Huhtikuun vauvat 2010

[Zarja*]

Hellurei

Olisipa paljon asiaa teidän kanssa. Ehdin kirjoitella nyt lyhyesti vaan. Mutta kivaa ollut lukea juttuja vaunuista, ja saanut hyvää tietoa. Kiitos konkarit muutenkin hyvistä neuvoista..kantoliinoista ym!!!!

Kiitos kysymästä..joku kysyi uä kuulumisiamme..valitettavasti olimme pettyneitä Uä päiväämme. Syystä että se peruuntui. uusi aika tämän viikon torstaina. Joten jälleen ollaan odotuksen merkeissä täällä.

TNL onnea ihanasta uä uutisista!!!!!!!!
Muuten mistä otittekaan vauvavakuutuksen? Me otetaan myös syntymättömän vauvan vakuutus kalliista kustannuksesta huolimatta. Sanoitko että 100 euroa..mitä olen itse tutkaillut on hintoja ollut 250-300 e ensimmäinen vuosi..varmaan jotain eroja kattavuudessa tms jos hintaerot noin isoja..
Mietin että Pohjantähti tai Tapiola. Mutta täytyy vielä selvitellä asiaa.
Olen samaa mieltä että kannattaa se ottaa. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää.

Työt työt..sorry en ehdi enempiä! Iloa tähän päivään !!!

 

[TNL]

Päädyin ottamaan vauvavakuutuksen Fenniasta, muutkin vakuutuksemme ovat siellä. Ja tein myös kilpailutuskierroksen muissa vakuutusyhtiöissä, mutta Fennia oli paras, myös kattavuudeltaan. Tietysti saimme alennusta keskittämisestä ja monet vakuutusyhtiöt eivät annakaan vauvavakuutuksia ilman muita vakuutuksia. 90 euroa oli ns. varausmaksu odotusajalta ja ensimmäinen vuosi tulee maksamaan jotain 300 euroa, mutta vasta syntymän jälkeen, muistaakseni kun vauva täyttää 3kk. Kun mietitte vakuutuksia niin olkaa tarkkoina etenkin omavastuun suhteen. Työkaverini neuvoi minua tässä suhteessa ja tätä en olisi itse ehkä tajunnut. Huomioikaa kaksi asiaa: minkä suuruinen omavastuu on ja onko se sairauskohtainen vai kertakohtainen? Eli kannattaa valita sellainen vakuutus, jossa omavastuun tarvitsee maksaa vain kerran yhtä sairautta kohti eikä sellaista missä joutuu jokaisella hakukerralla maksamaan omavastuun vaikka olisi kyse samasta sairaudesta. Meillä on omavastuu 50 euroa ja nimenomaan sairautta kohti. Eli jos lapsella on joku perussairaus esimerkiksi astma niin ainoastaan kerran joutuu maksamaan 50 euroa ja sen jälkeen kaikki lääkkeet ym. tulevat ilman omavastuuosuutta.
Tapiolassa oli ainakin tämä ongelma, että vauvavakuutukset olivat omavastuultaan nimenomaan hakukertaa kohti, eikä sairautta, joka on edullisempi vaihtoehto.

 

[Zarja*]

TNL: Kiitti tosi tosi paljon tuosta infosta vakuutuksissa. Ei noita kaikkia tajuaisi edes kysyä jos ei joku sanoisi. Muutenkin rahanmenoa on niin kovasti niin on se kiva, että jostain voisi "fiksummin"ehkä päästä. Täytyy perjantaina käydä vakuutuskierroksilla. If kai ei ole kehuttava ollut..mutta en tiedä sitten. Ärsyttävää että noissakin on kaikenlaista keplottelua yhtiöillä. Kaupallista kaikki niin kaupallista aina. Pitää yrittää tarkkana olla.

Ompa masussa kova meno, boxaaja vai tanssija tms kumpihan)..vitsi mistä toi pieni energiansa otaltaa..mulla itsellä taas tuntuu että väsy painaa..ja lujaa! Mutta työt pitää omalla tavallaan senkin vähäsen virkeyden päällänsä. Kaverit tuumii että eihän musta huomaa mitään..mutta itse huomaa..:/..

Onko muilla mitään kipuja..minuu risoo nyt se että häpyluu on kipeä kävellessä ja nivuset..mutta tuo häpyluun seutu etenkin..tosi kurja tunne. Selkä myös oikuttelee oikein kunnolla välillä..alkaa painopisteet muuttua. Mies onneksi on saanut hierottua aina välillä paremmaksi.

 

[kiukkumöykky]

Väsynyt tervehdys täältä, tultiin juuri vähän aikaa sitten koko päivän kestäneeltä shoppailureissulta ja kylläpä tuntuikin vielä rankemmalta kuin yleensä! Rintaliiviostoksillakin oli ikävä todeta että näille entistä runsaammille muodoille ei tosiaan helpolla liivejä löydy :/ Onneksi lopulta löytyi ihan nätit, vaikka hintaakin kyllä sitten oli..

TNL, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!

Zarja kyseli kivuista, niitä on täälläkin alkanut jo vähän olemaan. Jossain tuolla lantion alueella jotain naksuu, yleensä liikkeelle lähtiessä. Onneksi ei ainakaan vielä ole kovin kivuliasta eikä vaivaa pitempiä matkoja kävellessä. Varmaan siellä on jotain alkanut löystymään mikä kai "kuuluu asiaan". Toiseksi vaivaksi on se närästys nyt palannut. Pakko oli jo ostaa kaappiin lääkettä, ihan jo miehenkin takia kun ei kestä sitä miten kiukkuiseksi tuo närästys mut saa. Tosiaan nimimerkkini veroinen olen taas ollut varmaan lähemmäs viikon verran. Eli meillä ei kyllä ole oikein parisuhdekaan kukoistanut ihan viime aikoina, kun joku siitä kysyi. Ehkä se tästä nyt, hyvin tuntuvat lääkkeet pitävän närästyksen loitolla ihan vain kaapissa olemallakin. Varmasti sitten taas alkaa närästämään kun lääkettä ei ole saatavilla.

Vatsan kasvusta: täälläkin alkaa pieni pallo jo olla, taitaa välillä tehdä kasvupyrähdyksiä kun on sellainen ikävä tunne että ihoa kiristää ja muutenkin pinkeä olo ja sitten yhtäkkiä huomaakin että kokoa on tullut lisää. Takinliepeiden huomasin jo olevan vähän pöljän näköisesti koholla, siirryn tilavampaan takkiin kyllä heti kun sen kanssa käytettäväksi löytyy ne täydelliset matalat kengät. Muutaman haalean raskausarvenkin olen muuten huomannut, pitäisi jaksaa rasvailla, jos siitä vaikka jotain apua olisi. Varmaan ainakin tuohon kiristävään tunteeseen. Täytyy kyllä myöntää että itse turhamaisena toivonkin vielä ettei raskautta ihan vielä huomaisi ulkopuolisen silmin, lakkiaisissa olisi kiva ettei maha olisi se päätähti. Varmasti sukulaiset sitten kahvitellessa puhuvat aiheesta ihan tarpeeksi kun nyt pitkästä aikaa nähdään. Juhlinnan jälkeen toivotan minäkin pallomahan sitten tervetulleeksi.

Taidanpa lopettaa löpinät tältä päivältä tähän, hyviä vointeja kaikille! Palailen varmaankin sitten torstaina neuvolakuulumisten kanssa. :>

 

[Mamu82]

Kiva, kun oli kaikki hyvin ultrassa, TNL! Ja mukavaa, että tunnet kans vauvelin liikkeet, Zarja*! Mäkin oon alkanut niitä tuntemaan päivittäin - oikeestaan viikon verran on tuntunut . Huojentavaa, kun tulee säännöllisesti muistutuksia, että "täällä ollaan" . Ei niin paljon tarvitse olla huolissaan (jotenkin mulla taitaa olla taipumusta huolehtimiseen)...

Meillä oli kahdella ekalla lapsella nuo vauvavakuutukset Pohjantähdeltä. En muista oliko niissä korvaus sairaus- vai hakukertakohtainen. Ei siis tarvittu sitä vakuutusta kertaakaan. Nyt on lapsivakuutukset Nordeasta, mistä muutkin vakuutukset, tilit ja talolaina. Molempiin ollaan oltu tyytyväisiä. Muistaakseni Nordeassa on sairauskohtainen omavastuu, mutta en nyt ehdi tarkistaa. Itse asiassa en muista onko omavastuuta ollenkaan (en sitten tiedä miten olisi syntymättömän lapsen vakuutuksessa). Tuosta omavastuusta vielä, että jos se on kertakohtainen, niin sitten kannattaa vaan kerätä vaikka vuodelta kaikki kulut ja hakea niistä se korvaus kerralla... vaikka tuntuu, että olisi aina helpoin hakea korvaukset saman tien ettei unohdu .

Mulla ei ole ollut vielä ainakaan kipuja nivusissa, mutta häpyluu on kans ollut herkkä ajoittain. Selkä ei enää ole ollut niin herkkä, kun muutaman kerran olen käynyt niska-selkäjumpassa. Auttaisi varmaan, jos ehtisi itsekin treenata selkälihaksia (ja vatsaa kans). Eikös se ole niin, että suorien vatsalihasten treenaamista ei suositella raskauden puolenvälin jälkeen?! Mulla ois siis vielä reilu viikko aikaa treenata tehokkaasti vatsiksia . Vaikka taitaa olla tuo sääntö enemmän riippuvainen mahan koosta kuin raskausviikoista...tai en tiedä...

Nyt täytyy mennä pesemään esikoisen hampaat, joten moikkamoi!

