminen" tai Kaarina Määtän tutkimukset ilmiön eri vaiheista.

Se ihantuminen, saati rakastuminen ovat tavallaan psykooseja, vähän sama ilmiö. Rakkaus on ihan muuta, jo todellisuuteen perustuvaa tunnetta. Mutta että voi perustaa jotain todellisuuteen, pitää ensin ehtiä nähdä sitä, ja ne ns. vaaleanpunaiset silmälasit katoavat vasta pitkän ajan kuluessa. Ei tarkoita, että kaikki muuttuisi rumaksi, mutta kylläkin todeksi, ei kuvitelluksi. Ja niissä on harvoin vastassa se "sama" ihminen, vaikka sosiaaliturvatunnuksen perusteella olisikin...

Höpö höpö. Se että sinä tai joku muu ei ole kykeneväinen rakastumaan alle puolessa vuodessa, ei tarkoita etteikö joku muu pystyisi.

Minä itse ja mieheni oltiin ystävyksiä, eikä minulla ollut alussa lainkaan romanttisia tunteita tai aikeita hänen suhteen. Ei todellakaan edes sopinut suunnitelmiin. Hän kuitenkin osoittautui niin upeaksi, että turha sitä oli vastustaa vaikka aikani yritin. Kerkesimme tehdä tuttavuutta puoli vuotta kunnes päädyimme naimisiin. Mistään hullaantumisesta ei ollut missään vaiheessa kyse vaan siitä, että toisen kanssa oli aina hyvä olla, oli tilanne mikä oli. Halusimme jakaa jokaisen hetken ja kaiken yhdessä, emmekä todellakaan eläneet missään pilvilinnoissa. Kaikki vain kävi totalisen järkeen. Niin todellista rakkautta kuin olla ja voi. Saamme pian toisen lapsemme ja mielellään vaikka pian kolmannenkin...

 

[no]

osa ihmisistä on tunepitoisia, he ihastuvat ja rakastuvat helposti, usein, ja toimivat sen mukaan. Vuodattavat tunteen paloa, vaikka eivät vielä todellisuudessa ollenkaan tiedä, kenelle ja minkälaiselle. Osa ihmisistä on tunne-elämältään vakaampaa tyyppiä, heillä ei tule ns. hurahduksia niin helposti, ei ehkä mihinkään asiaan. Silti heille voi sillä tyynen rauhallisella tyylillään tulla nopeammin se oikea, todellinen tunne, ehkä.

Jos kaverisi sanoo, että hän rakastaa, hän varmasti tuntee sinua kohtaan. Mutta hän ei ole höyryäjä, ja varmaan tietääkin asiasta jotain, eikä käytä sanoja väärin. Hänen kiintymykseensä minä nimenomaan luottaisin! Enkä hoputtaisi. Se mikä kehittyy hitaasti, kehittyy yleensä myös lujaksi ja arkea kestäväksi. Muu on höttöä...

Niin minäkin asian näen.

 

[Keittiöpsylogi (ei kirj.)]

osa ihmisistä on tunepitoisia, he ihastuvat ja rakastuvat helposti, usein, ja toimivat sen mukaan. Vuodattavat tunteen paloa

Rakkaus ei ole tunnetta vaan tekoja. Sellainen suhde ei ihmisikää kestä, joka perustetaan tunteiden varaan. Pitkässä suhteessa pitää jaksaa tehdä kauniita tekoja tunteista riippumatta. Hyvät teot ruokkivat ajallaan sitten tunteitakin.

 

[no]

osa ihmisistä on tunepitoisia, he ihastuvat ja rakastuvat helposti, usein, ja toimivat sen mukaan. Vuodattavat tunteen paloa

Rakkaus ei ole tunnetta vaan tekoja. Sellainen suhde ei ihmisikää kestä, joka perustetaan tunteiden varaan. Pitkässä suhteessa pitää jaksaa tehdä kauniita tekoja tunteista riippumatta. Hyvät teot ruokkivat ajallaan sitten tunteitakin.

Olipa hyvin sanottu, kiitos.

 

[tunnen rakkauden]

osa ihmisistä on tunepitoisia, he ihastuvat ja rakastuvat helposti, usein, ja toimivat sen mukaan. Vuodattavat tunteen paloa

Rakkaus ei ole tunnetta vaan tekoja. Sellainen suhde ei ihmisikää kestä, joka perustetaan tunteiden varaan. Pitkässä suhteessa pitää jaksaa tehdä kauniita tekoja tunteista riippumatta. Hyvät teot ruokkivat ajallaan sitten tunteitakin.

Olipa hyvin sanottu, kiitos.

Tämähän oln itsestäänselvyys ja pitäisi tulla ja olla kaikilla selkäytimessä. Ei ihme että teidän liitot on kariuteen kun tuolaisia pohditte. Rakkaus on myös kemiallinen juttu.

 

[no]

osa ihmisistä on tunepitoisia, he ihastuvat ja rakastuvat helposti, usein, ja toimivat sen mukaan. Vuodattavat tunteen paloa

Rakkaus ei ole tunnetta vaan tekoja. Sellainen suhde ei ihmisikää kestä, joka perustetaan tunteiden varaan. Pitkässä suhteessa pitää jaksaa tehdä kauniita tekoja tunteista riippumatta. Hyvät teot ruokkivat ajallaan sitten tunteitakin.

Olipa hyvin sanottu, kiitos.

Tämähän oln itsestäänselvyys ja pitäisi tulla ja olla kaikilla selkäytimessä. Ei ihme että teidän liitot on kariuteen kun tuolaisia pohditte. Rakkaus on myös kemiallinen juttu.

Juu ei me myydäkään mielenrauhaamme halvalla...