Huhtikuun vauvat 2010

[Alessia*]

Synnytyspelosta: Suomessa ei tosiaan taideta järjestää sellaista synnytysvalmennusta kuin mitä esim. amerikkalaisissa tv-sarjoissa näkee. Jos haluaa jollain tavalla valmistautua, niin voi osallistua esim. äitiysjoogaan. Meillä ainakin käytiin siellä läpi paljon synnytykseen liittyviä juttuja (mm miten synnytyksen saa käynnistymään, heh heh) ja tehtiin hengitysharjoituksia. Esikoista odottaessa mä uskoin sanontaan, että eihän kukaan lähde maratonillekaan valmistautumatta, niin miksi sitten synnyttämään. Silloin tuollainen tuntui tärkeältä, vaikka tosi moni kaverini meni synnyttämään ihan vaan "avoimin mielin", ilman mitään valmistautumista (ja hyvin meni). Lopulta minäkään en juuri käyttänyt saamiani oppeja synnytyksessä, mutta ainakin itseluottamuksen kannalta niistä oli hyötyä.

Esikoisen synnytys meni sen verran hyvin, että nyt en ole huolissani ellei vaan lapsi ole perätilassa. Onneksi ainakin tällä hetkellä se on oikein päin

 

[Zarja*]

Taffel:

Tuo kantoliina on varmasti kätevä. Olen minäkin ruvennut harkitsemaan kun täältä lukenut käyttökokemuksia. Selkäongelmaiselle lienee hyväkin lopulta?Paino jakautuu tasaisemmin.
Alkaa olla tosiaan viikot jo pitkällä ja raskaus edennyt nopeasti loppusuorille. Tuo hankintalista täytyy tulostaa ja katsoa läpi. Tuntuu että päässä vaan kohisee kun on sata ja tuhat asiaa hoidettava vielä muutenkin.
Intoa kuitenkin on.

Taffel ja Ilona: Synnytyspelko on kyllä todellinen pelko..uskon että jokainen pohtii asian niin ensi synnyttäjät kuin jo kokeneetkin. Jokainen synnytys on aina omanlaisensa ja keho toimii eri tavoin. On väistämättä itsekin yrittänyt henkisesti pohtia tulevaa..ja miettiä kuinka kohtaa kivun ja miten asennoituu synnytykseen. Henkisesti mielestäni asiaan on erittäin tärkeää asennoitua ja valmistautua siitä huoimatta että ei ole ennen edes synnyttänyt tai jos on. Onhan se kuitenkin iso prosessi kunnes vauva on tuossa omilla käsivarsillamme.

Osa toivoo sektiota pelkojen takia osa taas synnytystä. Itse ehdottomasti olen kokenut tähän asti että alatiesynnytys on paljon paljon turvallisempi ja parempi vaihtoehto äidille ja lapselle. Sektio on iso leikkaus ja vaativa toimenpide. Olen muuten itsekin niitä tehnyt. Tieto lisää tuskaa. Ja ehkä juuri se tekee sektio ajatuksenkin itselleni viimeisimmäksi vaihtoehdoksi lapsen syntymälle. Mutta koska en voi elimistöä ohjata on ruvettava asennoitumaan sektioon eri tavoin. Uskon joutuvani tuttujen käsiin, joten ehkä jollain tapaa se tuo kotoisampaa tunnetta siihen hetkeen. Yleensä sektio tehdään puudutuksessa. Joskus unessa.

Pelkoa kyllä jotain on, mutta toisaalta tiedän että elimistö hoitaa asian hienosti. Me naiset olemme tehtyjä synnyttämään. Elimistömme on luotu tähänkin koetukseen lopulta. Kivunhoitomenetelmät ovat tehokkaita ja niiden turvin nykyisin synnytys on jopa positiivinen kokemus ollut usealle. Toki myös kätilön osuus ja persoona vaikuttaa sekä oma henkinen vahvuus. Avoin reipas mieli auttaa jo pitkälle. Kukaan ei ole yksin.Minusta tuntuu tosi vahvalta olo synnytyksen suhteen. Varmastikin työkokemus tekee sen minulle. Kumpa osaisin jotenkin "lohduttaa"niitä joilla on pelko vallannut pahasti ajatukset.Tuoda esille positiivisia seikkoja ja faktoja.
Mutta pääasia että puhutte asioista, ja pelkopoliklinikka auttaa ja tukee varmasti sekä lähipiiri.
Yritetään tsempata toisiamme kovasti ja olla tukena!! Kukaan meistä ei ole huonompi tai vähäpätöisempi äiti tai synnyttäjä olipa pelkoja tai ei ja tulipa sektio tai ei. Aitoja tunteita joita jokainen tunnistaa itsessään takuulla. Toivotaan että kaikki menee jokaisella hyvin!!! Mikään ei ole tärkeämpää kuin se!!!

Sukupuolesta: Usein on rakenneultrissa ym erehdytty, joten itsekin ajattelen että hölmö kun edes olen ostanut sukupuolen mukaan. Olisi pitänyt vaan malttaa ja jättää kaikki vaateostelut kun vauva on syntynyt. Nyt onkin iso raha mennyt jos ei tyttö tule.Poika on yhtä toivottu..joten ei hätiä. Varautuminen vaan jää nyt jos niin käy niin sitten syntymän jälkeen. Mutta ehtiihän sitä silloinkin. Onnellisia ne jotka tietävät kuitenkin jos sukupuolen ja kertaalleen saaneet ultrista saman vastauksen ja varmistuneet. Meillä on ihan ristiriitaisia eri tutkijoiden kommentit. Joten jää nähtäväksi lopulta kummin käykään.

 

[kiukkumöykky]

Jospa sitä itsekin pitkästä aikaa yrittäisi jotain kirjoittaa, kaikenlaista tässä on taas ollut eikä sopivaa hetkeä kirjoittamiselle oikein ole tuntunut löytyvän. Lukenut olen kyllä minäkin teidän juttuja.

Kaikenlaista tosiaan on ehtinyt tapahtumaan, ikää tuli lisää ja mieskin ehti armeijassa käymään. Enpä sitten lopulta joutunut yksin asustelemaan kuin alle kaksi viikkoa (joka kyllä oli ihan tarpeeksi kurjaa), kun mies sitten sairastui ja lähetettiin lopulta kotiin kokonaan. Onkin sitten siitä lähtien sairastanut koko ajan eikä ennen jatkotutkimuksia oikeastaan tiedetä minkä takia, allergiasta ilmeisesti kyse. Onneksi on kuitenkin suht hyvävointinen ja itsekin tyytyväinen ettei mun tarvitse olla yksin.

Raskauden suhteen täällä kaikki on onneksi sujunut ihan hyvin, maha kasvaa ja painoakin tullut tosiaan omasta mielestä reilusti, neuvolalääkärin mukaan juuri sopivasti. Siellä seurantaultrassa tuli käytyä ja ihan hyvinhän sekin kai meni, vaikka se itselleni pieni pettymys olikin. Tutkimuksen nimittäin teki sairaalan ylilääkäri, joka kyllä onnistui saamaan mulle sellaisen olon että kävi vain kiinnostuneena pällistelemässä tätä meidän "harvinaisempaa" tapausta. Kävi nimittäin vain mut ultraamassa, puhui koko käynnin ajan itsestään, esitteli kielitaitoaan ja ylpeili laajalla tuttavapiirillään ja kokemuksellaan eikä tuntunut olevan kovin kiinnostunut sikiön voinnista, totesi ettei koko asiasta mitään tiedä eikä hänen tarvitsekaan kun on niin kovin tärkeä ihminen... Ei voi muuta sanoa kuin että mulle olisi kelvannut joku vähemmänkin mahtava ja tärkeä ihminen, sellaisella ehkä olisi sitten ollut kiinnostusta niihin lääkärin hommiinkin No, sen verran tuolla sai tietää että vahva ja terveen näköinen sydän siellä yhäkin sykkii, onhan sekin jotain vaikka muusta voinnista ei nyt tietoa saatukaan. Seuraavaan ultrareissuun, jonka pitäisi sitten jopa olla kunnollinen, on sentään enää viikko aikaa. Synnytyspaikkakin meillä nyt on vihdoin varmistunut, Helsinkiin siis mennään. Toivottavasti pieni pysyy kiltisti kyydissä eikä yritä ulos ennen aikojaan, meiltä on nimittäin pitkä matka Helsinkiin.

Synnytyspeloista: itse en ole alkanut pelkäämään tai jännäämään synnytystä vieläkään, ehkä se tulee jossain vaiheessa. Varmaan viimeistään sitten kun ajankohta käynnistelylle on sovittu. Tällä hetkellä olo on lähinnä malttamaton, ei millään jaksaisi odottaa kun tuolle "vaivallekaan" ei voi mitään tässä raskauden aikana tehdä. Neuvolassa juuri puhuttiin että täällä järjestettävän synnytysvalmennuksen rauhoittavin puoli taitaa olla se että pääsee tutustumaan synnytyssairaalaan, eli olivat samaa mieltä ettei me ehkä saataisi siitä kovin paljon irti. Vielä emme siis ole päättäneet tuon valmennuksen suhteen mitään, mutta tällä hetkellä ajatus ei ainakaan innosta.

Vaatehankinnoistakin olitte jossain vaiheessa puhuneet ja täälläkin niiden kanssa on vähän pähkäilty. Vaikea on miettiä mitä kannattaisi ostaa kun ei ole yhtään tietoa milloin lapsi saadaan kotiin asti. Periaatteessa mahdollista jo lasketun ajan aikoihin, mutta ihan yhtä mahdollista että toipuminen on hidasta ja pääsee kotiin vasta vaikka puolivuotiaana.. Toisaalta vaatteita on ainakin tullut jo nyt niin isot läjät sukulaisilta että ehkä pärjätään kauheasti ostelemattakin ja ostellaan vasta sitten tarpeen mukaan.

Nyt ei ehdi tämän enempää, palaan jatkamaan jossain vaiheessa, toivottavasti tällä kertaa vähän lyhyemmän ajan päästä!

 

[Mamu82]

Tällä kertaa mulla ei ole mielessä mitään kummempaa asiaa, mutta kirjoittelenpa nyt mitä mieleen juolahtaa ...

