Hitsin kaveri

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap ei olekaan tainnut vastata vieslä tuohon, että MIKSI ystäväperheen pitäisi laittaa heidän OMA KISSA POIS siksi aikaa, että AP:n KOIRA menee sinne hoitoon?

Eiköhän jokaiselle ole ne omat lemmikit ja perheenjäsenet etusijalla!

No siis, tuo perhe taas ovat sellaisia, jotka myös tosi paljon koiraa halusi hoitaa, ja sitten yhtäkkiä se kissa sinne ilmestyi... ja seuraavan kerran kun koira sinne taas meni niin siellä olikin se kissa, ja koira sai tietty turpiinsa. Eikä koira siellä sitten sen jälkeen ole ollutkaan, vaikka ne lapset on sitä tosi paljon halunneet sinne.

Että näin.
 
[QUOTE="vieras";26554924]Kieltämättä :D, mutta ap:n kaltaisia prinsessasyndroomalla varutettuja ihmisiäkin on...[/QUOTE]
Mä muuten kaupasta tullessani tajusin, että on hurjan paljon asioita, joita mä pidän itsestäänselvyyksinä. Ja uskoisin, että myös mun läheiseni pitävät, vaikkei niistä asioista olla koskaan ääneen eikä erikseen sovittu.
 
[QUOTE="aloittaja";26555417]No siis, tuo perhe taas ovat sellaisia, jotka myös tosi paljon koiraa halusi hoitaa, ja sitten yhtäkkiä se kissa sinne ilmestyi... ja seuraavan kerran kun koira sinne taas meni niin siellä olikin se kissa, ja koira sai tietty turpiinsa. Eikä koira siellä sitten sen jälkeen ole ollutkaan, vaikka ne lapset on sitä tosi paljon halunneet sinne.

Että näin.[/QUOTE]

:xmas:

Oli miten oli. Kissa on sen perheen lemmikki, koira teidän.
Eli oletettavasti kissa on heille tärkeämpi.
Elämä ja tilanteet muuttuu, se on aivan normaalia.....
 
Hämmästyttävän paljon vihamielisiä vastauksia täällä... Liekö sitten koiravihaajien kommentteja?

Eipä meidänkään sitten tarvitse järjestää varmaan elämää toisten mielen mukaan. Lapsia ei voi tuoda meille noin vaan yhtäkkiä, kylään ei voi tupsahtaa yhtäkkiä, eikä peräkärryä viedä tuosta vain?

Ei me olla eletty sillä lailla, mutta ilmeisesti kaikki muut sitten on. Mä olen kuvitellut olevani joustava ja jakanut asioita yhdessä hyvien ystävien kanssa. Ja näitä vastauksia lukiessa tulen ajatelleeksi että on teidän monen elämä ollut tosi hankalaa...

Tiedän, että jos vedän lusikkani näistä meidän yhteisistä kuvioista pois loukkaantumiseni vuoksi, niin toiset siinä menettää enemmän kuin minä.
 
Omat ja kaverien kyläilyt on minusta ihan eri asia kuin loman ajoittaminen siten, että voi olla kaverin koiran hoitajana.

Eikö kaverit kysy, sopiiko nyt lainata peräkärryä, tai voivatko mennä mökille tiettynä päivänä?
 
Omat ja kaverien kyläilyt on minusta ihan eri asia kuin loman ajoittaminen siten, että voi olla kaverin koiran hoitajana.

Eikö kaverit kysy, sopiiko nyt lainata peräkärryä, tai voivatko mennä mökille tiettynä päivänä?

No näin me on eletty, rajatta. Tuosta sen on peräkärryn voinut viedä, mökille on kavereilla avaimet.

Ollaan opiskelukavereita, ja totuttu elämään yhdessä. Meillä on omaisuutta enemmän, en nyt viitsi selittää miksi mutta on vaan. Toiset on sitten taas saaneet lapsia... mitä meille ei ole vielä siunaantunut, voi olla että nuorena sairastamani asian vuoksi en sellaisia koskaan saakaan.

Ehkä tämä elämä on sitten erilaista kuin monen. Ja ehkä meidänkin sitten täytyy tosiaan niitä rajoja ja reunaehtoja ruveta laittamaan. Joku täällä sentään ymmärsi, että kun on ollut joku tapana, niin sitten tuntuu oudolta, kun yhtäkkiä se ei olekaan niin. Mutta, niinkuin joku sanoi, tilanteet sitten vaan muuttuu, eikä ystävää vissiin tartte informoida siitä. Vai?
 
