HOITAMATON MAANISDEPRESSIIVISYYS VOI TAPPAA!

[tästä voi selvitä]

Mitä tekisit, jos saisit tietää, että puolisollasi on diabetes tai sydänvika tai syöpä? Yrittäisit varmasti sopeutua tilanteeseen, etsisit kaiken mahdollisen tiedon sairaudesta, menisit mukaan lääkäriin...

Entäpä, jos saisit tietää puolisosi olevan mieleltään vakavasti sairas? Niimpä.

Toisaalta, mitä väliä sillä on, mikä sairaus on kyseessä, jos siihen on lääkkeet ja elämä jatkuu?!

Suomalaisista yllättävän moni on tietämättään maanisdepressiivinen. Eli kyse on yksinkertaisesti sanottuna yliaktiivisuuden ja masennuksen vaihtelusta. Tai noiden vaiheiden sekamuoto. Maanisdepressiivisyyttä on monenasteista ja monenlaista. Se on myös vahvasti perinnöllinen sairaus, joten jos suvussa on kyseistä sairautta ja itsessä huomaa oireita, kannattaa hoidatuttaa itsensä. Sairaus pahenee ajanmyötä.

Välillä menee niin hemmetin hyvin, ei ole köyhä eikä kipeä, olo on kuin pienessä nousuhumalassa. Kaikessa on hyvä, suorastaan loistava, ehkä jopa muita parempi.On tarve tehdä koko ajan jotakin, järjestellä asioita, toimia ja touhuta tauotta. Puhe on nopeaa ja hermostunutta. Unta ei juuri tarvi, tunnin tai kaksi... joillain viina maittaa.. toiset ovat hulvattoman seksuaalisia ihmisiä...

Aikaa kuluu ja tulee esiin se kolikon kääntöpuoli. Masennus... joillain kuten minulla se pahenee niin syväksi, että ei jaksa eikä pysty sängystä nousemaan ylös. En jaksa pukea, keittää kahvia, saati siivota ja kaupassa en pysty valitsemaan peruna- ja makaroonipussin tai maito- ja piimätölkin väliltä.kerrankin kuljin tunnin tyhjä ostoskori kädessäni ja arvatkaa oliko ihmisillä ihmettelemistä..Päivät kuluu tuijottaessa tyhjyyteen tai itkiessä. Masennusvaiheeseen voi liittyä järkyttäviä paniikkikohtauksia ja harhoja. Itse en kuule ääniä, mutta minulla on vainoharhaisia ajatuksia. Uskon mieheni pettävän minua, puhuvan pahaa selkäni takana, olevan kanssani vain säälistä jne...Olen itsetuhoinen, haluaisin viillellä itseäni (olen viillellyt ennen, mutta yritän lopettaa). Ahmin pahaan olooni tai en pysty syömään murustakaan moneen päivään. Olen väsynyt elämään, harkitsen itsemurhaakin. Olen yrittänytkin. Useasti. Kerran henkeni oli minuutista tai kahdesta kiinni. Itse olen varoittava esimerkki siitä miten taudin kanssa käy, jos sitä ei hoida.

Tiesittekö, että joka viides maanisdepressiivisyydestä tekee jossain vaiheessa itsemurhan? Puuttukaa hyvät ihmiset asiaan, ennenkuin se pahenee. Menkää itse lääkäriin, jos huomaatte, että mielialat heittelevät holtittomasti. Jos yksin ette uskalla, pyytäkää joku mukaan. Jos taas huomaatte, että jollain lähimmäisellä mielialat vaihtelevat laidasta laitaan, käskekää lääkäriin. Se on välittämistä ja rakkautta. Olkaa tukena, tämä on pelottava sairaus. Ohjatkaa hoitoon, lähtekää vaikka mukaan lääkäriin.