Tänään oli neuvola. Kaikki oli kunnossa, ihanaa. Sf-mitta mitattiin nyt ensimmäistä kertaa, ja keskikäyrällä mennään: 25 cm oli mittaustulos. Paino ei ollut noussut nyt kuin 100g/viikko edellisestä neuvolasta, mikä mulla oli tavoitekin (tosin aamulla oli -24 astetta, joten se 400g tuli varmasti ihan ylimääräisestä vaatekerroksesta ). Tosiaan yritän tsempata nyt itseäni liikkumaan säännöllisesti (vaikka alkaa olla vähän norsu-olo...), edes vähän...ja syömään fiksusti - ettei painoni nousisi enää paljoa. ...Heti neuvolakäynnin aluksi pyysin terkalta, että merkkaisi kaikki lukemat ylös neuvolakorttiin, kun tälle insinöörille numerot on tärkeitä! Ja suostuihan se tietysti, vaikka totesikin, ettei välttämättä merkkaa mm. vauvan sykettä, jos se on normaali. Musta on kyllä aika outoa, että merkkaa ne vain jos on jotain "poikkevaa" :/... No, sykkeen kohdalla lukee nyt "+", ja siinä yläpuolella 140-150 . Seuraava neuvolakäynti onkin sitten neuvolalääkäri. Aika olisi ollut jo 2 viikon päästä (!), mutta menen silloin käymään Venäjällä ystäväni luona, joten aika siirtyi viikolla. Ihanaa tietää, ettei tarvitse taas odottaa 4 viikkoa seuraavaa neuvolaa .

Kiukkumöykky: Olipa ihmeellisen kuuloinen lääkärikäyntikokemus teillä!!! Toivotaan seuraavasta käynnistä parempaa ja asiallista!

Synnytyspeloista on ollut keskustelua... Mäkin rupesin nyt miettimään enemmän tuota suhtautumistani synnytykseen, kun luin viestejänne. Olen edelleen samalla kannalla kuin aiemminkin, että synnytys ei pelota. Varmasti iso merkitys on sillä, että kaksi luonnollista, oikeastaan lääkkeetöntä ja hyvin sujunutta synnytystä on takana. Mutta todellakin: kyllä se uusi tilanne, uuden vauvan synnyttäminen "oudossa" sairaalassa jännittää. Jokainen synnytys on kuitenkin erilainen... Ja kuten Zarja* mainitsi, kätilöön ja muihin "muuttuviin tekijöihin" ei oikein voi itse vaikuttaa. Siksi aion valmistautua synnytykseen käymällä tutustumassa synnytysosastoon tässä jossain vaiheessa (varmaankin joskus 30. raskausviikon jälkeen, kunhan ehdin), ja miettimällä etukäteen suhtautumistani eri kivunlievitysmenetelmiin, asentoihin, ym. Sain tänään neuvolasta esitietolomakkeen, jossa kysyttiin myös toiveita synnytyssairaalalle. Siihen aion kirjoittaa joitain asioita, mitä pidän tärkeinä. Ehkä niitä ei kovin montaa tule, mutta tuleepa ainakin vähän mietittyä etukäteen....
Jotenkin tuosta synnytysosastovierailusta odotuksenani on, että joku kätilö tai muu ehtisi esitellä paikkoja ja vaikka kertoa missä huoneissa/tiloissa synnytyksen aikana voi liikkua, mitä lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä juuri "omassa" sairaalassa on tarjolla, miten vastasynnyttäneitä tuetaan ja vastasyntyneitä hoidetaan, ym. ihan käytännön juttuja. Synnytyksen kulku/eteneminen on luettavissa myös kirjoista, netistä, lehdistä, joten se on helppo kerrata... Toisaalta, myös kiireelliseen (tai hätä-) sektioon täytyy pikkuisen "varautua", jos kaikki ei sujukaan ns. normaalin kaavan mukaan. Mutta sektiotakaan en pelkää, koska luotan suomalaiseen osaamiseen ja siihen, että kaikki sujuu kuten on tarkoitettu meidän kohdalle...
Hyvä, että on mahdollisuus myös päästä pelkopolille tarpeen mukaan!!! Toivottavasti pelot vähenevät keskustelujen myötä ja tuloksena voi olla "rento" (peloton) synnytys!

...Tekisi mieli myös pakata sairaalakassi hyvissä ajoin valmiiksi - valita cd-levyt synnytystä varten, ym. mutta ehkä teen vain listan tarpeellisista tavaroista, ja pakkaan ne levyt ym. vähän lähempänä sitten. Hammasharjan ja -tahnan, deodorantin, shampoon sekä liivinsuojia aion pakata varmaan jonnekin jo valmiiksi, mutta vaatejutut, eväät ja "tekemistä" synnytyksen ajaksi tuntuu jotenkin helpommalta pakata vasta sitten vähän lähempänä h-hetkeä . Oletteko muut jo pakkailleet "synnärilaukkua"???

Miten paljon teillä muuten on vauvaa varten valmiina (tyyliin sänky pedattuna, tms.)? Musta tuntuu, että on vaikea pidätellä itseään laittamasta kaikkea valmiiksi - on hirmu innostus päällä...

Ensimmäistä kertaa olen muuten siinä tilanteessa, että täytyy täyttää lomake, jossa kysytään vauvan nimi... Kysyin neuvolassa, onko se kohta pakko täyttää. Ei kuulemma onneksi ole, jos ei tarvita hätäkastetta, vaikka vauva olisi "huonossa kunnossa" syntyessään (kuten neuvolantäti asian ilmaisi)... Mietin nyt, jätänkö nimikohdan tyhjäksi, vai miten tehdään. Miten muut olette asian ratkaisseet? Laittaako siihen vaan joku nimi, vai miettiä päänsä puhki jo "lopulliset" nimivaihtoehdot (voihan nimeä tietysti vielä muuttaa vauvan synnyttyä...) molemmille sukupuolille?!? Me ollaan keksitty tytöille nimet vasta kuukausi-pari syntymän jälkeen (melkein viimetipassa), joten tuntuu tosi hankalalta alkaa nytkään miettiä nimiä näin ajoissa... Ja toisaalta, lapsiamme ei ole kastettu, joten hätäkaste ei ole myöskään tarpeen vaikka mikä tilanne tulisi...

...Zarja*: Mulla jäi jotenkin mieleen pyörimään tuo teidän vauvan sukupuoliasia. Voin vaan kuvitella miten paljon olette siellä asiaa miettineet... Hurja ajatella, että asiantuntijoiden lausunto voi olla noin "väärä". Kumpaa "arvausta" uskoa?! Huh! Onneksi vauva on joka tapauksessa ihana sukupuolesta riippumatta, eikä se vaatteiden ym. väri loppujen lopuksi ole tärkeää! Toivotaan, että alkuperäinen arvio pitäisi paikkansa, ettei tulisi niin paljoa hommaa uusien vaatteiden myynnistä tms. Jännä tilanne - ihan kuin teillä ei jännitystä olisi jo (ollut) muutenkin!!! Jaksamista edelleen kaikkeen - ihan jokaiselle meistä tietysti!

Kirjoittelemisiin! Hyvää viikon jatkoa! Ja loppukevennykseksi vielä meidän lasten jokapäiväinen lausahdus (tiiviin tuijotuksen ja silittelyiden/taputteluiden saattelemana): "Äitillä on iiiiso, iiiiso massuli!" ;D

-Mamu82 (rv27+3)

 

[Alessia*]

Hui, että pitäis tietää jo lapsen nimikin! Onneksi multa ei ole kysytty. Esikoisen nimi päätettiin vasta kirkossa Nyt olis tytölle kyllä paljon nimiehdotuksia, mutta mies ei ole huolinut niistä vielä yhtäkään.

Pakkaan sairaalakassin (ainakin osittain) varmaan pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Mies on matkoilla ainakin vielä kuukausi ennen laskettua aikaa, joten toivottavasti vauvalle ei ole kiire ulos. Esikoista synnyttäessä soitettiin sille sellaista cd:tä, jota olin kuunnellut paljon odotusaikana. Nyt tulee kuunneltua lähinnä jotain Lenni Lokinpoikasta, mutta tuskin otan sitä mukaan

Eikös vanhan kansan uskomus ole, että vauva sängyn petaaminen etukäteen tuo huonoa onnea??

Kävin tänään lääkärissä tän puutuvan käden takia. Olin jo hakenutkin täältä palstalta viestejä tuosta aiheesta ja todennut, että on aika yleinen vaiva. Mutta mulla se meni nyt niin pahaksi, että kättä särki melkein koko yön vaikka otin Panadolia. Enkä tosiaan pystynyt nukkumaan. Lääkäri tutki kyllä ihan huolellisesti ja määräsi lopulta Panacodia (reseptilääke) ja käski hankkia lastan käteen. Toivottavasti noista on yhtään apua, ettei tarvitse valvoa seuraavaa 10:tä viikkoa.

Alessia rv 30+2

 

[*taffel*]

Kiitos kaikille synnytyspelosta kirjoittaneille, täytyy ensi viikolla kun neuvolaan menee niin jutella terveydenhoitajalla tuntemuksista.

Tuosta sängyn petaamisesta, kaverin äiti ei kantanut sänkyä sisälle ennen kuin vasta synnytyssairaalasta tultaessa koska pelkäsi sen tuovan huonoa onnea. Mutta toivottavasti ei pahasti tuo, koska minä eilen innostuin kun viimeinenkin oljenkorsi (reunapehmuste) oli ostettuna petaamaan tuon pinnasängyn ja aivan ihanalta näyttää Rahaa on mennyt lähiaikoina mukavasti kun löydettiin nyt rattaat ja matkarattaat joihin menee turvaistuin kiinni. Vakuutuksen varausmaksukin pitäisi maksaa, mutta onneksi kaikki tulee tarpeeseen ja siinä ne pahimmat rahansyöjät oikeastaan onkin.

Maha tuntuu kasvavan ja yöuniin vaikuttaa nyt ensimmäistä kertaa kun aina herää kun pitää hiukan liikkua tai kääntää kylkeä. Tänä aamuna tuntui ensimmäistä kertaa pieni kumahdus tuolla reilusti navan yläpuolella on muuten liikkunut tuolla alempana. Onko muille tunnut ns. alien olo kun vauva on liikkunut? Minulle ensikertalaisena se kolahti kun sängyssä makailin ja se show mahassa alkoi. Ilmeistyi kuin tyhmästi kova kumpu mahaan ja sitten se katosi ja vaihtoi paikkaa, tuntui hassulta ajatella että siinä se nyt sitten menee mieskin katseli kummastuneena..

Mutta nyt jotain syömään kun meinaa heikko olo tulla..

*taffel* rv 29+4

 

[lydia*]

Joo, alkaa jo lähellä kylkiluita tuntumaan liikkeet! Välillä oikein sattuu! Viimeksi oli istukka edessä vaimentamassa. Nyt kaikki tuntuu.

Töissä alan olemaan jo aika väsynyt loppuviikosta, viikonloppuna täytyy ottaa todella rauhallisesti. Viime yönä heräsin tosi kipeään supistukseen ja kesti suhteellisen kauna, että sain vatsan rentoutumaan. Täytyy siis muutenkin rauhoittaa oloa, ettei tule moista uudestaan. Vähän jopa pelästyinkin.