[QUOTE="aloittaja";26555685]No näin me on eletty, rajatta. Tuosta sen on peräkärryn voinut viedä, mökille on kavereilla avaimet.

Ollaan opiskelukavereita, ja totuttu elämään yhdessä. Meillä on omaisuutta enemmän, en nyt viitsi selittää miksi mutta on vaan. Toiset on sitten taas saaneet lapsia... mitä meille ei ole vielä siunaantunut, voi olla että nuorena sairastamani asian vuoksi en sellaisia koskaan saakaan.

Ehkä tämä elämä on sitten erilaista kuin monen. Ja ehkä meidänkin sitten täytyy tosiaan niitä rajoja ja reunaehtoja ruveta laittamaan. Joku täällä sentään ymmärsi, että kun on ollut joku tapana, niin sitten tuntuu oudolta, kun yhtäkkiä se ei olekaan niin. Mutta, niinkuin joku sanoi, tilanteet sitten vaan muuttuu, eikä ystävää vissiin tartte informoida siitä. Vai?[/QUOTE]

Mikä siinä kysymisessä ja sopimisessa on niin vaikeaa? Oli sitten kysymys, koiranhoidosta, mökin tai peräkärryn lainasta?
 
[QUOTE="vieras";26555739]Mikä siinä kysymisessä ja sopimisessa on niin vaikeaa? Oli sitten kysymys, koiranhoidosta, mökin tai peräkärryn lainasta?[/QUOTE]

No sepä se. Ei ole vain ollut tapana, niin mä en tiedä mikä siinä nyt sitten on niin vaikeaa? Mulla on kyllä itsellä semmoinen olo, että jos yhtäkkiä sanon kaverin perheelle että sorry me ei haluta teitä nyt meidän mökille (kun tiedetään että ovat meinanneet tulla) niin ne loukkaantuisi. Samalla tavalla tuo kaveriperhe oli tietoinen, että oletin koiran heille voivan tulla.
 
[QUOTE="aloittaja";26555804]No sepä se. Ei ole vain ollut tapana, niin mä en tiedä mikä siinä nyt sitten on niin vaikeaa? Mulla on kyllä itsellä semmoinen olo, että jos yhtäkkiä sanon kaverin perheelle että sorry me ei haluta teitä nyt meidän mökille (kun tiedetään että ovat meinanneet tulla) niin ne loukkaantuisi. Samalla tavalla tuo kaveriperhe oli tietoinen, että oletin koiran heille voivan tulla.[/QUOTE]

Onko teidän ystävyys noin tekoreippaalla pohjalla? Aika karmeaa, jos mökin omistaja ei voi olla omalla mökillään rauhassa.
 
[QUOTE="aloittaja";26555685]No näin me on eletty, rajatta. Tuosta sen on peräkärryn voinut viedä, mökille on kavereilla avaimet.

Ollaan opiskelukavereita, ja totuttu elämään yhdessä. Meillä on omaisuutta enemmän, en nyt viitsi selittää miksi mutta on vaan. Toiset on sitten taas saaneet lapsia... mitä meille ei ole vielä siunaantunut, voi olla että nuorena sairastamani asian vuoksi en sellaisia koskaan saakaan.

Ehkä tämä elämä on sitten erilaista kuin monen. Ja ehkä meidänkin sitten täytyy tosiaan niitä rajoja ja reunaehtoja ruveta laittamaan. Joku täällä sentään ymmärsi, että kun on ollut joku tapana, niin sitten tuntuu oudolta, kun yhtäkkiä se ei olekaan niin. Mutta, niinkuin joku sanoi, tilanteet sitten vaan muuttuu, eikä ystävää vissiin tartte informoida siitä. Vai?[/QUOTE]
Se on :) Olen törmännyt useinkin siihen, että multa kysytään, miten me voidaan elää näin kuin eletään. Tavalla, joka mulle on täysin luontevaa, mutta monelle kysyjälle täysin käsittämätöntä.
 
No nythän on hyvä tekosyy pyytää ne mökin avaimet tuolta naapurilta takaisin. Sanot, että appesi tarvitsee ne kun menee mökille koiraa hoitamaan ;) ja eikös tämä ihan pidä paikkansakin.
 

Yhteistyössä