Mutta tähän kaikkeen on olemassa ratkaisu. Asianmukainen lääkehoito. Vain siten maanisuuden ja masennuksen voi saada kuriin. Nyt yritän itse löytää tasapainon lääkityksen avulla. Ei tämä ole sen ihmeellisempi asia kuin mikään muukaan sairaus. Oikeanlaisen lääkityksen avulla maanisdepressiivinen ihminen elää aivan normaalia elämää.

Kyllä, maanisdepressiivisen ihmisen kanssa on hankala elää. Mutta kun tauti on hoidossa, hän on taas oma itsensä, ilman pahaa masennusta tai äärimmäistä toimeliaisuutta. Älkää ihmiset syyttäkö häntä tästä sairaudesta. Ei tälle itse voi minkään. Ja tämä ei ole häpeä.

 

[*ehkä yksi*]

hyvä ap, kirjoituksesi osui minuun kuin tikari.
Tunnistin itseni monesta kohdin, tosin itseäni tai läheisiäni en ole koskaan satuttanut.

Välillä menee lujaa. Todella lujaa. Otan työmääriä, joita kukaan ns. normaali ei edes olettaisi ehtivänsä tehdä. Nukun todella vähän, joinakin öinä vain torkun, "toinen silmä auki". En juo, mutta teen kaikenlaista. Viimeisin oli tempaisu keskellä yötä; kannoin vintiltä kaiken vuosien saatossa sinne kertyneen tavaran pihalle. Näky oli aamulla kuin pommin jäljiltä. Oli siinä miehelläni ja lapsillani ihmettelemistä.
Tuona vauhtiaikana tarmoa riittää paitsi älyttömien työmäärien selvittämiseen, myös lasten kanssa kaikkeen touhuamiseen. Välillä tuntuu ettei lapset oikein jaksa mukana pysyä Ja jos kotona en pysty mitään tekemään, löytyy aina kavereita, jotka on joko muuttamassa, tekemässä remonttia, tai ihan mitä vain mikä vaatii toimimista. Kauheasti kaikkea suorittamista.

Mutta. Aina tarmokausien välissä tulee "pimeä" kausi. Mitään ei jaksa. Hyvä että saa lapset hoitoon ja kouluun vietyä. Yöpaidassa, päälleni puen vain pitkän takin, jalkaani talvisaappaat, päähän pipo. Kukaan ulkopuolinen ei tilaani pysty tunnistamaan.
Edellis-iltaiset kahvit lämmitän mikrossa, kun en uutta kahvia jaksa keittää. Vaatteita en vaihda koko päivänä. Ruokaa en laita ennenkuin lapset tulevat kotiin. Äiti on väsynyt, sanovat. Niin. Isä tulee pian, hän leikkii teidän kanssa. Työt jää tekemättä.
Kaupassa on tullut vietettyä aikaa minullakin, mitään ostamatta olen sieltä ulos lähtenyt.

Olen vain ajatellut että nämä ovat PMS-oireita, ja että suurin osa naisista kärsii näistä. Ehkä sinä syy etten ole lääkäriin lähtenyt. Olisiko aihetta kuitenkin mennä?

 

[saturn]

"Olen vain ajatellut että nämä ovat PMS-oireita, ja että suurin osa naisista kärsii näistä."

PMS-oireet eivat ole alkuunkaan tuollaisia mita kuvasit ja ne oireet tulevat saannollisesti muutama paiva ennen kuukautisia - ei siis ollenkaan noin kuin kuvailet. Tunnut osaavan analysoida mielialojasi todella hyvin ja tiedat varmasti sisimmassasi ettei kaikki ole kohdallaan. Mene ihmeessa laakariin, saat varmasti apua tilanteeseen.

 

[ex tukihenkilö]

Olkaa tukena, tämä on pelottava sairaus. Ohjatkaa hoitoon, lähtekää vaikka mukaan lääkäriin.

