hmm, taidan olla liian väsynyt tähän loukkaantuakseni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja badass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
No en nyt ehkä, kun teillä kuitenkin rakkautta jäljellä, saattaisin sinuna ottaa pojan kainaloon ja muuttaa vaikka hetkeks vanhempies luo, tai ihan minne tahansa. Ei hitto toista voi kohdella kun paskaa vaan siksi että rakentaa.

Mä peesailen tätä :/

Ja se rakkauskin on yliarvostettua. P*skat rakkaudesta, jos suhde on huonossa jamassa eikä kummallakaan ole kivaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Ja mä olen tän päivää miettinyt et pitäiskös sitä tehdä kaikkensa että saisi tämänkin avioliiton toimimaan :/

Mistä pitäis alottaa? Mä en ainakaan juuri nyt tiedä. Enkä jaksa ajatella. Just selviän näistä päivistä yksin lasten kanssa.

No en mäkään tiedä, sehän ongelma tässä onkin :/ Tuntuu että mä olen ihan täys kakka :/
Onko sulla ideaa mitään?

No omasta liitostani ei ole mitään käryä, mutta voishan sitä yrittää sulle jotain näkemystä saada. Mikä mättää? Eniten?

Noh se että..mä en ole tässä mukana 110%, en läheskään, kaikki ihan solmussa ja mielenkiinto jossain ihan muualla. Kun tää koko sotku koskis vaan mua, mut ei, tässä miljoona muuta ihmistä mukana. Kun jaksan tuon miehen kanssa tsempata kaikki on tosi hyvin, ja ihanasti, mutta heti kun mielenkiinto katoaa niin kaikki ihan..plääh. Ei tälle minkään maha, korkeintaan lobotomia. Mulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Ja mä olen tän päivää miettinyt et pitäiskös sitä tehdä kaikkensa että saisi tämänkin avioliiton toimimaan :/

Mistä pitäis alottaa? Mä en ainakaan juuri nyt tiedä. Enkä jaksa ajatella. Just selviän näistä päivistä yksin lasten kanssa.

No en mäkään tiedä, sehän ongelma tässä onkin :/ Tuntuu että mä olen ihan täys kakka :/
Onko sulla ideaa mitään?

No omasta liitostani ei ole mitään käryä, mutta voishan sitä yrittää sulle jotain näkemystä saada. Mikä mättää? Eniten?

Noh se että..mä en ole tässä mukana 110%, en läheskään, kaikki ihan solmussa ja mielenkiinto jossain ihan muualla. Kun tää koko sotku koskis vaan mua, mut ei, tässä miljoona muuta ihmistä mukana. Kun jaksan tuon miehen kanssa tsempata kaikki on tosi hyvin, ja ihanasti, mutta heti kun mielenkiinto katoaa niin kaikki ihan..plääh. Ei tälle minkään maha, korkeintaan lobotomia. Mulle.


No... heti jos mukana on muita ihmisiä (miljoonia tai vähemmän, ei ole väliä ) juttu menee usein hyvin mutkikkaaksi. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Ja mä olen tän päivää miettinyt et pitäiskös sitä tehdä kaikkensa että saisi tämänkin avioliiton toimimaan :/

Mistä pitäis alottaa? Mä en ainakaan juuri nyt tiedä. Enkä jaksa ajatella. Just selviän näistä päivistä yksin lasten kanssa.

No en mäkään tiedä, sehän ongelma tässä onkin :/ Tuntuu että mä olen ihan täys kakka :/
Onko sulla ideaa mitään?

No omasta liitostani ei ole mitään käryä, mutta voishan sitä yrittää sulle jotain näkemystä saada. Mikä mättää? Eniten?

Noh se että..mä en ole tässä mukana 110%, en läheskään, kaikki ihan solmussa ja mielenkiinto jossain ihan muualla. Kun tää koko sotku koskis vaan mua, mut ei, tässä miljoona muuta ihmistä mukana. Kun jaksan tuon miehen kanssa tsempata kaikki on tosi hyvin, ja ihanasti, mutta heti kun mielenkiinto katoaa niin kaikki ihan..plääh. Ei tälle minkään maha, korkeintaan lobotomia. Mulle.


