Huhtikuiset 4

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lenna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aksunäiti, 31.3, toinen
Maire, 1.4, neljäs
Lenna 2.4, esikoinen
Mariella, 3.4, esikoinen
Emmi 3.4. toinen
Nala, 4.4, toinen
Linta 5.4.
Mira 6.4.esikoinen
Stinde79, 5.4. esikoinen
Minsku 7.4. toinen
kakkonen 7.4.
Yessi 9.4. esikoinen
kauris, 10.4. esikoinen
Minttu, 11.4, esikoinen
Lara, 12.4, esikoinen
 
Tervetuloa uusille tylsään porukkaamme ;) Tuosta kauriin viestistä herkes kysymys, että kuinka moni toivoo tiettyä sukupuolta, vai onko haarojen välillä väliä?! Meillä toivotaan poikaa ihan siitä syystä, että tyttö on jo. Kävin kirppari ostoksilla, ja mukaan tarttui vain ja ainoastaan poikien vaatteita!
 
Mä en oikein tiedä kumpaa toivon. Poika on ennestään ja jotenkin ajattelen koko ajan, että tämäkin on poika. On ollut niin samanlaista. (Ja miehen puolelta jo kolmessa polvessa pelkkiä poikia, joten liekö tyttösiimahäntiä edes tarjolla... :) Toisaalta se pikkuprinsessa olis tosi tervetullut. Suvuissa kun on lähes kaikki nuoremmat lapset poikia :).
 
Meillä kun on kyseessä esikoinen, niin sukupuolella ei oikeastaan ole niin hirveästi väliä. Mä olen aina ajatellut, että saan monta poikaa, mutta jostain syystä musta nyt tuntuu että masussa kasvaa tyttölapsi. Mies toivonnee (vaikka ei sitä myönnäkään :) poikaa. Haluatteko muuten tietää lapsen sukupuolen ennen syntymää? Me ollaan ajateltu säilyttää jännitys loppuun asti. Toisaalta se tuottaa mulle kyllä hieman vaikeuksia, koska olen niin utelias.

Kuulumisia: pahoinvointi ja migreenikohtaukset eivät ole mulla vielä hellittäneet. Viime viikolla olin jo lähdössä 12h oksentelun jälkeen päivystykseen. Onneksi sain vihdoin teen ja puuron pysymään sisällä ja vältyin taas tiputukselta ja suonensisäisesti annettavilta lääkkeiltä. Painoa on tullut vasta vajaa kilo lisää, mikä hieman huolestuttaa. Olen tosi pieni ja hoikka, joten lisää kiloja pitäisi jo tulla. Masu sen sijaan pullottaa ihan kivasti. Ja tissit näyttää niin upeilta!

Että tekisi mieli ostaa jo vauvan vaatteita.

Minttu 14+5
 
Ehkä sitä nyt salaa toivoo poikaa, kun esikoinen on tyttö, mutta toisaalta tytölle olisi jo niin paljon ihania tyttövaatteita valmiina odottamassa :-) Haluaisin ehkä itse tietää sukupuolen ennen syntymää, mutta mies haluaa säilyttää yllätyksen loppuun asti. JOten niin kai minäkin.. Ei sillä sukupuolella ollut synnytyksen jälkeen mitään väliä, kun oli niin väsynyt ja onnellinen, kun sai sen vihdoin puristettua maailmaan :-)) ja huokaista helpotuksesta.. Oli se niin IHANA hetki!!

Pahaolo alkaa hellittämään täälläkin. Nykyään se alkaa olla itseaiheutettua, kun "pakko" mussuttaa jotain herkkuja jokapäivä.. :-/

Painoa on kertynyt 2,5 kiloa. Ei uskois tällä herkkuhimolla, että noin vähän. Edellisenkään aikana ei kyllä tullut painoa kuin reilu 10 kg.

Minttu: Nauti nyt upeista muodoista! Imetyksen jälkeen upeista tisseistä jäi muisto vain.. :-( Ainakin mulla. Ennestäänkään ei tosin ollut koolla hurraamista! Jotkuthan tosin ovat kertoneet, että lasten teon/imetyksen jälkeen tissit on jääneet suuremmaksi, kuin ennen. Kaikki on onneksi erilaisia!

Linta 15+3??
 