Eli lepoa vaan pari päivää, eli rauhallista viikonloppua muillekin!

 

[Alessia*]

Mä sain vihdoin Kelasta päätökset. Otin siis äitiyspaketin rahana. Kaikille paketin tilannneille vinkki: älä vaan heitä kantta pois! Mä heitin sen viimeksi pois heti aluksi, kun en tullut ajatelleeksi, että sänkynä palveltuaan laatikkoa voi käyttää vauvan pieneksi jääneiden vaatteiden säilytykseen.

Saatiin uudet rattaat, tosin sisarusistuinta ei vielä kiinnitetty. Ollaan nyt pari päivää testattu rattaita esikoisella ja hyvin kulkee hangessa. Saa nähdä miten hyvin toimivat siten kun on kaksi lasta kyydissä.

Meillä esikoinen (täyttää tänään 1 v 7 k) ei taida vieläkään oikein arvata, mitä on tulossa. Olen joskus yrittänyt laittaa sen käden vatsalle kun vauva on potkinut, mutta ei se ole saanut osumaa. Yksi tuttu lapsi, joka on suunnilleen esikoisen ikäinen, osoitti kyllä mun vatsaa ja sanoi "vauva".

Mulla oikea käsi puutuu edelleen, mutta enää se ei ole ollut kipeä. Viime yönä vähensin jo lääkitystä ja sain silti nukuttua. Ehkä ensi yöksi en ota lääkettä ollenkaan. Lasta kädessä ilmeisesti auttaa hyvin (ranne pysyy suorana ja veri kiertää paremmin).

Alessia rv 30+6

 

[Zarja*]

Heipparallaa..

Mites maanantai aloiteltu milläkin suunnalla? Toivottavasti hyvissä voinneissa ja innolla. Itsellä alkaa kihelmöidä ja lujaa miehen kanssa koska ei mene enää kauaa kun saamme sen oman vauvan. Sitä odottaa aivan hurjasti!!
Työviikko on tiukka mutta tästä taas selvitään niinkuin muistakin. Viimeyö oli taas liskojen yö-kuten koko raskauden yöt ovat olleet..eli valvoin ja valvoin ja ajatukset sinkoili milloin missäkin.

Alessia: Mukavia esikoisen kuukausi päiviä tänään, eipä voi edes kuvitella kuinka ihanaa on järjestellä omalle pienokaiselle juhlia sitten kun aina vuosi täyttyy ja katsoa lasten vilpitöntä puhdasta iloa.
Kiva että Kelasta olet saanut jo tietoa. Me odotellaan vielä..ei mitään hajua paljonko äitiysrahat ym tulee olemaan. Kauankos teillä kesti saada tietää? Työnantajan kanssa neuvottelin palkasta, maksavat ensimmäiset 3 kk. Sain aika kivat korvaukaset, olen tyytyväinen. Ensin oli tosi pieni palkka mutta sitkeänä en antanut periksi ja sainkin aikamoisen korotuksen.Tai ainakin niin on nyt asia sovittu. Kirjallisesti ei, joten siinä mielessä vielähän ne voi perua sanansa. En usko kuitenkaan.
Voi sun kättäsi..se on tosi inhottava tunne kun puutumista ja kipua. Epämielyttävää. Mikähän sen aiheuttaa? En ole ennen kuullut että raskaana ollessa tuollaistakin vaivaa.
Panacod auttaa kipuun kyllä,mutta käden puutumisen ehkäisyyn ei sitten millään tapaa. Panacod aiheuttaa myös keskushermoston kautta joillekin heikotusta/huimausta, ummetusta jne..yleensä jos useammin päivässä annoksia vetelee,mutta tosi hyvä kipulääke yleensä kovempiin kipuihin. Keskivahva opioidi. Ei kannata pitkäaikaisesti käyttää.
Paljon tsemppiä sinne nyt!!!

Tuosta taloustilanteesta /kelan rahoista vielä.Täytyykin pienemmällä rahamäärällä oppia tulemaan toimeen kun vauva-aika. Mutta eihän se ole kuin asenne kysymys lopulta. Tottunut tiettyyn elintasoon. Ja lapsen vuoksi sitä itse jää mieluusti vähemmälle. Muuten vauvakutsut on takana, ja oli sitten ihan mielettömän ihana ilta ja ihana iso naisporukka kasassa..kaikki rakkaimmat ystävät olivat koolla! Tunsin lämmön ja ilon jonka kannan lopunelämäni mukana.Suosittelen kaikille vauvakutsuja suurella lämmöllä. On itsestä kiinni mikä siitä illasta teemana ja vivahteena tulee. Meillä ystävät tiesivät että juhlat olivat muuta kuin lahjajuhlat..ja se tekikin aidon ja mahtavan koko illasta ja tapahtumasta! On hieno lahja että on sellainen ystäväpiiri kuin itselläni on..))!! Annan ison arvon! Pakko hehkuttaa koska he ovat olleet tärkeä tukiverkko ja ilo elämässä jo kauan aikaa!!Me arvailtiin mm.paljonko mun vatsanseutu on? Oikein arvanneelle olin ostanut laatulahjan ja se menikin sitten tosi läheiselle ystävälle muistoksi illasta.
Onko muuten kellään vinkkejä miten vauvavuosi kannattaisi taloudellisesti suunnitella/säästöohjeita?


Mamu82: Kiva Mamu että siellä kaikki hyvin. Neuvolassa olet luultavasti saanut hyvän kontaktin ja yhteistyön? Omassani on burn out rva..joten terkka ei kovin tukena ole eikä hänelle tunnu oikein hyvältä mitään puhua kummemmin. Aina vaan rutiinit ja pois.
Tiedätkös jo paljonko vauva painaa? Meillä oli arvio ylimääräisessä ultrassa että 1600g tällä hetkellä. Olin silloin rv 30+++ . Meillä on muuten koko ajan ollut vauva 2 päivää edellä koossa ja kehityksessä. Apuah toivottavasti ei vaan tule mikään kauhean iso vauva.
Tuohon syömiseen pitäisi kiinnittää kyllä enemmän huomiota. Hedelmät on hyviä,,jotenkin ne maistuu. Onko sulla tullut mitään erityisiä mielihaluja? Itse appelsiinimehua joisin ihan mielin määrin!!

Tuosta sykkeestä, sanoovat että korkea syke olisi tytöllä ja matalempi pojalla. Meillä vauvan syke lyö koko ajan 150-160. Joten ensimmäinen ultrakuva siis rakenneultrassa sukupuolesta silloin voisi pitää paikkaansa..

Millaisia masuja teillä? Onko muoto malli tms millainen? Minun masu on pystymasu ja tosi siro kaikkien mielestä. Se on kyllä kaunis katsoa..kuten aina kaikkien vauvamasut!! Omastaan on aina ylpeä)). Oma vauva on aina oma ja masukin aina ainutlaatuinen vai mitä likat..

Kiukkumöykky: Teille on sattunut kyllä lääkäri jolla ollut valtava tarve päteä ja toimia sen nimissä epäammatillisesti. Eihän tuollaisen kanssa pysty jakamaan ajatuksia tai kysymään mitä siellä näkyy kun on noin narsistin oloinen lääkäri ollut. Harmi. Noh onneksi lisätietoa tulee vielä. Mutta eipä ole kiva lähteä kotiin kun käteen jää tyhjiö ja sata kysymystä mielen päälle..

Synnytyspelko: siitä täällä puhutaan jo jonkin verran. Pelko on aina läsnä kun tietää että ei pysty itse hallitsemaan asioita, ohjaamaan. Kipu esimerkiksi on merkki aina siitä että elimistö puolustautuu ja toisaalta juuri pelastuu usein sen takia. Olipa synnytys sitten alateitse tai sektiolla niin kipua ei voi väistää ja sen joutuu kohtaamaan. Mutta hyvällä kipuhoidolla ja hyvällä kätilö/asiakas suhteella sekä omala asenteella voi päästä kokemaan lopulta positiivisen kokemuksen vaikka onkin kyseessä yksi suurimmista tapahtumista elimistössä naisella.Minua ei yhäkään pelota synnytys vaan enemmänkin se että jos siellä menee jokin pieleen..vauva on tärkeintä saada ulos turvallisesti. Mietin että jos istukka esim minulla on siirtynyt hieman edestä ja lääkäri arvioi että joo nyt mennään alatiesynnytykseen sektion sijasta ja uskoo että istukka siirtyy synnytyksen aikana ja eipä siiryykään ja vauva jää jumiin niin tiedossa hätäsektio. Tuo mielikuva karmaisee itselläni ja pelkään että ei kai vaan tuo tule tapahtumaan. Sitä pelkään oikeasti lujaa.Ei pitäisi murehtia etukäteen.

ESITIETOLOMAKE? meillä ei ole neuvolassa vielä moista täytelty eikä näytelty. Tullut edes puheeksi terkalta? Toiveita on hyvä miettiä..toivottavasti ehtivät ottaa ne vakavasti ja toteuttaakin..monesti tuntuu että kaikki menee ohi korvien kiireiden ja vähäisen henkilökunnan takia. Yksi on hyvä asia..keväällä on henkilökuntaa yleensä aika kivasti paikalla..kesälomilla taas vähän saattaa olla tiukempaa..ja sijaiset pyörittävät puljuja....ei toki niissä vikaa,mutta konkari on aina konkari jne.

Oi että nyt on kyllä pakko jatkaa velvollisuuksia..mutta ehdinpähän ede vähän jotain kirjoitella..
Kivaa tätä viikkoa ja kuulumisiin*

 

[Mamu82]

Heippahei!

Alessia*: En ollutkaan kuullut tuollaisesta vanhan kansan uskomuksesta. Se ei kuitenkaan taida vaikuttaa millään tavalla mun sängynpetaamiseen . Toistaiseksi olen malttanut mieleni ja touhunnut muita "valmisteluja", mutta varmaan piakkoin kyllä petaan kehdon valmiiksi .
*taffel*: Kiva, että en ole ainut "malttamaton".