No... heti jos mukana on muita ihmisiä (miljoonia tai vähemmän, ei ole väliä ) juttu menee usein hyvin mutkikkaaksi. :/


no näinhän se on. Hei kiitti, harvoin näistä asioista puhun kellekkään, nyt meni iha helposti ja monta riviä :D :hug:

toivottavasti sulle joskus asiat selkiintyy, kuitenkin kerran täällä vaan eletään ja olis kurja jos aina olis olo että on ihan hukassa
 
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:
Ja mä olen tän päivää miettinyt et pitäiskös sitä tehdä kaikkensa että saisi tämänkin avioliiton toimimaan :/

Mistä pitäis alottaa? Mä en ainakaan juuri nyt tiedä. Enkä jaksa ajatella. Just selviän näistä päivistä yksin lasten kanssa.

No en mäkään tiedä, sehän ongelma tässä onkin :/ Tuntuu että mä olen ihan täys kakka :/
Onko sulla ideaa mitään?

No omasta liitostani ei ole mitään käryä, mutta voishan sitä yrittää sulle jotain näkemystä saada. Mikä mättää? Eniten?

Noh se että..mä en ole tässä mukana 110%, en läheskään, kaikki ihan solmussa ja mielenkiinto jossain ihan muualla. Kun tää koko sotku koskis vaan mua, mut ei, tässä miljoona muuta ihmistä mukana. Kun jaksan tuon miehen kanssa tsempata kaikki on tosi hyvin, ja ihanasti, mutta heti kun mielenkiinto katoaa niin kaikki ihan..plääh. Ei tälle minkään maha, korkeintaan lobotomia. Mulle.


No... heti jos mukana on muita ihmisiä (miljoonia tai vähemmän, ei ole väliä ) juttu menee usein hyvin mutkikkaaksi. :/


no näinhän se on. Hei kiitti, harvoin näistä asioista puhun kellekkään, nyt meni iha helposti ja monta riviä :D :hug:

toivottavasti sulle joskus asiat selkiintyy, kuitenkin kerran täällä vaan eletään ja olis kurja jos aina olis olo että on ihan hukassa

Niinpä. Pakkohan niiden on. Joskus. Mutta onko se tarina kenenkään kannalta onnellinen, sitähän ei voi tietää.
 
Me on rakennettu kolme kertaa ja voin kertoa että koko elämä on silloin täysin poikkeustilassa ja kumpikaan puolisko ei käyttäydy silloin niin kuin normaalisti käyttäytyisi.
Sinulle antaisin nyt neuvoksi vaan sietää ja sietää ja kestää ja kestää siihen asti, että talo on valmis ja olette kerenneet asua siinä vähintääkin vuoden. Se rakennusväsymys ja se kaikki paine kestää ainakin vuoden purkautua ja palautua normaaliksi.
Nyt on teillä se "ylämäki" mistä pappikin puhuu ja se on vaan kestettävä. Se rakentava osapuoli on kovemmilla varmasti kuin kotona oleva koska väsyttää, vituttaa ja aikataulut painaa päälle. Meilläkin oli vaikka mitä kriisiä silloin raksa aikana mut minä vaan oli vahva ja siedin ja jaksoin ja sitten se helpotti muuton jälkeen ja mieskin ymmärsi sitten mitä minä olin kestänyt ja sietänyt ja pyyteli käytöstään moneen kertaan anteeksi. Nyt menee taas oikein hyvin. Meillä tosin raksa-aika kesti vaan vajaan vuoden, eli sikäli oli helpompi. Mutta mies rakensi kyllä tuon ajan koko ajan mitä ei palkkatöissä ollut, eli kovilla oltiin.
 
peesaan ed. teeppä ite niin et annat miehen olla kotona lasten kans, ite käyt palkkatyössä ja rakennat taloa. ymmärrän kyllä miestäsi jos on pinna kireällä. mutta ajattele asia sillä lailla että sinun ja lastesi takia mies siellä raksalla pyörii. miehillä kun on tarve näyttää tuollasilla asioilla että huolehtii perheestään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
peesaan ed. teeppä ite niin et annat miehen olla kotona lasten kans, ite käyt palkkatyössä ja rakennat taloa. ymmärrän kyllä miestäsi jos on pinna kireällä. mutta ajattele asia sillä lailla että sinun ja lastesi takia mies siellä raksalla pyörii. miehillä kun on tarve näyttää tuollasilla asioilla että huolehtii perheestään.

nimenomaan..voin vaan kuvitella miltä miehestä tuntuu... :/
 
sun tarvisi tuota omaa käyttäytymistä miettiä. Anna sen miehen levätä ja sitten saat sen huomiosi. Meillä ainakin mies tarvii enemmän lepoa, ja mulle riittää vähempi. Ja vaikka tuo sun baariin lähtö voi sinusta vaikuttaa ok jutulta, miehelle se kertoo paljon enemmän.