Heips kaikille,

kävin jokusen sanasen kirjoittamassa tuossa menneellä kuulla ja päätin kirjoittaa vasta kun alan olla taas järjissäni ja pahimmat angstit ohi ja NE OVAT TÄNÄÄN! Apua, kävimme aamusta toteamassa mieheni kanssa, että olimme oikeassa kaikesta huolimatta ja HEITÄ OLI TODELLAKIN SIELLÄ KAKSI! Kaksi ihanaa vipeltäjää, terveitä, lukemat erittäin hyvät ja omissa pusseissaan yhteisellä istukalla.

Olin nimittäin todella stressaantunut/masentunut neuvolan "ruokavinkeistä" ja painonseurantapuheista. Otin itse asian kasvaneesta mahasta puheeksi ja pyysin lääkärin tarkastusta ennen ensimmäistä neuvola-aikaa, jotta ainakin about laskettu aika varmistuisi. Sainkin sitten kasan ruoka-ohjeita ja tokaisun "ei ole sitten kiva laihduttaa 30 kg raskauden jälkeen"....huoh! Viime viikot on mennyt vaa´alla rampatessa ja suupaloja kytätessä (perjantaina taas tulossa punnitus), mutta kun nousee kilon viikossa, niin minkäs teet. Olen lähtöpainoltani normaali ja tänään kätilö sanoi, että olen kaksosäidiksi erittäin hoikka WOUW elikäs neuvolantädille perjantaina luu kurkkuun. Toisaalta niillä resursseilla yksi vajaan 9kk: n kumppanuus on neuvolassa helpompi hoitaa yleistyksillä ja niillä tuhansilla lippusilla ja lappusilla.

Se siitä, nyt ei enää ehdikään huolehtia painoja vaan nyt alkaa kiireen vilkkaa valmistautuminen KAHDEN lapsen raskauteen! Osaatteko neuvoa täältä keskustelun, josta neuvoja muilta geminiraskauksilta? Ja nyt KAIKKI teidän kultaiset neuvot ovat erittäin tarpeen, joten yritän työn lomassa ehtiä kirjuuttelemaan.

Ps. mieheni on erittäin kiinnostunut raskaudesta ja itseäni helpottaisi kaikki hyvä isyys-kirjallisuus, www-sivut jne. tieto, johon hän voi uppoutua, joskus ei vaan itse kaikkea jaksa...heheh, että niistä vinkkejä, pliis, pistin jo tuplaisyyspakkaustilauksen menemään!

AM2908, 28.4. esikoiset (12+2)
 
Onnea AM2908!!

Tuosta sukupuoliasiasta:
Tyttöä toivon siis siksi, että veljellä jo tosiaan on kaksi poikaa, eikä heille enää lisää tule ja ne ovat meidän suvun ainoat pikkuiset. Ja koska olen itse isäni puolelta suvun ainoa tyttö (iskä meinasi seota kun kuuli minun syntyneen kahden pojan jälkeen), olisi mukava saada se eka tyttö : )
Ja tietysti olen jo pienestä asti haaveillut, että ensimmäinen lapsi on tyttö ja sitten tulee poika ; )
 
Kovasti Onnea AM2908!
Meille on kanssa tulossa ensimmainen, joten ei silla sukupuolella niin valia, hassua tosin etta kaikki unet vauvelista mita olen nahnyt on olleet pienesta tytosta... meilla kanssa tuleva isi ei halua tietaa pikkasen sukupuolta, ja itse olisin ehka hiukkasen kiinnostunut... joten taidetaan odottaa synnytykseen asti.

voikaahan paksusti ja nauttikaa syksysta!
mira 15+4
 
Voi ei! Onko siitä jo niin kauan?! Olen siis viime huhtikuussa syntyneen "pienen" pojan äiti. Haluan vaan toivottaa onnea ja iloa kaikille! Oli muuten ihana aika saada vauva. :)
 
Onhan tänne tullut vipinää ja oikein tuplien kanssa :). Onnea vaan! Meilläkään sukupuolella ei ole väliä eikä haluta tietää ennen synnytystä. Ekan kanssa olin 99% varma että on poika ja vielä heti synnytyksen jälkeenkin kun kätilö oli nostamassa vauvaa "sieltä alhaalta" ja kysyi että kumpakos tuli niin minä varmana että poika taitaa olla vaan eipä ollutkaan heh. vähän lapsenhoitopelkoisena ensisynnyttäjänä luulin tulevani "toimeen" paremmin poikalasten kanssa vaan eipä tuolla ollut sitten merkitystä, vaan tyttölapsi on ollut aivan ihana kasvattaa tähän saakka. Juuh ja kavereita katsellessa voisi ehkä hiljaa toivoa samanalaista rauhallista tyttöä...tai RAUHALLISTA poikaa. hih.