Viime viikolla pesin osan pienimmistä vauvan vaatteista - toivoin, että olisin saanut joistakin vaatekappaleista keltaiset maitotahrat pois (sellaisia oli yllättävän monessa vaatteessa...), mutta eihän ne tietenkään enää lähde... Ehkä kesällä voisi koittaa auringon vaalentavaa vaikutusta (jos nuo 60cm vaatteet vielä ovat sopivia silloin...). Tällä viikolla vuorossa taitaa olla vuorossa niiden pestyjen vaatteiden silitystä. Olen tässä "vapaa-aikanani" myös neulonut vauvalle ensi talveksi villapukua. Takki, lapaset ja sukat on valmiina, myssy viimeistelyä vaille valmis ja housut vielä tulossa. Lisäksi oon yrittänyt tätä jonkinlaista pesänrakennusviettiä purkaa päällystämällä keittiön tuolit uudestaan. Ostimme myös uuden apteekkarinlipaston tyylisen lipaston, johon olen saanut järjestettyä piiloon kaikenlaista pientä tavaraa. Hurja halu olisi saada koti mieleiseksi, mutta varmaan tässä aina riittää jotain tekemistä, ettei koskaan tule valmista.

Mahasta Zarja* kyseli... En ole ehtinyt kauheesti "tulkita" minkämuotoinen tämä nyt on, mutta kai aika pyöreä. Tavallaan eteenpäin kasvanut, mutta kyllä navan kohdilla on tullut myös vähän leveyttä. Olen kyllä muodoiltani muutenkin leveälantioinen, joten luulen, ettei tämäkään maha näy takaa päin. Kokoa alkaa olla, täytyisikin ottaa taas kuvia ja verrata edellisten raskauksien aikana otettuihin mahakuviin. Nyt en ole kyllä läheskään joka viikko ehtinyt ottaa todistusaineistoa tästä mahasta... Sen sijaan olen kirjoitellut siihen vau'kirjan Vauvan odotus-kirjaan viikottaiset muistiinpanot. Kiva on ollut lukea esikoisen odotusajalta noita muistiinpanoja, ja vähän harmittaakin, etten toista lasta odottaessa ehtinyt kirjoittaa vastaavanlaista "päiväkirjaa". Kalenteriin olen kyllä siltäkin ajalta kirjoittanut jotain muistiin, joten kun vaan ehtisi, olisi kiva kirjoittaa muistiinpanot tietokoneella puhtaaksi!

Vauvan koosta: Mulla ei ole tietoa paljonko vauva nyt painaa - edellinen painoarvio oli rakenneultrassa, ja nythän sen kuuluisi olla n. 4 kertaa painavampi jo (jos nyt 29. rv:lla paino on keskimäärin 1200g) . En usko, että sun Zarja* pitäisi olla yhtään huolissaan, jos teidän vauva on ollut pari päivää vanhemman kokoinen - meillä ultrat on antaneet laskettuun aikaan verrattuna kooksi periaatteessa 5 päivää "isomman"... Mutta käytännössähän vauva syntyy joka tapauksessa yleensä sitten kun on valmis (jos ei jostain syystä tule suunniteltua käynnistystä tai sektiota, tai ennenaikaista synnytystä)! Eli jos on "valmiimpi" niin syntyy aiemmin, ja jos tarvii vielä kasvaa tms. niin syntyy sitten myöhemmin . Näin mä ainakin olen asian ajatellut. Ei se tietenkään sulje pois terveellisen ruokavalion merkitystä .

Neuvolantädistä: Niin, kyllä tulen ihan toimeen hänen kanssaan, mutta en kyllä sanoisi erityisen (siis mitenkään erikoisen) lämpimäksi välejämme. Kyllä hän asiansa osaa eikä ole ollenkaan epäystävällinen, mutta tuntuu silti, että hoitaa vaan hommansa aika rutiininomaisesti, eikä sen enempää. Porvoossa meillä oli aivan ihana neuvolantäti, joka jaksoi kysellä myös miehen kuulumiset ja enemmän muutenkin eli kaikessa mukana. Siihen verrattuna nykyinen ei ole mitenkään kummoinen . Itse tulen yleensä toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja pyrin puhumaan suoraan, joten sen takia tullaan toimeen ihan hyvin. Mutta kyllä täällä Savossa muutenkin on ollut vaikeampi saada ihmisten kanssa "aitoa" kanssakäymistä (poikkeuksia tietysti löytyy ).

Talousasioista: Meillä kotiäideillä tilanne taloudellisen toimeentulon kanssa on aivan päinvastainen kuin teillä, jotka jäätte töistä äitiyslomalle. Mulla nimittäin kuukausitulot ainakin kaksinkertaistuu äitiys- ja vanhempainpäivärahakausien ajaksi!!! Kotihoidontuki (n. 400e - ennakonpidätys) jää pois, mutta nuo päivärahat on mulla n. 2,5-kertaiset kotihoidontukeen nähden (en nyt kyllä tarkistanut tarkkoja lukemia, mutta suunnilleen). Lisäksi lapsilisä kasvaa ihan kivasti myös, kun kolmannesta lapsesta saa jonkun verran enemmän kuin ekasta tai tokasta.... Joten itse olen tyytyväinen tilanteeseen - voin taas n. 9 kuukauden ajan vapaammin ostaa itsellenikin kaikkea "kivaa", kun ei tarvi niin tarkkaan laskea rahoja. Keksin tässä kyllä joku aika sitten, että opintolainojeni 2 vuoden lyhennysvapaa loppuu heinäkuussa, joten käytännössä taidan laittaa päivärahoja vähän myös säästöön opintolainalyhennyksiä varten. Tuosta kotihoidontuesta ei ole kivaa kyllä maksaa mitään lainanlyhennyksiä, kun Kelan ennakonpidätyskin tuntuu niin kohtuuttomalta .

Alessia*: Kiva, että käden puutuminen alkaa helpottaa. Mä olen kans muutamana yönä huomannut kämmenen olevan puuduksissa, vaikka en mielestäni ole nukkunut juuri silloin sen päällä... Mutta onneksi ei kovin usein ole tapahtunut.

Onko teidän muuten vielä helppo nousta sängystä ylös? Entä vaihtaa yöllä asentoa? Mulla kyljeltä toiselle kääntyminen on välillä aika inhottavaa - häpyluuta tai selkää vihloo todella helposti. Viimeisen viikon aikana olen joutunut myös nuhaisen kuopuksen heräämisten takia nousemaan sängystä varmaan kymmenen kertaa yössä...ja välillä tuntuu, että jalat ei kestä alla, kun selkää vihlaisee nopeasti noustessa. No, toivottavasti unet paranee lapsilla nuhan helpottaessa.

Esitietolomakkeesta vielä: Meillä ei tosiaan sellaista ole täytetty edellisissä raskauksissa, eli Porvoossa asuessamme. Varmaankin on sairaala- tai kaupunkikohtaista tarviiko sellaista täyttää. Lomakkeessa luki muistaakseni, että se täytyy palauttaa sairaalaan ennen 32.-34. raskausviikkoa. Osa täytetään nyt itse, sitten neuvolassa terkka täyttää loput ja toimittaa sairaalaan.

Mielihaluista: Mulle on maistuneet klementiinit paremmin kuin hyvin. Lakritsi ja suklaa uppoisi myös, mutta molempia täytyy kyllä yrittää rajoittaa ihan sillä, että ei osta niitä. Myös karkkia söisin ihan loputtomasti, jos sitä olisi . Mitään ihan ylitsepääsemättömiä mielihaluja ei kyllä nyt tule mieleen, että olisi ollut... Mites muut?

...Nyt taitaa olla mun aika lähteä suihkun kautta nukkumaan. Tänään otin kyllä vajaan tunnin päiväunet, vaikka esikoinen (joka on nyt ilmeisesti jättämässä päiväunet pois) touhusi samassa huoneessa. Väsyttää kyllä ihan mukavasti nyt.

Hyvää viikon jatkoa!

Terkuin, Mamu82 (rv 28+1)

 

[TNL]

Moikka kaikille!

Täällä on ollut ahkeraa porukkaa liikkeellä, tuntuu, että suurimmalla osalla on valmistelut hyvässä vaiheessa. Meilläkin oikeastaan kaikki on jo hankittu, paitsi vauvan vaatteet.
Osaisiko joku ihana jo kokemusta omaava äippä kertoa paljonko vauvalle kannattaisi varata vaatteita ja mistä olette pitäneet/minkälaiset vaatteet olette kokeneet toimiviksi?
Moni on kehunut kietaisubodeja ja taidan päätyä itsekin niihin. Mutta montakohan niitä varaisi vauvalle? Tietysti se riippuu siitä puklaileeko vauva ja pitääkö vaipat jne...
Bodien lisäksi tarvitaan tietysti sukkia, "collegehousuja", villavälivaatteita, ulkovaatteet yms..
Ostin vanuhaalarin ajatellen sairaalasta kotiutumista ja kevään aikaa, äitiyspakkauksen haalari on tuttavieni kommenttien mukaan valtava vastasyntyneelle. Vielä tarvitsisi löytää lakki, töppöset käsiin ja jalkoihin...
Olen säästänyt vaatteiden pesut ja aika paljon muitakin hommia äitiyslomaan, että aika kuluisi paremmin..Mutta sen huomaa, että kodinlaittovimma on meneillään...

Mulla on muuten enää 15 työpäivää jäljellä ennen äitiysloman alkamista. Apua!
Kelalta sain päätökset muistaakseni viime viikolla äitiysrahasta ja vanhempainrahasta. Mulla taisi kulua reilu kuukausi hakemuksien palauttamisesta päätöksen saamiseen...

Kantoliinoista oli keskustelua ja itsekin meinaan vielä ennen synnytystä hankkia sellaisen, olen ehdottomasti kantoliinan kannattajia.

Tilasin Englannista muutaman BumGeniuksen all-in-one kestovaipan kokeilemista varten ja jos ne sopivat meidän vauvalle niin sitten vaan lisää tilaukseen.

Mun vointi on ollut ihan ok, ainoastaan raskausdiabetes hieman varjostaa tätä aikaa ja itse asiassa tällä viikolla ehkä ratkeaa joudunko insuliinia pistämään...
Kyljen kääntäminen yöllä onkin aika vaikeaa, tosin ei joka yö. Mistähän sekin vaihtelu johtuu...
Ylösnousemisen tarvii tapahtua vaiheittain, mulla on verenpaine edelleen hyvin alhainen, joten yöllä vessaan lähtiessä täytyy istuskella sängyn laidalla hetki ettei kupsahda matkalla.

Mutta hyviä vointeja kaikille!

Terkuin TNL 31+2

 

[Alessia*]

TNL, mä olen ainakin hehkuttanut kietaisubodyja ja puolipotkareita. Terälliset housut on siis ihan must, vastasyntyneelle ei todellakaan kannata alkaa söhräämään sukkien kanssa. Meillä taisi olla vastasyntyneelle vaan yhdet sukat, kun puolipotkarit olivat koko ajan käytössä. Mitään erillisiä yöpukuja vastasyntynyt ei tarvitse, vaan nukkuu päivävaatteissa. Vaatteiden vaihto on siinä vaiheessa vielä niin hankalaa, että kannattaa välttää ylimääräisiä vaihtoja. Vasta myöhemmin voi alkaa kehitellä iltarutiineja, joihin kuuluu myös yöpuvun pukeminen.