-Mamu82, rv18+2

 

[Zarja*]

Kiukkumöykky: Piristävää varmaan kun löytyi jotain itselle..etenkin nuo liivit ois niin tarpeen. Mistä löysit sopivat? On muuten nänninseutukin jo iso ja tummunut..imetykseen valmistautuu naisen kroppa jo. Rintojen arkuus on kadonnut,,mutta katohan vaan niin nyt kun hehkuttaa tulee se pian taas vaivojen jatkoksi:/.
Tuntuipa pieni kävelylenkki tiukalta..kipua iski 2 kertaa oikein kunnolla.Lieneekö jotain "supistuksia"mutta kovia ne oli. Pisti pysättämään askelluksen kyllä heti..en tiedä ,mutta masu on iso jo oikeasti. Uskompa että tää on nyt sen vaavin kovan kasvuvauhdin takia kaikki tää kipuilu. Häpyluukipua, nivuskipua liikkuessa etenkin, selkäkivut ja vatsan arkuutta. Kyllä koko ajan huomaa että nyt on kasvu päällä..vatsa on pinkee pallo ja nahka ihan tiukka. Nyt se on menoa meinaan tän kasvun kanssa.Huhhuh..
Väsymystä on kyllä kovasti ja oikein ihmettelen kun joillakin on energiaa uida kilometri kaupalla ja kävellä pitkiäkin lenkkejäkin.Oi kun ihanaa niillä. Oma odotus on tuntunut niin älyttömän vaikealta terveyden vastoinkäymisten takia ja vakava unettomuus kun on koko ajan riesana. Ihmettelen ajoin kuinka ihminen oikeasti selviää kun ei nuku. Jotain kumman voimaa saa kai jostain.
En missään nimessä hae sääliä tai mitään muutakaan näillä mun jutuilla. Tänne on niin hyvä vaan purkaa ja purkaa..voivotella. Siitä seuraavaan aiheeseen eli parisuhteeseen.

Uskokaa tai älkää niin mieheni ei ole kärsinyt tästä kaikesta. Olen siis tosi rauhallinen ja tasainen olo pääasiassa. Joskus on ollut toki hetkiä että ailahtelee ja unettomuus taas tekee ajoin tosi kiukkuiseksi mutta senkin teen yleensä hiljaa..hiljaa kiukkuinen..hauska yhdistelmä vai mitä..
Seksielämä on vähän harventunut..kipujen ja väsyn takia, mutta edelleen sitä on kivasti ja se toimii. Mies on kyllä krtonut välillä että ajatukset jännät koska ajattelee että vauva on myös "kyydissä"mukanaD..miehen ajatusmaailma on monella varmaan juuri tuota. Mulla itsellä on valtavat halut..miehen onni jos muuten vaan jaksaisi aina itse touhuilla. Mulla on kyllä aina tuo puoli ollut kunnossa..ja suhteessa fyysinenkin puoli tosi vahvaa.Eli ei ongelmia vielä suhteessa. Muutenkin on tosi kivasti meillä tunnelma. Enemmänkin jännittelen että kun vauva syntyy että kuinkahan suhteen sitten käy..siis se yhteinen aika ja kaikki seksin suhteen ym. Tulee takuulla muutoksia..varsinkin alussa..mutta elämään kuuluvia seikkoja. Ja molemmat sen tiedämme. Kurjinta mitä siinä voi tapahtua on kumppanin petturuus jota uskomatonta kyllä on tutkimusten mukaan myös usein juuri synnytyksen ensimmäisenä vuonna. Noh mutta en halua kuulua tilastoon ja uskon että on suhteessa kiinni itsestämme lopulta kaikki. Kypsä suhde kestää vaikka olisi heittelyjäkin. Noh tällaisia ajatuksia vaan nyt poikii..

Toivon tosi kovasti että jos parisuhteessa on vähän negatiivisempaa..niin jospa se hyvä keskustelu auttaisi. Kumppanille avoin keskustelu omasta tunteista ja muutoksista, väsymyksestä. Ehkä mieskin osaisi jotenkin joskus asettua siihen Naisen rooliin. Huomaan vaan itse että puhuminen auttaa aina ja on hyvä jakaa kaikki nyt. Käydä yhdessä läpi.Tsemppiä nyt vaan kovasti taipaleelle!!

Jooh joskus tuo pallo vähän rajoittaa turhamaista sielun elämää..ei näytä enää nätiltä joku ennen niin sievä ihana hame..farkut on unholassa ja ei voi pitää mitään tyköistuvaa puristavaa. Täytyy koko ajan tsekata että mikä olisi hyvän näköinen vaateyhdistelmä ja luovia tuolta kaapista niitä..talvitakit on pannassa kunnes se joku xxxxxxxxllllllllll ehkä löytyy ja sen jaksaa etsiä. Luulen että mahasta tulee iso. Pallo tää on..iso pallo..kiva mutta pukeutumisessa todellakin haastava.
Taidan nyt lähteä iltapalaa väsäämään..miehen kanssa nenäkkäin istumaan..joten palataan taas

 

[Sandrapaa88]

Voi että kun oikeen ottaa pattiin kun olen niin huono tänne kirjottelemaan!!! mutta kirjotan kuitenkin kun aina muistan! Olin ultrassa 19päivä, ja siellä oli pienen pieni POIKA! joka oli villi ja heilui tuhatta ja sataa, meinasi kätilö repiä pelihousut kun ei meinannut saada hyviä kuvia ja mittoja kunnolla! Tämä päivä jää muistiin ainiaaksi, sen verran hieno kokemus! Liikkeet on nyt tuntuneet parin viikon ajan, ja kun makoilee ja on paikoillaan niin tuntee enemmän, varsinkin ruoan jälkeen. =) Todella ihana olo, ja on ollut todella helppo raskaus kun alkaa miettimään! Huomenna menen hakemaan vaunut, ostin käytettynä Emmaljungan siniruudulliset kombi vaunut =) Ja todella halvalla! Vuodelta 07 ja yhdellä lapsella olleet joten olivat kyllä kuin ihan uudet!ja ei todellakaan hinnalla pilattu joten oli pakko heti hyökätä.. 50e!! (500kr).. Ajatus oli ensin ostaa ihan uudet vaunut mutta kun nuo löysin niin en epäröinyt! voin sitten ostella niillä muilla rahoilla jotakin muuta pojalle!Onko kukaan muu teistä vielä hankkinut jo vaunuja, tuntuu että olen ajoissa liikkeellä mutta sitten ei kuitenkaan ole enää niin kauan aikaa jäljellä! kohta on jo joulu ja sitten se aika vasta hurahtaakin! Toivottavasti kaikille kuuluu yhtä hyvää kuin minulle, ja koitan nyt tosissaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla tänne useammin kirjoittelemaan!! *halauksia*

 

[-Jojo]

Ja onnittelut kaikille rakenneultrassa käyneille hyvistä uutisista.
Täällä alkais ultra olemaan aika ajankohtainen koska tänään tuli 18. vko täyteen. (Tai siis alkoi tai ihan miten tahansa kukin nyt haluaa tuon ottaa. ) Pitää vaan malttaa (tai ainakin yrittää) ens viikkoon koska tällä viikolla on niin paljon puuhaa jo, joudumme nimittäin vaihtamaan asuntoa, koska tästä talosta hajosi viime vesisateiden aikana jotkut ihme portaiden kai perusteet tai tuet tai jotkut (mun espanja ei vielä ole niin hyvä) ja sen takia siis tulee muutto pikana vielä tällä viikolla.. Perjantaina on myös mieheni syntymäpäivät ja sille päivälle olenkin jo sit järjestänyt (toivottavasti) ihanan yllätyksen..

Liikkeistä, niitä on tuntunut täällä jo toista viikkoa, alkoi aika vaimeana ja ajattelin että on vaan jotain suolten toimintaa tai vastaavaa mutta kun ne alkoi sitten tulemaan aika säännöllisesti ja voimistui niin tajusin että kyllähän niiden on pakko olla liikkeitä! Ja niitä tuntuu lähes aina paikallaan ollessa, varsinkin nukkumaan mennessä.

Parisuhteesta sen verran että oon kyllä tosi kiitollinen että tultiin tänne "lomailemaan", koska voisin kuvitella että muuten oltaisiin jo ihan eron partaalla tai jo erottu. Niin hirveät kiukunpuuskat ja hormoonihäiriöt mulle tuli, eikä toi mieskään oikeen tahtonut niitä ymmärtää. Sitten muutamien viikkojen molemminpuolisten mykkäkoulujen jälkeen oli helpompi jatkaa riitelyä kuin sitten puhua asioista. Loppujen lopuks täällä lomalla missä kumpikaan ei voi tosta noin vaan häipyä niin oli pakko puhua asiat halki ja joko jatkaa suhdetta tai päättää se siihen. Tehtiin sitten sellaset listat, jossa kumpikin kirjoitti asioista mikä toisessa ärsyttää ja sitten vaihdettiin ne. Oli ihan mielettömän hyvä idea, nimittäin kaikki mitä mä olin kirjottanut tai mitä mies oli kirjottanut uppos ku veitsi margariiniin ja alettiin puhumaan kaikesta avoimesti. Tällä hetkellä siis parisuhde menee todella hyvin, paremmin kuin koskaan aikaisemmin kun taas pystytään puhua ihan mistä tahansa.

Vaivoista sen verran, että noi selkäkivut kyllä vaivaa vieläkin ihan älyttömästi, eikä täältä oikeen tahdo löytyä mitään selkätukia tai edes vastaavia. Toisena "iloisena" yllätyksenä on tullut aivan järkyttävä ummetus. Eli en tiedä johtuuko raskaudesta vai ummetuksesta tämä vatsan koko, alkaa nimittäin olemaan jo aika iso. Ja koitas sitten täällä mennä selittämään huonolla espanjalla apteekintädeille jotka ei englantia osaa että minkälaiseen vaivaan tarviit lääkettä.

Väsymys on ollut aikamoista nyt viimeaikoina, ei tahdo jaksa ollenkaan nousta sängystä, olisikohan sitten jonkun vitamiinien puutetta tai jotain, koska iski tämäkin aika puskan takaa? No, eiköhän sekin pikkuhiljaa ala helpottaa.

Pienoinen koti-ikävä on jo iskenyt ja vielä puolet matkasta jäljellä. Ei muuten ikävä, mutta täällä päässä on vaan niin paljon vaikeampaa kaikki näiden vaivojen ja lääkäriasioiden kanssa sumpliminen. Ja se kielimuuri.. Paljon noloja ja hauskoja tilanteita jo sattunut täällä lähinnä näiden eri kielien takia.