Olen ollut hyvän ystäväni tukena lähemmäs 7 vuotta. On ollut ylä -ja alamäkiä. Lainattu tonneja rahaa, jotta ystäväni ei saisi häätöä. Olen joutunut välienselvittäjäksi ja asioinnut ulosottomiehen kanssa maksamattomista laskuista. Depisjakson aikana olen ottanut sairista, jotta olen voinnut olla ystäväni luona yötä päivää ja valvonut ja jopa syöttänyt pahimpina aikoina.

Mutta nyt mitta tuli täyteen, tukiterapeutin rooli loppui ja enkä halua olla missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Minut haukuttiin mennen tullen pahaksi, empatiakyvyttömäksi sairaaksi ämmäksi, mikä ilmoitettiin myös työpaikallani "lintsaamisen" kera (työpaikka taitaa olla mennyttä), ystäväni aloitti varastamisen ja käytti nimeäni luottojen saamiseksi, eikä muista ollenkaan velkojaan minulle. Hävyttömyyden huipussaan vikitteli siinä sivussa isäni (tyhmä mies).
Ja nämä kohdistui minuun, se mitä hänen työtoveri (ystävä myöskin) kertoi työpaikalla tapahtuneista selkkauksista, niin minun kohdistunut aggressio ja toiminta on sieltä kevyemmästä päästä.

Omakohtaisen kokemuksen saanneena vältän maanisdepressiivisiä ym. luonnehäiriöisiä henkilöitä.

 

[ex]

"Mitä tekisit, jos saisit tietää, että puolisollasi on diabetes tai sydänvika tai syöpä? Yrittäisit varmasti sopeutua tilanteeseen, etsisit kaiken mahdollisen tiedon sairaudesta, menisit mukaan lääkäriin...

Entäpä, jos saisit tietää puolisosi olevan mieleltään vakavasti sairas? Niimpä.

Toisaalta, mitä väliä sillä on, mikä sairaus on kyseessä, jos siihen on lääkkeet ja elämä jatkuu?! "


Hei haloo maa kutsuu, otappa nyt ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
Voi jos kaikki olisikin noin yksin kertaista ja helppoa. Potilas vain lääkäriin ja lääkkeet naamaan, niin kaikki palaa entiselleen. Mukavan kuuloinen unelma valitettavasti se on vain unelma.

Oletko koskaan kuullut hoitokielteisyydestä?
Onko sinulle koskaan kukaan sanonut että oikean lääkityksen etsimiseen saattaa mennä vuosia? Tai että ne lääkkeet eivät täysin poista maanisia kausia vaan niitä saattaa tulla lääkkeistä huolimatta?

Pelkällä lääkityksellä ei saada tuloksia aikaan vaan lääkityksen lisäksi pitäisi käydä myös terapiassa.

Täytyy olla todella rakastava puoliso, että jaksaa toisen manian huumassa käydyt vieras seikkailut, uskomattoman henkisen väkivallan ja talouden kuralle laittamisen uusien velkojen muodossa. Mutta kyllä tosirakkaus kestää kaiken, eikä ketään saa hylätä sairauden takia.

Oman emppiirisen kokemuksen mukaan juoksen ja kovaa, mikäli uusi miesystävä ilmoittaisi olevansa maanisdebressiivinen.

 

[dirty mind]

Tiedostaako maanisdepressiivinen ihminen/potilas LAINKAAN sitä, että on aggressiivinen hetkittäin toisille (lähinnä siis henkistä väkivaltaa)?
Vai onko se niin, ettei hän muista käytöstään? Vai: joo, mä muistan, et huusin sulle, mutten voi sille mitään, kun on tämä sairaus..

 

[Tukihenkilö]

Avioeroperuste...ymmärrän eron tämmöisen sairauden takia vieläkin.
Kenenkään ei tarvitse pilata omaa elämäänsä toisen sairauden takia.

