Mulla oli nyt siis edellisten neuvolakäyntien välissä noussut paino 780g/viikko - tosiaan joulusyömisten seurauksena (aiemmin 15.rv:n jälkeen 190-360g/vko). Muistaakseni painonnoususta luki jossain, että se olisi äidillä suurinta n. rv:lla 20-27 (tai jotain sinne päin). Toivon ainakin omalla kohdalla, että loppukolmanneksella ei enää oma painoni nousisi. Vauva saa kyllä kasvaa, ja niinhän se tekeekin juuri loppuvaiheessa...
Teillä muuten joillain (zarja* ja muut, joilla LA alkukuusta) taitaa olla jo viimeinen kolmannes käynnissä?! Eli siinä vaiheessa niitä loppuraskauden oireita alkaa tulemaan... Itse olen ainakin vielä selvinnyt ilman selkäkipuja - tietoisesti pyrin pitämään vatsan sisässä ja selän tukevasti suorassa (ettei mene notkolle). Mutta ehtiihän maha vielä kasvaa ja aiheuttaa selkään notkoa.
Ensinnäkin mietin että toivottavasti teillä on hyvin voinnit ja kaikki kunnossa elämässä. Olemmehan jo useat raskauden viimeisellä kolmanneksella menossa. Alkaa huomaamaan että liikkuminen kömpeöityy ja vauvamasu on jo valtava ja raskaus tuntuu ja näkyy koko naisessa
..mutta ihanalla tapaa
. Ja jotenkin tämä ajankulu..valtavan nopeasti menee..hetki enää ja se on siinä sitten naiset
.
Millaisia ajatuksia teillä herännyt odotuksesta tässä vaiheessa? Onko elämän ajatukset jotenkin muuttuneet tai parisuhde tms?
Itse koen olevani erittäin kypsä äidiksi, ja me molemmat vanhemmiksi. Ajatukseen on saanut kasvaa lisää tämän odotuksen aikana. Tuntuu ihanalta tulla äidiksi! Tulee myöskin muistoja mieleen omasta lapsuudesta. Ja alkaa miettimään kasvatusmetodeja ja arvojakin jo vähän tässä kohtaa. Samaan aikaan jännittää ja "pelottaa"omalla tavallaan koska onhan kaikki aivan uutta. Myöskin käy mielessä se, että alkaa olla nuoruus koettua-minulla-koska olen kolmikymppinen Nainen kuitenkin jo. Jonkinlainen elämänvaiheesta toiseen muutos konkretisoituu tässä kohtaa. Eli ei ole enää se menevä "teini"tai se nuori vaan on jo nuori aikuinen ja elämä kantanut tänne niin nopeasti. Nuoruus..se menevä ihana nuoruus on eletty. Nyt elämänvaiheena alkaa vanhemmuus, äitiys jne. Mikään ei ole silti pois, kaikki on saatua..takaisin en haluaisi aikakoneessakaan hypätä. Elämä on ollut ihanaa pääasiassa tähän asti. Terveysmurheita lukuunottamatta. Toivon että vauva olisi terve ja iloinen lapsi, joka kasvaa turvalliseen elämään vaikka ympäristömme melko levoton tässä maailmassa onkin.
Parisuhde on toimiva ja läheinen ja kaikki hyvin. Yhdessä on menty ja eletty näitä vaiheita. On hyvä mieli kaikesta siitä.
Murheina on tosiaan edelleen unettomuus..ja jatkuva pyöriminen, horrosunia ajoittain, tämä on ihan käsittämättömän raskas raskaus ollut. En ikinään olisi voinut kuvitella tätä. Ja ne muutkin terveysasiat joita puhkesi ja ilmeni tämän odotuksen aikana. On jotenkin ihmetellyt että miksi kaikki tämä on minun niskassani. Miksi en saanut nauttia tästä ajasta kuin olisin omasta mielestäni ansainnut..odottanut tätä niin kauan että olen joskus äiti kun oikea aika koittaa ja haaveillut jo viimeiset 10 vuotta tulevani äidiki sitten kun on hyvä hetki. Tämän kokemuksen myötä kuitenkin.
Usein nousen sängystä..juon yöllä maitoa lasin keittiönpöydän äärellä ja yritän selviytyä työpäivään tavalla tai toisella.Mutta aina en nouse sängystä, koska mieheni täytyy saada levätä..kylläkin eri huoneessa..ei voida muutakaan.
On tämä tosi hurjaa..valvoa 7 kk ja kärsiä tätä oikeasti vakavaa ongelmaa. Elimistö tarvitsee unta ja lepoa..mieli, solut, elimet..
Eniten ihmettelen etten ole jos masennusdiagnoosia saanut kroppaani tms..mistä ihmeestä olen voimaa saanut selvitä ja pysyä henkisesti kunnossa!!!
Sen vuoksi minua ei meinata ottaa tosissaan lääkärissä..vaikka olen kertonut ja näyttänyt unipäiväkirjani..ja kun olen työkykyinen ollut. Käsittämätöntä. Nyt ei tehdä kuulema mitään, katsotaan kun olen synnyttänyt että meneekö tämä asia ohi vai ei. Sitten kuulema taas palataan asiaan. Hoh.