Hyviä vointeja kaikille ja ilmoitelkaahan niistä ultristanne!

 

[Mamu82]

Moi taas! Nyt on lapset päiväunilla ja on paremin aikaa kirjoitella... Meinasin lähteä käymään pienellä kävelylenkillä (kaupassa), mutta taidankin nyt vaan lepäillä ja istua tässä koneella, kun illalla menen kuitenkin vesijumppaan. Tässä välissä on vielä kuopuksen musiikkileikkikoulu, missä pitää jaksaa juosta sen perässä .

Kiukkumöykky: Onko sulla omat lakkiaiset tiedossa, vai? Onnittelut, jos näin on!
Sandrapaa88: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!

Zarja*: Hyvinkin voi olla, että se sun vatsan arkuus tai kiristäminen voi olla supistuksia. Kannattaa tarkkailla niitä, ettei tuu "liikaa". Mä olin esikoista odottaessa kaksi viikkoa saikulla harjoitussupistusten takia, kun neuvolassa kerroin niistä. Niitä oli sillon yölläkin, ja päivällä tuntui vaikeelta kävellä, kun kiristi vatsaa koko ajan. Tein silloin lopputyötä tietsikan ääressä istuen, ja istuessakin vatsa saattoi yhtäkkiä kovettua. Oikeestaan varmaan parhaiten supistuksen huomaa siitä, että kohdun muodon voi tuntea (ehkä nähdäkin) selvästi vatsan päältä, ja se on kovempi kuin normaalisti. Kannattaa ainakin kertoa supistuksista neuvolassa, jos niitä on ollut paljon, niin kohdunsuu voidaan tarkastaa (ettei ole alkanut aueta). Ja olen huomannut nyt myöhemminkin, että harjoitussupistuksia tulee fyysisen rasituksen jälkeen enemmän kuin jos olisi ollut levossa. Esim. reippaan kävelylenkin tai seksin jälkeen. Tässä raskaudessa on supistellut öisin välillä, ja monesti kun nousen wc-pytyltä (vähän kumarassa asennossa), niin supistaa... Pitää vaan ottaa rauhallisemmin, jos niitä alkaa koko ajan tulemaan...

-Jojo: Mulla on ollut myös ummetusta. Suosittelen ensin yrittämään sen helpottamista ihan kiinnittämällä huomiota ruokavalioon - käsittääkseni ummetuslääkkeitä ei suositella raskauden aikana. Ummetus taitaa olla aika normaali vaiva tässä vaiheessa raskautta, kun suoliston toiminta hidastuu... Itse olen yrittänyt syödä paljon kuituja: mysliä, hedelmiä, kuitupitoista leipää. Rusinat ja luumut olisi kans hyviä "lääkkeitä" kai... Ja kannattaa juoda paljon vettä (onko sitä saatavilla siellä päin edullisesti?!).

Olen samaa mieltä Zarja*n ja -Jojon kanssa, että parisuhteessa kannattaa ja täytyy keskustella. Miehille se taitaa olla vähän vaikeempaa, mutta onneksi sitä voi harjoitella, kunhan vaan jaksaa siihen ryhtyä! Itse pyrin puhumaan suoraan, ettei mikään jää kaivelemaan mieltä... Joskus siitä kyllä seuraa riitaa, mutta enimmäkseen uskoisin, että mies on iloinen, kun kuulee mitä ajattelen (ei hän vielä osaa lukea mun ajatuksia, vaikka sekin olisi kiva vaihtoehti ;D). Mekin ollaan joskus vuosia sitten (seurusteluaikana) tehty toi paperijuttu, että ollaan saatu kaikki asiat puitua. Silloin oli ero lähellä, mutta keskustelujen jälkeen jatkettiin suhdettamme, ja päädyttiin kihlojen kautta onnellisesti naimisiin ja muutaman lapsen vanhemmiksi . Myöhemminkin olen saanut mieheltä kirjeitä tai sähköpostia, jossa hän on selvittänyt mieltään vaivaavia asioita - hänen on helpompi puhua tunteistaan kirjoittamalla. Pääasia, että kertoo jollain tavalla eikä mene etsimään ymmärrystä muista naisista, viinasta, tms.

Oletteko alkaneet jo miettiä synnytystä? Onko jotain toiveita tai pelkoja? Olen jostain lukenut, että olisi hyvä valmistautua henkisesti synnytykseen ennen raskauden viimeistä kolmannesta. Siksi avaan nyt keskustelua tästä aiheesta .

Mulla on ollut ihan hyvät nuo kaksi ensimmäistä synnytystä. Molempiin olen ottanut mielimusiikkiani mukaan ja asennoitunut elämään hetkessä... Positiivisella asenteella synnytys sujuu joutuisammin ja voi tarvita vähemmän kivunlievitystäkin. Rauhallinen hengitys on tärkeetä, paljon muuta ei oikeestaan tarvi mun mielestä muistaakaan . Kolmatta synnytystä jännitän vähäsen, koska se voi edetä "liian nopeasti" - jos vauva syntyy liian nopeasti, ei elimistö välttämättä ehdi ihan mukaan ja kivut voi olla kovemmat... Esikoisen synnytystä en suostunut ajattelemaan negatiivisesti etukäteen, vaan päätin selvitä hetkestä kerrallaan...ja niinhän se sujui mainiosti. Toisen lapsen synnytyksen alettua stressasin siihen asti, että sain esikoisen hoitoon - sitten pystyin alkaa rentoutua ja keskittyä synnytykseen. Toinen synnytys oli puolet nopeampi kuin esikoisen syntymä, joten tuntui että se oli loppujen lopuksi tosi lyhyt "uurastus". No, tätä aihetta ehditään tosiaan puimaan vielä monta kertaa .

Tuli mieleen mahan kasvusta, että onko teiltä ihmiset tulleet kysymään, oletko raskaana? Multa ei vielä ole kukaan kysynyt - ne, joille olen kertonut, tietävät. Mutta ihmettelen kovasti, miten esim. avoimessa päiväkodissa (jossa käyn lasten kanssa) ei ole kukaan kysynyt mitään, vaikka ihan selvä pallo tää maha alkaa jo olla. Välillä tietysti mulla on päällä löysempi paita, mutta välillä ihan tiukka... No, kaipa monet ei vaan uskalla kysyä, jos pelkäävät loukkaavansa tai jotain... Hauskinta tähän asti onkin ollut, kun yhden ystäväni mies kysyi sillon kun maha ei vielä ollut kasvanut (turvoksissa vaan vähän, kuten rinnatkin), että "oletko laihtunut?" . Teki mieli vastata, että paino on kyllä pysynyt samana, mutta ennemminkin olen lihonut... Raskaudestani tuo mies kuuli myöhemmin samana päivänä vaimoltaan, kun halusin hälle ensin kertoa .

No, tämä tällä erää. Yritän tosiaan kirjoitella säännöllisesti, ettei tulisi niin kauheesti kerralla kirjoitettavaa . Vaikka taisi tekstiä nytkin tulla aikalailla...

Hyviä vointeja ja ultria!!!

-Mamu82, rv18+3

 

[*taffel*]

Ihana kuulla että kaikilla on ultrat menneet hyvin ja iso KIITOS kaikille tiedoista vakuutuksista ja vaunuista yms. ensisynnyttäjänä ei tule kaikkea mieleen ja kaikkea ei osaa edes ajatella.

Tänään oli sitten meillä rakenneultra ja kaikki oli ihanasti kunnossa. Koska olemme miehen kanssa molemmat pitkiä on myös vauvasta tulossa pitkä, oli nimittäin jalat viikoissa "muutaman edellä" keskivertoon nähden, mutta sanoivat että se kuuluu asiaan koska on muutenkin tulossa pitkä niin ei voi ottaa arvioita keskimääräisten mittojen perusteella vaan mitat menevät nyt jo omia menojaan. Sitten se kohokohta, meillä oli molemmilla tunne että poika taitaa tulla ja monella kaverilla myös, mutta kyllä tuli itku kun sieltä näkyi sitten ihan selkeästi TYTÖN sukupuolielimet meille tulee siis pikku prinsessa!! Siitä olin kyllä yllättynyt miten selkeästi se näkyi, koska olin aina ajatellut että tytön kohdalla pitää olla sellainen varaus että se saattaa muuttua
Kaupassa piti sitten heti katsella kaikkia ihania tyttöjen nuttuja ja leluja, vielä ei kuitenkaan mitään matkaan tarttunut. Isompi asunto ensin ja sitten sitä täyttämään

Asunnoista puheen ollen, laitoimme tänään hakemuksia uusia asuntoja ja vaihdoimme sitten haku kaupunkia, että toivottavasti nyt tärppäisi. On ollut nimittäin ahdistavaa kun ei ole tilaa eikä paikkaa ja ei voi todellakaan vielä laittaa mitään, koska ei minnekään mahdu yms. Toivottavasti tärppäisi!

Täällä on parisuhde toiminut hyvin, olen itse rauhoittunut ihmisenä hurjasti ja uskon että asia on miellyttänyt miestäni. Olen nimittäin ennen ollut hyvin äkkipikainen ja nyt tuosta piirteestä ei ole merkkiäkään Seksuaalisella saralla omat haluni ovat olleet kunnossa, mutta miehellä huomaan pientä varausta vauvan suhteen mutta kaikki on toiminut hyvin. Ja meillä on hyvä suhde koska pystyn puhumaan miehelleni ja hän kuuntelee minua hyvin.