 

[Sairastava]

Itse olen ainakin sanonut omalle miehelleni, suhteen alkuaikoina, että annan hänelle mahdollisuuden jatkaa elämäänsä eteenpäin, ilman että minä siitä loukkaannun. Ja joka kerta hän jäi, sanoen että tämä on meidän yhteinen asia.

Itse olen ainakin melkoisen räjähdysherkkä toisinaan, sitä on tuskin herkkua kuunnella kenelläkään. Kun sanoo "päivää" niin on jo piru irti.

Varmasti sairauteni on aiheuttanut miehelleni mielipahaa ja surua.

Ja mitä tulee näihin ivallisiin "tää sairaus" kommentteihin; kyllä se tosiaan niin on, ettei siinä tilassa ole mitenkään loogista ajattelua käynnissä, huoh...

Ei tätä voi ikinä selittää ihmiselle, joka ei sitä elä.

"tää sairaus" ei paljoa naurata siinä vaiheessa, kun on puoli kaupunkia, ihmissuhteet, parisuhde, talous ja itse aivan raunioina ja sekaisin.

 

[sairaudesta]

""tää sairaus" ei paljoa naurata siinä vaiheessa, kun on puoli kaupunkia, ihmissuhteet, parisuhde, talous ja itse aivan raunioina ja sekaisin."

Minulla on työkaveri, joka sairastaa tätä sairautta. Sain tietää asiasta vasta melko myöhään. Ihmettelin montakin asiaa, mutta asia kuitattiin olankohautuksella.

Epäilin aikoinaan exäni sairastavan tätä sairautta. Mutta en ole saanut diagnoosia.
Se salataan minulta visusti. Kyselin sukulaisilta onko suvussa kukaan sairastanut tätä sairautta. Sain vastaukseksi, että ei ole. Mutta alkoholismia suvussa löytyy ja siihen exänikin sairastui vaikka nuorena vannoi, että hänestä ei ikinä tule juoppoa. Hän oli kärsinyt tarpeeksi isänsä sekoiluista.

Työkaverini kuuntelee jatkuvasti työpaikallaan radiosta klassista musiikkia. Kun kävelen ohi, niin ajattelen seuraavaa. Onkohan noilla säveltäjillakin ollut mielenterveysongelmia. Ehkä musiikki on parasta terapiaa. Siksi kai hautajaisissa soitetaan tietyntyyppistä musiikkia ja jossakin muualla toisenlaista.

Musiikki, kirjoittaminen, taideterapia, runsas liikunta. Siinä minusta mielenterveyden parhaat kulmakivet. Lääketiede on kehittynyt huimasti. Kävin aikoinaan Mieli maasta ry:n vertaistuki-istunnoissa pari kertaa kuuntelemassa masentuneiden kokemuksia.
Suurin osa ajasta heillä kului lääkkeistä keskusteluun. Sivuvaikutukset olivat melkoiset ja oikeaa lääkitystä haettiin pitkään.

En enää vaivaa päätäni asialla. Eräs selkälääkärini kertoi opiskelukaveristaan ulkomailla. Mies osti maanisvaiheessa hienon urheiluauton ja depisvaiheesta hän ei kertonut tarkemmin, mutta varmasti ystävillä oli silloin tylsempää.

 

[voivaloilmiö]

Miten voi ihmiset olla vieläkin näin tietämättömiä ja naiiveja? Lääkäri ja lääkkeet ja maailma pelastuu! Tosiasia on, että moni saa väärää lääkettä, vääriä diagnoseja, tai lääke ei vain sovi kyseiselle. Huippujuttu on, että ei ole kauaa, kun "pätevä" lääkäri kirjoitti lääkeyhdistelmän, joka todellakin tappaa! Lamauttaa sydän- ja verenkiertosysteemit, hengityksen. Siitäkin huolimatta, että tästä cocktailista oli alle puoli vuotta sitten tiedotusvälineissä laajalti juttua.