Ja jos meinaatte loppuelämän olla yhdessä, niin vuosipäivän viettäminen nukkumalla ei varmaan haittaa jos ollaan väsyneitä. Rentoudu. Keskity tekemään itsellesi hyvä mieli. Ilman miestä. Ei kukaan voi tehdä ihmistä onnelliseksi kun ihminen itse. Miehesi varmasti huomaa sen ja se vetää puoleensa. Tsemppiä!
 
no raksa-aikaongelmiin mä sanon vaan, että rakentakaa se talo valmiiksi, mene sinne raksalle miehen luo lapsen kanssa ja laita kahvia pannuun ja leivo pullaa =) juttelette sen mitä mies ehtii, ja koitatte ymmärtää että se raksa on teidän yhteinen projekti, ei ikuinen, mutta vaatii kummaltakin ymmärtämystä kunnes se on valmis =) mieti vaikeina hetkinä miten kiva on kun talo on joskus valmis ja heräätte vaikka rauhalliseen sunnuntai-aamuun =)
 
oikeesti, mun voimavarat on ihan loppu!!
mä olen kyllä ollu raksalla, olen kiikuttanu sinne hemmetti soikoon kahvia ja pullaa, voileipiä ja kaljaa, makkaraa ja sinappia, limua ja tupakkaa, mutta kun ei oikeesti auta yhtään omaa jaksamista!!
mä teen kaikkeni, olen tehnyt kaikkeni, oikeesti YMMÄRRÄN miestäni (ja myönnän että itse olisin varmaan vielä kamalampi jos olisin mies) muttakun minä en jaksa, voimavarat on ihan loppu.
ehkä sitten oli liian iso pala haukattavaks, mutta se on myöhästä nyt olla jälkiviisas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
oikeesti, mun voimavarat on ihan loppu!!
mä olen kyllä ollu raksalla, olen kiikuttanu sinne hemmetti soikoon kahvia ja pullaa, voileipiä ja kaljaa, makkaraa ja sinappia, limua ja tupakkaa, mutta kun ei oikeesti auta yhtään omaa jaksamista!!
mä teen kaikkeni, olen tehnyt kaikkeni, oikeesti YMMÄRRÄN miestäni (ja myönnän että itse olisin varmaan vielä kamalampi jos olisin mies) muttakun minä en jaksa, voimavarat on ihan loppu.
ehkä sitten oli liian iso pala haukattavaks, mutta se on myöhästä nyt olla jälkiviisas.

no mikä sitä sun jaksamista lisäisi, kerro se miehelle? viikon raksatauko ja mies auttaa kotitöissä ja lapsenhoidossa? kun ei se talo valmistu koskaan jos ei sitä vaan tee... raskasta aikaa, mutta kannattaa varmasti =)
 
no sittenhän se ei aän mielestään se auta kuin odotella raksa-ajan loppumista ja muuton jälkeistä elämää josko se normalisoituisi, minkä varmasti tekeekin. Mekin rakennettiin koko viime vuosi ja jouluna muutettiin, nyt vietetään jo melkein normaalia elämää, pihahommia lukuunottamatta. Raksa-aikana ei kyllä puhettakaan, että oltais jaksettu mitään ylimääräsiä juttuja, parisuhdetta hoidettiin raksalla kun kerittiin.

Tai sitten pakkaat kamasi ja nostat kytkintä.

Tai hankit lapsenvahdin ja menet miehesi seuraksi ja avuksi raksalle. Saatte yhteistä aikaa ja mies tukesi ja apusi. Miehille tuo oman kodin rakentaminen on selkäytimessä ja heidän mielestään se on suurin rakkauden teko omaa perhettä kohtaan.

Mikä auttaisi sinua sitten jaksamaan? Mitä sinä et jaksa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
oikeesti, mun voimavarat on ihan loppu!!
mä olen kyllä ollu raksalla, olen kiikuttanu sinne hemmetti soikoon kahvia ja pullaa, voileipiä ja kaljaa, makkaraa ja sinappia, limua ja tupakkaa, mutta kun ei oikeesti auta yhtään omaa jaksamista!!
mä teen kaikkeni, olen tehnyt kaikkeni, oikeesti YMMÄRRÄN miestäni (ja myönnän että itse olisin varmaan vielä kamalampi jos olisin mies) muttakun minä en jaksa, voimavarat on ihan loppu.
ehkä sitten oli liian iso pala haukattavaks, mutta se on myöhästä nyt olla jälkiviisas.