Itse olen mahassani huomannut kasvupyrähdyksiä, joiden vuoksi on maha ollut hiukan kireä. Täytyy seurata tarkemmin välillä tuota mahaa, että ei sitten ole mitään supistuksia yms. Eilen illalla kaappeja siivotessa huomasin että täytyy hidastaa tahtia ja tänään aamulla huomasin että maha tulee jo eteen kun sen kanssa keittiön tuoleihin törmäilin ja mahan kasvun vuoksi minulla on selkä aivan rikki, ei tykkää yhtään ja jumissa joka paikasta. Minulla on muutenkin aina ollut yli liikkuvat lonkan joiden vuoksi saankin nyt kärsiä oikein kunnolla, Ovat nimittäin hyvinkin kipeät nykyisin
Ovatko muut huomanneet ongelmia oikean nukkumisasennon löytymisessä? Itse olen aina ollut mahallaan nukkuja ja nyt sitten menee yöt pyöriessä kun ei mikään asento tunnu oikein sopivalta minulle :S

Hyvää odotusaikaa kaikille
*taffel* rv 20+2

 

[Alessia*]

Mä olen myös mahallanukkuja, ja nyt jo joudun muuttamaan tottumuksia, eli ylävartalosta vatsallaan ja alavartalosta kyljellään... Toiset pystyy nukkumaan loppuun asti vatsallaankin jollain tapaa.

En ole kamalasti suunnitellut synnytystä, koska esikoisen kohdalla kaikki meni hyvin. Nyt tietysti pitää huolehtia esikoisestakin. Onneksi mummot ja papat asuvat lähellä ja sairaalakin on ihan lähellä. Itse asiassa just eilen puhuttiin miehen kanssa siittä, että se sitten on esikoisen kanssa kotona kun synnytys on ohi. Tulen sitten itse kotiin niin pian kuin pääsen.

Miehellä olis joku työmatka pari viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta luultavasti se ei mene sinne. Esikoinen syntyi kyllä aika täsmällisesti, joten olen tämänkin suhteen aika luottavainen, vaikka mistäs sitä ikinä tietää. Vähän mäkin stressaan sitä, että ehdinhän varmasti ajoissa sairaalaan, vaikka se tosiaan on ihan lähellä

Esikoinen syntyi, kun miehellä oli toinen kesälomapäivä (ja lapsivesi meni yöllä), joten ainakin mies oli koko ajan paikalla. Nyt tietysti joutuu jännittämään, että se on töissä kun synnytys käynnistyy.

 

[Zarja*]

Ja jippiiiaijeeeejjeeeee!!

Eli kohta rakenneultraan..palaan linjoille illalla,,toivottavasti mukanani yhtä iloisia kuulumisia kuin muutamilla jo käyneillä.
Tätä jännitystä on vaikea sanoin kuvata..saati sitten pian tv ruutua jota katsotaan ihmeissämme!!Jälleen..

 

[kiukkumöykky]

Täälläpä on ehtinyt olla paljon mielenkiintoista asiaa! Moneenkin olisi jotain kommentoitavaa, suurin osa taitaa kuitenkin unohtua.

Neuvolakuulumisia nyt alkuun ainakin: hyvin meni, tosin taas oli eri neuvolatäti meillä, vaikka kuulemma jatkossa pitäisi olla se joka oli edellisellä kerralla, ilmeisesti ne rokotusten aiheuttamat kiireet syynä vaihtelulle. Sydänäänet oli kiva kuulla taas vaikka liikettä tuntuukin, yllätyin kyllä miten kovina ne nyt kuuluivat, odotin taas sitä alkuaikoina kuulunutta "suhinaa" mutta ihan kunnon jyskytyshän sieltä kuului. :> Nyt myös mittailtiin ensimmäistä kertaa jotain, ilmeisesti sitä sf-mittaa, neuvolakortissa nimellä kohdunpohjan korkeus? Hemoglobiini mulla on näköjään aika alhainen, 105, joten rautaa piti alkaa syömään. Kumma etten kuitenkaan ole huomannut väsymystä tai muitakaan raudanpuutteen oireita, mies naureskeli että olen varmaan kärsinyt niistä aina (aina ollut melko matala hemoglobiini) ja nyt musta tuleekin yhtäkkiä tosi pirteä. Syökö kukaan muu jotain rautavalmistetta? Tuntuu vähän rasittavalta ajatukselta huolehtia tuon ajoittamisesta siten että tulee otettua tyhjään vatsaan.

Ummetusjuttuihin: mulla ei kai ole ummetusta kyllä, vaikka entistä harvemmin tulee isommalla asialla käytyä, ummetustahan se on varmaan sitten vasta kun asia häiritsee. Kuituja olen minäkin lisännyt, lähinnä vaihtamalla vaalean leipäni täysjyvään tai ruisleipään, vaikken niistä erikoisemmin tykkääkään. Mietin vaan että näin joulun allahan kannattaa syödä paljon joulutorttuja. Enpä kyllä sitten tiedä onko niiden luumupitoisuus välttämättä tarpeeksi asiaa auttamaan, mutta itse ainakin syön niitä innolla tämänkin tekosyyn varjolla.

Synnytystä en ole aikonut etukäteen liikaa suunnitella, parempi kai yrittääkin olla avoimin mielin liikenteessä näin ensikertalaisena ja positiivisesti sitä tosiaan täytyy yrittää ajatella. Paljon kipua enemmän olen huolissani epäsosiaalisesta luonteestani, miten kamalaa saatankin sitten osata siitä sairaalassa vietetystä ajasta itselleni tehdä. Tuo epäsosiaalisuus mulla vielä korostuu yleensä silloin kun johonkin sattuu, tekee mieli vain ihan omassa rauhassa kärsiä ja toivoo muut ihmiset kauas pois. Joskus kun mursin kätenikin, istuskelin vain auttamaan tulleita ihmisiä vihaisesti mulkoillen enkä alkuun suostunut kertomaan mikä oli olo, olin kyllä tuolloin lyönyt päänikin, mutta eihän synnytyksessäkään välttämättä ihan maailman selväpäisin olo ole... Tuonkin suhteen huoli on tosin tässä ajan myötä ehtinyt jo vähän vähentyä, luulen että tuolla neuvolassa käynti auttaa aika paljon totuttautumaan vieraiden ihmisten ronklailtavana olemiseen. Kunhan vain sen kommunikointikykyni onnistuisin pitämään toimintakunnossa.

Nukkumisasento voi mullakin käydä jossain vaiheessa ongelmalliseksi. En nimittäin yhtään osaa nukkua jos nenä on vähänkin tukossa, mitä se nykyään tuntuu olevan kaikissa muissa asennoissa paitsi mahallaan. Raskauden alusta asti aloin jotenkin ihan vaistomaisesti nukkumaan jotenkin oudosti että toinen jalka on kunnon sammakko-asennossa, toinen normaaliin tapaan suorana. Vien kyllä enemmän tilaa sängyssä nykyään, mutta asento on mukava kun ei kaikki paino käy mahaan. Ehkä sitä sitten myöhemmin kehittelee taas uusia asentoja jos tarve tulee, toivottavasti tuo "puolisammakko" riittää nyt vielä vähäksi aikaa.

Niin juu, ja omat lakkiaiset tosiaan on, kiitokset onnitteluista Mamu82. :> Täpärälle meni että ehdin suorittaa viimeiset kurssit ajoissa, joten olen ihan tosi tyytyväinen nyt, keväälle jos olisi mennyt olisi tosiaan mulla jäänyt lakkiaiset väliin.

Onnitteluja taas kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille, toivottavasti Zarjallekin on niitä tullut!

 

[Zarja*]

Taffel onnittelut Uästä, sekä Sandrapää..ja jos en nyt muista onnitella jotakin niin pahoittelen. On niin ihanan paljon kirjoituksia ja lukemisia ja sanomista olisi että tiedä mistä aina aloittaisi. Jää puolet aina sanomatta.
Kiukkumöykylle onnittelut valmistumisesta)..!! Saavutus melkoinen!!!Nyt nauttimaan odotusajasta täysillä ja otahan rennosti nyt ees hetki.
Mamu82: Voi miten tärkeää ja hyvää tietoa kerroit. Täytyykin neuvolassa puhua noista"supistuksista", en tosin ole varma oliko ne niitä,mutta luulempa. Ainakin teki melko kipeää ja oli ihan uusi "oire" tähän mennessä. Neuvola on ensi tiistaina. Joten siellä sitten.
Nivuskivut ym ovat kai jotain hormonaalisia juttuja ja niitä liitoskipuja , kysyin tänään kätilöltä. Paikat venyy ja löystyy..huih.

Uä takana ja sitähän minun pitikin tulla tänne hehkuttamaan!! Kaikki näytti olevan vauvalla kunnossa ja olemme enemmän kuin ilmassa taas kaikesta siitä!! Mikäpä sen tärkeämpää!!
Nyt vaan jatketaan odotusta eteenpäin. Yksi mutka kuitenkin oli, jonka vuoksi joudun uusintaultraan menemään. Jälleen vetäydyn..kerron jos se tuntuu oikealta. Sitten kun aika on. Joten ihan täysin huoletta ei asiat menneet.Mutta älkää huoliko, koska en minäkään nyt aio asiasta huolta ottaa..uskon että se selviää ja vielä kaikki on kuin kuuluukin.Olen siis kyllä fyysisesti terve ja kyse ei ole kasvaimista tms naistentauti ongelmista.
Jännitän myös joulukuun verikokeita..minulla kun on nyt sitä seurantaa muutenkin, kun on noissa muissa terveysasioissa verikokeet osoittaneet häikkiä. Kuten huomaatte ei odotuksemme täällä päässä ole siis ollut yhtään helppo eikä yhtään melkeimpä nautittava. Kovat huolet ja kun en saa nukutuksi (syystä että)ja veriarvot ym löydökset vähän pelkoa tekevät tuonne taakse.En silti halua ajatella negatiivisesti. Vaan uskon että tästä mennään ja lopussa on se onnellinen olo kun saa vauvan omaan sylliinsä ja ihmetellä sitä että on saanut perheen. Voiko siitä suurempaa onnea olla.,en usko!
On ihana lukea Mamun ym perheellisten kertomia..ja tuosta synnytyksestä muuten siitä meidn täytyy ruveta jo vähän puhumaan..se on aiheena ihan oma juttunsa..ja iso prosessi etenkin ensi synnyttäjät..minä ainakin kaiken uuden edessä pohdin asiaa jos toista ja kokemukset ovat aina tervetulleita lukemisia..

mamu hauska tuo tuttava miehesi kommentti..melkoinen imartelu eikös koska jos odotit jo vaavia ja saat tuollaista kuulla niin mikäpäs siinä))..kivahan se on. Hieno juttu että siellä reipas mieli ja muutenkin on asenne kohdillaan..!