 

[niin niin]

Ja joka kylässä ja pitäjässä on vähintään se yksi legendaarinen kertomus, joka elää vuosikymmeniä; miten on kaveri tai vaimo, muu läheinen järjestänyt terveen ihmisen muutamaksi viikoksi pehmeään koppiin (tutkimuksiin), joista on tultu ulos sitäkin kokemusta rikkaampana, vailla diagnoosia, lääkärin pahoitellessa olkapäälle taputellen "onhan se hyvä, että välitetään ihmisistä" ... Tätäkin sivusta seurattu..

 

[Oma mielipiteeni]

Kyllä sitä pitää kumppanin rinnalla seistä, meni niin tai näin.

Se on sitä KUMPPANUUTTA se.

Voi tätä maailmanmenoa nykyään, "minä ITE" asenteella vain kaikki...

 

[et sillee niin]

Kyllä sitä pitää kumppanin rinnalla seistä, meni niin tai näin.

Se on sitä KUMPPANUUTTA se.

Voi tätä maailmanmenoa nykyään, "minä ITE" asenteella vain kaikki...

vai pitää!
oman (ja lasten) terveyden kustannuksella vai.
mt sairaiden ja omaisten kirjoituksia lukiessa suurimmassa osassa paistaa mt sairaan itsekkyys ja oman navan tuijottelu, oli lääkitys kunnossa tai ei. Huomioitavaa on myös se, että mt:t ns "ratsastavat" sairaudellaan...syyt ovat vain ja ainoastaan sairaudessa, näinhän pääsee helposti vastuusta.
poikkipuolinen kommentti on ko. sairaille myrkkyä, ja kaikkien on hyväksyttävä ja tuettava

 

[Sairastava]

Onko sinulla kokemusta asiasta?

Tekstistä lukisin, ettet ole oikeasti perehtynyt ko. sairauteen yhtään!

Näin sairastavana itse, voin todellakin sanoa, että ei sillä paljon ratsastella.

Huoh, noin sokeille ihmisille ei edes viitsi yrittää selventää, mitä on OIKEASTI sairastaa ko. sairautta.

 

[me itse]

Kyllä sitä pitää kumppanin rinnalla seistä, meni niin tai näin.

Se on sitä KUMPPANUUTTA se.

Voi tätä maailmanmenoa nykyään, "minä ITE" asenteella vain kaikki...

Niinpä, kaikki puolisot eivät vain ole vilpittömin mielin liikkeellä. Kun on pelattu toisen omaisuutta omiin liiveihin tai ainakin yritetty..

 

[piivi]

Kyllä sitä pitää kumppanin rinnalla seistä, meni niin tai näin.

Se on sitä KUMPPANUUTTA se.

Voi tätä maailmanmenoa nykyään, "minä ITE" asenteella vain kaikki...

vai pitää!
oman (ja lasten) terveyden kustannuksella vai.
mt sairaiden ja omaisten kirjoituksia lukiessa suurimmassa osassa paistaa mt sairaan itsekkyys ja oman navan tuijottelu, oli lääkitys kunnossa tai ei. Huomioitavaa on myös se, että mt:t ns "ratsastavat" sairaudellaan...syyt ovat vain ja ainoastaan sairaudessa, näinhän pääsee helposti vastuusta.
poikkipuolinen kommentti on ko. sairaille myrkkyä, ja kaikkien on hyväksyttävä ja tuettava

Jokainen sairas on omalla tavallaan itsekäs eli joutuu hoitamaan itseään. Sairastaminen on "terveen"itsekästä riippumatta siitä, mitä sairastaa. Silloin on hoidettava itseään eikä pysty hoitamaan muita. Aivosairas ei aina voi kantaa vastuuta teoistaan ja se on aivan ymmärrettävää ja silloin häntäkin on autettava ja ymmärrettävä, kuten muitakin sairaita. "Piiska" aivosairaalle on myrkkyä läheisiltään. Paijaus ja ymmärrys parantaa.