Kerrompa että terveydenhuolto on erittäin huonolla tolalla meilläkin Suomessa. Monessa kohtaa..tiedän kokemuksesta. Ja vaikka itse osaan vaatia hoitoa ja toimia "oikein"koska olen alan ihmisiä ollut vuosikausia..niin siltikin en meinaa saada ansaitsemaa hoitoa/tutkimuksia..kunnat säästävät ja yliopistollisiin ei oteta ennenkuin kriteerit esim unettomuudessa sisältävät psyykkisen diagnoosin. Eli tarkemmat tutkimukset eivät ole henkisesti terveelle mahdollisia uniongelmissa esim.Ihan järisyttävää. Tai se että ei ole ollut sairaslomilla. Kuinka yhteiskunta oikein onkaan vääristynyt näin pahasti..noh tästähän riittäisi asiaa vaikka ja kuinka..
Mamu: Ota ihmeessä ipodi mukaan jos lenkkeilet yksin..se on tosi ihanaa "seuraa"ja huomaamatta käveleekin sitten pidemmän matkan eikä tylsisty yksin. Lataa vaan hyvää musiikkia ja antaa askeleen kulkea
. Tosi rentouttavaa ja mukavaa koska aina ei halua seuraa mukaan lenkillekään. Omaa aikaa on hyvä välillä ottaa
.
Kyllä, farmari olisi takuulla erittäin hyvä. Me myytiin meidän toinen sedan mallinen auto. Ja juuri siksi että pakko olla isompi perheauto meillä nyt muuttuvassa elämäntilanteessa. Täytyy vaan se malli löytyä. Onko kenelläkään jotain mallia jota suositella?
Onhan noitakin tila-autoja..sportmax ym..
Hauska Mamu..3 turvaistuinta
..todellinen perheauto teillä kyllä tarpeen..voi miten kivalta kuulostaa..mutta toki työlästä ja omat juttunsakin aina kun lähtee 3 pienen kanssa liikkeell
. Kärsivällisyys ja huolellinen suunnittelu ja aikaa tarvitaan jos johonnkin lähtee
..
Tuo onkin hyvä vinkki että autoilee jo ajoissa..lapsi tottuu siihen sitten. Minä uskonkin että meillä tulee kilometrejä, koska sukulaiset ovat kaukana omasta kotoani
.
Kyllä se henkinen valmistautuminen on hyvä tehdä jos mies lähtee Mamu reissuun. Yksin kun jää kahden lapsen kanssa..toinen uhmaiässä, ja olet raskaana jne..niin kyllä siinä kysytään jo paljon voimia ja sitä että jaksaa ottaa vastaan lasten temput ja kiukut ja kuitenkin kasvattaa ja pärjätä arjesta. Mites sun unet..nukahdat varmaan ihan melkein seisaaltaan silloin kun yksin hoidat perhettä??vai
?
Kiukkumöykky: Millainen oli äitiyspakkaus, tykkäsitkö? Saitko 2009 vai 2010? Tiedätkö jo sukupuolen?
Sienna: Kuinka vointisi ja joko selvinnyt istukan tilanne? Minä menen ensi viikolla..jännittää tosi lujaa..saankohan synnyttää alateitse? Niin haluaisin ehdottomasti!
Onkos synnytysajatuksia jo kovasti..kenelläkään pelkoja?
JOhnu: Todellakin lama-ajan meininkiä..neuvolaan ei meinaan mennä kuin 1 kertaa 2 kk sisällä. Vaikka ois mitä näköjään. On tämä. Mutta ei auta. Toivotaan että kaikilla kaikki menee hyvin.Saitkos city vaunut jo tilattua
)..? On varmasti kätevät nekin. JOtenkin noista vaunuista ei tiedä mikä lopulta on paras jne..on niin mahtavat valikoimat joka lähtöön..on sporttia, ja on kaikenlaista valintaa. Ilmatäytteisiä renkaita ja vaikka mitä. Mitenhän noikin ilmatäytteiset..kun kaikkiin vaunuihin ei voi ainakaan valita..vaan joutuu ne ottamaan.
Nyt jännityksellä odotetaan kun pääsee testaamaan että mikä onkaan sitten lopulta se paras.
Leeloo: Onnea kodin valmistumisesta tai valmiiksi saamisesta..kuinka sanoisikaan
. Miltäs näyttää aj tuntuu? Nyt vaan sitten odottaa että saa pienen sinne vielä seuraan
.
JOkos vaunuasiat selvisi?
Muuten millä perusteella teille sokerirasitustestejä tehty? Itselleni ei, koska suvussa ei ole ollut diabetesta..paitsi nyt isälläni puhkesi. Myöskin lähtöpaino oli normaali raskauden alussa..
Nyt en jaksa enempiä kirjoitella vaikka juteltavaa olisikin.
Kirjoitelkaa kaikki listalaiset..olisi niin hienoa kuulla missä kukin menee ja mitä kuuluu?
Tsempit!!
ps.lomalla..ja ihan kivasti..muuten siis huippua..ellei tuo uni!!!!!!!
?? Kai tuon jotenkin saa selvitettyä..?
. Neuvola oli sopivasti 29.12., joten punnituksessa oli mukana kaikki joulun ajan kinkkuturvotukset ym... Painonnoususta neuvolantäti lohduttikin, että kaikilla on varmaan paino noussut jouluna - muillakin kuin raskaanaolevilla siis 
. Olin päättänyt, etten tee tänään kellekään ruokaa, joten käytiin miehen kanssa kaupungilla syömässä ja haetaan lapset vasta päivällisen jälkeen... (En kyllä silti osannut olla kokkaamatta, vaan tein lihamurekkeen valmiiksi - sitä syödään sitten huomenna. 
Ja "onneksi" vastapainona on yhä näitä närästyspäiviä jolloin ei tee mieli syödä oikeastaan mitään. Tällä hetkellä tilanne ei siis häiritse, painonnousua ehtii kauhistella sitten muutaman viikon päästä neuvolan jälkeen.. 