Alessia, Jojo, ja companyt ...kaikkia teitä huhtimammoja lämmöllä ajatellen Zarja*

 

[Mamu82]

Onnittelut, *taffel*, pienestä tytönalusta!

Ja Zarja*lle onnittelut myös (pääasiassa) hyvin menneestä ultrasta!!! Kyselittekö sukupuolta (en halua sitä udella, mietin vaan että saitteko sen omaan tietoonne)? On kyllä tosi ihailtavaa, että jaksat olla huolehtimatta/murehtimatta sen enempää noista pienistä (ja isommistakin?) vastoinkäymisistä, joita raskauteesi ja muutenkin terveyteesi liittyy! Toivotaan, että ehtisit saada yöunet kuntoon ennen vauvan tuloa - muuten olet kyllä aikamoinen zombie yösyöttöjen ym. keskellä (näin puolileikillään sanottuna). Onneksi asioilla on tapana järjestyä!

Mulla on taas pari yötä mennyt enemmän ja vähemmän pyöriskellessä. Nukun välillä mahallaan, välillä selällään ja miten milloinkin. Jotenkin olen yrittänyt panostaa nyt alkuraskaudessa selällään ja mahallaan nukkumiseen, koska tiedän, että loppuvaiheessa alkaa kyllästyttää pelkkä kyljellään nukkuminen (ja se, kun ei kunnolla saa pungettua itseään kyljeltä toiselle ). Mutta tosiaan viime aikoina ei ole asentoa meinannut löytyä jostain syystä...

Supisteluista ja kivuista vielä... Nehän on tosi yksilöllisiä kans - joillakin ei välttämättä tule ollenkaan harjoitussupistuksia ennen tositoimiin pääsemistä, joillakin meinaa tulla liikaakin. Nivuskivut, ym. vihlaisut alapäässä liittyy yleensä sitten ainakin tässä vaiheessa raskautta kohdun kasvamiseen ja sen "kiinnikkeiden" venymiseen. Mulla on muutamana päivänä tuntunut myös (ainakin jo synnyttäneille ehkä tuttua) painontunnetta kohdunsuulla päin. Melkein jo säikähdin, että nyt se kohdunsuu aukeaa (kun tuntuu vähän juuri sellaiselta synnytyksen lähestyessä)... Toivottavasti se oli kuitenkin vaan sellaista painontunnetta, joka liittyy mahdollisesti heikkoon/heikohkoon lantionpohjan lihaksistoon. Pitäis muistaa treenailla lantionpohjaa, etenkin näin uudelleensynnyttäjänä - en oo hirveesti ehtinyt/jaksanut/muistanut synnytysten jälkeen treenata sitä, joten taitaa olla vähän huonommassa kunnossa kuin aiemmissa raskauksissa. Tsemppiä kaikille siihen hommaan! ...Lääkärihän sitten rakenneultrassa taas tutkii kohdunsuun, joten siellä saan tietää onko muutosta tapahtunut. Toivon, ettei nyt ihan vielä - vasta sitten kun synnytys saakin olla käsillä pikku hiljaa .

Alessia*: Me oltiin perhehuoneessa muistaakseni 5 yötä esikoisen syntymän jälkeen (mies siis myös mukana) - oikein nautiskeltiin siitä, että ei tarvinnut tehdä itse ruokaa eikä kotihommia. Sai ihan rauhassa totutella uuteen perheenjäseneen ja vauvanhoitoon... Mies oli sitten toisen lapsen syntymän jälkeen esikoisen kanssa kaksi yötä kotona (esikoinen oli silloisessa naapurissa synnytyksen ajan) - menin kotiin vauvan kanssa heti kun pääsin, eli kun vauvalle oli 2 vuorokauden ikäisenä tehty lääkärintarkastus. Nyt asutaan eri kaupungissa, ja mun vanhemmat asuu aika lähellä samassa kaupungissa, joten saadaan viedä lapset sinne. Perhehuoneita ei täällä kai ole, eikä ehkä isompien lasten kanssa olisi niin rentoa siellä ollakaan öitä... Mutta suosittelen esikoisen synnyttäjiä ottamaan selvää, onko synnytyssairaalassa perhehuoneita, jos sellaiseen pääsy kiinnostaa. Mä ainakin tykkäsin siellä olla (vaikka sairaala ympäristönä ei nyt ihan kodinomaisin paikka olekaan).

Nyt lähden käymään kaupassa, kun lapset on unilla ja mies tuolla työhuoneessa "univahtina" .

Hyvää viikonloppua!!!

-Mamu82, rv 18+5

 

[Alessia*]

Tuosta raudasta: mä aloin ottaa jo viime raskaudessa rautatabletteja aina ennen aamiaista sivuvaikutusten vuoksi. En tiedä onko siitä hyötyä, äklöä hommaa joka tapauksessa. Olen nyt pari viikkoa syönyt rautaa, mulla on neuvola huomenna, joten eiköhän asia tule sielläkin puheeksi.

Ja perhehuoneesta: ekassa synnytyksessä olikin tosi tärkeää saada se. Nyt ei ole väliä, kun mies ei kuitenkaan ole öitä sairaalassa enkä mäkään halua siellä pitkään viipyä. Esikoista ei aiota viedä sairaalaan ollenkaan.

 

[Zarja*]

Yöh..pahoinvointi..taas..eiii..
Lieneekö suklaansyönnin aiheuttamaa..makea maistuu nyt enemmän kuin koskaan. Ja herranjesta mitkä ruokahalut!
Muilla yhtään samaa edelleen..joillakin ainakin ollut tuota ruokahalua kanssa vaikka muille jakaa..

Maanantai..olipa karua..meinaan en nukkunut viime yönä sitten pätkääkään..joten saatte uskoa että väsyttää ja töitä on tosi myöhälle tänään.
Huomenna on tosi pitkä ja rankka työpäivä myös sekä neuvola siinä välissä. Mutta odotan kovasti..tärkeitä asioita siellä keskusteltavana. Siitä kolmannesta uä:stä. Huolta vähän sen suhteen, mutta kaippa ne kaikki järjestyy.
Rakenneultrassa oli muuten kaikki tosiaan hyvin. Onneksi muilla täällä on ollut hyviä uutisia,,ja raskaudet sujuneet normaalin raskauden kuvioissa.
Menen itse joulukuussa nyt 2 vkon sisällä taas verikokeisiin. Se seuranta. Joudun käymään kerran kuussa.Sen takia että on se fyysinen ongelma..jota on pakko seurata kokeiden avulla myös ja ultralla katsotaan myös. Olen siis saanut diagnoosin yhdestä asiasta jo ja toisesta ei kummempia. En ole "sairastamalla sairas"onneksi.eli ei mitään hengenvakavaa onneksi. Koen itseni terveeksi muuten, mutta nuo jotkin oireet tuohon taudinkuvaan liittyen muistuttavat että kaikki ei ole kunnossa aivan. Se auttaa jaksamaan kun tietää että ei pitäisi kai hätää tässä olla.

Vauvan sukupuoli ei 2 uässä näkynyt..oli vaavi sen verran hankalassa asennossa. 4D ultrassa se näkyisi varmasti kun vaavi kääntyilee..ainakin näkyisi selvemmin..vai miten teillä muilla.
Jos nyt näkyy sukupuoli selvästi niin se on siinä. Ei se muuksikaan voi enää muuttua))..joten onnittelut niille joilla jo tiedossa ko.asia sekä muutenkin uä kokemukset takana!!

Eikö olekin hienoa päästä äitiyslomalle..todellakin odotan itse sitä. Pääsee kuukauden ennen synnytystä lepäämään ja keräämään voimia. Mamu toivon kyllä enemmän kuin mitään että uniasiat olisivat silloin kunnossa. Oi että..
Miten te muut konkarit olette kk ennen synnytystä vietelleet? Ystäväni oli lepäillyt paljon, nukkunut aina kun nukuttanut yhtään ja yrittänyt vain rentoutua. Tehdä omia mieleisiä asioita. Minä varmaan harrastuksien parissa..luen ,,käsitöitä väsäilen vauvalle, musisoin ja valmistaudun. Jännittämään alkaa jo pikkuhiljaa..koska aika menee niin nopeaan. Olemme jopa miehen kanssa miettineet kipulääkeratkaisua..epiduraalin aion ottaa jos synnytyksen vaihe sen mahdollistaa. Se on yleisin ensisynnyttäjillä ja rentouttaa kipujen alta hetkeksi äitiä. Meidän synnärillä ei ole perhehuoneita valitettavasti..joten uskompa että sinne saa mennä vasta ihan loppuvaiheessa synnytystä..ja sieltä lähdetään tyyliin heti kun jaloille pääsee..noh saas nähdä. Toinen sairaalas lähellä mahdollistaisi perhehuoneen. Mutta siellä ei ole mahdollista taas mihinkään lapsen erikoishoitoon..jos sitä tarvitsee..ja minun tapauksessa en nyt uskalla ottaa sitä riskiä.

Voi Mamu oletko liittynyt pelkästä sympatiasta mun kerhoon..eli unettomat Ry)))! Voi hö! Siis ihan hirveetä..olla uneton kk tolkulla. Tää on todellinen haaste..ja vie voimia valtavasti. Aika kamalaa!
Nyt pari päivää taas nivuskivut pysyneet loitolla. Lantionpohjalihaksia en muista tehdä ollenkaan..kumma ettei neuvolassakaan ole asiasta sanottu mitään. Noh meidän neuvola on kyllä mikä on muutenkin..

Ei auta kuin lähteä painamaan hommia lisää..joten hauskaa ja rattoisaa maanantaita kaikille..niin rattoisaa kuin maanantait nyt olla voikaan)

 

[TNL]

Moikka!