Vaatteiden tarve riippuu tosiaan siitä kuinka paljon vauva puklailee ja pissaa ohi vaipan, mutta bodyja pitäis olla varmaan ainakin 7-10 ja potkareita minimissään viidet. Joivnin päivinä saat vauvan just puettua puhtaisiin vaatteisiin kun se pulauttaa, ja ku olet vaihtanut toiset puhtaat, se pulauttaa uudestaan... Joten pyykkikone pyörii koko ajan!

ÄP:ssä lienee myös vanuhaalari, joka on pienempi kuin toppahaalari, mutta aika iso kuitenkin. Mulla on vauvalle sekä 50- että 62-senttinen vanuhaalari ostettuna. Lisäksi kevätpäiviin voi olla hyvä villasukat, kypäräpipo, myssy, froteetumput. Äitiyspakkauksessa on hyvä makuupussi. Pakkauksessa olevat toppahanskat ja -tossut voi olla liikaa keväällä vaunuissa. Monissa vanuhaalareissa hihat ja lahkeet voi käntää umpeen, joten leudolla säällä ei muuta tarvitakaan käsiin ja jalkoihin.

Mullakin kesti runsas kuukausi saada Kelasta päätökset.

Mä myös odotan innolla äitiysloman alkua, että saan taas rahaa! Hoitovapalla olen kyllä selvinnyt yllättävän hyvin. Esikoinen on siinä iässä että sen kanssa on ulkoiltava, joten ei jää aikaa notkua ostoskeskuksissa. Toista se oli vuosi sitten, jolloin vauva ei vielä kaivannut leikkipuistoon. Silloin rahaa kyllä kului... Mutta silloinhan sitä olikin. Meidän esikoinen alkoi tosin pian nukkumaan luotettavasti 2,5 tunnin päiväunia, joten silloin tuli hyödynnettyä se aika kaikenlaiseen shoppailuun ja asioiden hoitoon. Nyt se nukkuu päikkärinsä pinnasängyssä ja mä käytän sen ajan surffailuun Joten huolestuneille lohdutukseksi: vanhempainrahalla kyllä pärjää ja hoitovapaalla ei ole aikaa tuhlata.

Mä pääsen vielä sängystä hyvin ylös, vähän liiankin hyvin! Harvoin jaksaa nousta kyljen kautta niin kuin pitäisi.

Mulla käden puutuminen alkaa jo helpottaa, viime yönä selvisin ilman kipulääkettä. Näköjään se riittää että lasta pitää ranteen suorana, niin veri kulkee siitä paremmin. Koko päivän käsi on kyllä jäykkä, vaikeinta on hampaiden pesu ja bodypumpissa tangosta kiinni pitäminen...

 

[Zarja*]

PInnasänky kasattuna ja enää ei puutu kuin se sisältö sieltä))! Ihastelua herättävää ja tunteita nostattavaa..ajatelkaa pieni on pian meidän kaikkien ilonamme kaiken odotusajan palkinnoksi!!
En ole minäkään kuullut koskaan että tulee huonoa onnea jos pinnasängyn laittaa aiemmin. En kyllä muutenkaan uskomuksiin ole koskaan kavahtanut. Noh enpä tiedä voisiko huonompaa tuuria enää olla mitä on ollut odotusajalla jo..joten taidan mennä ihan realistisella jutulla eteenpäin edelleen..

Tnl: Eikö olekin helpotus ja huokaus kun saa hankituksia jal laitetuksi ajallaan asioita. Mietittiin miehen kanssa että ei kyllä olisi kaikkea jaksanut ja ehtinyt laitella jos ihan viime tippaan kaiken olisi jättänyt. Nyt on kiva kun on saanut hommattua ja laitettua jo paljon etukäteen valmiiksi asioita. Pääsee alkuun.. Tuo vaatteiden hankinta ehkä lopulta fiksuinta jättää kunnes vauva on syntynyt. Oppineena vaan kun ultran sukupuolikommentit niin ristiriitaisia niin..me ostettiin jo sukupuolen mukaan ja nyt ei tiedäkään kumpi sitten kuulema lopulta tulee. Joten olisi pitänyt vaan malttaa mielensä.

2009 äitiyspakkaus on muuten mielestäni tosi "ankean värinen"..siis ulkoilupuku etenkin on niin väritön synkeä ja karu tms. Mutta noh se tuli postissa ja siihen on tyytyminen.

Joo tuo kodinlaittovimma on kyllä aika vahva..mekin vähän innostuttu vielä ostelemaan kotiin. Pesukone+kuivausrumpu, makuuhuoneen valaisin, Tv täytyisi uusi hankkia, ja tietysti lapselle niitä tarpeellisia on hankittu. Auton osto vielä edessä. Kovat rahanmenot mutta eiköhän se tasoitu sitten aikanaan..

Odotan nyt Tays aikaa. Joka jo tiedossa. Eli pian saan tietää lisää asioita synnytystapaan liittyen ym. Jännittää ja pelottaa vaikka olenkin entinen hoitoalan ihminen. Kyllä tää kaikki sen verran kovaa myllerrystä on ollut..
Tnl: Miltä tuntuu jäädä äippälomille?
Alkaa olla tosiaan aika vähissä. Onkos sairaslomia kukaan joutunut ottamaan odotuksen aikana??
Kelan lappuja tässä odotellaan..saa nähdä kauanko viipyy nekin. Ja millaisia päätöksiä sieltä tulee. Uskoisin että saapuu helmikuun loppuun mennessä..toivottavasti.

Tuo kantoliina alkaa tuntua siltä että se on kyllä hankittava vielä lomilla sitten.Vauvalle hyvä turvapaikka ja kädet vapaana tekemään omia juttuja
Kestovaipat kiehtovat..niitä täytyy myös hommailla vielä vaikka ja kuinka..on niissäkin vaan niin monenlaisia miten mitäkin ja missä iässä mikäkin hyvä..yöllä ehkä hyvä laittaa varmaan tavallinen vaippa???
Tnl: kerrohan sitten kokemuksesi niistä tilaamistasi kestovaipoista..kun aika koittaa))
Raskausdiabetes on kova pala purtavaksi. Mutta toivo siitä että se voi siitä mennä ohi kun raskaus ohi kannattaa pitää yllä eikö vaan?! Onhan se oma riesansa. Henkisesti ja fyysisesti. Hyväksyminen vie aikansa...
Joo kyljeltä toiselle kääntyminen on ajoittain tuskaista/kivuliasta/epämiellyttävää..ja joskus taas öitä jolloin se on helpompaa..mikä lienee syy vaihteluun mutta sain kaverilta vinkin että laittaa tyynyt mahan tueksi aina kyljellään kun nukkuu niin ei ainakaan tule liikaa käännyttyä sen vatsan päälle. On ollut ihan hyvä apu, mutta koska en nuku edelleenkään niinon se aika showta tuo koko unitouhu ja tyynyjen kanssa pelautuminen..:/

Nyt ei muuta kuin iloa päiväänne *

 

[-JoJo]

Moi kaikille piiitkästä aikaa! Koti-suomeen jo palattu ja vaikka mitä on ehtinyt sattua siinä välissä. Meidän ravintolassa oli tapahtunut uuden vuoden jälkeen pakkasten takia iso vesivahinko (putket mennyt rikki pakkasissa) ja siitä tulikin sitten isot rempat ja tietenkin hirveesti työtä nyt tähän aikaan jonka olin etukäteen pyhittäyt vauvan tarvikkeiden hankintoihin. Hirvee stressi myös koko hässäkästä joka sitten kärjistyi siihen, että pari viikkoa sitten jouduin supistuksien takia lähtemään sairaalaan. Vajaan viikon sairaalassa lepäilyn jälkeen pääsinkin onneksi jo kotiin, mutta nyt on voimassa ehdoton lepo, eli ei mitään raskasta saa tehdä ettei synnytys ala liian aikaisin. Nyt viikottain neuvolakäynnit TH:lla ja joka toinen viikko ultra äitipolilla.
Tänään myös käytiin 4D-ultrassa kun meille tuli mahdollisuus saada siihen se kelakorvaus vaikka viikkoja onkin jo 28. Kaikki oikein hyvin pienellä prinsessalla (selvästi näkyi jo tytön sukupuolielimet) ja kasvaa aivan keskikäyrällä. Painoa oli n.1200g.
Paniikki iskee kyllä siitä, ettei mitään olla vielä saatu hommattua vauvalle muutamien kenkien (joita se ei tule vielä piiiiitkään aikaan käyttämään) ja vaatteiden lisäksi. Vielä olis ennen hankintoja saatava vauvan huone valmiiksi, maalattua ja tyhjennettyä työhuonerojuista. Eli täytyypä tuolta kaivella noita hankitalistoja uudestaan ja kirjaa ylös.. Pitää vaan edetä niin rauhassa kun voi. Vaikka stressiä tulee kanssa siitä että minä hetkenä hyvänsä saattaa joutua lähtemään synnärille. No, pidetään rauha mielessä ja jalat ristissä niin eiköhän se siitä.

Vauvan liikkeet on ollut tosi voimakkaita onneksi pitkän aikaa ja aika säännöllisetkin nykyään mikä on tosi hyvä koska jos en tuntis liikkeitä silloin kun jään niitä odottelemaan niin saisin varmaan jonkun hermoromahduksen.

Paljon oli tullut asiaa tänne mihin piti kommentoida, mutta enpäs muista enää lähes mitään.
Kelan paperit sain vasta viime viikolla menemään, eli varmaan tän kuun lopuilla tai ens kuun alussa tulee päätös. Ja saa kans sillon haettua äitiyspakkauksen.

 

[Zarja*]

JOJO: Toivottavasti vointisi jo hyvä ja supistelut ovat lakanneet? Luulenpa kokeeneei pari supistusta itsekin..menivät nopeasti onneksi ohitse.
Stressi kyllä taitaa tehdä noita supistuksia. Täytyy neuvolassa jutella tuosta"stressistä"jota tunnistan nyt itselläni olevan.

Tänään on verikokeissa taas käyty. Ja neuvola myöhemmin. Huomenna sitten erikoislääkärikeikka. Jännittää mitä kaikki on ja mitä lopputulosta lopulta. Mutta reipas olo kuitenkin sekä onnellinen mieli vauvan odotuksesta muuten yhäkin.Aina positiivisesti eteenpäin.Koitetaan ainakin..