LIikkeitä tuntuu uskomattoman harvoin että välillä jo epäilyttää onko ne edes liikkeitä ja samalla tietty takaraivossa jyskyttääpi että onko kaikki hyvin. Viimeviikon jouduin elämän panadolkuurilla koko viikon tulehdututtuani niskani ja sen jälkeen sain vielä migreenin päälle. Mutta nyt on jopa 3 pv mennyt ilman panadolia. Sain kuitenkin pysymään panadolit "sallituissa" vuorokausimäärissä mutta silti vähän hirvitti syödä niitä, mutta pakko oli, niin kipeäksi kävi niska.
 
Aksunäiti, 31.3, toinen
Maire, 1.4, neljäs
Lenna 2.4, esikoinen
Mariella, 3.4, esikoinen
Emmi 3.4. toinen
Nala, 4.4, toinen
Linta 5.4.
Mira 6.4.esikoinen
Stinde79, 5.4. esikoinen
Minsku 7.4. toinen
kakkonen 7.4.
Yessi 9.4. esikoinen
kauris, 10.4. esikoinen
Minttu, 11.4, esikoinen
Lara, 12.4, esikoinen
kalat, 12.4. toinen




Hei vaan kaikille!

Olen jo aika kauan taustaillut tässä ketjussa ja ajattelinpa nyt uskaltautua joukkoon!
Eli sen verran taustaa, että esikoinen on nyt 2v8kk ikäinen poika, ihanassa uhmaiässä. Sekä esikoista että uutta tulokasta yritimme vuosia, minun hormonaalisten sairauksien vuoksi raskautuminen ei ole ollut helppoja. No, tämän toisen kohdalla plussa raskaustestissä tuntui ensin pilalta ja tein aika monta testiä ennen kuin uskoin asian. Sitten kun hyväksyin sen, että olen todellakin raskaana, aloin epäillä, että kaikki ei ole kohdallaan; se on kohdunulkoinen tai kohta tulee varhainen keskenmeno... En yhtään tiedä, mistä nämä pelkotilat pulppusivat, koska esikoisen kohdalla raskaus meni hienosti ja tietääkseni minulla ei ole aiemmin ollut keskenmenoja. No, varhaisultrassa kävin 9. viikolla ja siellä näkyi yksi sykkivä sydän ja oikeasta paikasta. Olotila hieman helpottui. Oikeastaan ainoa raskausoire minulla on ollut aivan järkyttävä väsymys. Esikoista odottaessa oli aivan sama homma...nyt ei vain pysty niin helposti lepäilemään. Ensi viikon maanantaina minulla on seuraava neuvola, jossa kuunnellaan eka kerran sydänäänet...Nyt on taas alkanut hiipiä mieleen vaikka minkälaisia ajatuksia, jotta noinkohan kaikki on hyvin. Mutta JOS ne sydänäänet kuuluvat niin enköhän minä ala siitä jo uskoa, että ei kannata pelätä turhia ja että onnellisesti raskaana ollaan. Kyllä minä kuitenkin olen osannut iloita raskaudesta, mutta jossain tuolla takaraivossa muhii ihme ajatuksia. Ehkä se johtuu siitä, että tämän vuoden puolella aivan lähipiirissäni on ollut sekä keskenmenoja ja kohdunulkoisia. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

kalat rv 14+5
 
Onnea tuplauutisista AM2908!

Täällä edelleen kaikki tasaisen mukavasti. Väsymys alkaa jo hiukan helpottamaan ja muutoinkin olo on hyvä. Tässä kuussa ei ole mitään tutkimuksia, joten vauvelista ei olla kuultu eikä nähty mitään kun potkutkaan eivät vielä tunnu.

Himo ostaa pieniä vauvanvaatteita on kova. Yllätyksekseni ne on kuitenkin jo ihan pienimmistä pitäen joko poikien tai tyttöjen vaatteita. Joitakin vaaleita ja neutraaleja löytyy, mutta ne kaikkein hauskimmat on tietysti sellaisia, jotka sopii teemaltaan joko tytöille tai pojille. Ehtiihän niitä vaatteita ostaa sitten kun vauveli on syntynyt, mutta olisi mukava jo pikkuhiljaa pestä ja viikata vaatteita lipastoon. Nyt on ollut mietinnässä, että jos kävisimme sittenkin 4D-ultrassa selvittämässä kumpi sieltä on tulossa. Voitaisiin sitten miettiä sopivaa nimeäkin seuraavat 5 kuukautta.

