Moikkamoi!
Pari päivää olin poissa linjoilta, mutta kiva, että muut olette kirjoitelleet! Viime perjantai-ilta ja lauantai aamupäivä meni kuopuksen kanssa päivystyksessä, kun raukka satutti korvalehtensä kaatuessaan. Mutta sunnuntaina päästiin sitten vihdoin suunniteltuun reissuun Etelä-Suomeen, ja eilen taas kotiuduttiin. Ihanaa vaihtelua tuo aina arkeen nämä meidän pienet kotimaan reissut (miehen työn mukana). Toihan tuo päivystysravaaminenkin vaihtelua, mutta kyllä se kävi raskaaksi ihan parissa päivässä. Oli kyllä todella stressaavaa ja väsyttävää miettiä koko ajan, että tarviikohan lesta vielä käyttää näytillä, jne.
Ihan alkuun ajattelin kommentoida tuota puutalon maalinpoistoa

. Meillä on kans puutalo, ja luin muistaakseni jostain (ehkä Pientalon käsikirjasta?), että maaleja ei kannata poistaa painepesurilla - puupinta menee siitä jotenkin rikki. Että oot varmaan tehnyt hyvän työn rapsutellessasi käsin vanhat maalit

. Meillä on talon maali muuten onneksi hyvässä kunnossa, mutta ikkunankarmien maalaus/vaihto olisi varmaan ensi vuoden homma.
No niin, ja sitten odotusasioihin ja omaan napaan

...
Mulla on sokerirasituskoe joskus 24.-28. rv:lla (vielä ei ole aikaa varattu), eli taitaa mennä ens vuoden puolelle. Sinne "joutuu", jos on painoindeksi 25 tai yli ennen raskautta, ja mulla tais olla just tasan 25. Onneksi nyt on painonnousu pysynyt maltillisena (paitsi edellisellä viikolla, kun taisi nousta kilon), joten aion kyllä synnytyksen jälkeen pitää huolen siitä, että paino laskee takas normaalilukemiin. Ekan lapsen syntymän jälkeen paino tippuikin takas raskautta edeltäneeseen painoon aika nopsaan (alle puolessa vuodessa), kun taas kakkosen syntymän jälkeen mulle jäi n. 7 kiloa "ylimääräistä". Ei oikein ollut kahden pienen lapsen kanssa tarpeeksi aikaa urheilla ja kiinnittää huomiota terveelliseen syömiseen.
Zarja* mietti imetystä... Mä imetin esikoista päivää vaille 1-vuotiaaksi, ja kakkosta 1v7kk:n ikäiseksi. Imetystaukoa mulla ehti olla esikoisen vierottamisen ja kakkosen syntymän välillä n. 3,5 kuukautta. Molemmilla kerroilla kyllä nännit menivät alussa verille ja kipeiksi, mutta sinnikkyys palkittiin. Mun mielestä imetys on niin helppo tapa ruokkia vauva (kunhan alun jaksaa tsempata), että... Maito kuitenkin nousee muutamassa päivässä, joten kun ahkerasti jaksaa alussa pitää vauvaa rinnalla, niin siitä se helpottaa

. Suosittelen liittymään Imetystukiryhmän sähköpostilistalle - vaikka jo ennen synnytystä, mutta erityisesti sieltä saa apua mahdollisiin imetysongelmiin. Kuitenkin imetys ja sen onnistuminen on monesta asiasta kiinni...mutta tiettyjä vinkkejä on saatavilla rintojen hoitoon, maidon "riittävyyteen" ym.
Tiedän, että ensimmäistä lasta odottavan on vaikea kuvitella itseään imettämässä - mä en ainakaan pitänyt sitä yhtään luonnollisena ajatuksena enkä osannut kuvitella käytännössä miltä imettäminen tuntuisi tms. Mutta kun esikoinen nostettiin heti syntymän jälkeen mahani päälle ja hän alkoi imeä rintaa, se oli jotenkin käsittämättömän luonnollista (miten vauva osaakin!!!)... Vaikea kuvata sitä tunnetta... Uskon, että positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella imetystä on helpoin ja paras lähteä aloittamaan