Vauva on vahva jo..antaa potkuja niin että oikein sattuu..ja on selvästikin pää alaspäin. Synnytyslaitokselle kassia emme ole vielä pakanneet, mutta sen ehtii vielä..ajoissa kuitenkin hyvä sekin tehdä.
Kiva katsoa mitähän sitä ottaisi mukaan laitokselle..vauvan vaatteeksi..omaneuloman asun ajattelin ja jonkun kivan potkupuvun.

Rentoutumisharjoitukset ovat muuten hyviä jos stressiä..itse kokeillut. Jotain ehkä auttaakin..

Kai tässä tätä juttua piisaisi vaikka mitä. Oli pakko tulla poikkeamaan hetkeksi. Ja pakko jatkaa tästä nyt eteenpäin. Miettikää, pian me jaamme uutisia elämän lahjasta!! Hetki enää ja se on siinä))!!

 

[Mamu82]

Zarja*: Miten meni erikoislääkärillä käynti? Mitään uutta? Tosiaan, hienosti olette tähän asti selvinneet, kun alusta asti tuntui, että kaikki oli niin vaikeeta! Pian saatte vauvan syliin, ja odotusaikaiset murheet unohtuu!

*taffel*: Mulla oli erityisesti esikoista odottaessa useinkin sellainen "alien-olo". Ja etenkin päivittäisten harjoitussupistusten aikaan, kun puolet mahasta (yleensä vasen puoli) oli paljon 'korkeammalla' kuin toinen puoli . Nyt en ole niin paljon tuntenut enkä nähnyt liikkeitä - vasta ihan viime viikkoina ne ovat alkaneet näkyä kunnolla mahan päältä. Johtuu varmaan siitä, että istukka on nyt kohdun etuseinämässä. Alkuviikosta oli kyllä hauska, kun vauva työnsi ilmeisesti jalalla niin, että kova kumpu nousi yhä uudestaan vasemmalle ylävatsaani . Silittelin, hieroin ja tönin sitä, ja sama toistui monta kertaa .

TNL: Meillä on tykätty vauvan vaatteista sukkahousuista . Mun mielestä ne oli jostain syystä kivempia kuin puolipotkuhousut... ja ihan sukkia ollaan käytetty sujuvasti myös. Toisaalta, kotioloissa ei välttämättä muita housuja tarvinnut kestovaippoja käyttäessä kuin villavaippahousut (Ruskovillan ja Babyidean lyhyt- tai pitkälahkeisia merinovillahousuja ollut meillä pääasiassa, ihanan pehmeitä ovat). Jos käyttää sisävaippoja villakuorten kanssa, niin villahousujen päälle ei oikeastaan kannata laittaa mitään (ainakaan tiukkoja housuja). Lyhytlahkeisten villahousujen kanssa mä olen kokenut käteväksi esim. polvisukat tai säärystimet. Kesällä varsinkin .
Muuten meillä ei erityisiä suosikkeja ole ollut vaatetuksen suhteen...

Zarja*: Me käytettiin esikoisella (ja muistaakseni kuopuksellakin) aluksi öisin kertakäyttövaippoja. Harjoiteltiin ensin päivällä kestoilua jaksamisen mukaan. Sitten kun se alkoi sujua kivasti, oli helppo yöksi vain lisätä imua vaippoihin ja antaa mennä! Yleensä suositellaan, ettei yöllä vaihdeta vaippaa jos ei ole pakko (eli jos ei ole kakkaa, ja silloinkin mahdollisimman vähäeleisesti ja hämärässä, ettei vauva herää), joten mulla ainakin meni jonkun aikaa, että opin "tekemään" tarpeeksi imukykyisen kangasvaipan yöksi .

Yksi asia muuten tuli vielä mieleen tuosta "yöelämästä". Nimittäin YÖVALO. Vauva voi herätä, jos syöttöjä tai vaipanvaihtoa varten laittaa valon päälle, joten sopivan hämärä valaistus yöllä on tarpeen. Meillä on nyt sellainen pistorasiaan laitettava 1 watin yövalo, jossa on hämäräkytkin. Se syttyy itsestään, kun ilta ja hämärä tulee, mutta riittää kuitenkin valaisemaan suht ison makuuhuoneen (jos pistorasia ei ole aivan nurkassa tms.) - eikä vie paljon sähköä. Kesäisin riittää, että pitää vaikka pimennysverhoa pikkusen raollaan öisin... No, tämäkin asia tietysti on sellainen, että itselle sopivin käytäntö löytyy ajan kanssa. Mutta voi miettiä etukäteenkin, jos ehtii .

-JoJo: Samaa toivon minäkin, että supistelut ovat vähentyneet. Toivottavasti ei tule enää liikaa stressiä mistään! Useinhan käsittääkseni käy niin, että vauva syntyy ihan täysiaikaisena (jopa lasketun ajan jälkeenkin), vaikka raskauden aikana olisi joutunut vuodelepoon... Joten eiköhän teilläkin toivottavasti ollut kyse vain hetkellisestä "ylikuormittumisesta"! ...Olen itsekin huomannut, että erityisesti stressi aiheuttaa supistelua - jo pelkkä lapsille huutaminen (komentaminen tms. ) saa kohdun supistelemaan... Mullahan on ollut ihan säännöllisesti harjoitussupistuksia joka raskaudessa. Fyysinenkin rasitus tietysti aiheuttaa osan, mutta kyllä niitä ihan istumatyössäkin tuli kiitettävästi, kun esikoista odottaessa tein lopputyötä tietokoneen ääressä. Nyt olen huomannut, kun ahkerasti olen tehnyt lumitöitä pihassa tänä talvena, että fyysisessä rasitkuksessa ei enää niin helposti ala supistella - liekö kunto kohonnut oleellisesti, vai muuten vaan sellainen raskauden vaihe meneillään?!

Nyt lähden päivän lumitöitä tekemään. Lapset jo lähetin pihalle. Esikoinen (pian 3,5-v.) onkin jo näköjään kolaillut pihaa mukavasti .

Hyvää viikonloppua!

-Mamu82 (28+5)

 

[Alessia*]

Joo, sukkahousut on hyvät! Esikoiselle "löysin" ne vasta tosi myöhään, kun en jotenkin tullut ajatelleeksi, että poikakin voi käyttää niitä! Tänä talvena ne onkin olleet kovassa käytössä, yleensä poika on sukkauhousuillaan kotona. Kivempi kuin housut + sukat, koska ne sukat edelleen saattaa putoilla (tai ne saa vähän liian helposti pois jalasta...). Kesällä tuli vähemmän käytettyä tietysti. Nyt olen tulevalle vauvalle jo ostellut pienikokoisia sukkiksia, kun esikoisen jäljiltä niitä ei ole.

Mulla oli vatsan kanssa tosi ahdistavat olot pari päivää siten. Olin lähdössä bodypump-tunnille, jonne on 1,5 km:n kävelymatka, ja mies tuli töistä vartin myöhässä (esikoisen seuraksi), joten jouduin kävelemään niin lujaa kuin pystyin. Tuntui tosi pahalta, ja olis vaan pitänyt kääntyä takas! Pumppituntikin oli sitten aika piinallinen, kun heti perille pästyä piti alkaa rehkiä. Hyvä kun pystyin kävelemään kotiin! Joten toista kertaa en tosiaan tuollaisella kiireellä lähde.

Näin muuten jo unta, että synnytys käynnistyi! Samalla tavalla kuin esikoisen kohdalla, eli lapsiveden menolla Muuta sitten ei ehtinytkään tapahtua, vähän olin vaan huolissani miten ehdin sairaalaan.

Tietääkö muuten ensikertalaiset, miltä synnytyssupistukset tuntuu? Mulle se tuli täytenä yllätyksenä, en tiedä miten se ei ollut koskaan tullut esille. Nehän on ihan samanlaisia kuin kuukautiskivut, mutta potenssiin sata

 

[Zarja*]

Mamu 82:

Kiitos kysymästä, erikoislääkärikäynti tänään takana. Mitäs siitä nyt sanoisin. Uusi käynti pakko tehdä, joka maaliskuulla. Eli asiat ei vieläkään reilassa. Tällä hetkellä siis sektio edelleen ainut asia jota täytyy yrittää mietti ellei maaliskuulla ole asiat muuttuneet.
Sektio suunnitellustihan on "turvallinen", vaikkakin muuten kyllä pirun riskialtis toimenpide. Ei se kiehdo kyllä yhtään.Paljon paljon turvallisempi olisi normaali alatiesynnytys.
Sektion riskit on laajat monenlaiseen vaurioon, sekä jos haluaa lisää lapsia niin riskit siihenkin on isot. Jo kerran ommeltu ja viillelty kohtu kun voi toista odottaessa "revetä"jne..ja alatiesynnytys toisenkaan kohdalla ei ole välttämättä edes mahdollinen ja toisaalta taas vielä paljon muutakin jos tekee lisää lapsia,,/saa lisää lapsia. Asiat eivät ole siis yksinkertaisia ja helppoja. Tunnelmat on aika sekavat jotenkin. Tutkimus avasi paljon asioita kuitenkin ja lääkäri oli aivan upea kertakaikkiaan.Kerrankin!!! Tavallaan käynti sitä kautta toi helpotusta omiin tunnelmiin ja mietintöihin. Hän todella kuuli mitä hänelle sanottiin ja hoiti todella ammatillisesti koko käynnin.

Uniongelmaan ei vieläkään tehdä mitään. Eli se kärvistely jatkuu loppuun saakka. Kun lapsi on maailmassa niin sitten onkin jo mahdollista lääkkeellisesti tainnuttaa ja kokeilla kaikenlaista. Joten nyt kun jaksaa jaksaa jaksaa...vielä hetken aikaa..
Alusta saakka tosi kova odotus..esikoinen..tämän muistan forever..valtava epäonnen taakka,, jospa se tietää helppoa vauvaa sen sijaan sitten..

Alessia: Jooh tuo alkaa olla tuttu..ahdistava tunne..vatsa todellakin tuntuu..kun ei ole muutenkaan tottunut tällaista painoa kantamaan. Oletpa sinnikäs ollut kun kykenit silti viemään loppuun saakka treenitkin vielä kävelyn lisäksi. Oletko muuten jaksanut ahkerasti treenata koko ajan? Hienoa kyllä että voimia ollut ja kykyä!! On takuulla synnytys kuin palautuminenkin sinulla huomattavasti nopeampaa ym! Jokos olet äitiyslomaa miettinyt?