Täällä ollaan taas, viikot vierähtää niin nopeasti..
Tänään olin neuvolassa ja siellä tulikin paljon asiaa. Äitiyspäivärahahakemukset ja siinä samalla äitiyspakkausjutut, perhevalmennukset, ym ym... Kalenteria katselin, että nyt alkaa olla jo lähes joka viikko jotain raskauteen liittyvää tiedossa. Kaksi viikkoa vielä 4D-ultraan, sitten tammikuussa alkaakin perhevalmennukset ym..
Joudutteko muuten sokerirasitukseen? Mä joudun, koska kotikaupungissani tehdään sokerirasitus kaikille yli 27-vuotiaille raskaana oleville. Onneksi se on ennen joulua

Mä olen vielä välttynyt kovilta kasvukivuilta, pientä jomotusta ja vihlontaa on aina välillä ollut, mutta ei mitään erityistä. Harjoitussupistuksia, vai miksikä niitä sanotaan, on ollut vaihtelevasti.

Synnytyksestä oli täällä ollut jo puhetta. Me halutaan perhehuone ja sen toiveen laitoinkin jo synnytysosaston esitietolomakkeeseen tänään. Olen miettinyt lähinnä synnytysasentoa kun äitiysjoogassa siitä puhuttiin. Olen ajatellut, että synnytän jakkaralla tai vaihtoehtoisesti sängyssä polvillani kädet tuettuna sängynpäätyyn. En voisi kuvitella synnyttäväni niin luonnottomassa asennossa kuin selälläni maaten...Kivunlievitykset päätän vasta perhevalmennuksen jälkeen, kun pääsee tutustumaan eri vaihtoehtoihin.

 

[Zarja*]

Tnl Moikka
Aika tosiaan juoksee lujaa..välillä tuntuu että oikeasti ei tässä mene kuin hetki ja ollaankin jo synnärillä naamat punaisina tms)..odotus on kovaa..eli haluaisi ajan menevän vielä lujempaa. Ei malttaisi. Mutta toisaalta..nyt on meillä esikoista odottavilla juuri se viimeisin aika olla vielä"yksin"ja"vapaa"kumppanin kanssa..koska sitten lopullisesti tilanne on toisin ja muuttuu loppuelämäksi. Se aika on varmasti parempaa kuin tämä mikä tähän asti, mutta olen ajatellut että jokaisella ajalla on omatannettavansa ja tämä aikakausi on ollut suhteen aikaa ja omaa aikaa ja nyt on aika antaa elämässä tilaa perheelle. Tuntuu tosi hyvältä..jännittää myös kovasti.

Muuten itselläni on jännitystä imetyksestä. Jotenkin omat rinnat ovat tosi arat kosketukselle enkä kaipaa niihin yleensä kovinkaan kosketusta edes kumppaniltani..me ihmiset ollaan siis erilaisia. Hellä kosketus toki on ihana, mutta ei mikään rajumpi... Joten imetys pelottaa..että kuinkahan koen sen, ja varsinkin sitten kun esikoisella hampaat ja se ottaa ja purasee..aijai. Nää on siis aika hauskoja ajatuksia takuulla jonkun mielestä, mulle vaan aika epämiellyttävän tuntuista juuri nyt. Ehkäpä saan yllättyä positiivisesti vielä ja mieli muuttuu..lapsen lämpö ja sidos tekee sen odotettavasti..
Miten muut olette imettämisen kokeneet joilla jo on tämä tuttua..ja entä muiden ajatukset?

Synnytys itsessään..se toki jännittää..ja mitä lähemmäs H-Hetki tulee niin sen enemmän asiaa rupeaa ajattelemaan. Toiseksi kun huomaa että maha kasvaa niin alkaa miettiä..kuinka ihmeessä tuon vaavin saan pykästyä oikeasti tuolta ulos))

Neuvolasta tarttui tosiaan mukaan äitiyspakkauksen hakukaavake ym. Niitä vaan täyttelemään, raskautta on jo takana yli puolenvälin..jee! Ennen meitä käveli yksin nuori tyttö..hällä oli oppaita kasapäin kädessä..tuli heti mieleen se hetki kun itsekin oli ekaa kertaa hakemassa ja neuvolassa..ne tunnelmat oli tosi voimakkaat silloinkin ja oli aika ihmeissään..nyt vasta alkaa uskomaan ja tajuamaan mitä kohti onkaan menossa. Tähän kasvaa hiljalleen..vanhemmuuteen. Kypsyy.
Meillä kai loppua kohden neuvolakäynnit harvenee.Kuulema kiireiden ja vähäisen henkilökunnan takia.Minä en muuten joudu sokerirasitukseen kuulema..ei ole siis kaikille..vaan joillekin riskiryhmään kuuluvilla(suvussa diabetesta jne)..kun Tnl kysyit.

Pitääpä vauva kovaa mylvintää yllä..liikkuu tosi paljon ja on aktiiviinen..jännä tunne..

Tuosta perhehuoneesta..me ei saada perhehuonetta valitettavasti..sen tiedän. Joten on tyytyminen siihen mitä on..
Synnytys ja perhevalmennusta ei myöskään ole...
Synnytysasentoa en osaa yhtään tietää..mikähän lienee parhain..? Varmaan yksilöllistä..

Olen ihan puhki..unettomuus....olen kuitenkin menossa lääkäriin asiasta..jospa tähän apua saisi. Vyöhyketerapia myös käynyt mielessä..joillekin se on toiminut. Taidan kokeilla.

Ok tuli hirveesti omaa tarinaa, omaa omaa omaa..kiitti kuitenkin kuka jaksoi lukea. Kirjoitelkaa..ja voikaa hyvin!

 

[Alessia*]

Mulla oli eilen neuvola, mutta eipä siellä mitään ihmeellistä. Rautaa ja D-vitamiinia käski syödä. Tästä eteenpäin neuvolakäynnit on näköjään täällä Helsingissä kuukauden välein.

Zarja, mulla edellinen odotus-äitiysloma meni talon maaleja rapsutellessa... Kyllä ketutti, kun sai kuulla, miten toiset ehtii pitkästyä! Sitten kun lapsen jo synnyttyä meillä kävi remonttimiehiä muissa hommissa, niin ne ystävällisesti mainitsivat, että olisivat kyllä voineet poistaa ne maalit painepesurilla (varmaan tunnissa - ja mä olin rapsutellut niitä kuukauden!).

Myös mä epäilin etten voisi imettää ollenkaan, kun mullakin on arat rinnat. Mutta hyvin se meni ja mukavaa oli Tosin niihin hampaisiin se siten loppuikin. 7 kk:n iässä vauva alkoi unisena purra, ja mä meinasin lopettaa imetyksen siihen paikkaan. Kuukauden verran kuitenkin imetin vielä kerran päivässä ja niin, ettei vauva nukahtanut rinnalle. Tulipa samalla vieroitettua tissitainnutuksesta Joten yhteensä imetin 8 kk. Tätä toista vois imettää vähän kauemmin, kun korvike on niin kallista ja sen raahaaminen kaupasta on pirullista hommaa.

Kuulin muuten juuri, että Jorvissa ei saa perhehuoneesta mies lähteä edes töihin tai varpajaisiin. Siis siellä todella vahditaan, että perhehuoneessa varmasti ollaan paikalla. Kättärillä ei kyllä ollut mitään sellaista. Mies kävin päivisin kotona remonttihommissa eikä ketään kiinnostanut.

Vielä tuli mieleen yksi juttu... Kun meillä oli tutustumiskäynti Kättärille, niin yksi tuore äiti tuli kertomaan ryhmälle omasta synnytyksestään. Musta oli kiva, että kun mä olin synnyttänyt, niin muakin pyydettiin puhumaan yhdelle ryhmälle Ne varmaan pyytää vaan niitä joilla ei ole kauhutarinoita kerrottavana

 

[zarja*]

Alessia: no nyt hei otat sitten äippäloman täysin äippälomana etkä ees suunnittele mitään"projektia", ylimääräiset sikseen.. Mekin mietitty että jospa tapetoisi..se nyt ei kai iso homma ole, mutta kun tuota hommaa on kaikkea muutakin. Meinaa tulla olo että olkoot.
Juu neuvolan tätsy sanoi että nyt rautaa ja vitamiinia..painoa oli noussut 400g/vko ..kuulema ok vauhti. Alkaa vaan tuntumaan itsestä aika hurjalta.
Onko sulla Alessia väsyä ollut..eli raudat esim matalat? Raskaudessa edetessä ne laskee kun verne tilavuus kasvaa. Eipä noilla neuvolakäynneillä mitään paljoa ole hyötynyt. Ja kamaölan lujaa vielä paineli vatsaa..että nyt on tosi kipeänä koko maha. Jumaliste..mitä se tuommoinen taas on!

No tuliko ees Alessia hyvä lopputulos sun ahkeroinnista? Oijoi.,,en epäile jos vähän suututtikin tuon jälkeen..mutta mistäs näitä aina tietää..
Saas nähä miten tuon imetyksen käy..en tiä yhtään mitä se herättää..mutta nyt ei intoa vielä moiseen ole syttynyt. Aikanaan kai sekin ajatus kypsyy.
Tissitainnutus..hauska..

 

[Leeloo]

Huomenta kaikille kerrankin vähän valoisampaan tiistaiaamuun.

Täällä on taas neuvolakäynti takana ja viikkoja tosiaan tuo 19 ja rapiat. Verenpaine on laskenut, eikä paino ole vieläkään noussut yli ensikäynnin painosta (laihduin vähän siinä alkuraskaudesta), ja sydänäänet oli kovat ja rytmikkäät, joten kaikki todella hyvin. Olokin on mitä mainioin. Nuo sydänäänen kuulemiset on jotenkin aina niin helpottavia. Pitäisi vaan malttaa levätä enemmän. Nyt kun on muuttoa, pikkujouluja ja ihan se itse joulukin tulossa, niin tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Mutta onneksi on pari viikkoa lomaa joulun ympärillä, niin ehtii sisustamaan uuden kodin ja asettautumaan aloilleen ennen kevään muutaman kuukauden työrutistusta. En oikein malttaisi odottaa äitiysloman alkua. Työmotivaatio on aika tarkkaan kadonnut, mutta ei auta kuin tsempata ja rustata tämä vuosi pakettiin ja aloittaa uusi vuosi opastamalla seuraaja äitiysloman sijaiseksi.