Lenna 16+1
 
Tänään oli taas neuvola ja kaikki hyvin. Pahoinvointilääke on ihanasti auttanut iltaisin ennen nukkumaan menoa! Alkuyöt saa nukkua nyt sikeässä unessa. Tänään kouristi ensimmäisen kerran alavatsaa aika kunnolla. Taisi olla supistuksia... sinänsä ei kauheesti pelota, sillä esikoisen kohdalla ne alkoi viikolla 18. Pitkästä aikaa nousi taas lounaskin osittain ylös... ei sais juoda kuin ihan vähän ruuan päälle... Selkäkin on alkanut jo vihoittelemaan, joten saa nähdä tulenko olemaan yhtään päivää töissä koko raskauden aikana! Issiaskin on jo vaivannut ;)

Minä voisin siis jaella näitä vaivoja teille oireettomille! Löytyykö vapaaehtoisia ;)
 
Aksunäiti, 31.3, toinen
Maire, 1.4, neljäs
Lenna 2.4, esikoinen
Mariella, 3.4, esikoinen
Emmi 3.4. toinen
Nala, 4.4, toinen
Linta 5.4.
Mira 6.4.esikoinen
Stinde79, 5.4. esikoinen
Minsku 7.4. toinen
kakkonen 7.4.
Yessi 9.4. esikoinen
kauris, 10.4. esikoinen
Minttu, 11.4, esikoinen
Pella, 11.4. esikoinen ja toinen
Lara, 12.4, esikoinen
kalat, 12.4. toinen

Jospa Kalat sinun vanavedessä minäkin ilmoittautuisin tälle listalle. Toki oon taustaillu alusta lähtien ja tietenkin tulee vielä tarkkaan seurattua vanhan vauvahaavelistan juttuja. Siellä tuntuu olevan toiveikkuus huipussaan monella, toivottavasti saatas tälle puolelle mahdollisimman moni. Tosin eiväthän he nyt sitten enää ihan tänne huhtikuisiin ehtisi...

Mutta toisestakin syystä tässä ajattelin näppikseen tarttua. Yrittelin tuossa pari viikkoa sitten aloitella monikkoraskausodottajille omaa ketjua, mutta se taisi tyssätä alkuunsa. Eikä siellä ollutkaan kuin vähän pidemmälle ehtineitä kirjoittajia. Eli AM2908, samassa veneessä ollaan. Clomifenillä avustettuna meillekin on tullossa kerralla esikoinen ja kakkonen. Harmi, kun jouduit tuollaisen painontarkkailurumban käymään läpi ja ihan turhaan. Minä olin alkuun niin hermona raskauden oireettomuudesta, että me käytiin jo seitsemännellä viikolla ultrassa tutulla lapsettomuuslääkärillä. Ei siinä paljoa hänellä nokka tuhissut, kun jo paukautti, että täällä on sitten kaksi. No, nyt ajatukseen on jo ihan tottunut. Kun pahoinvointikin on helpottanut, sitä alkaa vain ajatukset olla kaikessa mukavassa: varusteiden hankinnassa ja siinä, että ylipäänsä on tullut raskaaksi ja että raskaus etenee hyvin. Viis siitä, että kertaheitolla menee asunto (kolmas kerros ilman hissiä) ja auto vaihtoon ja tavaran hankintaankin tulee uppoamaan uskomaton määrä rahaa, vaikka käytettynä ostaisikin.

Varsinaista monikkoraskauteen liittyvää keskustelupalstaa/porukkaa en ole vielä löytänyt. Monesti saa huomata, että ollaan aika pieni marginaalinen porukka, joten tietoakaan ei ole kauheasti olemassa. Neuvolasta saatiin aivan ihana opus: Meille tulee vauva II Tuplaonni. Saat sen AM2908 varmaan seuraavalla neuvolakäynnillä.

Tuohon sukupuoliasiaan, oltiin aateltu, ettei haluttas etukäteen tietää. Mutta tää kaksosasia toi asian uuteen valoon. Loppupuolella ravataan niin usein ultrassa, että eiköhän me se tieto itselle pyydetä. Itse toivon, että ainakin toinen olisi tyttö.