Äitiyslomasta- tuntuu että kuinka sitä osaa olla vaan..työt jää..se tuntuu tosi vieraalta! Pakko tottua ajatukseen. Sekä siihen että yrittäisi nauttia nyt tästä ajasta joka on vielä esikoista odottavalla eli miehen kanssa viimeiset ajat kaksin. Aikansa kutakin ja nyt se kaksin olemisen aikakausi on loppusuorilla. Tylsyys..se tunne valtaa ajoittain. Tottunut urheilemaan ja tekemään kaikenlaista..matkustelemaan..nyt raskaus rajoittanut kovasti kaikkea..tilalle on pakko löytää jotain ennen vauvaa. Tylsyys..ei hyvä ei hyvä:/. Työstä pois jääminen tuntuu kovalta, vaikealta. Kuinka sitä osaa olla vaan tämän lopun ajan. Vauva kun syntyy niin sitten sitä tekemistä piisaa onneksi..

Alessia: synnytyskipu /supistus..ei tietoa..joku joskus sanonut samaa että on kuin menkat mutta tosiaan huimasti vahvemmat..onko kipu ihan järkkyä???
Tutkimuksissa ilmenee että ensimmäisen lapsen synnyttäneet pelkäävät synnyttää toista paljon enemmän kuin ensikertalaiset ensimmäistä. Eli tieto mitä on vastassa on usealle liian kova ja toista synnyttämään mennessä sektio toiveet ovat usean mielessä. Sektion syyt ovat kuitenkin lääketieteellisiä joten toive ei auta. Ja hyvä niin koska se toimenpide on todellakin syystä varoiteltu. Myönnän siis että jotain pelkoa tunnen ko.toimenpidettä kohtaan juuri siksi.Sektio ei ole autuus sen enempää todellakaan.
Voivoi on tää naisen elos hei melkoista..

Stressaa tämä epävarmuus tuosta synnytystavasta kuten moni olettaa saattaa. Kuinka sienna onko kaikki ok ja mikäs tilanne siellä? Entäs muut..mitkä tunnelmat?

Mamu: ihan loistavia vinkkejä sieltä satelee..tuo yövalo asiakin on pieni mutta lopulta suuri vinkki käytäntöön. Yöllä vaipanvaihtoa tulee välttää tai tehdä se tosiaan rauhakseen ja hiljakseen että vauva ei heräisi totaalisesti. Kesää kohti pimennosverhot just hyvä varmasti..syksyllä pistorasian valo hyvä idea..kiitti tosi paljon!!
Pimennosverhot tuleekin hommata kyllä..niitä ei meinaan ole..

Muuten onko kellään ns"levottomia jalkoja"-mulla on sekin vaiva tullut nyt ja aika rajusti..tosi inhottava vaiva..hieronta helpottaa ja venyttely sekä liike..ei se jokapäivä onneksi ole mutta usein kuitenkin nyt viime aikoina. Hoh mitähän vielä tulee..:/

usein tulee kerrottua omia kuulumisia..älkää ottako niitä itserakkautena. Tänne on helppo purkaa vaan kaikkea ulos..
Olen itse ainakin enemmän kiinnostunut muiden jutuista kuin omistani. Ja helpottaa vaan tuoda esille se miten täällä ja toki saanut teistä myöskin hyvää tukea, joten KIITOS !!

Ok, hyviä vointeja ja viikonloppua!!

 

[Ilona -79]

Toivottavasti JoJo:n tilanne on rauhoittunut ja vauva malttaa vielä hetken pysytellä mahassa!

Zarjalla kyllä harmillinen tilanne... Mutta vielä on siis toivoa, että istukka nousee?? Omallla kohdallani suunniteltu sektio oli varsin onnistunut operaatio ja toivuinkin oikein hyvin. Joten (vaikka riskejä toki on ja ne hyvin tiedät) ei kannata sitäkään veihtoehtoa liikaa murehtia. Useinmiten kaikki kuitenkin menee hyvin eikä sektio välttämättä vaikuta mitenkään seuraavaan (tai seuraaviin) raskauksiin Tsemppiä!

Synnytys kivuista ei kai kukaan, joka ei ole synnyttänyt aiemmin, voi tietää mitään...? Kuinka voisi? Enkä kyllä tiedä minäkään, vaikka jo yhden lapsen äiti olenkin. Mun kohdallani suunniteltu sektio tehtiin tosiaan viikkoa ennen laskettua aikaa eikä siihen mennessä ollut ollut kuin kivuttomia (joskin aika voimakkaita ja epämilllyttäviä) harjoitussupistuksia.

Tänne ie mitään ihmeitä kuulu. Töitä olisi vielä kuukausi ennen äippäloman alkua. Aika kuluu kyllä ihan älyttömän nopeasti. Eikä edelleenkään ole mitään kiirettä saada vauvaa syliin... Toki sitä hetkeä odotan, mutta en läheskään niin malttamattomana kuin esikoisen kohdalla. Ihan toisella tavalla osaan nyt nauttia tästä mahavauva ajasta Onneksi!


Ilona 30+5 (?)

 

[Leeloo]

Hei vaan täältä kotosalta nenäliinapaketin viereltä.

Kauhea flunssa on iskenyt ja nyt ei auta kuin juoda kuumaa mehua ja niistää. Aika kamalaa, ettei voi avata tukkoista nenää millään nasoliinilla, mutta ei auta, kuin kestää. Yöksi sitten yksi panadol..

Kolmannessa ultrassa kävin jo itseasiassa aikaa sitten, mutta työ- ja muiden kiireiden vuoksi en ole ehtinyt tänne kirjoitella mitään. Eli, mulla se istukka on noussut pois kohdunsuun tieltä ja ihan normisynnytys siis tiedossa. Ja lapsi varmistettiin kolmannen kerran tytöksi, joten jos sieltä nyt poika tulee, niin olen hämmästynyt Muutenkin asiat olivat edelleen lääkärin mukaan ihan reilassa, joten nyt vaan odotellaan äitiysloman alkua. Vielä pitäisi kuusi viikkoa töissä jaksaa.

Töissä sitten onkin aivan kammottava tilanne, koska kollegani onnistui laskettelureissulla katkaisemaan jalkansa ja pienessä työyhteisössä se tarkoittaa lisääntynyttä työmäärää... Minulle. Eli nyt niskassa kahden ihmisen työt ja samalla yritän perehdyttää omaa sijaistani. Meno on aikamoista, koska töitä oli paljon jo ennen kollegan sairaslomaa ja olemme siirtyneet käyttämään myös uuden vuoden vaihteen jälkeen täysin uusia tietokonejärjestelmiä, jotka ovat täydellisesti ns. lastentautien kourissa. Hienoa! (Etukäteen testaaminen on yliarvostettua pomojen mielestä) Nyt teen 10-11 tuntisia päiviä ja varmaan siksi tämä flunssakin nyt iski. Stressireaktio. Tai sitä veikkaan. Ei auta muu, kuin yrittää jaksaa. Pitänee pomolle puhua maanantaina tästä tilanteesta. Hän kun ei tunnu ymmärtävän ongelmaa.

Mutta, muuten kaikki asiat ovat hienosti ja olen löytänyt ihania nettisivuja, joilta voi tilata erilaisia luxus-tuotteita lapsille Visa vinkuu siis kotonakin, kun tämä mamma ostaa lapselleen Diorin tuotteita No en mitään hirveitä määriä, mutta muutama ihana pieni tuote tullut hankittua ja ne ovat sitten sellaisia, että ne voivat olla vaikka koristeita sen jälkeen, kun niitä ei enää käytä. Mutta myönnetään, aika materialistista, mutta ne tavarat vaan ovat niiiiiiiin ihania ja kun itse rakastan muotia ja kalliita vaatteita, niin mikä tälle mahtaa (mies kyllä sanoo, että olen seonnut, hehe, tunnustan)

Tuosta sängyn petaamisesta oli puhetta näköjään ja itse kyllä laitoin sängyn valmiiksi heti kun sen kokosimme. Sievä tuli Koko huone on kuin karamelli, kun on niin herkullisen värinen muutenkin.

Toivottavasti kaikki synnytyspelkoiset saavat apua pelkoonsa. Itse en ole edes vielä ajatellut juurikaan koko asiaa. Eihän se voi niin kamalaa olla, kun monet äidit suostuvat "uusintaan" Itselläni on muutenkin varsin korkea kipukynnys, niin synnytys ei siksikään pelota. Hauskaa, että polttoja verrataan kuukautiskipuihin. En ole ikinä kärsinyt kuukautiskivuista, joten ne poltot tulevat sitten täytenä yllärinä. Muta eiköhän sen hetken sitten tunnista, kun on aika lähteä synnyttämään

Mukavaa viikonloppua kaikille!!

 

[zarja*]

Leeloo/Ilona(nyt en muista kummalle kirjoitus piti osoittaa..
: Oikea asenne siellä. Vahva nainen selvästi kyseessä. Ja tietystikin kun ei ole ennen synnyttänyt ei tiedä mitä pelätä ja mitä odottaa. Serkkuni kertoi että ei se synnytys paha ollut. Niin..minulla sektio ellei tuo istukka vielä loppusuoralla tuosta edestä katoa. Lopulta en tiedä enää mitä ajatella..sekavia tunteita..sektio on hyvä ja paha ja alatiesynnytys on hyv ja paha. En siis edes tiedä mitä toivon lopulta synnytystavaks tulevan.
Toivoa istukan nousemisesta on vielä jokusen viikkoa.
Leeloo vai Ilonako se oli.koit siis sektion hyväksi? Haluaisitko kertoa tarkemmin , ja miksi päädyitte sektioon? Mites toinen raskaus..liitoskipuja? Ylimääräisiä vuotoja tai kohdun kanssa mitään tuntemusta kun arpikudokset sektiosta? Kauanko pidit taukoa ennenkuin toista sektion jälkeen teitte alulle?
Joskushan sektion tehneille alatiesynnytys ei mahdollinen koska kohdun repeämä riskejä..ym. Se ehkä sektion yksi harmillisimmista vaivoista..joten voi olla että sitten toisenkin joutuu siksi synnyttämään sektiolla..
Me nyt odotellaan mihin tämä ratkeaa lopulta..aika sen näyttää..

 

[Alessia*]

Zarja, kyllä olen vielä jaksanut käydä jumpassa kaksi kertaa viikossa eli saman verran kuin ennenkin. Ja vanhasta kokemuksesta tiedän, että se auttaa palautumisessa. Mulla on salille suoraveloitussopimus, ja olen sopinut siihen raskauden nojalla kuukauden tauon Äitiyslomaan onkin enää kolme viikkoa aikaa, vaikka pääsen vaan hoitovapaalta äitoyslomalle.