Luuletko ett miehes jaksaa???????? Ja sitten vuosipäivänä viel akka häipyy baariin????

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nyt on suhteessanne aika syvä kriisi :( ja sanonpa, että syy EI OLE sinun millään muotoa.

Puhu puhelimessa kaverinsa kaa (just joo, aikuinen ihminen ei voi sanoo että nyt on huono hetki, soitan myöhemmin), nillitti siitä kun toinen nukahtaa vahingossa sohvalle raksasta väsyneenä, lähti baariin ovet paukkuen...

Joo, ei MITÄÄN vikaa oo naisessa ikinä never.
 
Kyllä sä olisit päässyt eroon siitä kaveristas.
Luulen, että mies suutahti, kun pitää puhelimessa juoruta puol tuntia..
Että et sinäkään nyt ihan puhtailla pääse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja terkkari:
no sittenhän se ei aän mielestään se auta kuin odotella raksa-ajan loppumista ja muuton jälkeistä elämää josko se normalisoituisi, minkä varmasti tekeekin. Mekin rakennettiin koko viime vuosi ja jouluna muutettiin, nyt vietetään jo melkein normaalia elämää, pihahommia lukuunottamatta. Raksa-aikana ei kyllä puhettakaan, että oltais jaksettu mitään ylimääräsiä juttuja, parisuhdetta hoidettiin raksalla kun kerittiin.

Tai sitten pakkaat kamasi ja nostat kytkintä.

Tai hankit lapsenvahdin ja menet miehesi seuraksi ja avuksi raksalle. Saatte yhteistä aikaa ja mies tukesi ja apusi. Miehille tuo oman kodin rakentaminen on selkäytimessä ja heidän mielestään se on suurin rakkauden teko omaa perhettä kohtaan.

Mikä auttaisi sinua sitten jaksamaan? Mitä sinä et jaksa?

Miehillä se rakkaus näkyy mitä uskomattomimmilla tavoilla.
Esim juuri tuo kodin rakentaminen, hän varmasti haluaa, että omin käsin rakentaa kodin teille.
Mutta mielestäni kukaan ei ole saari, ja pitää ottaa apua vastaan välillä.
Se kun tuo helpotuksen, jos esim pariksi viikoksi värvää tuttavia ja sukulaisia jeesimään, tai sitten palkkaa vähäksi aikaa muutaman kirvesmiehen hommiin.

Kyllä se rankkaa on rakentaa taloa yksin, ja minusta miehen kannattaisi ottaa apua vastaan...

Tuo ap.n tapaus, miehellä jokin huoli ja kiukuttelee vain, että vaimo näyttäisi et rakastaa.
Ja ap.lle voimia, mies rakastaa, mutta nyt on tiukkaa.
 
Minähän sanoin että tämä kirjotus nähdään vuosipäivän jälkeen, ja tässä se nyt on.
Mikäköhän mahtaa teillä mättää.. kun koskaan ei ole mikään hyvin.
Maksaako tommonen suhde vaivaa kun vaan kärsit.. oot kovin läheisriippuvainen ja miehesi taas haluaa tehdä omia juttujaan.
 
mut jos sä haluat apua/vinkkiä sun omaan jaksamiseen, niin kerrohan lisää omasta jaksamisestasi. Ei kait teillä nyt enää kauhean kauaa sitä raksa-aikaakaan ole jäljellä? Koeta kestää, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Molemmat ootte varmaan väsyneitä, eikä sitä yhtään auta kinastelu, tiuskiminen ja seuran vaatiminen. Se on henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa se raksa-aika, että ei ihme jos jotkut sen seurauksena eroaa. Mut pitää muistaa, että se on vain väliaikaista ja kunhan tupa on pystyssä, niin saat sen oman ukkokultasi takaisin.

Ei siis ollut tuolla aiemmalla kirjoituksella tarkoitus mitenkään loukata tai satuttaa, koetan vain ymmärtää mikä mättää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Minähän sanoin että tämä kirjotus nähdään vuosipäivän jälkeen, ja tässä se nyt on.
Mikäköhän mahtaa teillä mättää.. kun koskaan ei ole mikään hyvin.
Maksaako tommonen suhde vaivaa kun vaan kärsit.. oot kovin läheisriippuvainen ja miehesi taas haluaa tehdä omia juttujaan.

mä olen pahoillani etten jaksa, tää yllätti mutkin miten rankkaa on.
en lunatic ymmärrä miks taas loukkaat kun mä puran pahaa oloa :'( :'( :'(
 

Yhteistyössä