. Ja imetykseen voi mielestäni olla hyväkin valmistautua vähän "teoriaa" opiskelemalla ja perehtymällä.
Ensimmäinen äitiyslomani taisi mennä lopputyötä viimeistellessä ja kansittaessa sekä vauvanvaatteita pestessä ja silittäessä. Totta puhuen en oikein muista miten käytin sen kuukauden. Esikoinen syntyi laskettuna päivänä, joten se tosiaan oli kuukauden "loma"... Toisen lapsen syntymää edeltävä äitiysloma meni joulua odotellessa (hän syntyi viikko ennen joulua, rv:lla 40+5) ja normaalia arkea pyörittäessä - siinä ei paljon ehtinyt levätä. Nukkuminen ja lepääminen kuulostaisi kivalta nytkin, kun ajattelen tulevaa äitiysloman alkua, mutta eipä se onnistu, ellen joudu pakkolepoon tms... Kannattaa kyllä ottaa levon kannalta teidän, joille se on mahdollista!

Etenkin, kun ei tiedä syntyykö vauva 2 viikkoa ennen laskettua aikaa (tai aiemminkin), jolloin äitiysloman alku jää lyhyemmäksi!
Synnytyksestä vielä: Mun mielestä ei kannata kauheesti suunnitella synnytystä etukäteen siinä mielessä, että haluaa jotain tiettyä ehdottomasti... Tietysti kannattaa perehtyä kivunlievitysvaihtoehtoihin ja ponnistusasentoihin ym., mutta ne ehtii kyllä "valita" tilanteen mukaankin

. Mä olisin halunnut kokeilla vesisynnytystä, mutta kummallakaan kerralla ei tainnut synnytysamme olla vapaana. Kivunlievitykseen sain esikoisen synnytyksessä akvarakkuloita, minkä lisäksi liikkumalla, hengityksen avulla ja aa-ääntelyllä "otin vastaan" supistukset. En tarvinnut epiduraalia tai muita puudutteita (paitsi esikoisen syntyessä väliliha puudutettiin ennen sen leikkaamista). Ilokaasua kokeilin, mutta siitä tuli mulle vaan huono olo. Koin, että tavallisen ilman hengittäminen oli paljon helpompaa (kun maskista joutuu vetämään ilokaasua ihan kunnolla ennen kuin sitä tulee). Kuopuksen synnytys oli tosiaan puolet nopeampi kuin esikoisen, joten avautumisvaihe meni lähinnä kylvyssä ja suihkussa lillutellessa, musiikkia kuunnellen ja "laulellen" (välillä "aa"ta, välillä ihan niitä oikeita lauluja mitä levyltä tuli

). Halusin ponnistaa jakkaralla (esikoinen syntyi sängyllä), mutta se ei onnistunut jostain syystä. Niinpä kuopuskin syntyi sängyllä ponnistellen.
Joku kyseli jouluperinteistä. Me vietettiin viime vuonna eka joulu kotona, eka kertaa oli oma kuusikin. Päivän reissu tehtiin anoppilaan ja mun vanhemmat sekä sisarukset kävi täällä meillä (osittain yöpyivätkin). Tämän tulevan joulun suunnitelmat on vielä vähän auki. Pääasiassa ollaan kotona, mutta en tiedä vietetäänkö taas jouluaatto tai joulupäivä anoppilassa. Mun sisaruksia tulee taas täällä käymään, osa pidemmäksikin ajaksi. Lapsille taitaa riittää, että on joulukuusi ja koristeita. Eikä me vanhemmatkaan paljon muuta tarvita

. Tietysti se ajanvietto perheen kanssa on tärkeää.
Mulla on perjantaina neuvola. Saa nähdä muistutetaanko siellä lantionpohjalihasten treenaamisesta. Ei muakaan vielä ole muistutettu, mutta esikoista odottaessa sain neuvolan fysioterapiakäynnillä ja kuopusta odottaessa odottajien jumpasta ohjeita ja "käskyn" lapntionpohjalihasten treenaamiseen... Synnärillä (Porvoossa olen lapseni synnyttänyt) muistaakseni annettiin ohjeita kans. Ja tuossa Vau'kirjan opuksessa on myös jotain vinkkiä...
Nyt lähden miehen seuraksi leffan ääreen. Aikoihin ei olla mitään elokuvia katsottu, ja nytkin menen kesken elokuvan, mutta pääsenpä ainakin hetkeksi kainaloon

.
Terkuin,
Mamu82, rv 19+3