 

[piivi]

ja kun aivosairas parantuu niin hän myös oppii hallitsemaan sairauden oireitaan ja näin hallitsemaan sairauttaan. Ottaa näin vastuun sairaudenhoidosta. Jos kokoajan vaan ympäristössä tulee ymmärtämätöntä "stressipiiskaa", niin silloin sairaus pahenee. Aivosairaus on usein seurauksena kovasta stressistä elämässä. Sairastuessaan ei sairas voi olla vastuussa aina teoistaan.

 

[fyysinensairaus / aivosairaus - heh]

Kun ihmisellä on fyysinen sairaus ei hän aina saa ymmärrystä. Ei invalidia oteta urheiluseuraan selostamaan - mutta kun on aivosairaus ja mätkit turpaan ja auto /omaisuutta hajotat - on ymmärrettävä ja paijattava..
JUST-.Siinä se.
Minä sanoisin että koppihoito auttaisi mutta eihän sitä tässä avo avo hoitoaikana. Niimpä meistä kanssa elävistä ihmisistä tulee niitä ilmaisia "hoitajia ja ymmärtäjiä "...

 

[no tapauksia]

on niin monia ja kyllä ne aivosairaat, jotka tarpeeksi "möheltää" joutuvatkin sinne "koppiin", kuten invalidikin, joka tarpeeksi "möheltää". Turha olla kateellinen.

 

[vierelläkulkija]

Voiko maanisdepressiivisyys alkaa tietyllä "kohtauksella" äkisti niin, että (anteeksi ilmaisuni) ns. sekoaa täysin? Vai hiipikö se hitaasti?
Tämä tuli mieleeni siksi, kun ystäväni sairastui siihen näkemällä "valkoista valoa".
Kokemuksia? Kiitos etukäteen ja tsemppiä sairauden kanssa painiville!

 

[jestas sentään]

viljellään liiankin kanssa ymmärtämättä syntyjä syviä "kateellisen" taustaa, arvoja yms.

Se mikä minua pistää vihaksi on ihmisten, sairaiden & terveiden, vaateet tukemiseen. Sinun täytyy tukea kaveria /... kun kerran olet ottanut kumppaniksesi...niin kyllä sinun täytyy olla vierelläkulkija, kestää ja hyväksyä ja antaa anteeksi etc.
tämäkaltaiset ilmaisut ovat syyllistäviä ja aiheuttavat heikommalle itsetunnonomaavalle turhaa syyllisyyttä ja paineita olla hyvä ystävä, vaikka kanssakäyminen voi on muutamasta tunnista tunnista viikossa/päivässä ja mitään ystävyyttä ei ole.
Ja entä ne puolisot, joilla on oman jaksamisensa kanssa painimista,ja lapset ja kodin ja työn hoitamisen velvoitteet. Paineita paineiden päälle.

Ne jotka ovat valinneet itsenäisesti itselleen roolin sairastuneen rinnalla, saavat sen tehdä, kukin siis "petaa miten makaa", mutta kannattaa huomioidan, ettei aseta kumppanin terveyttä lasten terveyden edelle.

Kun lauseita viljelee miettikää sen ihmisen tilannetta jolle sen kohdistatte, jos ette tiedä, niin pitäkää mölyt mahassanne.

 

[Sairastava]

Ylläolevan tekstiä kokeilin lukea, mutta kello alkaa olla jo niin paljon, ettei toimi oikein tuo luetun ymmärtäminen, pahoittelen, lukaisen huomenna uusiksi

Tosiaan, minä itse olen sairas, ja miehelle sanoinkin aikoinaan, että lähde hyvä mies nyt kävelemään kun voit. Ja hän sanoi, että tämä on meidän yhteinen taistelumme sitten. Silloin yritin hänelle myös sanoa, että ymmärrätkö minkä kanssa tässä ollaan tekemisissä.