Pella 14+6
 
Kivaa kun listalle on tullut uusia huhtikuisia! Tuntuu että aika menee niin nopeasti että päätä huimaa...
...onkos muilla ollut tämmöstä "hengen haukkomista" tai huokailua. En muista ekasta raskaudesta mutta nyt ihan selkeästi tällä viikolla töissäkin pitää vähän väliä vetää henkeä syvään ja huokailla kun tuntuu ettei saa happea tarpeeksi. Tosin se vatsakin tuntuu pullahtaneen nyt kunnolla esiin ja hieman taka-alallla orastava flunssakin voi aiheuttaa huokailuja. Tietty raskaudessahan hapenottokyky lisääntyy huimaavasti mutta omituiselta tuntuu tämä huokailu, sinänsä viaton oire tietenkin. Selkä ja lantio on alkanut minullakin paukkumaan aikalailla, toivoa sopii että kestää tämänkin odotuksen.
 
Mahtavaa, olemme saaneet lisää vipinää uniseen joukkoomme. Olen melko varma että tunsin ensimmäiset liikkeet eilen, kirjaston musiikkiosastolla :) Sellainen hassu "kuplinta" oikealla puolella, toki saattoi olla jotain muutakin, mutta oli niin ennenkokematon tunne että ajattelin sen olevan pikkuinen potku :)

Sukupuolella ei meille ole väliä. Itse olen ajatellut saavani pojan, kaikki vauvaan liiityvät unet ovat olleet kuitenkin tytöstä. Lapsen isoisä on päättänyt että meille tulee poika, joka tietysti on ikävää, koska ei ilmeisesti piittaisi tytöstä yhtä paljon :( Mutta emme ainakaan aio sitä etukäteen selvittää, ja meillä ei julkisella puolella sitä kerrotakkaan, eli yksityiselle pitäisi mennä jos sen haluaisi tietää.

Emmi! itselläni on huokailut ja hengenahdistukset tuttua juttua. Töissä (olen seisoma työssä) jos olen ollut pitkään etukumarassa, on vaikea hengittää ja jotenkin se jää "päälle" eli en saa laukaistua jännitystä selässäni. Muutenkin töissäolo on vaikeaa, jalkoja ja selkää särkee. Saikkua ei kehtaa edes hakea..

Mariella 16+0

 
Voi olipa MUKAVA kuulla, että saatiin muitakin monikkoraskauksia, toisaalta mitäpä sitä omaa ketjua, taidetaan kaikki olla kuitenkin enemmän tai vähemmän mahat täysinä :-)

Ette usko kuinka paljon helpotti, kun sain tänään kerrottua töissä. Jännää miten tämä tuplasatsi otetaan erityisen ihastuneena vastaan, osa työkavereista melkein purskahti itkuun. Se on nimittäin semmonen homma, että joka ei tätä mahaa ole ihmetellyt on sokea eli työkavereista miehet, hehehe.

Hyvä tietää Pella tuosta neuvolan kirjasesta, perjantaina vielä neuvolan lääkäri, joten eiköhän ne heti anna sieltä lisämateriaalia. Sen lisäksi ajattelimme liittyä monikkoperheiden yhdistykseen, juuri nimenomaa näiden TUPLAostosten vuoksi. Olin jo katellut kaikkea kivaa pientä, joo forget it, nyt on katottava ensin ne perustarvikkeet ja lista sukulaisille ostakaa tänks :-)

Täällä on yksi armoton puhkuja, jos jo nyt tekee tiukkaa nousta kolmanteen kerrokseen rappuset ja puhelimeen puhumisen voi siinä samalla heti unohtaa (tuli todettua eilen kun alkoi jo silmissä sumeta), niin mitä se on sitten kuukauden kuluttua...LOPPUVAIHEESSA?! Mies lupasi tilata nosturin parvekkeen alle :-)

Mutta mitä tohon saikkuasiaan tulee, asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta kehtaamiset sikseen jos töissäolo on oikeasti vaikeaa. Mikään firma täällä ei ole raskaana olevien naisten terveeseen itsekkyyteen kaatunut. Joskus se kolmen päivän lepo tekee erittäin hyvää ja pitää paljon pidempään töissä kun monen viikon tuska ja pitkä saikku. Toivottavasti olo paranee!!! Katotaan sitten mitä omat jalat ja selkä sanoo....
 