Ollaan katsottu vauvalle jo kaikkea tavaraa valmiiksi, mitä sitten joulun jälkeen hankitaan hänen omaan huoneeseensa. Toki hän nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa aluksi, mutta on kiva sisustella pikkuiselle myös sitä omaa paikkaa, jossa on lelut, päiväunisänky (tai noh, sänky joka tapauksessa), hoitopöytä ja kaikki hänen tulevat tavarat ja tärkeintä kaikista: se on koiravapaa alue. Tavaroiden suhteen meillä on sikäli hyvä tuuri, että suku on varsin sikiäväistä sorttia, niin saadaan hurja määrä vaatteita, sitteri, turvakaukalo jne, niin niitä ei tarvitse itse ostaa. Ne kun kaikki ovat vain kerran käytettyjä eli periaatteessa ihan uusia. Vaunut aiotaan toki itse hankkia, mutta yleisesti ottaen vauvan tarvikkeisiin varmaan menisi aivan hurjasti rahaa, jos kaiken joutuisi hankkimaan alusta saakka.

Onko teillä muuten kotieläimiä ja jos on, niin miten veikkaatte, että teidän esim. koirat suhtautuu uuteen tulokkaaseen? Mulla on aikamoiset epäilyt koira-asian kanssa ja mietinkin, että sijoittaisinko koiran hoitoon (sillä on pari vapaaehtoista ottajaa) vauvan ensi viikoiksi kotona ja haukku voisi sitten käydä sitä "tervehtimässä" ja vähän totuttelemassa ajatukseen. Miten te aiotte asian hoitaa? Sellaista pelkoa, että koira tekisi vauvalle jotain, ei ole, mutta sen suojeluvietti on melko voimakas ja valitettavasti meidän "ei niin pieni koira" on melko raju liikkeissään, eikä varsinaisesti varo esim. jalkojaan yhtään, joten se lähinnä on pelkona, että juoksee pienokaisen yli varomattomasti ja kynnet raapii tms. Pitää siis olla aivan todella skarppina koiran kanssa. Koira on isoksi koiraksi kyllä jo melko iäkäs, mutta minkään näköisiä rauhoittumisen merkkejä ei ole havaittavissa ja koirapuistossakin moni ihmettelee sen ikää, kun juoksee ja leikkii siellä kun mikäkin pentu.

Muitakin elukoita meiltä löytyy monin kappalein, mutta niistä ei lapsen hoidon kannalta ole mitään haittaa onneksi.

Vauva on nyt alkanut pyörimään oikein kunnolla ja sen huomaa silloin, kun itse pysähtyy. Ihan kuin se protestoisi, että liikkeelle siitä!! Ja niinhän se vissiin menee, että monet lapset nukahtaa liikkeeseen paremmin, joten se kai on perimää jo tuolta vatsa-ajasta nimim. ajellut autolla kummilapsen kanssa ympäri korttelia saadakseen hänet nukahtamaan.

Mitenkä te muut olette voineet? Toivottavasti ainakin Zarjan uniongelmat nyt vaan piakkoin paranisivat. Kuulostaa näin hyvin nukkuvana (vaikka koko ajan tuntuu, että liian vähän nukkuvana) ihan kamalan julmalta tuo unettomuus. Varsinkin, kun tässä "tilassa" se unen määrä ja laatu on niin tärkeää. Sanoisinkin, että ota kaikki keinot käyttöön!! Hieronta, vyöhyketerapia (kuulemma jopa toimii), akupunktio, hemmotteluhoidot, tylsä kirja, sairaslomaa, tms. What eva works!! Nyt ei ole syytä ajatella, että töissä on kiire, vaan on ajateltava vain ihan omaa ja vauvan napaa. Työt odottaa, tai joku muu tekee ne. Eikös vaan? En tiedä, mitä kaikkea oletkaan jo kokeillut?

Onkos teillä muuten jo omia jouluperinteitä? Me aiotaan miehen kanssa viettää tämä joulu vielä perheiden kanssa, mutta ensi jouluna jo luultavimminkin ollaan vain keskenämme kotona ja jos jotkut haluaa, niin meille saa tulla. Olen jo vähän kaivannut sellaista ihan rauhallista joulua ilman turhaa hösäämistä ja paikasta toiseen juoksemista, mutta ehkä tämä joulu vielä mennään niillä vanhoilla rutiineilla. Onhan se tietenkin mukava mennä valmiiseen pöytään muuttolaatikoiden keskeltä. Mutta kun ajatellaan, että joulu on rauhoittumisen aikaa, niin useimmiten se ei kyllä sitä ole ainakaan meillä ollut. Tapaninpäivän iltana on jo ns. sukulaisähky, vaikka noista sukulaisista kovasti pidänkin.

Mutta, nyt etsimään kadonnutta työmotivaatiota kahvihuoneen puolelta. Mukava taas lukea teidän kuulumisianne ja toivottelenkin nyt tässä samalla hyvää pikkujouluaikaa kaikille. Nautiskelkaahan raskaudesta ja voikaa hyvin!!

 

[Alessia*]

Zarja, jos tapetoitte niin älä nyt sä ainakaan tikkaille kiipeä! Itse asiassa meilläkin olisi nyt yksi projekti, joka sisältää mm. tapetoimista ja yhden sisäkaton maalauksen, mutta annetaan ammattilaisten tehdä. Harmittaa tietysti maksaa, kun itsekin osaisi, mutta esikoisen kanssa ei sellaista oikein saa tehdyksi. Kannattaa ehdottomasti tehdä siis hommat pois alta ennen lapsen syntymistä. Me tässä yritetään saada hommat pois alta ennen kuin toinen syntyy

Meillä on puutalo, ja olen melkein joka kesä rapsutellut maalia jostain päästä taloa. Neuvot ja välineet saatiin miehen vanhemmilta, jotka on vanhan kansan tapaan oikein säästäväisiä. Vasta viime kerralla tajusin, että ammattilaiset tekis saman homman kunnollisilla välineillä niin nopeasti, ettei siihen olisi omia lomia kannattanut hukata.

Mulla ei mitattu hemoglobiinia edes. Perinteisesti se on aina surkea, mutta itse en sitä kyllä huomaa.

 

[Mamu82]

Moikkamoi!

Pari päivää olin poissa linjoilta, mutta kiva, että muut olette kirjoitelleet! Viime perjantai-ilta ja lauantai aamupäivä meni kuopuksen kanssa päivystyksessä, kun raukka satutti korvalehtensä kaatuessaan. Mutta sunnuntaina päästiin sitten vihdoin suunniteltuun reissuun Etelä-Suomeen, ja eilen taas kotiuduttiin. Ihanaa vaihtelua tuo aina arkeen nämä meidän pienet kotimaan reissut (miehen työn mukana). Toihan tuo päivystysravaaminenkin vaihtelua, mutta kyllä se kävi raskaaksi ihan parissa päivässä. Oli kyllä todella stressaavaa ja väsyttävää miettiä koko ajan, että tarviikohan lesta vielä käyttää näytillä, jne.

Ihan alkuun ajattelin kommentoida tuota puutalon maalinpoistoa . Meillä on kans puutalo, ja luin muistaakseni jostain (ehkä Pientalon käsikirjasta?), että maaleja ei kannata poistaa painepesurilla - puupinta menee siitä jotenkin rikki. Että oot varmaan tehnyt hyvän työn rapsutellessasi käsin vanhat maalit . Meillä on talon maali muuten onneksi hyvässä kunnossa, mutta ikkunankarmien maalaus/vaihto olisi varmaan ensi vuoden homma.

No niin, ja sitten odotusasioihin ja omaan napaan ...
Mulla on sokerirasituskoe joskus 24.-28. rv:lla (vielä ei ole aikaa varattu), eli taitaa mennä ens vuoden puolelle. Sinne "joutuu", jos on painoindeksi 25 tai yli ennen raskautta, ja mulla tais olla just tasan 25. Onneksi nyt on painonnousu pysynyt maltillisena (paitsi edellisellä viikolla, kun taisi nousta kilon), joten aion kyllä synnytyksen jälkeen pitää huolen siitä, että paino laskee takas normaalilukemiin. Ekan lapsen syntymän jälkeen paino tippuikin takas raskautta edeltäneeseen painoon aika nopsaan (alle puolessa vuodessa), kun taas kakkosen syntymän jälkeen mulle jäi n. 7 kiloa "ylimääräistä". Ei oikein ollut kahden pienen lapsen kanssa tarpeeksi aikaa urheilla ja kiinnittää huomiota terveelliseen syömiseen.

Zarja* mietti imetystä... Mä imetin esikoista päivää vaille 1-vuotiaaksi, ja kakkosta 1v7kk:n ikäiseksi. Imetystaukoa mulla ehti olla esikoisen vierottamisen ja kakkosen syntymän välillä n. 3,5 kuukautta. Molemmilla kerroilla kyllä nännit menivät alussa verille ja kipeiksi, mutta sinnikkyys palkittiin. Mun mielestä imetys on niin helppo tapa ruokkia vauva (kunhan alun jaksaa tsempata), että... Maito kuitenkin nousee muutamassa päivässä, joten kun ahkerasti jaksaa alussa pitää vauvaa rinnalla, niin siitä se helpottaa . Suosittelen liittymään Imetystukiryhmän sähköpostilistalle - vaikka jo ennen synnytystä, mutta erityisesti sieltä saa apua mahdollisiin imetysongelmiin. Kuitenkin imetys ja sen onnistuminen on monesta asiasta kiinni...mutta tiettyjä vinkkejä on saatavilla rintojen hoitoon, maidon "riittävyyteen" ym.