Noh, mutta, siitä tulikin sitten se henkilö, joka sai minusta itsestään lähtemään sen halun ns. "paranemiseen". Tarkoitan lähinnä, että ennenkaikkea halusin itse pitää lääkkeet kunnossa, järjestää elämästäni hyvä, tasapainoinen arki jne.

Pitää muistaa, että lääkityksellä ja hoidolla voi ihminen palata omaksi itsekseen niin, ettei muutokset ole sellaisia että kivijalka tärisee.

Nyt ei kyllä ajatus juokse sitten millään, joten palailen asiaan huomenissa!

 

[piivi]

viljellään liiankin kanssa ymmärtämättä syntyjä syviä "kateellisen" taustaa, arvoja yms.

Se mikä minua pistää vihaksi on ihmisten, sairaiden & terveiden, vaateet tukemiseen. Sinun täytyy tukea kaveria /... kun kerran olet ottanut kumppaniksesi...niin kyllä sinun täytyy olla vierelläkulkija, kestää ja hyväksyä ja antaa anteeksi etc.
tämäkaltaiset ilmaisut ovat syyllistäviä ja aiheuttavat heikommalle itsetunnonomaavalle turhaa syyllisyyttä ja paineita olla hyvä ystävä, vaikka kanssakäyminen voi on muutamasta tunnista tunnista viikossa/päivässä ja mitään ystävyyttä ei ole.
Ja entä ne puolisot, joilla on oman jaksamisensa kanssa painimista,ja lapset ja kodin ja työn hoitamisen velvoitteet. Paineita paineiden päälle.

Ne jotka ovat valinneet itsenäisesti itselleen roolin sairastuneen rinnalla, saavat sen tehdä, kukin siis "petaa miten makaa", mutta kannattaa huomioidan, ettei aseta kumppanin terveyttä lasten terveyden edelle.

Kun lauseita viljelee miettikää sen ihmisen tilannetta jolle sen kohdistatte, jos ette tiedä, niin pitäkää mölyt mahassanne.

Huono itsetuntoiset tai muuten "ongelmaiset" ihmiset eivät sairastuneen matkassa usein kestä ja silloin on parempi kaikille, että tiet eroavat. Silloin on turha olla missään ihmissuhteessa, kuten ystävä tmv. Vain vahvat "kumppanit" kestävät moisen rytinän.

Usein sairastunut itsekin haluaa tietyistä ihmisistä ympärillään eroon ja tämä on ihan normaalia esim. burn out -tapauksissa, joissa sairastunut jopa haluaa "suojella" niitä heikompia pois läheltään ym.

 

[Piivi]

Tällaisissa em. tapauksissa on kuitenkin hyvin tärkeää, että "tiet eroavat" ystävällisessä hengessä, koska sairastunut tarvitsee kuitenkin mm. henkisiä "vertais"tukiystäviä, joiden tietää kuitenkin olevan hänen "puolellaan sairaustaistelussa", vaikka eivät varsinaisesti tekisikään mitään kongreettista auttaakseen arkipäivän selviytymistä ym. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, niin stressi-ihmissuhteet sairastuttavat lisää vasta sairastunutta. Siksi on tärkeää, että kaikki ihmissuhteet sairastuneen ympärillä ovat hyvin toimivia.

 

[piivi]

Ihmiset, jotka uskovat sairastuneen ihmisen persoonaan ja kykyyn toimia myös sairastumisen jälkeen, ovat valtava voimavara ihmiselle, joka haluaa toipua vakavastakin sairastumisesta ja mm. pysyä sairauksistaan huolimatta työelämässä. Tämä kaikki on hyvin tärkeää sairastuneen tulevan selviytymisen kannalta tulevassa elämässä.

Kun vanhemmista jompikumpi sairastuu/sairastaa vakavasti, niin silloin sairastaa koko perhe ja koko perhettä on hoidettava.