Ainiin, nyt tosi apua...käyn edelleen normaalijumpassa (meillä ei ole tarjolla lainkaan odotusajan jumppaa ja mammajumppaan kelpuuttavat vain synnyttäneet) ja normijumppaanhan kuuluu vatsa- ja selkälihakset vatsalleen tai selälleen. Vatsoja voi tietysti tehdä monella tavalla (esim. selkä seinää vasten), mutta kertokaapa miten voisin muita häiritsemättä valita jumpan aikana itselleni sopivat selkä- ja vatsalihasliikkeet?
 
esikoista odottaessani yksinkertaisesti vain tein eri liikkeet vaikka ohjaaja muuta etualalla komensi :), tosin olin varoittanut ohjaajaa etukäteen ettei ihmettele kuritonta jumppaajaa. Vatsalihaksissa siirryin aika nopsaan syviin vatsalihaksiin pois dynaamisista istumaannousuista (navan veto rankaan ja pito siellä esim. jalkojen liikkeiden aikana) ja selkälihaksia tein sitten yläselälle esim. polvien päällä istuen etunojassa pyöristykset ja ojennukset / kierrot kyynärpäillä taakse. Hankala selittää näin mutta ihan tavallisia vaihtoehtoisia "mattojumppaliikkeitäkin" löytyy ettei tarvi ihan seinälle asti lähteä.
 
vielä...olin jo illalla ihan varma että vähintään keuhkoveritulppa iskee tässä huokailussa mutta sitten yhtäkkiä huomasin kanssa että hengitin hirveän pinnallisesti. Olinkohna töissä yrittänyt koko päivän vetää vatsaa sisään näkymättömäksi, nooh treenaahan se vatsalihaksia:). Mutta vaiva helpotti kun rentoutin yläkroppaani ja keskityin palleahengitykseen...
 
Nyt alkaa jo tosissaan masentaa... viime yönä heräsin normaaliin tapaan pissahätään, menin vessaan, mutta en saanutkaan pissattua! Hirveä pakotus alavatsalla, mutta mitään ei tullut vaikka kuinka tikistin. Tunnin yrittämisen jälkeen soitin synnärille, jossa tyly hoitaja totesi että voi olla tulehdus, koita pärjätä... suihkuttelin sitten vatsaa lämpimällä vedellä, ja 1,5h kuluttua sain sitten vihdoin pissattua.

Nyt pitäisi sitten käydä labrassa, mutta tietenkin auto meni eilen rikki! Elämä on...
 
Terve taas kaikille! tässä sitä taas pakoillaan kotihommia netin ääressä :). Kaikki on täällä mennyt suht ok. Tänään kävin viimesissä labroissa, jotka otettiin supistelujen takia. Tai ei mulla enää näin lomalla ole hirveästi supistellut mutta tulipahan otettua. Tosin sain ravata kolme kertaa eri paikoissa, kun ei toi informaatio oikein kulkenut eri asiatuntijoilta asiakkaalle. No, ei mitään uutta sinänsä :). Eilen kaivoin äitiyslappuhaalarit kaapista ja järkytys! Ne oli ihan sopivat. Mun maha huitelee kyllä varmaan kaheksan viikkoa edellä edellisen raskauden mittoja. Innolla odotan lopputulosta.

Mukavaa oli lueskella näitä tuplaodottajia. Onnea kovasti! Itseä varmaan hirvittäisi mutta teillä on ihanan rennot asenteet. Me saatiin eilen esimakua tulevasta, kun ystävien parikuinen vauveli tuli hoitoon muutamaksi tunniksi ja aih kun pääsi äidin vaistot valloilleen. Hyvä ettei maito noussut rintoihin :). On se ihanaa! Tosin esikoinen oli niiiin tolkuttoman mustasukkanen, että. Mitähän käy keväällä, kun tulee vauva ihan pysyvästi "häiritsemään" kaikessa huomiossa paistattelua...

"Kakkoselle" voimia odotukseen! Lähettelen empaattisen sympaattisia ajatuksia sinne...
 
Kiitos nala empatiasta ja sympatiasta... soitin labravastauksista, jotka olivat sitten negativisia! Ensivikolla saan sitten luultavasti lääkäriajan sisätutkimusta varten. Tämä näyttää olevan vielä pahempi tapaus kuin esikoinen! Nyt tiedän sitten myös minkälaisia ovat liitoskivut... aivan kamalia!!!

Kaiken kukkuraksi ensimmäinen syysflunssa nostaa päätään. Sehän tästä vielä puuttuikin ;) Mielenkiintoinen ja luultavasti piiiiitkä viikonloppu edessä...

Mutta nyt lopetan ruikutuksen ja toivotan parempia vointeja teille muille, sekä hyvää viikonloppua!
 

Yhteistyössä