Tiedän, että ensimmäistä lasta odottavan on vaikea kuvitella itseään imettämässä - mä en ainakaan pitänyt sitä yhtään luonnollisena ajatuksena enkä osannut kuvitella käytännössä miltä imettäminen tuntuisi tms. Mutta kun esikoinen nostettiin heti syntymän jälkeen mahani päälle ja hän alkoi imeä rintaa, se oli jotenkin käsittämättömän luonnollista (miten vauva osaakin!!!)... Vaikea kuvata sitä tunnetta... Uskon, että positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella imetystä on helpoin ja paras lähteä aloittamaan . Ja imetykseen voi mielestäni olla hyväkin valmistautua vähän "teoriaa" opiskelemalla ja perehtymällä.

Ensimmäinen äitiyslomani taisi mennä lopputyötä viimeistellessä ja kansittaessa sekä vauvanvaatteita pestessä ja silittäessä. Totta puhuen en oikein muista miten käytin sen kuukauden. Esikoinen syntyi laskettuna päivänä, joten se tosiaan oli kuukauden "loma"... Toisen lapsen syntymää edeltävä äitiysloma meni joulua odotellessa (hän syntyi viikko ennen joulua, rv:lla 40+5) ja normaalia arkea pyörittäessä - siinä ei paljon ehtinyt levätä. Nukkuminen ja lepääminen kuulostaisi kivalta nytkin, kun ajattelen tulevaa äitiysloman alkua, mutta eipä se onnistu, ellen joudu pakkolepoon tms... Kannattaa kyllä ottaa levon kannalta teidän, joille se on mahdollista! Etenkin, kun ei tiedä syntyykö vauva 2 viikkoa ennen laskettua aikaa (tai aiemminkin), jolloin äitiysloman alku jää lyhyemmäksi!

Synnytyksestä vielä: Mun mielestä ei kannata kauheesti suunnitella synnytystä etukäteen siinä mielessä, että haluaa jotain tiettyä ehdottomasti... Tietysti kannattaa perehtyä kivunlievitysvaihtoehtoihin ja ponnistusasentoihin ym., mutta ne ehtii kyllä "valita" tilanteen mukaankin . Mä olisin halunnut kokeilla vesisynnytystä, mutta kummallakaan kerralla ei tainnut synnytysamme olla vapaana. Kivunlievitykseen sain esikoisen synnytyksessä akvarakkuloita, minkä lisäksi liikkumalla, hengityksen avulla ja aa-ääntelyllä "otin vastaan" supistukset. En tarvinnut epiduraalia tai muita puudutteita (paitsi esikoisen syntyessä väliliha puudutettiin ennen sen leikkaamista). Ilokaasua kokeilin, mutta siitä tuli mulle vaan huono olo. Koin, että tavallisen ilman hengittäminen oli paljon helpompaa (kun maskista joutuu vetämään ilokaasua ihan kunnolla ennen kuin sitä tulee). Kuopuksen synnytys oli tosiaan puolet nopeampi kuin esikoisen, joten avautumisvaihe meni lähinnä kylvyssä ja suihkussa lillutellessa, musiikkia kuunnellen ja "laulellen" (välillä "aa"ta, välillä ihan niitä oikeita lauluja mitä levyltä tuli ). Halusin ponnistaa jakkaralla (esikoinen syntyi sängyllä), mutta se ei onnistunut jostain syystä. Niinpä kuopuskin syntyi sängyllä ponnistellen.

Joku kyseli jouluperinteistä. Me vietettiin viime vuonna eka joulu kotona, eka kertaa oli oma kuusikin. Päivän reissu tehtiin anoppilaan ja mun vanhemmat sekä sisarukset kävi täällä meillä (osittain yöpyivätkin). Tämän tulevan joulun suunnitelmat on vielä vähän auki. Pääasiassa ollaan kotona, mutta en tiedä vietetäänkö taas jouluaatto tai joulupäivä anoppilassa. Mun sisaruksia tulee taas täällä käymään, osa pidemmäksikin ajaksi. Lapsille taitaa riittää, että on joulukuusi ja koristeita. Eikä me vanhemmatkaan paljon muuta tarvita . Tietysti se ajanvietto perheen kanssa on tärkeää.

Mulla on perjantaina neuvola. Saa nähdä muistutetaanko siellä lantionpohjalihasten treenaamisesta. Ei muakaan vielä ole muistutettu, mutta esikoista odottaessa sain neuvolan fysioterapiakäynnillä ja kuopusta odottaessa odottajien jumpasta ohjeita ja "käskyn" lapntionpohjalihasten treenaamiseen... Synnärillä (Porvoossa olen lapseni synnyttänyt) muistaakseni annettiin ohjeita kans. Ja tuossa Vau'kirjan opuksessa on myös jotain vinkkiä...

Nyt lähden miehen seuraksi leffan ääreen. Aikoihin ei olla mitään elokuvia katsottu, ja nytkin menen kesken elokuvan, mutta pääsenpä ainakin hetkeksi kainaloon .

Terkuin,
Mamu82, rv 19+3

 

[Zarja*]

Heido kaikille!

Eikö ole ihanaa kun perjantai ja viikonloppu. Aloitin juuri leipomaan ja tuleekin suolaista sekä makeaa herkkua. Joulutorttuja on nyt pakko tehdä eka satsi tälle joulua!
Väsyttää viikosta, ollut melkoinen viikko taas että hoh.
Mites teillä?

Entäs viikonlopun menoja? Me taidetaan elokuviin paukaista miehen kanssa jos siellä menisi jotain hyvää.Kauhut jääköön, en kestä nyt ollenkaan..ja nyyhkyleffat taas on liikaa myös kun tuntuu että kyynel tulee niin herkässä:=).

Voi mamun lapsen kömmähdyksiä, niitä sattuu..tiedossa on takuulla lisää vaikkei haluaisi. Lapset ne aina ehtii. Mutta hyvä ettei mitään pahempaa päässyt käymään.Hyväkun pääsitte reissun päälle kuitenkin. Hyvä se on välillä tuuletella.On takuulla ollut ressaavaa jonotella ja odotella vuoroaan kipeän lapsen kanssa ja miettiä onko kaikki hyvin nyt.

Harmittelen jo täältä asti että äippäloma jää minun kohdallani varmaan siihen 9kk:een. Niin niin ilomielin hoitaisin 2 tai 3 vuotiaaksi omaani. Noh ei pitäisi murehtia kai, koska on jo niinkin ihanaa että edes saa lapsia. Se kun ei ole itsestäänselvää. Koskaan.
Jotkut on jo löytäneet asuntoa ja laitelleet uutta kotia..kuulostaa aivan ihanalta. Jouluksi mukava sitten rauhoittua ja pysähtyä ihmettelemään elämää.Tulevaa elämää ja laitella vaikka hänelle huonetta.
Meillä on tällä hetkellä kolmio, melko iso. Vierashuone on tv huoneena. Sitä täytyy laittaa lapsen huoneeksi sitten aikanaan.Olemme kuitenkin ajatelleet että pieni nukkuisi ainakin puoli vuotta meidän makuuhuoneessa pinnasängyssä.Sitten ehkä n.8kk voisi koittaa katsoa josko oppisi nukkumaan omassa vaikka toisaalta mikäpä kiire.Eihän pinnasängyllä ole kovin pitkäksi aikaa käyttöä.Joten lapsenhuoneen kalustus on sitten mietittävissä ja hommattavissa.Onneksi siihen saa vielä aikaa.
Me on mietitty että ruvettais rakentamaan omaa taloa. Pian. N.1-2 vuoden sisällä. Joten senkin vuoksi töihin on mentävä pian äippälomilta. Raha ei puussa kasva.

Masu on muuten aikas iso..välillä oikeen kummastelee itse että miten iso tästä vielä tulee. Jännintä että paino n pelkästään mahassa. Takaa päin ei tajuaisi edes että vauva sieltä tulee aikanaan)). Olenhan toki jo yli puolenvälin kun aivan juuri tulee 23 rv täyteensä..ajatella. Aika pitkällä jo ollaan hei kamut. Ihanaa jotenkin. Olettekos jo muutkin intoilleet hankkimaan vauvatavaraa? Me ollaan tai oikeastaan minä aika pahan kerran. Vauvan vaatteita ja tossuja ja ym on tullut hankittua..ne vaan on niin niin ihania kaikki. Muuten H&M on minun mielestä ollut tosi kivoja vaatteita. Kaveri kehui vauvan bodyja joita siellä nyt oli 4,95 hintaan..eri värisiä..kuulema ollut kestäviä ja hyviä.Onhan siellä kaikkea.

Mun oli pakko ostaa valkeat lenkkarit ihan vastasyntyneelle))..ylisuloiset!!

Jooh tuo imetys..ei ei mun jutulta tunnu yhtään. Mutta läheisyys oman lapsen kanssa voittaa takuulla sen epämiellyttävän olotilan joka nyt yllä. ..just se kipu ja vereslihalle meno on inhottavaa..olen jotenkin herkkä.
Mistä muuten olette löytäneet kunnolliset imetysliivit? Millaiset ne on? Itse ehtinyt enkä mukamas ole löytänyt, jäänyt myyjää hihasta nykimättä..:/..

Niin..esikoista odottavilla meillä on äitiysloma sitä omaa aikaa..toivotaan että hyvää aikaa eikä mitään terveysprobleemia..ne joilla jo perhettä niin sitä säpinää on sitten koko ajan.Yritetään nauttia kaikki siitä sitten kun joskus aika on että on aikaa sitten perheelle tai itselle ja sille odotukselle.

Mamu muistuttiko ne lantionpohjalihaksista?..meillä neuvolatäti oli ihan burn outissa ja hermostunut..teki rutiinit ja kertoi että morjens. Seuraava neuvola on tammikuun lopussa vasta ja lopussa neuvolat senkun harvenee..normaalistihan päinvastoin, pitäisi tiheämmin siellä käydä.Outoa.

Nyt taidan sipaista nuo leivokset loppuun..kirjoittelin kun tuli fiilis että nyt elliin teitä moikaamaan!Kivaa viikonloppua !