Onhan ne supistukset aika inhottavia, vaikka kyllä nekin haluaa päästä kokemaan Mua tosiaan uhattiin sektiolla ekassa raskaudessa, ja silloin tuntui ihan kamalalta, ettei pääsisi kokemaan normaalia synnytystä supistuksineen kaikkineen. Oli se synnytys tietysti sen verran raskas ja kivulias, että ihan heti en sitä uudestaan olisi halunnut tehdä, mutta nyt on jo tarpeeksi aikaa kulunut että olen taas valmis

Pelkäsin sektiota viimeksi myös siksi, että tiesin jo silloin haluavani lapsille pienen ikäeron. Suositushan on, että sektion jälkeen ei saisi vuoteen tulla uudestaan raskaaksi. No, loppujen lopuksi mulle tuli täsmälleen vuosi raskauden väliseksi ajaksi, mutta yritystä oli siinä vaiheessa jo muutama kuukausi takana.

Sektion jälkeen on mahdollista synnyttää myös alakautta, mutta kovin montaa sektiota ei voi tehdä. Olisko kolme maksimi? En muista.

Vielä tuli mieleen huvittava episodi, kun olin menossa synnyttämään. Mies jätti mut autolla sairaalan eteen bussipysäkille ja lähti pysäköimään autoa. Just samaan aikaan tuli bussi, ja joku mummo alkoi mussuttaa mulle, ettei tähän saa pystähtyä autolla. Siis MITÄ?! Ensinnäkin, kyllä bussipysäkille SAA pysähtyä autolla jättämään matkustaja kyydistä, ja toisekseen, MÄ OLEN HIRVEISSÄ SUPISTUKSISSA MENOSSA SYNNYTTÄMÄÄN! Jotkut sitten ei tosiaan ajattele kuin itseään...

 

[Leeloo]

Zarja: tää menee synnyttämään ja Ilona puolestaan on kokenut sektion.

Kävimme viikolla ystävieni kanssa syömässä ja suurimmalla osalla on jo jälkikasvua enemmän kuin se yksi ja meistä kaksi oli sitten odottamassa ensimmäistä. Kukaan äideistä ei sanonut, että synnytys olisi ollut kamalaa. Kuvailivat rankaksi, mutta upeaksi kokemukseksi, jonka uskomattomin piirre on se, että kivut loppuvat kuin seinään heti kun lapsi on syntynyt. Yhdelle ystävistä taas synnytys oli todella pitkä ja rankka kokemus, joka lopulta johti sektioon, mutta niin vain sielläkin jo odotellaan, josko toinen lapsi ilmoittelisi kohta tulostaan Eli tulipa se kummalla tavalla tahansa, niin pääasiahan on se lopputulos. Ja tällä ystävälläni on vahva usko siihen, että pääsee sen seuraavan sitten synnyttämään oikeasti. Mielestäni ihanan positiivista ajattelua, johon pyrin itsekkin.

Sektio on onneksi nykyään todella turvallinen ja eihän sitä tiedä, josko joku meistä joutuu sen joka tapauksessa kokemaan. On hyvä, että näistä asioista: peloista ja epävarmuuksista puhutaan, mutta toivon, että kukaan ei mieti tätä liikaa. Synnytys on kuitenkin niin luonnollinen asia ja meidäthän on luotu sitä varten. Ja saadaan täällä Suomessa olla todella tyytyväisiä meidän sairaaloiden hoidon tasoon ja siihen, että voimme luottaa myös siihen, että jos sektioon päädytään, niin siitä myös kunnialla selvitään. Enkä myöskään lähtisi etukäteen miettimään sektion mahdollisia vaikutuksia mahdolliseen seuraavaan raskauteen. Se kun on asia, jota ei voi tietää ja paljastuu vasta sektion jälkeen tai kenties vasta siinä seuraavassa raskaudessa. Näissä asioissa näköjään tieto tosiaan lisää tuskaa... Eli tsemppiä vaan kaikille, hyvin se synnytys menee, synnytettiin sitten miten tahansa!!! Nyt pitää vaan keskittyä loppuraskauteen ja tulevaan vauvaan ja murehtia sitten niitä asioita, kun jotain murehdittavaa on, eikös vaan?

Alessia: Mua nauratti tuo mummo-kommentti. Näen sen mummelin niin silmissäni Sinua ei varmaan kyllä siinä tilanteessa naurattanut...

 

[Ilona -79]

Meidän esikoinen syntyi siis suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Jos lapsi olisi ollut oikeassa asennossa, en olisi sektiota valinnut, mutta perätilan vuoksi siihen päädyimme. Pohdin silloin tosi paljon noita sektion ja alatie synnytyksen hyviä/huonoja puolia ja murehdin asiaa jälkikäteen ajateltuna aivan liikaa. Näin on tietysti helppo sanoa, kun sektio omalla kohdella sujui hienosti eikä mitään komplikaatioita tullut. Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, että sektio ajatuksena hirvittää, niin se hirvitti minuakin. Mutta aivan kuin alatiesynnytyskin (no joo, eri tavalla tietysti), voi sektiokin olla varsin positiivinen kokemus. Ei siis kannata stressata liikaa!

Omalla kohdallani ei tuo aiempi sektio ole (ainakaan toistaiseksi) vaikuttanut tähän toiseen raskauteen yhtään mitenkään. Riskit olisivat kai suurempia, jos raskauksien väli olisi kovin lyhyt. Meidän lapsillemme ikäeroa tulee 2,5 vuotta ja raskauksilla katsotaan olevan niin pitkä väli, ettei mitään erityisiä riskejä ole. Ihan normaali alatie synnytys näillä näkymin siis tällä kertaa edessä. Mutta toki käyn vielä äitiyspolilla synnytyksen suunnittelu käynnillä tuosta aiemmasta sektiosta johtuen.

Kestovaipoista piti jo aiemmin todeta, että me ollaan kestoiltu vain päivisin. Mutta saa nähdä, jos tulevan vauvelin kanssa sitten jossain kohtaa innostuisi myös yökestoilusta!

Leeloolle kovasti tsemppiä työkiireiden keskelle! Kuulostaa tosi inhottavalta tuo tilanne…

 

[Zarja*]

Alessia: Upeaa kun olet jaksanut treenata..odotan itsekin että pääsee taas kirmailemaan kunnon hikitreeniä. Niin sitä pitää. Jokainen meistä yksilö ja toiselle liikunta on mahdollista näköjään täysin loppuun saakka ja toisille taas ei. Itse en ole pystynyt..tulee aina kipuja ym. Tosi hankalaa..en tiedä kuinka onkin. Kunto on sitten laskenut tosi rajusti. Se harmittaa. Mutta on aikansa kutakin sanotaan. Suoraveloitussopimus myös mulla..maksut juoksee ja en pääse yhtään treenaamaan. Palautumiseen synnytyksestä auttaa tosi paljon tuo oma kunto..joten tulet varmasti toipumaan nopeasti..)Treeni iloja sinne jatkossakin loppusuorille asti!!
Tuon tulee muistamaan varmaan ikuisesti tuon sun bussipysäkki jutun. Ihmiset on todellakin suppeita ja inhottavia ajoittain..ei mitään tilannetajua tms. Ihme ettet jo latassut mummolle jotain ärhäkkää tuossa tilassa:/..

Sektiosta kun nyt puhuttu. Niin siis tokihan tärkeintä on se että lopputulos on hyvä. Niin turvallinen ja onnistunut synnytys kuin mahdollista sekä terve ja hyvinvoiva lapsi ja äiti. Sektion riskit ovat listana todella pitkät ja vakavat. Ne ovat valitettavasti realismia joita en voi kiertää jakaessani täällä ajatuksia siitä että jos joudumme sektioon niin nuo asiat ovat väistämättä käytävä läpi omassa mielessä. Varautuminen ei minusta ole ollenkaan huono asia.Mieluummin tiedän mitä voi tulla kuin menisin tiedottomana vain johonkin toimenpiteeseen nimeltä sektio. Joten Ilona79 tarkoitukseni ei ole murehtia etukäteen.Tai pelotella ketään. Asiat pitäisi tulla puheeksi myöskin erikoislääkärin kanssa viimeistään joten tieto lisää tuskaa aina mutta on jokaisen oikeus.
Yhtälailla alatiesynnytkseen liitty isoja riskejä vaikka puhutaankin luonnon hoitamasta luonnollisimmasta tapahtumasta naisen kehossa. Itse takuulla miettisin yhtä lailla senkin synnytyksen kulkua ja riskejä. Ehkä nämä ovat myös luonnekysymyksiä kuinka kukakin kaipaa tietoa ja haluaa"osallistua/vaikuttaa"omaan tilaansa niin tiedollisesti kuin käytännössä. Tiedän että tulen olemaan haastava synnyttäjä olipa kuinka tahansa synnytystapa. Koska tietoa on joka toisaalta luo minulle turvan tunnettakin. Kun osaa vaatia voi saada paljon hyötyäkin.Kokemus on aina eduksi..ja valitettavasti me kaikki emme ole sen suhteen samalla viivalla. Kokemukseni perustuu kuitenkin muuhun kuin synnytyskokemukseen(alan kokemus), onhan kyseessä esikoinen. Mutta tieto ja kokemus lääketieteestä tuo etua ja tiedän mitä kysyä ja vaatia.Siltikin ehdottomasti jokainen on varmasti hyvissä käsissä ja hoidossa, en epäile sitä silti yhtään.Joten reippaasti toki jokainen mennään omiin H-Hetkiimme.

Sektio kuin alatiesynnytyskin on molemmat yleensä turvallisia, asiantuntijoiden käsissä. Sitä positiivista ajatusta pitäkäämme punaisena lankana! Toivon että voimme jakaa avoimesti näitä tuntemuksia jatkossakin ilman että kenenkään suuta yritetään "tukkia". Jokainen meistä kuitenkin varmasti täällä puhuu vilpittömästi ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ja haluaa vaan jakaa tätä kaikkea mylläkkää mitä raskauden aikana kohdataan. Itselleni tämä on ollut upea väylä vertaistukeen jota kiitos täältä mukavasti tullutkin. Toivottavasti itsekin voinut olla jollekin apuna/tukena tms. Ainakin tunnen kovasti iloa jokaisen puolesta ja toivon parasta että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. On myös hyvä olo siitä että täällä ei onneksi paljon ole ollut surullisia uutisia, vaikka nekin ovat osa tätä kaikkea ihmisen elonpolkua.Ja kaikki on hyvä puhua tavalla tai toisella. Itseasiassa uskonpa että mulla tulee omalla tapaa ikävä teitä huhtimammoja kun tämä prosessi loppuu..jospa siirrymme jakamaan sitten uudella otsakkeella sitä vauva-arkea..tiedä vaikka..

Ok, nyt taitaa silmät mennä ristiin ja tuo vauvakin tuolla masussa ilmoittelee jo että pitäsi vaihtaa asento kai vaakaan..eli yritän lepoa koska siitä unestahan ei ole tietoakaan. Hyviä Unia sinne ja kokeilkaapa niitä tyynyjä tueksi jos hankala jollakin nukkua myös kyljellään jo))